Artikkelit

Joseph Smith antoi 27.2.1833 ilmoituksen, joka tunnetaan nimellä "Viisauden sana". Se on kanonisoituna Opin ja Liittojen kirjassa lukuna 89.

Viisauden sana kieltää kuumien juomien, vahvojen alkoholijuomien ja tupakan käytön. Mormonikirkko tulkitsee nykyään kuumien juomien tarkoittavan kahvia ja teetä. Näyttää kuitenkin siltä, että kirkon varhaisina aikoina kaikki kuumat juomat olivat kiellettyjä. 7.4.1868 mormoniapostoli George Q. Cannon selitti, että suklaajuomat ja kuumat keitot olivat kiellettyjä:

Meille kerrotaan, ja hyvin selkeästi sittenkin, että kuumat juomat — tee, kahvi, suklaa, kaakao ja kaikki tällaiset juomat ovat pahasta ihmiselle. ... Meidän on ruokittava lapsiamme kunnolla. ... Emme saa antaa heidän juoda alkoholia tai kuumia juomia, tai kuumia keittoja tai käyttää tupakkaa tai muita vahingollisia aineita. (Journal of Discourses, Vol. 12, pp. 221, 223)

Vaikka ilmoituksessa käytetään ainoastaan sanoja "kuumia juomia", tulkitsee nykypäivän mormonikirkko sen tarkoittavan juomia, jotka sisältävät kofeiinia. Toisin sanoen painotus ei enää ole siinä, ovatko juomat kuumia vai kylmiä, vaan siinä, paljonko kofeiinia ne sisältävät. Eräs artikkeli kirkon aiemmassa aikakauslehdessä Improvement Era tuomitsee cola-juomien käytön. Siinä sanottiin, että suuri colajuomapullo sisältää suunnilleen saman verran kofeiinia kuin kuppi kahvia.

Toisaalta kaakaojuomat, kuuminakin ja vain hiukan kofeiinia sisältävinä, eivät enää ole kiellettyjä. Seuraava lainaus on kirkon sanomalehden Deseret Newsin kirkko-osastosta:

Eräs viimeisimmistä yrityksistä oikeuttaa kahvin juonti on meneillään oleva propaganda, jonka mukaan kaakaon tai suklaan juonti on vastoin Viisauden sanaa, ja että kaakaossa pitäisi oleman jopa enemmän kofeiinia kuin kahvissa.

On vaikea ymmärtää, miksi jotkut yksilöt näyttävät nauttivan voidessaan järkyttää ihmisiä äärilaitaan menevillä väitteillä, tai miksi he haluavat huomion keskipisteiksi siinä määrin, että ovat halukkaita levittämään valheita tosiasioina ... tosiasiat karkottavat sitten kaikki mielikuvat siitä, että kaakao tai suklaa olisivat yhtä vahingollisia kuin kahvi. Henkilöt, jotka väittävät, että kuuman kaakaon juojat rikkovat Viisauden sanaa aivan kuin jos he joisivat kahvia, eivät puhu totta. ...

Piispat eivät esimerkiksi koskaan kysy jäseneltä puhutellessaan häntä esimerkiksi temppelisuositusta tai pappeuden virkaa tai kastetta tai mitään muutakaan varten, juoko henkilö kaakaota tai syökö suklaata. Mikäli kaakaon tai suklaan käyttö olisivat kirkon oppia vastaan, sitä asiaa kysyttäisiin päinvastoin kuin nyt. (Deseret News, Editorial Page in the Church News, May 5, 1962)

Siinä kun Joseph Smithin Viisauden sanan joitakin osia painotetaan, toiset jäävät lähes huomiotta. Mormonikirjailija John J. Stewart sanoo:

Kehotus syödä vähän lihaa on yleensä jätetty huomiotta, samoin kuin muitakin ilmoituksen kohtia. (Joseph Smith the Mormon Prophet, p. 90)

Ilmoituksen alkuperä

Brigham Young, kirkon toinen presidentti, antoi seuraavan lausunnon olosuhteista, jotka johtivat Viisauden sanan antamiseen:

Luulisin tuntevani Viisauden sanan antamiseen liittyvät olosuhteet yhtä hyvin kuin kuka tahansa kirkossa, vaikken ollutkaan paikalla todistamassa tapahtumaa. Ensimmäistä profeettojen koulua pidettiin pienessä huoneessa profeetta Josephin keittiön yläpuolella ... . Kun he kokoontuivat yhteen tässä huoneessa aamiaisen jälkeen, he ensimmäiseksi sytyttivät piippunsa ja poltellessaan puhuivat valtakunnan suurista asioista, ja syljeskelivät pitkin huonetta, ja heti kun he ottivat piipun pois suustaan, heillä oli tapana ottaa suuri pala purutupakkaa. Usein kun profeetta astui huoneeseen antamaan luokalle ohjeita, hän löysi itsensä tupakansavupilvestä. Tämä sekä hänen vaimonsa valitukset siitä, että hän joutui puhdistamaan niin saastaista lattiaa, saivat profeetan pohtimaan asiaa, ja hän kysyi Herralta miten ohjata vanhimpia tupakan käytössä, ja ilmoitus, joka tunnetaan Viisauden sanana, oli tulos hänen kysymisestään. (Journal of Discourses, Vol. 12, p. 158)

David Whitmer, yksi kolmesta Mormonin kirjan todistajasta, antoi samankaltaisen selityksen Viisauden sanan alkuperälle. Seuraava teksti ilmestyi David Whitmerin haastattelussa, joka julkaistiin lehdessä Des Moines Daily News:

... melkoinen joukko veljiä ja sisaria oli kokoontunut Smithin taloon. Jotkut miehistä pureskelivat ylenmäärin tuota saastaista tupakkaa, ja heidän inhottava kuolaamisensa ja sylkemisensä sai rouva Smithin (jonka herra Whitmer väittää olleen synnynäisen hienostuneen ladyn) tekemään ironisen huomautuksen: 'Olisipa hyvä, jos voitaisiin saada jumalallinen ilmoitus, joka julistaisi tupakan käytön synniksi ja määräisi sen lopetettavaksi.' Asiasta keskusteltiin ja siitä vitsailtiin, ja yksi veljistä ehdotti, että ilmoituksen pitäisi myös huolehtia täydellisestä teen ja kahvin juonnin pidättymisestä, haluten näin antaa takaisin sisarille. Ja tosiaan, asia otettiin esille täysin vakavin mielin, ja Viisauden sana on tästä tuloksena. (The Des Moines Daily News, Lauantaina 16.10.1886)

Jotkut ovat ehdottaneet, että raittiusliike johti Joseph Smithin Viisauden sanaan. Mormonihistorioitsija Leonard J. Arrington antaa seuraavaa mielenkiintoista tietoa:

Joukko tutkijoita on viime vuosina kiistellyt siitä, onko ilmoitus varhaisen 19. vuosisadan raittisliikkeen suoranainen kasvannainen. Dean D. McBrien, joka ensinnä toi ilmi tämän teorian, väittää, että Viisauden sana oli merkittävä tiivistelmä rajaseudun Amerikan vallalla olevasta ajattelusta varhain 1830-luvulla. Hän väitti, että kukin ilmoituksen määräys viittasi aiheeseen, joka oli muodostanut pohjan laajallelevinneelle, suositulle kiihotukselle:

"Jos tutkii Kirtlandin tilannet ilmoituksen antoajankohtana, saa riittävän selityksen sille. Raittiusliikeaalto oli nielaissut Länttä jonkin aikaa. Vain muutamia vuosia aiemmin Robert Owen oli lakkauttanut väkijuomat yhteisössään New Harmonyssä. Vuonna 1826 oli Marcus Morton perustanut Amerikan Raittiusseuran, jota aluksi pilkattiin nimellä Kylmän veden seura. Kesäkuussa 1830 sanomalehti Millennial Harbinger siteerasi kokonaisuudessaan ja Alexander Campbellin sydämellisesti kannattamana artikkelia philadephialaisesta lehdestä Journal of Health, joka puolestaan lainasi laajallelevinnyttä kirjaa. "Terveyden yksinkertaisuus", joka artikkeli tuomitsi ankarimmin alkoholin ja tupakan käytön, lihan kohtuuttoman syömisen ... Raittiusseuroja järjestettiin suurin joukoin varhain 1830-luvulla, yhdessä vuodessa perustettiin 6000. ... 6.10.1830 järjestettiin Kirtlandin Raittiusseura 239 jäsenen avulla. ... Tämä Kirtlandin seura oli erittäin aktiiivinen. ... se mullisti lähiympäristön sosiaaliset tavat."

McBrien jatkaa huomauttamalla, että Raittiusseura onnistui sulkemaan tislaamon Kirtlandissä 1.2.1833, vain 27 päivää ennen kuin myöhempien aikojen pyhien ilmoitus, joka kehotti pidättyvyyteen, annettiin julki, ja että lähellä Kirtlandiä sijaitseva Mentorin tislaamo suljettiin samaan aikaan. (Brigham Young University Studies, Winter 1959, pp. 39-40)

Whitney R. Cross antaa seuraavat tiedot:

Raittiusliike oli joka suhteessa laajempi kuin "ylikuumenneen alueen" äärimmäisyysliike. Se alkoi paljon aiemmin eikä ole vieläkään päättynyt. 1830-luvulla se saavutti kansalliset mitat ... Lisäksi mikäli alkoholi oli paha asia, koska se teki tyhjäksi Herran suunnitelman koskien ihmisen ruumista, niin muiden rohtojen kuten teen, kahvin ja tupakan piti yhtä lailla olla väärin. ... Josiah Bissell, pioneerilinjan äärimmäisyysmies, oli jo ennen vuoden 1831 havahtumista 'mennyt ohi raittiusliikkeen Kylmän veden seuraan — ei teetä, kahvia eikä muita likavesiä.' (The Burned-Over District, New York, 1965, pp. 211-212)

Lukemista

"The Word of Wisdom in Early Nineteenth-Century Perspective", Lester E. Bush, jr. Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Vol. 14, No. 3 Autumn 1981

"The Word of Wisdom: From Principle to Requirement", Thomas G. Alexander. Dialogue, Vol. 14, No. 3 Autumn 1981

"Ten Years in Camelot: a Personal Memoir", Davis Bitton. Dialogue, Vol. 16, No. 3 Autumn 1983

"The Word of Wisdom", Robert R. King ja Kay Atkinson King. Dialogue, Vol. 17, No. 1 Spring 1984