[...] Sain endowmenttini hääpäivänäni 4.4.1980. Huh-huh, onpa siitä aikaa! Joka tapauksessa [...] menin sinne kaikkine suurine hengellisine odotuksineni... Pesu ja voitelu eivät vaivanneet minua lainkaan... Yllätyin haltioituneena siitä, että syntini olivat anteeksiannetut. Ei silti, että niitä olisi ollut niin kovin monta, kun olin ultra-neitsyt hääpäivänäni, mutta siitä joskus toiste. ;-)

Yritin parhaani sisäistääkseni ja pitääkseni arvossa kokemusta jokaisen seremonian vaiheen aikana. Mielestäni näytetty elokuva oli okei... hiukan jankuttava, muttei sen enempää kuin esimerkiksi sakramenttikokouksen rukoukset. Näin sen osan jossa oli [kirkon ulkopuolinen] pappi ja ajattelin ohimennen: "No tuo on hiukan kummaa..." mutten pitänyt sitä sen pahempana kuin Ilmestyskirjaa jossa sanonnat kuten "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti" lentelevät kuin kärpäset...

Selestisessä huoneessa (Washington DC:n temppelissä) istuin hetken ja lausuin pienen rukouksen että minusta tulisi hyvä, uskollinen ja rakastava vaimo ja äiti (niin minä tein... nyt voitte kaikki ottaa sormet kurkustanne:) ). Sisustus oli ... (hihitän vieläkin muistaessani Steven mielipiteen temppelien sisustuksista) oikein hieno minun mielestäni... Nautein sievistä kyntteliköistä ja plyysimatoista. Ja hiljaisuudesta. Hei voisin hyödyntää vähän sitä hiljaisuutta nyt...

Kuten jotkut teistä tietävät, oikea nimeni on Debra. Sinä päivänä kun menin Washington DC:n temppelin läpi, päivän nimi tytöille oli - 'Deborah'.

"Se on melkein kuin ihme," temppelityöntekijä intoili kertoessaan minulle uuden nimeni... Silmissäni oli kyyneleitä, kun istuin siinä ajatellen että täytyi olla joku syy miksi Kaikkivaltias näki hyväksi antaa minulle uusi nimi, joka periaatteessa oli vanha nimeni toisin kirjoitettuna. Ehkä Hän luuli että olen hiukan viallinen muististani ja päätti tehdä asian helpoksi minulle..:) Olin joka tapauksessa aina toivonut, että nimeni kirjoitettaisiin 'Deborah'... joten päätin että se oli Jumalan lahja minulle...

Minulla ei tietenkään ollut aavistustakaan siitä, että jokaiselle muullekin naiselle, joka meni temppelin läpi sinä päivänä, annettiin uudeksi nimeksi Deborah. Se tieto olisi ehdottomasti kolhaissut tilaisuuden 'erikoisuutta'. Jotain samaa on tilanteessa, jossa lapset mykistyvät hämmästyksestä kun taikuri tekee silmänkääntötempun, kunnes he saavat tietää miten temppu tehdään...

Mieheni, joka oli maailman hienoimpia ihmisiä, kuoli viisi vuotta myöhemmin... Hän oli TBM [text-book mormon, tosiuskovainen mormoni] (niin olin minäkin, silloin) loppuun saakka, joten en koskaan saanut tietää hänen uutta nimeään.

No, siinä suunnilleen kaikki. On ollut todella kiinnostavaa lukea ihmisten kokemuksia temppelistä. Ennen kuin liityin tähän listaan en koskaan tajunnut, että jotkut naiset saavat niin epäraamatullisia uusia nimiä. Mutta kun ajattelee kuinka harva nainen on nimeltä mainittu pyhissä kirjoituksissa, alkaa tajuta miksi...

Serra