"... jotta kukaan ihminen ei neuvoisi toistaan eikä luottaisi lihan käsivarteen" LK 1:19

"Jumalan kirkkaus on äly..." LK 93:36

Sanoma jäsenille kirkon omassa lehdessä:

Varokaa luottamasta ihmisen viisauteen jumalallisen innoituksen sijasta

"Meidän on varottava antamasta maailmallisen menestymisemme tai maallisen oppineisuuden korvata profeettojen antaman hengellisen viisauden ja jumallallisen ohjauksen," sanoi piispa Richard C. Edgley johtavasta piispakunnasta yleiskonferenssissa huhtikuussa 1993. "Mormon selittää Mormonin kirjassa nefiläisten rappeutuneen tilan, mikä johtui heidän virheellisestä tunnostaan heidän saavutuksistaan maallisissa asioissa: Sillä suureksi surukseen he näkivät, että kirkon kansa alkoi ylpistyä ja kiinnittää sydämensä rikkauksiin ja maailman turhuuteen, että he alkoivat halveksia toinen toistaan ja vainota niitä, jotka eivät uskoneet sillä tavoin kuin he halusivat ja mielivät. (Alma 4:8.)

Herra varoittaa meitä lisäksi luottamasta yksin ihmisen voimaan ja viisauteen. Hän sanoi: Kirottu on se, joka panee turvansa ihmiseen taikka tekee lihan käsivarreksensa taikka kuuntelee ihmiskäskyjä, elleivät heidän käskynsä ole Pyhän Hengen voimasta annetut. (2 Ne. 28:31.)"

Piispa Edgley sanoi vielä: "On niin kutsuttuja "oppineita", jotka ovat antaneet älynsä heikentää hengellisiä kiinnitysköysiään, ja jotka pyrkivät myös johtamaan uskolliset pois Herran osoittamien johtajien luota. On niitä, joiden mielestä johtajillamme ei ole tuntumaa nykypäivän realiteetteihin. He pyrkivät johtamaan jäseniä korvaamalla Jumalan profeetoilleen antamat ilmoitukset omalla tiedollaan. Ja on valitettavasti niitä, jotka seuraavat heitä. Kristus varoitti: Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. (Matt. 7:15.)"
LDS Church News 10.2.1996

Muistan, kuinka erään aikuisten pyhäkoulukokouksen aiheena oli juuri se, ettei saisi uskoa sokeasti oppeja tai jonkun sanomia jne. Vaikka asiaa miten päin olisi käännelty — ja kyllä sitä käänneltiin! — tulokseksi jäi käteen vakuutus: "Ei ole hyvä uskoa sokeasti. Me myöhempien aikojen pyhät emme usko sokeasti, vaan seuraamme profeettaa. Koska profeetta on Jumalan kutsuma, hän ei voi johtaa meitä harhaan."

Selityshän on täysin järjetön kehäpäätelmä, johon sisältyy useita (sokeita) oletuksia: että profeetta on Jumalan kutsuma, että profeetta osaa neuvoa muita ihmisiä elämään oikein, että meidän pitää seurata häntä, kun itse emme tiedä, mikä meille on parasta, ja että Jumala on olemassa.

Voin suorastaan huonosti sen kiusaantuneeseen hiljaisuuteen päättyneen kokouksen jälkeen. Enpä usko muidenkaan olleen aivan tyytyväisiä. Ensinnäkin tunsin itseni äärettömän tyhmäksi, kun aivoni eivät pystyneet omaksumaan tuota ajatusketjua — oliko se tarkoituskin? Uskoahan pidetään ylimpänä hyveenä, ja kuuliaisuus tulee hyvänä kakkosena.

Oli kuin aina olisi pantu joku pappi minun ja Jumalan väliin, mikä tuntui pahalta. Koska pappeuden valtuus ja Jumalalta tullut kutsu tehtäviin ovat mormonikirkolle A ja O, tuntui täysin mahdottomalta kyseenalaistaa tuollainen perusasia kirkon kokouksessa. Kavereillekaan en kehdannut avata sydäntäni, vaan yritin sulattaa asian mielessäni. En kai onnistunut kovin hyvin.

Tunnen tämän alla seuraavan, rpcmanin kirjoittaman artikkelin hyvin omakseni.

Saan usein sähköpostia sivuillani käyneiltä (sekä mormoneilta että 'oikeauskoisilta' kristityiltä), jotka kehottava minua olemaan luottamatta 'lihan käsivarteen'. Aina kun luen sellaista, raavin päätäni ja sanon itselleni: "Kuka tässä oikein panee luottamuksensa lihan käsivarteen — minäkö (henkilö, joka yrittää käyttää järkeä, tieteellisiä tutkimuskeinoja ja todellisuutta elämänsä raameiksi), vai he (henkilöt, jotka luottavat 'pyhiin kirjoituksiin', profeettoihin ja mytologiaan)? Seuraava essee on minun yritykseni osoittaa, että riippuu määritelmistäsi, onko lihan käsivarteen luottaminen erittäin hyvä vai erittäin huono asia. Päättele itse, kuka tässä oikeastaan luottaa lihan käsivarteen.

Ehkä tunnetuin asiaa koskeva jae on Sananlaskujen 3:5, joka kuuluu: "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi."

Tämä on todennäköisesti ensimmäinen selvä pyhän kirjoituksen kohta, joka vihjaa, että meidän oma järkeilymme on jotenkin puutteellinen. Vanha testamentti on täynnä tämänkaltaisia jakeita. Myös Uudessa testamentissa on useita samankaltaisia, kuten Room. 8:1 ja Fil. 3:3. [Roomalaiskirje alkaa suomeksi hiukan eri tavalla kuin englanniksi kuningas Jaakon raamatussa.] Jos siirrytään MAP-kirkon eli mormonien pyhiin kirjoituksiin, on siellä aivan yhtä selvää se, ettei inhimilliseen järjen käyttöön pidä luottaa. (Ks. ylläolevaa artikkelia kirkon sanomalehdestä.)

Kiinnostavin kohta tässä ajatusketjussa on se, että sitä levittävät ihmiset ovat niitä, jotka kertovat sinulle, että koska omaan inhimilliseen järkeesi ei voi luottaa, sinun täytyy luottaa heihin tai niihin, joilla on valtuus heidän ylitsensä. Vain harvoin he kehottavat sinua tutkimaan sanojensa oikeutta.

He väittävät, että koska he ovat Jumalan omia palvelijoita tai koska he seuraavat niitä, joita pitävät sellaisina, he eivät ole "lihan käsivarsia" tai lihan käsivarteen luottavia, vaan niitä, jotka tuntevat Jumalan tahdon ja seuraavat sitä.

Herran oletetaan puhuvan kirkon jäsenille Joseph Smithin kautta Opin ja liittojen kirjan kohdassa 1:38, jossa Smith sanoo: "... olipa se sitten puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoitteni äänellä."

Kuten melkein minkä tahansa kirkon tai seurakunnan johtajat tekevät, käyttämällä tällaista järkeilyä johtajat itse asiassa eivät sano "Älä luota lihan käsivarteen", vaan pikemminkin "Älä luota omaan järkeesi, luota minun järkeeni." tai "Sinun lihan käsivarteesi ei voi luottaa, mutta sinä voit luottaa minun lihan käsivarteeni".

Opetus siitä, miten vankka järjenkäyttö on vähempiarvoista kuin perinteiden tai tiettyjen johtajien mielipiteiden noudattaminen saattaa olla suurin virhe, jonka jokin kirkko voi tehdä, mikäli se rehellisesti etsii totuutta (mitä kaikki uskonnot väittävät tekevänsä).

Tämä takaperoinen keino sanoa "älä luota järkeen" on johtanut joihinkin vakavasti vahingoittaviin uskonnollisiin oppeihin. MAP-kirkossa se johti rasismiin, jota ei saatu pois kirkosta ennen 1970-lukua, jolloin Jumala päätti muuttaa mielensä. Se on johtanut seksismiin, jota ei vieläkään ole saatu puhdistettua kirkosta. Itse asiassa on oleva uskomattoman vaikeaa puhdistaa kirkko seksistisistä taipumuksista, kun ottaa huomioon mitä pyhät kirjoitukset sanovat ja mitä ovat sanoneet miehet, joiden luullaan olleen profeettoja.

Siirtykäämme toiseen näkemykseen, joka on saanut jotkut syyttämään tiedemiehiä, objektivisteja, realisteja, vapaa-ajattelijoita, individualisteja ja humanisteja* siitä, että he "luottavat lihan käsivarteen".

Uskovaiset arvostelevat näitä ihmisiä siitä, että he perustavat elämänsä logiikalle, järjelle, ajatukselle, huomioinnille ja tieteelliselle metodille. Heille kerrotaan, että jos he vain luottavat uskoon, niin he voivat ymmärtää todellisuutta.

Mihin se on johtanut ihmiset menneisyydessä? Luottamalla toisten todistuksiin uskovaisilla on ollut vääriä olettamuksia satoja ja joskus tuhansia vuosia. He luulivat, että maailma on lattea, että maapallo ja/tai ensimmäiset ihmiset ilmestyivät vasta 6000 vuotta sitten (LK 77:6), että Kuussa asui ihmisiä, että Mormonin kirja on "virheettömin kirja maan päällä", ja heillä oli lukemattomia muita taikauskoisia luuloja, jotka ovat selvästi vääriä. Uskovaiset uskovat yhä moniin näihin ja muihin taikauskoihin.

Niin että kuka tässä oikeastaan luottaa lihan käsivarteen, ja kuka luottaa todellisuuden käsivarteen, vai ovatko ne yksi ja sama asia? Eikö johonkin asiaan uskominen perinteen vuoksi tai sen vuoksi, että joku auktoriteettihahmo niin käskee, ole luottamista lihan käsivarteen?

Yksi niistä kysymyksistä, joihin mormonien on vastattava myönteisesti, jotta heitä pidettäisiin "kelvollisina" menemään temppeliin, kuuluu seuraavasti:

Tuetko Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidenttiä profeettana, näkijänä ja ilmoittajana; ja tunnustatko hänet maan päällä ainoaksi henkilöksi, jolla on valtuus käyttää pappeuden avaimia? Tuetko Ensimmäisen presidenttikunnan ja Kahdentoista koorumin jäseniä profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina? Tuetko muita kirkon johtavia ja paikallisia auktoriteetteja?

Eikö tämä kuulosta enemmän luottamiselta lihan käsivarteen, kuin tieteelliset menetelmät?

Onko tieteellinen tutkimus todella luottamista lihan käsivarteen, kun eräs sen pääkohdista on kyseenalaistaa auktoriteetti ja pyrkiä osoittamaan pitkään kannatetut väärät uskomukset niiksi mitä ne ovat — vääriksi?

Tähdellä * merkittyjen sanojen selitykset

Objektivismi:	filosofinen katsomus, jonka mukaan kokemuksen sisällys on puolueetonta ja asiallista, ja arvot arvostajasta riippumattomia.
Realisti:	todellisuudentajuinen, tosiseikkojen pohjalla toimiva ihminen.
Individualisti:	yksilöllisyyden kannattaja.
Humanisti:	inhimillisyyttä, suvaitsevaisuutta ja sivistystä kannattava.

Scientific method (off-site)

Suositeltavaa lukemista on edesmenneen tiedemiehen, Carl Saganin kirja The Demon-Haunted World: Science as a Candle in the Dark ja erityisesti sen luku 'Antiscience'.

Raamatunjakeet yllä ovat v. 1933 kirkolliskokouksen hyväksymästä suomennoksesta.

LK = Opin ja liittojen kirja