Näin nuorena, äiti, sain tuntea sen,
miten lyhyt on onni, suru pitkällinen.
Minut liitit mieheen, joka viipynyt ei.
Hän vapauteni avaimet vei.
Suo, meri ja maa, minun valittaa.

Itku on työnä nyt silmien,
työ hauskempi jäi: ilo katsomisen.
Muuta niiden tehdä on mahdoton:
meni sotaan hän, joka rauhani on.
Suo, meri ja maa, minun valittaa.

Et hillitä, äiti, et moittia saa,
on kumpikin turhaa, vaikka oikeaa.
Minua jos hellit, silloin säästätkin:
pahempi on tuska, jos vaiti kuolisin.
Suo, meri ja maa, minun valittaa.

Armas äiti, kenpä ei itkisi, ken?
Tämä hellyttäisi kivisydämen.
Ken katsoisi vaiti, miten kuihtumaan
jää neitousaika vihannimmillaan?
Suo, meri ja maa, minun valittaa.

Menköötpä yötkin, kun meni menojaan
hän, joka yöllä pani valvomaan.
Menköötpä yötkin, älkööt katselko,
vuoteen toinen puoli kun liikaa on jo.
Suo, meri ja maa, minun valittaa.

Suom. levyn mukaan Aale Tynni. Kaj Chydenius on tehnyt tähän traagiseen runoon kauniin, melankolisen sävelmän. Löytyy esim. Love Recordsin LP:ltä (LRLP 252 A) Kauneimmat rakkauslaulut, 1977.