Jos mormoneille huomauttaa siitä, että heidän kultissaan kuuliaisuus on paljon tärkeämpää kuin omintakeinen ajattelu ja ajattelunvapaus, he kieltävät sen kiihkeästi. Samoin he kieltävät itsepintaisesti sen tosiseikan, että mormonismi ei sovi yhteen tieteen avulla osoitettujen pitkällisten kokeiden ja tutkimusten tulosten kanssa. Ihminen on kirkossa mukamas vapaa valitsemaan ja kyselemään. Kuitenkin johtajilta saa jatkuvasti kuulla seuraavan kaltaisia neuvoja — esimerkki on peräisin kirkon ylimpään johtoon, ensimmäiseen presidenttikuntaan kuuluvalta apostoli Thomas S. Monsonilta.

Teksti on kirkon lehden Ensignin helmikuun 2001 numerosta. Täytyy ihmetellä, elävätkö mormonit kuin pimeän keskiajan kansa Rooman paavinvallan alla. Ainoa ero lienee se, että nykypäivänä ei toisinajattelijoita enää voida polttaa elävältä roviolla.

Kuinka jäsenten on käsiteltävä epäilyjä

Muistakaa, että usko ja epäily eivät voi olla yhtäaikaisesti samassa mielessä, sillä toinen karkottaa toisen.

Jos epäily sattuisi koputtamaan ovellesi, sano vain noille epäileville, häiritseville ja kapinallisille ajatuksille: 'Minä aion pysyä uskossani, kansani uskossa. Tiedän, että siinä asuvat onnellisuus ja tyytyväisyys, ja kiellän teitä, agnostiset, epäilevät ajatukset, tuhoamasta uskoni huonetta. Myönnän, etten ymmärrä luomisen prosessia, mutta hyväksyn sen tosiasiana. En kylläkään pysty selittämään Raamatun ihmeitä, enkä yritäkään niin tehdä, mutta hyväksyn Jumalan sanan. En elänyt Josephin rinnalla, mutta uskon häneen. Uskoni ei tullut minuun tieteen kautta, enkä salli niin kutsutun tieteen tuhota sitä.'

Tämä taantuva kehitys on minusta pelottavaa. Pidin ennen Monsonia jotensakin järkevänä miehenä, mutta tämä on jonkinlainen pohjanoteeraus kultistisesta ajattelusta. Tiesin kyllä kovan linjan apostolien Packer ja Oaks avoimesti kannattavan tällaista "ajattelua", mutta olisin odottanut Monsonilta jotakin korkeatasoisempaa. Hänestä tullee seuraava kirkon johtaja Hinckleyn kuoltua, ellei mitään ihmeellistä estettä ilmene.

Mitä Monson tässä itse asiassa sanoo? "Älä tee kysymyksiä. Teeskentele, ettei kysymyksiä ole olemassakaan. Sulje silmäsi, tuki korvasi ja jatka fraasien hokemista — minä tiedän, että Joseph Smith oli ja Gordon B. Hinckley on Jumalan profeetta, minä tiedän, että palautus on tosi..."

Miten lisätieto voisi vahingoittaa uskoa, mikäli usko pohjautuu tosiasioihin? Eikö Monson vain myönnäkin tässä, että usko on virheellistä, jos se kerran katoaa, kun henkilö ryhtyy tutkimaan tosiasioita kriittisesti ja keskustelemaan avoimesti mistä tahansa häntä kiinnostavasta asiasta?

Mikäli todistus kirkon totuudesta perustuu pelkästään Pyhän Hengen sanomaan eikä ollenkaan omiin tunteisiin, mikä silloin mukamas voisi estää Pyhää Henkeä antamasta tuota totuuden todistusta sen jälkeenkin, kun henkilö on tutkinut ja koetellut asioita tieteellisen tutkimusmetodiikan avulla?

Kirkon kanta on siis todistettavasti se, että tiede on pahasta ja kyseleminen on itse asiassa raskas synti tai vähintäänkin vaarallista, koska se aiheuttaa uskosta luopumisen. On tietenkin vaikea "tuntea Hengen todistus" kun aivot kertovat jonkin väitteen olevan pelkkää pötyä.

Minusta eräs peruskysymyksistä on se, onko kirkon totuudesta todistava tunne todellakin Pyhä Henki. En usko, että niin on, sillä saman tunteen voi saavuttaa kirkosta lähtenytkin mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tunne on erikoinen ja fyysisesti tunnettavissa, luulisin sen olevan jonkinlainen endorfiinilaukeaminen ihmisen ruumiissa — tavallista voimakkaampi hyvänolon tunne, ei mikään ulkopuolelta tuleva "todistus".

Onko "Jumalan kirkkaus äly" vai ei?

Monson kehottaa ihmisiä olemaan piittaamatta tieteellisestä tutkimuksesta — parhaasta tiestä älykkyyteen ja tietoon. Sijalle hän tarjoaa uskoa, joka on taikauskoista toivoa, kuvaillaanpa sitä sitten millä sanoilla tahansa.

Kun mormonijohtajat pelkäävät tieteellisen tutkimuksen johtavan ihmiset pois kultista, he kehottavat ihmisiä halveksimaan sitä ("niin kutsuttu" on minusta halveksiva termi). Kuinka takaperoista onkaan, että heidän mielestään ainoa "oikea" tiede on sellaista, joka soveltuu heidän myytteihinsä. Jos he pelkäävät, että tutkimus ja kyseleminen horjuttavat uskoa, on se tietenkin selvä merkki siitä, että usko on ollut perusteeton.

Monsonin neuvo kehottaa ihmisiä selvästikin elämään pimeässä laatikossa ja lyömään itseään sormille, jos he vilkaisevat ulos laatikosta, valoon. Kirkon motoksi sopisi oikeasti paljon paremmin "Jumalan kirkkaus on usko, ei äly."