|
|
|
Huomaa ongelmaMissä tahansa sitoutumismallin vaiheessa tutkijalle saattaa kehittyä huoli, joka estää häntä etenemästä. Markkinointiin verrattaessa tiedämme, että jos asiakkaalla on jonkin syy, joka estää häntä ostamasta tiettyä tuotetta, hän ei useinkaan ilmaise selvästi mikä se syy on, vaan keksii jotakin muuta, joka kuulostaa paremmalta kuin se, mikä häntä oikeasti vaivaa. Myyjän on aistittava tämä ja kaiveltava syvemmältä päästäkseen selville todellisesta syystä. Sama koskee lähetyssaarnaajia. Kun sinua vaivaa jokin, joka estää sinua etenemästä keskusteluissa, he tekevät tunnustelevia kysymyksiä saadakseen selville, mikä on vikana. Kun he uskovat saaneensa selville asian laidan, he toistavat vaivan aiheen ja kysyvät, ovatko he ymmärtäneet oikein asian laidan. Keskustele ongelmastaKun lähetyssaarnaajat tuntevat ymmärtävänsä, mikä on ongelmana, he yrittävät saada aikaan keskustelun aiheesta. He pyrkivät ilmaisemaan, että huolenaiheesi ei ole vahingoittanut keskinäistä suhdettanne, minkä lisäksi he yrittävät saada sinut lausumaan ongelman ratkaisun mieluummin kuin ehdottavat sitä itse. He kysyvät, mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä ongelmallesi, ja sitten he yrittävät johdatella sinut hienovaraisesti löytämään ratkaisu itse. He saattavat vihjata johonkin toiseen ratkaisuun, joka miellyttää heitä enemmän, ja sitten johdatella sinut tutkimaan sitä. Auta selvittämään ongelmallinen kohtaLähetyssaarnaajan opas esittelee kolme tilannetta, joissa tutkija ei voi ratkaista ongelmaansa itse, vaan tarvitsee suoraa ohjausta tai opastusta. Tilanteet ovat seuraavat:
Lähetyssaarnaajaa kehotetaan selvittämään väärinkäsitykset, selittämään "oudot" ideat ja auttamaan tutkijaa ymmärtämään, mitä hänen pitää tehdä selvittääkseen ongelmansa. Lähetyssaarnaajaa kehotetaan käyttämään tässä omia kokemuksiaan, esimerkkejä ja pyhiä kirjoituksia. Sitten oppaassa sanotaan:
Jos heidän täytyy tuolla tavoin turvautua Mormonin kirjaan, niin he ovat melko epätoivoisessa asemassa — Mormonin kirja todistaa MAP-kirkon vääräksi. Tämä valaisee joitakin hataria kohtia koko keskusteluprosessissa: tutkijalle ei opeteta "outoja" oppeja ja käytäntöjä. Jos tutkija haluaa oppia niistä, niin asia on hänen omalla vastuullaan. Nykyään se on helpompaa Internetin tulon ansiosta, mutta aiemmin tiedonsaanti oli todella vaikeaa (so. noin ennen vuotta 1993). Toisekseen on ristiriitaista, että lähetyssaarnaajia kehotetaan luottamaan omiin kokemuksiinsa, esimerkkeihin ja kirkon pyhiin kirjoituksiin selvitellessään "outoja" oppeja ja käytäntöjä. Mutta lähetyssaarnaajat eivät edes saa lukea kirjoja, jotka selostavat esim. moniavioisuutta mitenkään yksityiskohtaisesti. Onko sitten mitenkään kummallista, että he tavallisesti häivyttävät moniavioisuuden merkityksen sanomalla jotakin epämääräistä kuten "se oli järjestelmä, joka luotiin jotta leskistä ja heidän lapsistaan voitaisiin pitää huolta" / "niin monta mormonimiestä surmattiin vainoissa, että heiltä jäi paljon leskiä, joilla muutoin ei olisi ollut toimeentuloa". Näin sanoessaan he levittävät väärää tietoa moniavioisuudesta. Vika ei kuitenkaan ole nuorten lähetyssaarnaajien, vaan kirkon. Sen on itse otettava vastuu tästä, koska se tekee kaikkensa, jotta lähetyssaarnaajat eivät saisi tietää tarpeeksi näistä ongelmakohdista. Tämä perustuu tietenkin siihen, että kirkon johtajat hyvin ymmärtävät, että tietämättömien on helpompi uskoa kirkon totuuteen. Lähetyssaarnaajat on helpompi saada uskomaan kirkkoon kun he eivät tiedä moniavioisuudesta, ja tutkijoiden käännytys käy helpommin, kun he saavat väärää tietoa vilpittömiltä, mutta tietämättömiltä lähetyssaarnaajilta. |
||
Etusivu > Perustietoa > Sinulle... > Tekniikoita | Sivun alkuun |
||
2002-01-01 2002-01-22 |