Epilogi
Me oomme yhtä kanssa mennehien
ja sukupolvein syntymättömien.
Työn, joka meille heelmän kauniin kantoi,
sen esipolvi perinnöksi antoi.
Se taasen siirtyy toisiin käsiin kerran,
kun meille kuuluu kutsu tuonen Herran.
Ei sillä väliä, ken kylvää saa, ken niittää,
kun sielu riemuiten vain Herraa kiittää.
Hän kaiken meille armostansa suo.
Hän kaiken meille armostansa suo.
|