Perustietoa > Sinulle... > Tekniikoita

Auta muita tuntemaan ja tunnistamaan Pyhä Henki

Anna todistuksesi

Lähetyssaarnaajia opetetaan antamaan todistuksensa, jotta sinä "tuntisit hengen". Todistus on hengellinen vakuutus siitä, että tiedät jonkin asian olevan totta. "Todistuksen antaminen" tarkoittaa, että henkilö ilmaisee varmasti ja vakaasti tietävänsä, että heidän opettamansa asia on tosi. Todistusten pitää olla suorassa suhteessa kulloinkin opetettavaan asiaan, niiden ei pidä sisältää löpinää, ja samalla on pidettävä yllä tasa-arvoista suhdetta tutkijaan.

Lähetyssaarnaajan oppaassa lainataan Boyd K. Packeria:

Oi, voisinpa opettaa teille tämän yhden periaatteen. Todistuksen löytää juuri antaessaan sen! Jossakin vaiheessa etsiessäsi hengellistä tietoa, teet "uskon loikan", niin kuin sitä filosofit kutsuvat. Se on se hetki, jolloin olet mennyt valon reunamalle ja astunut pimeyteen huomataksesi, että polku edessäsi on valaistu vain parin askeleen matkalta. Kuten pyhät kirjoitukset sanovat: "Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet." (Sananl. 20:27)

On yksi asia saada todistus jostakin, mitä olet lukenut tai mitä joku toinen on sanonut; siinä on tarpeellinen alustus. On aivan toinen asia saada Hengen vahvistus rinnassasi sille, mitä sinä olet todistanut oikeaksi. Etkö ymmärrä, että se tarjotaan sinulle silloin, kun jaat sen muille? Kun annat sen, mitä sinulla on, saat runsaan korvauksen! ("The Candle of the Lord," Ensign, Jan. 1983, pp. 54-55)

Tutkijan on tärkeää ymmärtää tämän tekstin epäsuora sisältö. Kun lähetyssaarnaaja antaa todistuksensa ja sanoo esimerkiksi: "Tiedän Pyhän Hengen kautta, että pappeus palautettiin", niin sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa, että hänellä on hengellinen vakuutus siitä, vaan pikemminkin että hän pyrkii saamaan siitä hengellisen vakuutuksen. Hän saattaa siis antaa todistuksensa pyrkiessään saamaan sen. Näin ollen on punnittaessa lähetyssaarnaajien todistusta heidän sanomansa totuudesta otettava huomioon se, että heitä on opetettu ilmaisemaan vakuutusta heidän etsiessään sitä.

Kerro kokemuksistasi

Lähetyssaarnaajien opas lainaa edesmennyttä apostoli Bruce R. McConkieta:

Ehkäpä täydellinen malli ... on opettaa se, mikä löytyy pyhistä kirjoituksista, ja sitten sinetöidä se elävällä todellisuudella kertomalla samankaltaisesta tapahtumasta oman armotaloutemme aikana ja meidän kansallemme ja — mikä ihanteellisinta — meille itsellemme yksilöinä. ("The How and Why of Faith-promoting stories," New Era, July 1978, pp. 4-5)

Lähetyssaarnaajia neuvotaan olemaan yksinkertaisia, selviä ja suoria kertoessaan kokemuksistaan. Heidän on pidettävä kertomus keskittyneenä opetettavaan asiaan ja puhua vain kertomuksen kohottavista yksityiskohdista.

Eräässä kohdassa painotetaan: "Älä kerro menneistä rikkomuksistasi, vaikka yrittäisitkin auttaa henkilöä, jolla on samoja ongelmia kuin mitä sinulla on ollut." (Missionary Guide, pp. 77)

On kiintoisaa vertailla, miten pyhät kirjoitukset, niin Raamattu, Mormonin kirja ja jopa Opin ja liittojen kirja, eivät epäröi kertoa sankarien "menneistä rikkomuksista" — vrt. Daavid makasi Batseban kanssa, Pietari kielsi Jeesuksen, Alma nuorempi yritti tuhota kirkon, tai miten Joseph Smith uhmasi Jumalan käskyä ja antoi käsikirjoituksen Martin Harrisille. Mutta nykyään kirkon historioitsijoita erotetaan, kun he kertovat koko totuuden kirkon menneistä johtajista, ja lähetyssaarnaajia käsketään näyttelemään vain pyhää julkisivua.

Minusta totuuden rehellinen paljastaminen menneistä rikkomuksista — ja miten selvisi niistä — on innoittavampaa kuin teeskentely, että koko elämä on sujunut täysin piirustusten mukaan.

Tunnista Pyhän Hengen vaikutus

Lähetyssaarnaajan opas ei paljonkaan auta siinä, miten oikein Henki voidaan tunnistaa. Oikeastaan se olettaa, että mitä tahansa tutkija sattuukin tuntemaan opetuksen aikana, niin se on itse asiassa sitten Henki. Kohdassa, jossa lähetyssaarnaajia neuvotaan kehittämään omia, Jeesuksen kaltaisia ominaisuuksia, sanotaan:

Sinun on opittava ero omien toiveidesi ja tunteidesi ja toisaalta Hengen kehotusten välillä. Herralta tuleva ilmoitus on aina oleva sopusoinnussa pyhien kirjoitusten ja Herran profeettojen ilmoitusten kanssa. (Missionary Guide, pp. 29)

Siinä suunnilleen kaikki. Tämän avulla pitäisi nuoren lähetyssaarnaajan osata erottaa Hengen tunteminen omista tunteistaan ja ajatuksistaan.

Sitoumusmalliin palataksemme, lähetyssaarnaajia opetetaan tekemään näin:

1. Kysy tutkijalta, miltä hänestä tuntuu.

2. Selitä, että se tunne on Pyhä Henki, joka kertoo hänelle kirkon olevan totta.

Tästä saattaa kehkeytyä seuraavanlainen tilanne:

Eräs tutkija sai lähetyssaarnaajakeskusteluja. Niistä yhden päätteeksi he polvistuivat rukoilemaan, ja rukouksen päätyttyä he nousivat ylös. Tutkija tunsi päänsä hiukan heittävän miellyttävällä tavalla, mikä ilmiselvästi johtui siitä, että hän ensin oli istunut rentona jonkin aikaa, sitten polvistunut ja taas noussut ylös. Toinen lähetyssaarnaajista kysyi, miltä hänestä tuntui, jolloin tutkija vastasi viitateen tunteeseen päässään, "Minusta tuntuu melko hyvältä." Lähetyssaarnaaja vastasi nopeasti: "Se on Pyhä Henki, joka todistaa sinulle, että meidän sanomamme on totta!"