Arabian niemimaalla sijaitsevasta Jemenistä, nykypäivän Nihm-nimiseltä heimoalueelta, kuuluu löydetyn kivialttarin, johon on kaiverrettu kirjaimet NHM. Mormonit iloitsevat suuresti, sillä tämä todistaa heidän mukaansa Mormonin kirjan Lehin (vastaa suunnilleen raamatun Aabrahamia) olleen olemassa ja todellakin vaeltaneen siellä. Mormonin kirjassa mainitaan paikka nimeltä Nahom (suomeksi Naahom, 1 Nefi 16:34). Miten ihmeessä Joseph Smith olisi tällaista voinut keksiä? Ei tietenkään!!! Hänhän oli vain oppimaton nuori mies, joka tuskin osasi lukea ja kirjoittaa!

Uskaltaisikohan tätä hieman arvostella?

Sana "Nahom" Mormonin kirjassa on olemassa vain englanniksi ja siitä kopioiduissa kielissä. Emme siis voi päätellä siitä, miten nimi on alunperin kirjoitettu, kun meillä ei ole alkuperäisiä kultalevyjäkään, mistä asian voisi tarkistaa. Sana Jemenistä löydetyssä alttarissa on pelkkä NHM jollakin toisella kielellä.

Mormonit loikkaavat tästä alttarin löydöksen tapahtumasta siihen johtopäätökseen, että Mormonin kirja on totta. Hällä väliä sillä, että he voisivat vaikka vilkaista kirkon omaa lehteä Ensignia, elokuun 1978 numeroa, jossa kerrotaan aivan selvin sanoin, miten Tanskan kuninkaan Fredrik V:n lähettämä tutkimusmatkailija Carsten Niebuhrin retkikunta (1762-64) jo 1763 sijoitti Nahum-Nehem-Nehum-tai jotain sinnepäin-nimisen paikkakunnan niemimaalle, ja teki alueesta vielä laajalti ja kauan käytetyn kartankin. NHM oli kaupunki, ei hautausmaa. Jemenin maantieteellinen alue ja topografia oli kartoitettu Mormonin kirjan kirjoittamisen aikoihin, eikä se ollut mikään mysteeri. Paikkakuntakin oli merkitty karttaan, joten Joseph Smithin ei tarvinnut muuta kuin vilkaista sitä ja ottaa nimi. Eikö Naahum vain ollutkin myös erään pikkuprofeetan nimi Vanhasta testamentista? Miten ainutlaatuisena mormonit nimeä oikein pitävät?

Jos minä vastaavasti tässä ottaisin esille sen, että Joseph Smith on saattanut kartasta "keksiä" nimet Kumora ja Moroni — Afrikan mantereen ja Madagaskarin välinen saarivaltio on nimittäin tunnetusti Komorit, ja valtion pääkaupunki on Moroni — niin ei tämä nimirinnakkaisuus kelpaisi mormoneille, se kun olisi todiste Mormonin kirjaa vastaan eikä sen puolesta. He valikoivat tieteen ja tosiasioiden voileipäpöydältä vain sellaisia makupaloja kuin heille sattuu sopimaan.

Mormonin kirjasta ei voi kunnolla edes päätellä, missä Lehi oikeastaan vaelteli. Punainen merikin kun on siellä sijoitettu aivan liian pohjoiseen, Jordanin toiselle puolelle, Galileaan asti. Joten kovin tarkkaa kuvaa on mahdoton saada. Lehin ei varmaankaan pitänyt edes tavata muita ihmisiä matkallaan — Jumalahan kielsi hänen ryhmäänsä tekemästä tultakaan (1 Nefi 17:12) — eikö tarkoituksena ollut, ettei kukaan saisi tietää heidän liikuskelustaan? Kävikö hän silti jossakin NHM-nimisessä kaupungissa?

Mormonit siis ripustautuvat tähän oljenkorsilöydökseen toisella puolella maapalloa, mutta kieltäytyvät ottamasta huomioon samoja tieteellisiä keinoja käyttäneiden arkeologien, geenitutkijoiden ja kielitieteilijöiden tuomiota siitä, että Mormonin kirjan tuhansia vuosia kestäneille kulttuureille ei löydy todisteen todistetta Uudesta maailmasta — Amerikasta? Sieltä, missä niitä todisteita Mormonin kirjassa kuvatuista kansoista pitäisi löytyä kasapäin, aivan samoin kuin Lähi-Idästä löytyy todisteita raamatun kansoista ja muista todellisista kulttuureista ja todella eläneistä ihmisistä. Kuitenkaan Amerikasta ei löydy mitään, mikä sopisi Joseph Smithin kirjan tarinoihin.

Voidaan vielä huomauttaa, että Warren Aston, Lynn Hilton ja Gregory Witt eivät ole aivan niin "MAP-kirkosta riippumattomia" tutkijoita, kuin uutisartikkeli (alempana) harhaanjohtavasti antaa ymmärtää. Kirkko palkkasi Hiltonin v. 1975 "seuraamaan ja paljastamaan Lehin matkareittiä". Toiset kaksi ovat entisiä kirkon yliopiston BYU:n opettajia. Kaikki kolme ovat kirjoittaneet kirjoja kirkon omistaman FARMSin suojissa. Tällainen ei tietenkään vielä todista, että he ilman muuta olisivat väärässä. Heillä vain on kovasti painolastia liiraamassa tutkimuksensa tuloksia vinoon suuntaan, ja tulokset ovat kaiketi sitä luokkaa. Artikkelissa mainittu johtopäätös ainakin on aivan villi.

Olen ottanut tämän asian esille sen vuoksi, että se on niin mainio esimerkki jäsenten lulluttamisesta uskon kehtoon olemattomin keinoin. Jos viitsii paneutua tutkimaan asioiden todellista laitaa, mormonien "todisteet" on helppo kumota. Jäsenet näkevät ja lukevat kuitenkin yleensä vain kirkon hyväksymiä tekstejä ja hyväksyvät ne itse sen kummempia miettimättä, koska he tietenkin mielellään haluavat uskoa tällaisiin pseudotodisteisiin, tai sanoisinko epätodisteisiin. Seurakunnissa luultavasti jutustellaan ihastellen ja toisiaan vakuutellen tästä löydöstä ainakin kokousten väliaikoina kappelien auloissa, ellei juttu kokouksiin asti pääse. Hyvin harva jäsen ryhtyy penkomaan tietoja riippumattomista lähteistä.

Taannoin olin todella huvittunut, kun löysin allaolevan käännökseni ja tekemäni kuvan erään mormonineitokaisen sivulta — niin, ilman kritiikkiä tietenkin. Ensinnäkään hän ei ollut pyytänyt lupaa, kopioinut vain työni. Toiseksi hän todisti mainiosti sivun alkutekstin todeksi, mutta ei ilmeisestikään älynnyt edes tehneensä sitä. Looginen ajattelu ei ole mormonien parhaimpia puolia.

Asiasta tehty suuri kohujuttu tyypillisine otsikoineen ja lennokkaine johtopäätöksineen — tämä on kirkon yliopistolta:

Todisteet yhdistävät alueen Mormonin kirjaan

Jemenistä on löydetty alttari, johon on kaiverrettu Nahom. Sen on todettu olevan peräisin 700-luvulta eKr., mikä todistaa Mormonin kirjan todellisuudesta.

Kirj. Janene Pack
NewsNetin toimittaja, julkaistu torstaina, 16.11.2000 kl 21:45

Mormonitutkijoiden kiertävä ryhmä Jemenissä on löytänyt merkittäviä todisteita, jotka yhdistävät alueen Mormonin kirjaan.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta riippumaton ryhmä, jota johtavat Warren Aston, Lynn Hilton ja Gregory Witt, paikansi kaksi vuodelle 700 e.Kr. ajoitettua kivialttaria Jemenissä. Alttareissa on kaiverrus, joka vahvistaa, että Nahom-niminen paikka oli olemassa ennen Mormonin kirjassa kuvattua Lehin saapumista.

Witt, yksi tutkijoista, sanoi, että tämä on ensimmäinen arkeologinen löytö, joka tukee jotakin Mormonin kirjassa esiintyvää paikannimeä, paitsi Jerusalemia tai Punaista merta. [Millä ihmeen tavalla nämä nimet tukevat Mormonin kirjan todellisuutta?] "Ulkopuoliset [ei-mormonit] arkeologit ovat ajoittaneet alttarin 7. tai 8. vuosisadalle e.Kr.", Witt sanoi. [Keitä he ovat? Miksei nimiä ole annettu? Miten he määrittelivät kivien iän? Miksi tässä tapauksessa on OK hyväksyä normaalit tieteelliset keinot, kun niihin ei Amerikassa kuulemma voi ollenkaan luottaa? Minkälaisia johtopäätöksiä nämä toiset tutkijat sitten vetivät?]

Hän sanoi, että alttarit ajoittuvat muinaiseen aikaan aina kuningatar Sheban päiviin. Hän hallitsi ennen Mormonin kirjassa kuvattua Lehin perheen lähtöä Jerusalemista. "Mormonin kirjassa on kohtia, joissa Lehin perhe antaa paikoille nimiä," Witt sanoi. "Kun Nefi mainitsee Naahomin Mormonin kirjassa, se mainitaan jo olemassaolevana paikkana."

Witt sanoi, että Mormonin kirjan kertomus osoittaa myös, että Ismael "haudattiin paikkaan, jota sanottiin Naahomiksi." Äskettäisen uutisilmoituksen mukaan mormonitutkijat kuulivat Eurooppaa kiertävästä näyttelystä, jossa oli mukana alttari samasta paikasta kuin Naahom-kaiveruksella merkitty alttari. "Tämän ja muiden samankaltaisten alttarien olemassaolo ei ollut meille mikään järkytys," Witt sanoi. "Tiesimme, mitä olimme etsimässä."

Witt sanoi, että näyttelyn vuoksi tutkijat tiesivät etsiä näitä alttareita Jemenistä. Lisäksi Aston, toinen tutkija, on löytänyt lähempänä Naahomin aluetta olevan alttarin laelta muita kaiverruksia, hän sanoi. "Löysimme Bir'in temppelin alttarin, joka itse asiassa ajoituu Miribin aikaan," Aston sanoi. "Meillä on nyt todisteita, joiden mukaan Mirib oli muinoin osa Naahomin aluetta. Tiedämme myös, että nykyisessä Naahomissa on muitakin kaiverruksia, mutta emme ole voineet löytää niitä vielä," Aston sanoi. [Olisi ollut kiva kuulla, mistä hän sen tietää.]

Aston sanoi tutkineensa Nahomin sijaintia vuodesta 1984 lähtien. "Tähän mennessä todisteet ovat löytyneet kartoista ja kirjeistä," Aston sanoi. "Nyt olemme löytäneet fyysisiä todisteita, jotka johtavat meidät koko matkan Nefin ja jopa häntä varhaisempaan aikaan." Kukaan ei voi yrittää hylätä tätä onnekkaana sattumana," Aston sanoi. Näiden alttarien löytäminen vahvistaa Mormonin kirjan historian. "Tämä on suuri löytö," Hilton sanoi. "Nämä alttarit todistavat Mormonin kirjan nimen Nahomin muinaisuudesta." [Miten niin Mormonin kirjan? Nimihän esiintyy jo Raamatussa ja muualla.] Tämä on kuin olisi nähnyt Meksikossa kiven, johon on kaiverrettu "Tervetuloa Sarahemlaan," Witt sanoi. [Niin, miksikähän Meksikosta ei ole löytynyt yhtään mitään vastaavaa? Missä Sarahemla nyt muuten oikein sijaitseekaan?] Lisätietoa löytyy ryhmän verkkosivuilta.

Niinpä niin. Ei suuret sanat suuta halkaise... mutta pitäisi vähän varoa, ettei aivan puhu, mitä sylki suuhun tuo. Mormonin kirjaa ei jäsenten mukaan tarvitse todistaa esim. arkeologisin löydöin ja tieteellisin tutkimuskeinoin Amerikassa, vaan pitää riittää, kun siihen uskoo — mutta kun heille sopii, he yht'äkkiä kääntävätkin takkia ja kerskailevat juuri arkeologisilla löydöillä — toisella puolella maapalloa? Miksi tästä asiasta niin hirveästi pitäisi innostua? "Ryhmän www-sivusto" on itse asiassa lähinnä matkailumainos uskollisille mormoneille kiertää Arabian niemimaata, maksua vastaan tietenkin. Samanlaisia "kohottavia" matkoja voi tehdä Väli-Amerikassa ja Meksikossa. Ei vaikuta siltä, että mormonit todella olisivat kiinnostuneita tieteellisestä totuudesta. Heidän päämääränsä on ainoastaan oikeuttaa omat hurjat väitteensä ja mieltähivelevät uskomuksensa. Minä en ainakaan "osta" tällaista Helppo-Heikin "tiedettä".