Heikki Asunta

s. 25.6. 1904 Ruovedellä — k. 28.6.1959 RuovedelläHeikki Asunta

Asunta oli paitsi runoilija, myös mm. pakinoitsija ja taidemaalari.

Olin aika pieni, kun radion ohjelmassa Tämän runon haluaisin kuulla lausui sydäntäsärkevän vivahteikkaasti nyt jo edesmennyt näyttelijä Risto Mäkelä Asunnan kirjoittaman hienosyisen runon
 

Merimies kuolee

   
Kylä herää, kujilla liikutaan,
ja aallot lähtevät uimaan.
Pari miestä pappia noutamaan
on soutanut aamutuimaan.

Hylekoirat kiertävät satamaa
ja ulvovat niin kuin hullut.
Priki 'Kruunun' timperi sairastaa,
ja lähtö jo lienee tullut.

Akat täyttävät ahtaan ovensuun
ja ryhtyvät kielin kerkein
tämän kuolevan sielun suuntailuun
päin tuhoa - varmoin merkein.

Hänet punnitaan, hänet tuomitaan
kuin paistikas yksin tuumin
olinpaikkaan kaikista pahimpaan,
miss' alkaa aherrus kuumin.

- Akat hiiteen! - soi sana potilaan.
- On täynnä jo sappi mulla.
Totivettä äkkiä kiehumaan!
Voi kohta jo pappi tulla.

Ihan turhaa teidän, uskon niin,
suut kourassa kieltä piestä:
kun on sielu joutunut remonttiin,
se kaipaa ammattimiestä. -

Papin tultua nous hän ryntäilleen
ja jutteli harvaskantaan:
- Priki 'Kruunun' timperi laivoineen
on päätynyt kotirantaan.

Minun hetkeni loppuun luetut
vain vaativat selvitystä.
Näes, ruumiin tauti on parkinnut,
mut sielu ei ole kystä.

Sinä laske, suuriko summa jää
nyt mulle palkkana synnin.
Luvun ainoon voit sinä vähentää:
tein työtäni, merta kynnin.

Sami Schlüssel, saksmanni, kuoli pois;
tein pihviä palleastaan.
Kuka naisten tuumingit tietää vois...
mut mies oli miestä vastaan.

Pari vuotta virsiä veisasin,
luin saarnoja vankilassa.
Jyvän, kenties kaksikin talletin,
mut tyhjä on jälleen kassa.

Tosin armon lähteille ohjas mun
Jim Maynard, pastori hurskas.
Opin raskaan, kalliilla ostetun
taas karkausmatka murskas.

Pirun palveluspaikka on Lissabon,
ei virret viriä siellä.
Ihan umpikuuro se poika on,
ken mestariaan ei kiellä.

Eräs pinnari sammui, pirulaut,
juur' taskua tyhjentäissään.
Tuli lyödyksi laskematon knock out,
kun kumpikin oli päissään.

Pako kuunarparkilla Intiaan
ja sieltä djonkilla Kiinaan.
Omatunto jos rupes soimaamaan,
se sai taas sammua viinaan.

Eräs nuori, ruskea Elsi-Maj,
yölintuja Liverpoolin,
kotinurkat tähteni jättää sai,
sen Lontoon-Frankilta kuulin.

Kadunnumeron muistin ma tallettaa
ja muunkin tärkeän tarkkaan.
Pidä huoli, että hän sanan saa
ja säästöni viime markkaan.

Elonpäivät raukalla silläkin
on olleet katkeran karvaat.
Mitä tuosta turhia kertoisin:
kai kaiken muun sinä arvaat.

Ovat pienet syntini tuhannet;
ei niiss' ole kertomista.
Mua köykäiseksi jos katso et,
niin antanet ehtoollista.

Ja hän kuoli. Ulappa kirkastui.
Kohos poutana päivä uusi.
Alus uljas satamanlahteen ui
ja vitkaan luotsia huusi.

Valitut runot, 1948

Muistan vieläkin täsmälleen, kuinka Mäkelän ääni muuttui vienon pehmeäksi säkeessä nuoresta Elsi-Majsta. Esitys on Ylen Elävässä arkistossa nykyään, suosittelen lämpimästi.

Runokokoelmia

  • Kolmen teinin lauluja 1928 (yhdessä Martti Merenmaan ja Einari Vuorelan kanssa)
  • Mustaa ja kultaa 1929
  • Ristikkoikkuna 1931
  • Metalliseppele 1932
  • Leirinuotio 1934
  • Mastolyhty 1935
  • Syysmaanantai 1943
  • Vedenjakajalla 1943
  • Ruuhenveistäjä 1946
  • Sudenmarja 1950

Muita teoksia

  • Pienokaisten kuvakirja 1937 (nimim. Heiska-setä)
  • Hiljaa eteenpäin 1938 romaani
  • Sissipartio sotii 1943 nuortenromaani
  • Aamu ja puolipäivä 1944 romaani
  • Kaksi haaksirikkoa 1945 näytelmä
  • Kuormat kevenevät radiokuunnelma, esit. 1945
  • Katse taaksepäin 1947 novelli
  • Hopeapikarit 1953 näytelmä

Etusivu | Kirjallisuus | Sähköposti
Luotu 1998-06-30 — Päivitetty 2010-02-04