Seuraava teksti osoittaa selvästi, että mormonikirkon viralliseen ohjelmaan kuuluu salata merkittäviä osia historiaansa, jotta se pysyisi "uskoa kohottavana".

• Apostoli Boyd K. Packerin "Do not spread disease germs!" (Älä levitä basilleja!) Brigham Young-yliopiston tutkimuksia, kesä 1981 ss. 259, 262-271. Packerin lainaukset tällä sivulla punaisella tekstillä.
• Kirkon silloisen historioitsijan D. Michael Quinnin kommentit normaalilla tekstillä ovat julkaisusta "The Seventh East Press", 18.11.1981.

"Olen alkanut uskoa, että monet kirkon jäsenet, jotka kuluttavat hyvin paljon aikaa akateemiseen tutkimukseen, ovat taipuvaisia alkamaan tuomita kirkkoa, sen oppia, järjestystä ja johtoa, mennyttä ja nykyistä, oman ammattinsa periaatteiden mukaan ... Minusta asian pitäisi olla päinvastoin."

"Teidän tavoitteenanne pitäisi olla se, että he näkevät Herran kosketuksen Kirkon joka hetkessä hamasta sen alusta tähän päivään... ei ole olemassa mitään sellaista kuin Kirkon tarkka tai objektiivinen historia, joka jättää Hengen huomioonottamatta... Kirkon historia voi olla niin kiinnostavaa ja innoittavaa, että se on voimakas työkalu uskon kohottamiseen. Ellei sitä kirjoiteta tai opeteta asianmukaisesti, se saattaa olla uskon tuhoaja..."

"Jotkut asiat, jotka ovat totta, eivät ole kovin hyödyllisiä."

Kääntäen huomion vanhin Packerin varoitukseen, että aiemmin julkaistu materiaali ei aina ole sopivaa uudelleen julkaistavaksi, Quinn kuvaili 'outoa tilannetta' jonka johtavat auktoriteetit loivat kritisoidessaan henkilöitä, jotka julkaisivat uudelleen materiaalia, jota varhemmat johtavat auktoriteetit pitivät uskoa kohottavana ja 'soveltuvana lapsille ja äskettäin uskoon kääntyneille'.

"Kirjoittaja tai opettaja, joka tuntee liioteltua lojaalisuutta teorialle, jonka mukaan kaikki on kerrottava, laskee perustan omalle tuomiolleen..."

"Joidenkin tosien asioiden opettaminen ennenaikaisesti tai väärään aikaan voi saada aikaan murhetta ja sydänsärkyä oppimiseen liittyvän aiotun ilon sijasta... Pyhät kirjoitukset opettavat painokkaasti, että meidän on annettava maitoa ennen lihaa. Herra teki hyvin selväksi sen, että joitakin asioita on opetettava valikoiden ja joitakin asioita annetaan vain nille, jotka ovat kelvollisia."

"Yrittäessään olla objektiivinen, puolueeton ja tieteellinen, kirjoittaja tai opettaja saattaa tahattomasti antaa mahdollisuuden sielunviholliselle..."

"Kirkossa me emme ole neutraaleja. Me olemme yksipuolisia. Käynnissä on sota, ja me olemme siinä osapuolia. Se on sota hyvän ja pahan välillä, ja me käymme sitä puolustaen hyvää. Meidän velvollisuutemme on sen vuoksi antaa etusija kaikelle mitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi edustaa ja suojella sitä, ja me olemme tehneet liiton tästä..."

"Pyhissä kirjoituksissa ja kirkkomme kirjallisuudessa on paljon sellaista, mikä saa meidät uskomaan olevamme sodassa sielunvihollista vastaan. Meidän velvollisuutemme ei ole kirkkona eikä jäseninä avittaa vihollista tässä taistelussa."

"Viimeinen varoitukseni koskee sitä ajatusta, että niin kauan kuin jokin asia on aiemmin painettu, niin kauan se on poimittavissa toisesta lähteestä, ei ole mitään mikä estäisi sen käytön kirjoituksessa tai puheessa tai opetuksessa."

"Varmaan voitte nähdä virhepäätelmän siinä..."

"Ette tee hyvin kun levitätte sitä. Sen saattaa lukea joku joka ei ole tarpeeksi kypsä 'edistyneelle historialle', ja näin saattaa itävä todistus musertua."

"... Me uskomme teille tehtävän edustaa oppilaidenne edessä Herraa ja Ensimmäistä presidenttikuntaa, emme kirkon panettelijoiden näkökantoja."

Quinnin mielestä profeettojen merkittävien lausumien rajoitusten ja erheiden huomioonottamatta jättäminen olisi yhtä virheellistä kuin näkyjen, ilmoitusten ja todistusten huomioonottamatta jättäminen.

Kun pyhä historia osoittaa Jumalan johtajien olevan 'ymmärrettäviä inhimillisiä olentoja, joihin ihmiset voivat samaistua ja silti kunnioittaa profeetan manttelia,' vanhimmat Benson ja Packer Quinnin väitteen mukaan odottavat historiaa, joka tekee MAP-kirkon johtajista 'virheettömiä ja hyväntahtoisen enkelimäisiä.' Sellainen 'puolijumalan tapaisten kirkon johtajien' historia lähentelee epäjumalanpalvontaa, sanoo Quinn.

Keskivertomormoni lukee vain niitä historian osia, jotka hänen johtajansa on valinnut ja todennut uskoa kohottaviksi.

Aiheeseen liittyvää:

Mitä on olla mormonihistorioitsija? D. Michael Quinnin koko puhe (engl.)