Luku

1

2

3

4

5

6

7

8

Luku 1

Mooseksen näkyjä, niin kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, profeetalle, kesäkuussa 1830.

1. Jumalan sanat, jotka hän puhui Moosekselle aikana, jolloin Mooses temmattiin ylen korkealle vuorelle
2. ja hän näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja puhui hänen kanssansa, ja Jumalan kirkkaus oli Mooseksen päällä sen tähden Mooses saattoi kestää hänen kasvojensa edessä.
3. Ja Jumala puhui Moosekselle sanoen: Katso, minä olen Herra Jumala Kaikkivaltiaasi, ja Loputon on minun nimeni sillä minä olen ilman päivien alkua ja vuosien loppua; ja eikö tämä ole loputtomuus?
4. Ja katso, sinä olet minun poikani; sen tähden katsele, niin minä olen näyttävä sinulle kätteni teon, mutta en kaikkea sillä minun tekoni ovat ilman loppua, niin myös minun sanani, sillä ne eivät milloinkaan lakkaa.
5. Sen tähden ei yksikään ihminen voi nähdä kaikkia minun tekojani näkemättä kaikkea minun kirkkauttani, eikä yksikään ihminen saata katsella kaikkea minun kirkkauttani ja sen jälkeen jäädä lihaan maan päälle.
6. Ja minulla on tehtävä sinulle, Mooses, poikani; ja sinä olet minun Ainosyntyiseni kaltainen, ja minun Ainosyntyiseni on ja on oleva Vapahtaja, sillä hän on täynnä armoa ja totuutta, mutta minun rinnallani ei ole muuta Jumalaa, ja kaikki on minun silmieni alla, sillä minä tunnen sen kaiken.
7. Ja nyt katso, tämän yhden sinulle näytän, Mooses, poikani; sillä sinä olet maailmassa, ja nyt minä näytän sen sinulle.
8. Ja tapahtui, että Mooses katsoi ja näki maailman, johon hänet oli luotu; ja Mooses näki maailman ja sen ääret ja kaikki ihmislapset, jotka luodaan ja luotiin, ja hän kummasteli ja ihmetteli sitä suuresti.
9. Niin Jumala vetäytyi pois Mooseksen tyköä, eikä hänen kirkkautensa ollut Mooseksen päällä; ja Mooses jäi yksikseen. Ja yksikseen jäätyään hän kaatui maahan.
10. Niin tapahtui, että kului monen hetken aika, ennen kuin Mooses jälleen tuli luonnollisiin ihmisvoimiinsa; ja hän sanoi itsekseen: Nyt, tästä minä tiedän, että ihminen ei ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut.
11. Mutta nyt minun silmäni ovat katselleet Jumalaa, eivät luonnolliset, vaan hengelliset silmäni, sillä minun luonnolliset silmäni eivät olisi voineet katsoa; sillä minä olisin menehtynyt ja kuollut hänen kasvojensa edessä; mutta hänen kirkkautensa oli päälläni, ja minä katselin hänen kasvojansa, sillä minut kirkastettiin hänen edessänsä.
12. Ja tapahtui, että kun Mooses oli sanonut nämä sanat, katso, saatana tuli kiusaamaan häntä sanoen: Mooses, ihmisen poika, kumarra minua.
13. Niin tapahtui, että Mooses katsoi saatanaan ja sanoi: Kuka sinä olet? Sillä katso, minä olen yksi Jumalan pojista ja hänen Ainosyntyisensä kaltainen, ja missä on sinun kirkkautesi että sinua kumartaisin?
14. Sillä katso, minä en voinut katsoa Jumalaa, ilman että hänen kirkkautensa tull päälleni ja minut vahvistettiin hänen edessänsä. Mutta sinua minä voin katsella luonnollisena ihmisenä. Eikö totisesti ole näin?
15. Siunattu olkoon minun Jumalani nimi, sillä hänen Henkensä ei ole vetäytynyt minusta tyystin pois; vai missä on sinun kirkkautesi sillä minulle se on pimeys? Minä osaan tehdä eron sinun ja Jumalan välillä, sillä Jumala sanoi minulle: Kumarra Jumalaa, sillä vain häntä pitää sinun palveleman.
16. Mene pois, saatana, äläkä viettele minua, sillä Jumala sanoi minulle: Sinä olet minun Ainosyntyiseni kaltainen.
17. Ja hän antoi minulle myös käskyjä, kun hän huusi minulle palavasta pensaasta sanoen: Huuda avuksesi Jumalaa minun Ainosyntyiseni nimessä ja kumarra minua.
18. Ja vielä Mooses sanoi: Minä en herkeä Jumalaa avukseni huutamasta, ja minulla on muutakin häneltä kysyttävää: sillä hänen kirkkautensa on ollut minun päälläni, ja siksi minä osaan tehdä eron hänen ja sinun välillä. Väisty pois, saatana.
19. Kun Mooses oli sanonut nämä sanat, saatana huusi suurella äänellä, repäisi maan ja käski, sanoen: Minä olen Ainosyntyinen, kumarra minua.
20. Niin tapahtui, että Mooses peljästyi suuresti, ja kun hän alkoi peljätä, hän koki helvetin katkeruutta. Kuitenkin hän Jumalaa avukseen huutamalla sai voimaa ja käski, sanoen: Väisty minusta, saatana, sillä vain tätä yhtä Jumalaa, kirkkauden Jumalaa, tahdon minä kumartaa.
21. Silloin saatana alkoi vavista, ja maa järkkyi; niin Mooses sai voimaa ja huusi avukseen Jumalaa sanoen: Ainosyntyisen nimessä, väisty pois, saatana.
22. Ja tapahtui, että saatana huusi suurella äänellä itkien ja valittaen ja hampaitaan kiristellen, ja hän väistyi pois Mooseksen luota niin ettei tämä enää nähnyt häntä.
23. Ja Mooses antoi tästä todistuksen, mutta jumalattomuuden tähden sitä ei ole ollut ihmislasten keskuudessa.
24. Niin tapahtui, että kun saatana oli mennyt pois Mooseksen luota, Mooses nosti silmänsä taivasta kohti täynnä Pyhää Henkeä, joka todistaa Isästä ja Pojasta;
25. ja Jumalan nimeä avukseen huutaen hän näki taas hänen kirkkautensa, sillä se oli hänen päällänsä; ja hän kuuli äänen, joka sanoi: Siunattu olet sinä, Mooses, sillä minä, Kaikkivaltias, olen valinnut sinut ja sinut tehdään paljoja vesiä voimakkaammaksi, sillä ne tulevat tottelemaan sinun käskyjäsi ikään kuin olisit Jumala.
26. Ja katso, minä olen sinun kanssasi päiviesi loppuun asti; sillä sinun pitää vapauttaman minun kansani orjuudesta, Israelin, valittuni.
27. Niin tapahtui äänen vielä puhuessa, että Mooses käänsi katseensa ja näki maan kaikkinensa, eikä ollut rahtuakaan mitä hän ei olisi siitä nähnyt, sillä hän kykeni erottamaan kaiken Jumalan Hengen avulla.
28. Ja hän näki myös sen asukkaat, eikä ollut sieluakaan, jota hän ei olisi nähnyt ja hän erotti ne Jumalan Hengen avulla, ja heidän lukunsa oli suuri, lukematon kuin meren rannan hiekka.
29. Hän näki monia maailmoja; ja kutakin maailmaa nimitettiin maaksi, ja niiden pinnalla oli asukkaita.
30. Niin tapahtui, että Mooses huusi avuksensa Jumalaa sanoen: Sano minulle, rukoilen sinua, miksi kaikki on näin ja mitenkä olet sen tehnyt?
31. Ja katso, Herran kirkkaus oli Mooseksen päällä, niin että Mooses seisoi Jumalan kasvojen edessä ja puhui hänen kanssansa kasvoista kasvoihin. Ja Herra Jumala sanoi Moosekselle: Omaa aivoitustani varten minä olen nämä tehnyt. Tässä on viisaus, ja se pysyy minussa.
32. Ja minä olen luonut ne voimani sanalla, joka on minun ainosyntyinen Poikani, joka on täynnä armoa ja totuutta.
33. Luvutta olen maailmoja luonut; ja nekin minä loin omaa aivoitustani varten; Pojan kautta minä loin ne, Pojan, joka on minun Ainosyntyiseni.
34. Ja ensimmäisen kaikista ihmisistä minä nimitin Aadamiksi, mikä on paljous.
35. Mutta minä kerron sinulle ainoastaan tästä maasta ja sen asukkaista, sillä katso, on paljon maailmoja, jotka ovat kadonneet minun voimani sanasta. Ja paljon on niitä, jotka nyt ovat olemassa, ja ihmisille ne ovat lukemattomat; mutta minulle on kaikki luettuna, sillä ne ovat minun ja minä tunnen ne.
36. Ja tapahtui, että Mooses puhui Herralle sanoen: Ole armollinen palvelijallesi oi Jumala, ja kerro minulle tästä maasta ja sen asukkaista ja taivaistakin, niin palvelijasi on oleva tyytyväinen.
37. Niin Herra Jumala puhui Moosekselle sanoen: Monet ovat taivaat, eikä niitä ihmiselle voida lukea, mutta minulle ne ovat luetut, sillä ne ovat minun.
38. Ja sitä mukaa kuin yksi maa taivainensa katoaa, niin myös toinen on tuleva, eikä minun teoillani ole loppua, eikä myöskään minun sanoillani.
39. Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni — ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.
40. Ja nyt, Mooses, poikani minä puhun sinulle tästä maasta, jolla seisot; ja sinun pitää kirjoittaman se, minkä minä olen puhuva.
41. Ja aikana, jolloin ihmislapset pitävät minun sanojani tyhjän veroisina ja ottavat monia niistä pois siitä kirjasta, jonka sinä kirjoitat, katso, toisen, sinun kaltaisesi, minä olen herättävä; ja ne tulevat jälleen olemaan ihmislapsilla keskuudessansa — kaikilla, jotka uskovat.
42. (Nämä sanat puhuttiin Moosekselle vuorella, jonka nimeä ei pidä tiedettämän ihmislasten keskuudessa. Ja nyt ne ovat puhutut sinulle. Älä ilmoita niitä kenellekään, paitsi niille, jotka uskovat. Tapahtukoon niin. Amen.)

Luku 2

Mooseksen kirjoitukset, niin kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, profeetalle, joulukuussa 1830

1. Ja tapahtui, että Herra puhui Moosekselle sanoen: Katso, minä ilmoitan sinulle tästä taivaasta ja tästä maasta; kirjoita sanat, jotka minä puhun. Minä olen Alku ja Loppu, Kaikkivaltias Jumala; Ainosyntyiseni kautta minä nämä loin, alussa minä loin taivaan ja maan, jolla seisot.
2. Ja maa oli vailla muotoa ja tyhjä; ja minä saatoin pimeydet nousemaan syvyyden päälle; ja minun Henkeni liikkui veden päällä; sillä minä olen Jumala.
3. Ja minä, Jumala, sanoin: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.
4. Ja minä, Jumala, näin valkeuden, ja se valkeus oli hyvä. Ja minä, Jumala, erotin valkeuden pimeydestä.
5. Ja minä, Jumala, kutsuin valkeuden päiväksi ja pimeyden minä kutsuin yöksi. Ja tämän minä tein voimani sanalla ja tapahtui, niin kuin olin puhunut. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimmäinen päivä.
6. Ja vielä minä, Jumala, sanoin: Tulkoon taivaanvahvuus veden keskelle. Ja tapahtui niinkuin olin puhunut. Ja minä sanoin: Erottakoon se vedet vesistä. Ja tapahtui niin.
7. Ja minä, Jumala, tein taivaanvahvuuden ja erotin vedet, suuret vedet taivaanvahvuuden alla vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä. Ja tapahtui, niin kuin olin puhunut.
8. Ja minä, Jumala, kutsuin vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.
9. Ja minä, Jumala, sanoin: Kokoontukoot vedet taivaan alla yhteen paikkaan. Ja tapahtui niin. Ja minä, Jumala, sanoin: Tulkoon kuiva näkyviin. Ja tapahtui niin.
10. Ja minä Jumala, kutsuin kuivan maaksi, ja vetten kokoutuman minä kutsuin mereksi. Ja minä, Jumala, näin, että kaikki minkä olin tehnyt, oli hyvää.
11. Ja minä, Jumala, sanoin: Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavet hedelmää, ja puita, jotka itsessänsä kantaisivat hedelmää maan päällä. Ja tapahtui, niin kuin olin puhunut.
12. Ja maa tuotti vihantaa ruohoja, jotka tekivät siementä kukin lajinsa mukaan, ja puita jotka kantoivat hedelmää, joissa olisi siemen itsessänsä, lajiensa mukaan. Ja minä, Jumala, näin, että kaikki minkä minä olin tehnyt, oli hyvä.
13. Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä.
14. Ja minä, Jumala, sanoin: Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja ja päiviä ja vuosia
15. ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle. Ja tapahtui niin.
16. Ja minä, Jumala, tein kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, ja suurempi valo oli aurinko ja pienempi valo oli kuu. Ja myös tähdet tehtiin minun sanani mukaan.
17. Ja minä, Jumala, panin ne taivaanvahvuuteen antamaan valoa maan päälle,
18. ja auringon hallitsemaan päivää ja kuun hallitsemaan yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja minä, Jumala, näin, että kaikki, minkä minä olin tehnyt oli hyvää.
19. Ja tuli ehtoosta ja aamusta neljäs päivä.
20. Ja minä, Jumala, sanoin: Tuottakoot vedet ylenmäärin liikkuvia, eläviä olentoja ja lintuja, jotka lentäkööt maan päällä, taivaanvahvuuden alla.
21. Ja minä, Jumala, loin suuret valaat ja kaikkinaiset liikkuvat olennot, joita vedet tuottivat ylenmäärin, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan; ja minä, Jumala, näin, että kaikki, minkä minä olin luonut oli hyvää.
22. Ja minä Jumala, siunasin ne, sanoen: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet ja linnut lisääntykööt maan päällä.
23. Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.
24. Ja minä, Jumala, sanoin: Tuottakoon maa elävät olennot kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja maan eläimet, kunkin lajinsa mukaan. Ja tapahtui niin.
25. Ja minä, Jumala, tein maan eläimet, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan ja kaiken mikä maassa matelee, kunkin lajinsa mukaan. Ja minä, Jumala, näin että kaikki tämä oli hyvää.
26. Ja minä, Jumala, sanoin Ainosyntyiselleni, joka oli minun tykönäni alusta asti: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Ja tapahtui niin. Ja minä, Jumala, sanoin: Vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja kaiken maan ja kaiken matelevan, mikä maassa matelee.
27. Ja minä, Jumala, loin ihmisen omaksi kuvakseni, Ainosyntyiseni kuvaksi minä hänet loin; mieheksi ja naiseksi minä loin heidät.
28. Ja minä, Jumala siunasin heidät ja sanoin heilie: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa, ja tehkää se itsellenne alamaiseksi, ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki elollinen, mikä maan päällä liikkuu.
29. Ja minä, Jumala, sanoin ihmiselle: Katso, minä olen antanut sinulle kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä puun hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.
30. Ja kaikille maan eläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka masssa matelevat ja joille minä suon elämän, minä annan kaikkinaiset puhtaat ruohot ravinnoksi. Ja tapahtui niinkuin olin puhunut.
31. Ja minä, Jumala, katsoin kaikkea, mitä olin tehnyt, ja katso, kaikki mitä olin tehnyt oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoosta ja aamusta kuudes päivä.

Luku 3

Mooseksen kirjoitukset, niin kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, profeetalle, joulukuussa 1830 — jatkoa.

1. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
2. Ja seitsemäntenä päivänä minä, Jumala, päätin työni, kaikki, minkä minä olin tehnyt, ja lepäsin seitsemäntenä päivänä kaikesta työstäni. Ja kaikki, mitä olin tehnyt, tuli valmiiksi, ja minä, Jumala, näin, että se oli hyvää.
3. Ja minä, Jumala, siunasin seitsemännen päivän ja pyhitin sen, koska minä sinä päivänä lepäsin kaikista teoistani, jotka minä, Jumala, olin luonut ja tehnyt.
4. Ja nyt, katso minä sanon sinulle: tämä on taivaan ja maan synty, kun ne luotiin, sinä päivänä, jona minä, Herra Jumala tein taivaan ja maan
5. ja jokaisen kedon kasvin, ennen kuin se oli maassa, ja jokaisen kedon ruohon, ennen kuin se kasvoi. Sillä minä, Herra Jumala, loin kaiken, mistä olen nuhunut, hengellisesti, ennen kuin se oli luonnollisesti maan päällä. Sillä minä, Herra Jumala, en ollut antanut sataa maan päälle. Ja minä, Herra Jumala, olin luonut ihmislapset; mutta en vielä ihmistä maata viljelemään; sillä taivaassa minä heidät loin; eikä ollut vielä lihaa maan päällä, ei vedessä eikä ilmassa.
6. Mutta minä, Herra Jumala, puhuin, ja sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.
7. Ja minä, Herra Jumala, muovasin ihmisen maan tomusta ja puhalsin hänen sieraimiinsa elämän hengen; ja ihmisestä tuli elävä sielu, ensimmäinen liha maan päällä, myös ensimmäinen ihminen; kuitenkin kaikki oli luotu aikaisemmin, mutta hengellisesti ne oli luotu ja tehty, minun sanani mukaan.
8. Ja minä, Herra Jumala, istutin puutarhan Eedeniin, itään, ja panin sinne ihmisen, jonka olin muovannut.
9. Ja minä, Herra Jumala, kasvatin maasta kaikkinaisia puita luonnollisesti, ihania ihmisen nähdä; ja ihminen saattoi katsella niitä. Ja myös ne tulivat eläviksi sieluiksi. Sillä ne olivat hengellisiä sinä päivänä, jona minä ne loin, ja ne jäävät siihen piirin, johon minä, Jumala, loin ne — loin kaiken, minkä minä valmistin ihmistä varten. Ja ihminen näki, että ne olivat hyvät syödä. Ja minä, Herra Jumala, istutin myös elämän puun keskelle puutarhaa, niin myös hyvän- ja pahantiedonn puun.
10. Ja minä, Herra Jumala panin joen lähtemään Eedenistä kastelemaan puntarhaa, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.
11. Ja minä, Herra Jumala, nimitin ensimmäisen Piisoniksi, ja se kiertää koko Havilan maan jonne minä, Herra Jumala, loin paljon kultaa;
12. ja sen maan kulta oli hyvää, ja siellä oli bdelliumia ja onyks-kiveä.
13. Ja toinen virta nimitettiin Giihoniksi, ja se kiertää koko Etiopian maan.
14. Kolmannen virran nimi oli Hiddekel; se juoksee itäiseen Assyriaan. Ja neljäs virta oli Eufrat.
15. Ja minä, Herra Jumala, otin ihmisen ja panin hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja varjelemaan sitä.
16. Ja minä, Herra Jumala, käskin ihmistä, sanoen: Syö vapaasti kaikista puutarhan puista,
17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö; saat kuitenkin itse valita, sillä se on sinulle suotu. Mutta muista, että kiellän sen, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinun pitää kuolemalla kuoleman.
18. Ja minä, Herra Jumala, sanoin Ainosyntyiselleni, että ihmisen ei ollut hyvä olla yksinänsä, sen tähden minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.
19. Ja minä, Herra Jumala, muovasin maasta kaikki kedon eläimet ja taivaan linnut ja käskin niiden tulla Aadamin luo nähdäkseni, kuinka hän ne nimittäisi, ja nekin olivat eläviä sieluja, sillä minä Jumala, puhalsin niihin elämän hengen ja käskin, että niin kuin Aadam nimittäisi kunkin elävän olennon, niin olisi sen nimi oleva.
20. Ja Aadam antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille kedon eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
21. Ja minä, Herra Jumala, vaivutin Aadamin raskaaseen uneen, ja hän nukkui, ja minä otin yhden hänen kylkiluistaan ja täytin sen paikan lihalla.
22. Ja minä, Herra Jumala, tein vaimon siitä kylkiluusta, jonka olin ottanut miehestä, ja toin hänet miehen luo.
23. Ja Aadam sanoi: Nyt minä tiedän, että tämä on luu minun luistani ja liha minun lihastani; hänet kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hänet on miehestä otettu.
24. Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
25. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti, eivätkä hävenneet.

Luku 4

Mooseksen kirjoitukset, niin kuin ne ilmoitetttin Joseph Smithille, profeetalle joulukuussa 1830 - jatkoa.

1. Ja minä, Herra Jumala, puhuin Moosekselle, sanoen: tämä saatana, jota sinä olet käskenyt minun Ainosyntyiseni nimessä, on se sama, joka on ollut alusta asti, ja hän tuli minun eteeni sanoen: Katso, tässä olen, lähetä minut. Tahdon olla sinun poikasi ja tahdon lunastaa kaiken ihmissuvun, niin ettei yksikään sielu joudu kadotetuksi, ja totisesti minä tahdon sen tehdä; anna siis minulle kunniasi.
2. Mutta katso, minun rakas Poikani, minun Rakkaani ja Valittuni alusta asti, sanoi minulle: Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun iankaikkisesti.
3. Sen tähden, koska tämä saatana kapinoi minua vastaan ja tavoitteli hävittää ihmisen vapaan tahdon, jonka minä, Herra Jumala, olin hänelle antanut, ja koska hän myös tahtoi että antaisin hänelle oman voimani, minä Ainosyntyiseni voimalla annoin syöstä hänet alas syvyyteen
4. ja hänestä tuli saatana, itse perkele, kaikkien valheiden isä, eksyttämään ja sokaisemaan ihmisiä ja johdattamaan heitä vankeina tahtonsa mukaan, niitä kaikkia, jotka eivät kuuntele minun ääntäni.
5. Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka minä, Herra Jumala, olin tehnyt.
6. Ja saatana pani sen käärmeen sydämeen [sillä hän oli vetänyt mukaansa monia] ja hänen tarkoituksenaan oli myos pettää Eeva, sillä saatana ei tuntenut Jumalan mieltä ja siksi hän tavoitteli hävittää maailman.
7. Ja hän sanoi vaimolle: Onko Jumala todellakin sanonut: Älkää syökö kaikista puutarhan puista? [Ja hän puhui käärmeen suulla.)
8. Niin vaimo sanoi käärmeelle: Me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä,
9. mutta sen puun hedelmästä, jonka näet keskellä puutarhaa, on Jumala sanonut: Älkää syökö siitä, älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.
10. Niin käärme sanoi vaimolle. Ette te suinkaan kuole,
11. sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat silmänne, ja te tulette olemaan kuin jumalat, tietäen hyvän ja pahan.
12. Ja kun vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se kävi ihanaksi katsella ja suloiseksi antamaan hänelle ymmärrystä, hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
13. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he tulivat tietämaän, että he olivat olleet alasti. Ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itsellensä vyöverhot.
14. Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen käyskennellessään puutarhassa päivän viiletessä. Ja Aadam vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edessä puutarhan puiden sekaan.
15. Mutta minä, Herra Jumala huusin Aadamia ja sanoin hänelle: Missä olet?
16. Hän vastasi: Minä kuulin äänesi puutarhassa ja pelkäsin, koska huomasin olevani alasti, ja sen tähden minä lymysin.
17. Ja minä, Herra Jumala, sanoin Aadamille: Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, sanoen, että jos niin tekisit, sinun olisi kuolemalla kuoltava?
18. Mies vastasi: Vaimo, jonka minulle annoit ja jonka käskit pysyä kanssani, antoi minulle sen puun hedelmää, ja minä söin.
19. Ja minä, Herra Jumala, sanoin vaimolle: Mitäs olet tehnyt? Vaimo vastasi: Käärme petti minut, ja minä söin.
20. Ja minä, Herra Jumala, sanoin käärmeelle: Koska tämän teit, kirottu ole sinä ennen kaikkia karjaeläimiä ja kaikkia kedon eläimiä. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.
21. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; hän on musertava rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.
22. Vaimolle minä, Herra Jumala, sanoin: Minä teen sangen suureksi sinun raskautesi murheen. Murheella sinä olet synnyttävä lapsia, ja mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.
23. Ja Aadamille minä, Herra Jumala, sanoin: Koska olet kuullut vaimosi ääntä ja olet syönyt sen puun hedelmää, josta minä kielsin sinua, sangen: Älä syö siitä, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itsesi siitä koko elinaikasi,
24. ja orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
25. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes palaat maahan — sillä sinä olet kuolemalla kuoleva — sillä siitä sinä olet otettu: sillä tomua sinä olit ja tomuun sinun pitää palaaman.
26. Ja Aadam antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hän oli kaiken elävän äiti, sillä niin olen minä, Herra Jumala, nimittänyt ensimmäisen kaikista naisista, jotka ovat paljous.
27. Minä, Herra Jumala, tein Aadamille ja myös hänen vaimollensa puvut nahasta ja puin ne heidän yllensä.
28. Ja minä, Herra Jumala, sanoin Ainosyntyiselleni: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan, ja ettei hän nyt ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi ikuisesti,
29. sen tähden minä Herra Jumala, ajan hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet on otettu;
30. sillä niin totta kuin minä Herra Jumala, elän, niin myöskään eivät minun sanani saata tyhjänä palata, sillä niin kuin ne minun suustani lähtevät, niin on niiden myös täytyttävä.
31. Niin minä karkotin ihmisen ja asetin Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, joka suuntaan kääntyvän miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.
32. [Ja nämä ovat sanat, jotka minä puhuin palvelijalleni Moosekselle, ja ne ovat oikeat, tahtoni mukaiset; ja minä olen puhunut ne sinulle. Katso, ettet ilmoita niitä yhdellekään ihmiselle, ennen kuin minä käsken, paitsi niille, jotka uskovat. Amen.]

Luku 5

Mooseksen kirjoitukset, niin kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, profeetalle, joulukuussa 1830 — jatkoa.

1. Ja tapahtui, että sen jälkeen kun minä, Herra Jumala, olin karkottanut heidät, Aadam alkoi viljellä maata ja vallita kaikkia kedon eläimiä ja otsansa hiessä syödä leipäänsä niin kuin minä, Herra, olin häntä käskenyt. Niin myös Eeva, hänen vaimonsa, teki työtä hänen kanssansa.
2. Ja Aadam yhtyi vaimoonsa ja hän synnytti hänelle poikia ja tyttäriä, ja he alkoivat lisääntyä ja täyttää maan.
3. Ja tästä ajasta lähtien Aadamin pojat ja tyttäret alkoivat jakaantua maahan kaksittain ja viljellä maata ynnä kaita lampaita, ja heille syntyi myös poikia ja tyttäriä.
4. Ja Aadam ja Eeva, hänen vaimonsa, huusivat avukseen Herran nimeä ja he kuulivat Herran äänen puhuvan heille Eedenin puutarhasta päin, mutta he eivät nähneet häntä, sillä heidät oli suljettu pois hänen kasvojensa edestä.
5. Ja hän antoi heille käskyjä, että heidän oli kumarrettava Herraa, Jumalaansa, ja tuotava laumojensa esikoiset uhrilahjaksi Herralle. Ja Aadam totteli Herran käskyjä.
6. Ja monen päivän kuluttua Herran enkeli ilmestyi Aadamille ja sanoi: Miksi sinä uhraat Herralle uhreja? Ja Aadam sanoi hänelle: En tiedä muuta kuin että Herra on käskenyt minua.
7. Ja silloin enkeli puhui, sanoen: Tämä on Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuva, hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta.
8. Niin tee siis kaikki minkä teet, Pojan nimessä; tee parannus ja huuda avuksesi Jumalaa Pojan nimessä alati.
9. Ja sinä päivänä tuli Aadamin päälle Pyhä Henki, joka todistaa Isästä ja Pojasta, sanoen: Minä olen Isän Ainosyntyinen alusta asti, nyt ja iankaikkisesti, jotta, niin kuin sinä olet langennut, niin sinä myös saatat tulla lunastetuksi, ja kaikki ihmissuku, jokainen, joka tahtoo.
10. Ja sinä päivänä Aadam siunasi Jumalaa, ja hänet ravittiin, ja hän alkoi profetoida kaikista maan sukukunnista, sanoen: Siunattu olkoon Jumalan nimi, sillä minun rikkomukseni tähden silmäni ovat avautuneet, ja tässä elämässä minulla on ilo ja lihassa olen jälleen näkevä Jumalan.
11. Niin Eeva, hänen vaimonsa, kuuli kaiken tämän, iloitsi ja sanoi: Ellei rikkomustamme olisi ollut, ei meillä koskaan olisi ollut jälkeläisiä, emme koskaan olisi tunteneet hyvää ja pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille, jotka ovat kuuliaisia.
12. Ja Aadam ja Eeva siunasivat Jumalan nimeä ja he ilmoittivat kaiken pojillensa ja tyttärillensä.
13. Ja saatana ilmaantui heidän keskuuteensa ja sanoi: Myös minä olen Jumalan poika. Ja hän kielsi heitä sanoen: Älkää sitä uskoko, eivätkä he uskoneet sitä; ja he rakastivat saatanaa enemmän kuin Jumalaa. Ja niistä ajoista alkaen rupesivat ihmiset tulemaan lihallisiksi, aistillisiksi ja perkeleellisiksi.
14. Ja Herra Jumala kutsui ihmisiä Pyhän Hengen kautta kaikkialla ja käski heitä tekemään parannuksen,
15. ja jokainen, joka uskoisi Poikaan ja tekisi parannuksen synneistänsä, pelastuisi; ja jokainen, joka ei uskoisi eikä tekisi parannusta, tuomittaisiin kadotukseen. Ja nämä sanat lähtivät Jumalan suusta horjumattomana käskynä, ja sen tähden niiden pitää täyttymän.
16. Mutta Aadam ja Eeva, hänen vaimonsa, eivät herjenneet Jumalaa avukseen huutamasta. Ja Aadam yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: Minä olen saanut miehen Herralta; sen tähden hän ei saattane hyljätä hänen sanojansa. Mutta katso, Kain ei kuunnellut, vaan sanoi: Kuka on Herra, että minun tulisi hänet tuntea?
17. Ja taas Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin veljen, Aabelin. Ja Aabel kuuli Herran ääntä. Ja Aabel oli lampuri mutta Kain oli peltomies.
18. Ja Kain rakasti saatanaa enemmän kuin Jumalaa. Ja saatana käski häntä, sanoen: Valmista uhrilahja Herralle.
19. Ja jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle.
20. Ja myös Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista ja niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen;
21. mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Niin saatana tiesi tämän, ja se oli hänelle mieleen. Ja Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.
22. Niin Herra sanoi Kainille: Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi on synkistynyt?
23. Jos teet hyvin, olet otollinen. Mutta jos et tee hyvin, niin väijyy synti ovella ja saatanan halu on sinuun; ja ellet sinä kuule minun käskyjäni, minä olen hylkäävä sinut, ja sinun on käyvä hänen halunsa mukaan. Ja sinä olet hallitseva häntä;
24. sillä tästä hetkestä lähtien sinä olet oleva hänen valheidensa isä; sinun nimesi on oleva Kadotus; sillä sinäkin olit ennen kuin maailma oli.
25. Ja tulevaisina aikoina tullaan sanomaan, että nämä kauhistukset ovat Kainista lähteneet; sillä hän hylkäsi suuremman aivoituksen, joka oli lähtenyt Jumalasta. Ja tämä on kirous, jonka olen paneva sinun päällesi, ellet tee parannusta.
26. Mutta Kain vihastui eikä kuunnellut enää Herran ääntä eikä Aabelia, veljeänsä, joka vaelsi pyhyydessä Herran edessä.
27. Ja Aadam ja hänen vaimonsa murehtivat Herran edessä Kainin ja hänen veljiensä tähden.
28. Ja tapahtui, että Kain otti vaimokseen yhden veljentyttäristään. Ja he rakastivat saatanaa enemmän kuin Jumalaa.
29. Niin saatana sanoi Kainille: Vanno minulle kaulasi kautta, ja jos tästä puhut, on sinun kuoltava; ja vannota veljiäsi heidän päänsä kautta ja elävän Jumalan kautta, etteivät puhu tästä, sillä jos he tästä puhuvat, on heidän totisesti kuoltava; ja näin olkoon, ettei isäsi saisi tietää, ja niin minä olen tänä päivänä toimittava veljesi Aabelin sinun käsiisi.
30. Ja saatana vannoi Kainille toimivansa hänen käskyjensä mukaisesti. Ja kaikki tämä tehtiin salassa.
31. Ja Kain sanoi: Totisesti minä olen Mahan, sen suuren salaisuuden valtias, että saatan murhata ja hankkia itselleni hyötyä. Sen tähden nimitettiin Kainia valtias Mahaniksi, ja hän kerskasi jumalattomuudestaan.
32. Niin Kain meni kedolle, ja Kain puhui Aabelin, veljensä, kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessaan, että Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.
33. Ja Kain kerskasi tekemästänsä, sanoen: Minä olen vapaa; totta totisesti veljeni laumat joutuvat minun käsiini.
34. Niin Herra sanoi Kainille: Missä on veljesi Aabel? Ja hän vastasi: En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?
35. Ja Herra sanoi: Mitä olet tehnyt? Veljesi veren ääni huutaa minulle maasta.
36. Ja nyt sinä olet oleva kirottu siinä maassa, joka on avannut suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi.
37. Kun maata viljelet, ei se ole enää sinulle voimaansa antava. Pakolainen ja kulkija sinun pitää oleman maan päällä.
38. Ja Kain sanoi Herralle: Saatana kiusasi minua veljeni laumojen tähden. Ja minä olin myös vihoissani, sillä hänen uhriinsa sinä mielistyit, mutta et minun; rangaistukseni on suurempi kuin kantaa voin.
39. Katso, sinä olet tänä päivänä karkottanut minut Herran kasvojen edestä, ja minä olen lymyävä sinun kasvojesi edestä ja olen oleva pakolainen ja kulkija maan päällä; ja niin on käyvä, että kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut pahojen tekojeni tähden, sillä ne eivät ole Herralta salassa.
40. Ja minä, Herra, sanoin hänelle: Kuka ikinä tappaa sinut, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman. Ja minä, Herra, panin Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaisi, tappaisi häntä.
41. Niin Kain suljettiin pois Herran kasvojen edestä, ja hän ja hänen vaimonsa sekä monet hänen veljistänsä asuivat Noodin maassa, itään päin Eedenistä.
42. Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Eenokin, ja Kainille syntyi myös monta poikaa ja tytärtä. Ja hän rakensi kaupungin ja antoi sille nimen poikansa Eenokin nimen mukaan.
43. Ja Eenokille syntyi Iirad sekä muita poikia ja tyttäriä. Ja Iiradille syntyi Mahujael sekä muita poikia ja tyttäriä. Mahujaelille syntyi Metusael sekä muita poikia ja tyttäriä. Metusaelille syntyi Lamek.
44. Lamek otti itselleen kaksi vaimoa, toisen nimi oli Aada ja toisen nimi oli Silla.
45. Ja Aada synnytti Jaabalin; hänestä tuli niiden kantaisä, jotka teltoissa asuvat ja karjanhoitoa harjoittavat; ja hänen veljensä nimi oli Juubal, josta tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka kannelta ja huilua soittavat.
46. Sillakin synnytti pojan, Tuubal-Kainin, kaikkinaisten vaski- ja rautatöiden tekijäin opettajan. Ja Tuubal-Kainin sisar oli nimeltään Naema.
47. Ja Lamek lausui vaimoillensa Aadalle ja Sillalle: Kuulkaa ääntäni, te Lamekin vaimot, ottakaa vaari minun puheestani; sillä minä olen surmannut miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani.
48. Jos Kain kostetaan seitsenkertaisesti, niin totisesti Lamek seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
49. Sillä, kun Lamek oli tehnyt liiton saatanan kanssa Kainin tapaan ja hänestä siten oli tullut valtias Mahan, sen suuren salaisuuden valtias, jonka saatana uskoi Kainille, ja kun Iirad, Eenokin poika, oli saanut tietää heidän salaisuutensa ja alkoi paljastaa sitä Aadamin pojille;
50. sen tähden Lamek vihastuksessaan tappoi hänet, ei kuitenkaan niin kuin Kain veljensä Aabelin, hyödyn hankkimiseksi, vaan hän surmasi hänet valansa tähden;
51. sillä Kainin päivistä lähtien oli olemassa salainen liitto, ja sen teot tapahtuivat pimeässä, ja jokainen sen mies tunsi veljensä.
52. Sen tähden Herra kirosi Lamekin ja hänen huoneensa ja kaikki ne, jotka olivat tehneet liiton saatanan kanssa; sillä he eivät pitäneet Jumalan käskyjä ja se oli paha Jumalan silmissä, ja niin hän ei antanut heille apuansa, ja heidän tekonsa olivat kauhistuksia ja ne alkoivat levitä kaikkien ihmisten poikien keskuuteen.
53. Ja se tunnettiin ihmisten poikien keskuudessa, mutta ihmisten tyttärien keskuudessa ei puhuttu näistä asioista, sillä Lamek oli kertonut salaisuuden vaimoillensa, ja nämä nousivat häntä vastaan ja levittivät nuo asiat säälimättä julki, ympäriinsä.
54. Sen tähden joutui Lamek halveksituksi ja karkotetuksi eikä hän tullut ihmisten poikien keskuuteen, ettei kuolisi.
55. Ja niin pimeyden työt alkoivat vallita kaikkien ihmisten poikien keskuudessa.
56. Silloin Jumala kirosi maan ankaralla kirouksella, ja hän vihastui jumalattomiin, kaikkiin ihmisten poikiin, jotka hän oli tehnyt,
57. sillä he eivät kuulleet hänen ääntänsä eivätkä uskoneet hänen ainosyntyiseen Poikaansa, häneen, jonka hän oli julistanut tulevaksi aikojen keskipäivänä ja joka oli valmistettuna jo ennen maailman perustamista.
58. Ja niin alkoi evankeliumin saarnaaminen alusta asti ja sitä julistivat pyhät, Jumalan kasvojen edestä lähetetyt enkelit ja hänen oma äänensä ja ne, joilla oli Pyhän Hengen lahja.
59. Ja niin vahvistettiin Aadamille kaikki pyhällä toimituksella, ja evankeliumia saarnattiin, ja lähti käsky, että sen piti olla maailmassa sen loppuun asti. Ja näin oli. Amen.

Luku 6

Mooseksen kirjoitukset, niin kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, profeetalle, joulukuussa 1830 — jatkoa.

1. Ja Aadam kuuli Jumalan ääntä ja kutsui poikiansa parannukseen.
2. Ja Aadam yhtyi jälleen vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan, ja Aadam antoi hänelle nimen Seet. Ja Aadam ylisti Jumalan nimeä, sanoen: Jumala on antanut minulle toisen siemenen Aabelin sijaan, jonka Kain surmasi.
3. Ja Jumala ilmoitti itsensä Seetille, eikä tämä kapinoinut vaan uhrasi otollisen uhrin niin kuin veljensä Aabel. Ja myöskin hänelle syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos.
4. Ja sitten rupesivat nämä miehet avuksi huutamaan Herran nimeä, ja Herra siunasi heitä.
5. Ja pidettiin muistokirjaa, johon tehtiin merkinnät Aadamin kielellä, sillä jokaisen, joka Jumalaa avuksi huusi, oli suotu kirjoittaa Hengen vaikutuksesta;
6. ja nämä opettivat lapsensa lukemaan ja kirjoittamaan, ja heillä oli kieli, joka oli pukidas ja turmeltumaton.
7. Ja tämä sama pappeus, joka oli alussa, on myös oleva maailman lopussa.
8. Tämän profetian Aadam lausui Pyhän Hengen johtamana, ja sukuluetteloa pidettiin Jumalan lapsista. Ja tämä oli Aadamin suvun kirja, joka ilmoittaa: Sinä päivänä, jona Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi;
9. oman ruumiinsa kuvaksi, mieheksi ja naiseksi, hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen Aadam sinä päivänä, jona heidät luotiin ja he tulivat eläviksi sieluiksi maailmassa Jumalan jalkojen astinlaudalla.
10. Kun Aadam oli sadankolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika joka oli hänen kaltaisensa, hänen oma kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.
11. Ja Aadamin elinpäivät, sen jälkeen kun hänelle oli syntynyt Seet, olivat kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi monia poikia ja tyttäriä.
12. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataakolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli.
13. Kun Seet oli sadanviiden vuoden vanha, syntyi hänelle Enos, ja hän profetoi koko elinaikansa ja neuvoi Enoksen Jumalan teille, sen tähden Enos myös profetoi.
14. Ja Seet eli, sen jälkeen kun hänelle oli syntynyt Enos, kahdeksansataaseitsemän vuotta, ja hänelle syntyi monia poikia ja tyttäriä.
15. Ja ihmislapsia oli lukuisasti kaikkialla maan päällä. Siihen aikaan oli saatanalla suuri valta ihmisten keskuudessa, ja hän riehui heidän sydämissään; niin siitä ajasta lähtien oli sotia ja verenvuodatusta, ja ihminen nosti kätensä omaa veljeään vastaan tappaakseen, salaisten tekojen tähden, valtaa tavoitellen.
16. Seetin koko elinaika oli yhdeksänsataakaksitoista vuotta; sitten hän kuoli.
17. Kun Enos oli yhdeksänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Kainan. Ja Enos ynnä Jumalan kansasta jäljelle jääneet lähtivät pois Suulon-nimisestä maasta ja asuivat lupauksen maassa, jonka hän nimitti oman poikansa mukaan, jolle hän oli antanut nimen Kainan.
18. Ja Enos eli, sen jälkeen kun hänelle oli syntynyt Kainan, kahdeksansataaviisitoista vuotta, ja hänelle syntyi monia poikia ja tyttäriä. Niin oli Enoksen koko elinaika yhdeksänsataaviisi vuotta, sitten hän kuoli.
19. Kun Kainan oli seitsemänkymmenen vuoden vanha syntyi hänelle Mahalalel; ja Kainan eli, sen jälkeen kun hänelle oli syntynyt Mahalalel, kahdeksansataaneljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Kainanin koko elinaika yhdeksänsataakymmenen vuotta; sitten hän kuoli.
20. Kun Mahalalel oli kuudenkymmenenviiden vuoden vanha, hänelle syntyi Jared; ja Mahalalel eli, sen jälkeen kun hänelle oli syntynyt Jared, kahdeksansataakolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Mahalalelin koko elinaika kahdeksansataayhdeksänkymmentäviisi vuotta; sitten hän kuoli.
21. Kun Jared oli sadankuudenkymmenenkahden vuoden vanha, syntyi hänelle Eenok. Ja Jared eli, sen jälkeen kun hänelle oli syntynyt Eenok, kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Ja Jared neuvoi Eenokin kaikille Jumalan teille.
22. Tämä on Aadamin poikien sukuluettelo, Aadamin, joka oli Jumalan poika, jonka kanssa Jumala itse puhui.
23. Ja he olivat vanhurskauden saarnaajia, puhuivat ja profetoivat ja kutsuivat kaikkia ihmisiä kaikkialla parannukseen; ja uskoa opetettiin ihmislapsille.
24. Niin tapahtui, että Jaredin koko elinaika oli yhdeksänsataakuusikymmentäkaksi vuotta; sitten hän kuoli.
25. Ja Kun Eenok oli kuudenkymmenenviiden vuoden vanha, syntyi hänelle Metusalah.
26. Ja tapahtui, että Eenok matkasi maassa kansan keskuudessa; ja hänen matkalla ollessansa Jumalan Henki laskeutui taivaasta alas ja lepäsi hänen päällansä.
27. Ja hän kuuli taivaasta äänen sanovan: Eenok, poikani, profetoi tälle kansalle ja sano sille; tehkää parannus, sillä näin sanoo Herra: Minä olen vihastunut tähän kansaan, ja minun vihani hehku on syttynyt sitä kohtaan, sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, eivätkä heidän silmänsä näe kauaksi.
28. Ja näiden monien sukupolvien ajan, aina siitä saakka kun minä heidät loin, ovat he harhaan kulkeneet, kieltäneet minut ja pimeässä tavoitelleet omia hankkeitaan, kauhistuksiansa tehdessään murhia salassa miettineet eivätkä pitäneet käskyjä, jotka minä annoin heidän isällensä Aadamille.
29. Sen tähden he ovat vannoneet vääriä valoja ja valoillansa he ovat tuottaneet itsellensä kuoleman, ja helvetin minä olen heille valmistanut, elleivät he tee parannusta.
30. Ja tämä on käsky, jota minä olen julistanut omalla suullani maailman alusta ja sen perustamisesta lähtien, ja palvelijoiden, sinun isiesi, suulla minä olen sen käskyn antanut, sellaisena kuin se pitää lähetettämän maailmaan, sen ääriin saakka.
31. Niin kuultuaan nämä sanat Eenok kumartui maahan Herran edessä ja puhui Herran edessä, sanoen: Miksi juuri minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä, joka olen vain nuorukainen, jota kaikki väki vihaa, sillä minulla on hidas puhe? Miksi olen minä sinun palvelijasi?
32. Ja Herra sanoi Eenokille: Mene ja tee, min kuin olen sinua käskenyt, eikä kukaan ole sinua lävistävä. Avaa suusi, niin se täytetään, ja minä olen antava sinulle puhuttavan, sillä kaikki liha on minun käsissäni, ja minä teen niin kuin hyväksi näen.
33. Sano tälle kansalle: Valitkaa tänä päivänä palveltavaksenne Herra Jumala, joka on teidät tehnyt.
34. Katso, Henkeni on sinun päälläsi, ja niin minä olen vanhurskauttava kaikki sinun sanasi; vuoret kaikkoavat sinun edestäsi ja virrat kääntyvät juoksultansa; niin sinä olet pysyvä minussa ja minä sinussa; vaella siis minun yhteydessäni.
35. Niin Herra puhui Eenokille ja sanoi hänelle: Voitele silmäsi savella ja pese ne, niin sinä olet näkevä. Ja hän teki niin.
36. Ja hän näki henget, jotka Jumala oli luonut, ja hän näki myös muuta, mikä ei ollut luonnolliselle silmälle näkyväistä. Ja siitä lähtien maahan levisi sana: Herra on herättänyt näkijän kansallensa.
37. Niin tapahtui, että Eenok lähti maahan kansan keskuuteen ja nousi kukkuloille ja kummuille ja huusi suurella äänellä, todistaen sen tekoja vastaan; ja kaikki loukkaantuivat häneen.
38. He tulivat kuuntelemaan häntä kukkuloille ja sanoivat teltanvartijoille: Pysykää täällä ja vartioikaa telttoja sillä aikaa, kun me käymme tuonne nähdäksemme näkijän, sillä hän profetoi, ja jotain outoa on maassa tapahtumassa; mieletön mies on ilmaantunut keskellemme.
39. Ja tapahtui heidän häntä kuunnellessaan, ettei kukaan satuttanut kättänsä häneen; sillä pelko valtasi kaikki, jotka kuuntelivat häntä, sillä hän vaelsi Jumalan yhteydessä.
40. Ja hänen luoksensa tuli mies nimeltä Mahia ja sanoi hänelle: Ilmoita meille suoraan, kuka sinä olet ja mistä sinä tulet.
41. Niin hän sanoi heille: Minä tulen Kainanin maasta, isieni maasta, tähän päivään asti vanhurskauden maasta. Ja isäni neuvoi minut kaikille Jumalan teille.
42. Ja tapahtui minun matkatessani pois Kainanin maasta itäisen meren ääreltä, että näin näyn; ja katso, minä näin taivaat ja Herra puhui kanssani ja antoi minulle käskyn; siksi ja tämän tähden, pitääkseni käskyn, minä puhun juuri nämä sanat.
43. Ja Eenok jatkoi puhettaan, sanoen: Herra, joka puhui kanssani, hän on taivaan Jumala, ja hän on minun Jumalani ja teidän Jumalanne, ja te olette veljiäni, miksi siis omianne hankkisitte ja kiellätte taivaan Jumalan?
44. Hän on taivaat tehnyt; maa on hänen jalkojensa astinlauta, ja sen perustus on hänen. Katso, hän sen laski, ja ihmisten paljouden on hän tuonut sen pinnalle.
45. Ja kuolema on tullut isiemme osaksi; kuitenkin me tunnemme heidät, emme saata sitä kiistää, ensimmäisenkin kaikista, Aadamin, me tunnemme.
46. Sillä me olemme keskuudessamme kirjoittaneet muistokirjaa sen mallin mukaan, jonka Jumalan sormi on kirjoittanut ja joka on kirjoitettu omalla kielellämme.
47. Kun Eenok näin puhui Jumalan sanoja, kansa vapisi eikä sietänyt seistä hänen kasvojensa edessä.
48. Ja hän sanoi heille: Koska Aadam lankesi, me olemme olemassa; ja hänen lankeemuksestaan tuli kuolema, ja jouduimme osallisiksi kurjuudesta ja onnettomuudesta.
49. Katso, saatana on käynyt ihmislasten keskuuteen ja viettelee heitä kumartamaan häntä, ja ihmiset ovat tulleet lihallisiksi, aistillisiksi ja perkeleellisiksi, ja heidät on suljettu pois Jumalan kasvojen edestä.
50. Mutta Jumala oli tehnyt isillemme tiettäväksi, että kaikkien ihmisten on tehtävä parannus.
51. Ja hän kutsui isäämme Aadamia omalla äänellänsä, sanoen: Minä olen Jumala, minä tein maailman, tein ihmiset, ennen kuin he olivat lihassa.
52. Ja vielä hän sanoi hänelle: Jos sinä käännyt minun puoleeni ja kuulet minun ääntäni, uskot ja teet parannuksen kaikista rikkomuksistasi ja sinut kastetaan vedessä minun ainosyntyisen Poikani nimeen, hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta ja joka on Jeesus Kristus, se on ainoa taivaan alla annettava nimi, jossa pelastus on tuleva ihmuslapsille, sinä olet saava Pyhän Hengen lahjan, ja kun sinä anot kaiken hänen nimessänsä, niin kaikki mitä anotkin, annetaan sinulle.
53. Ja isämme Aadam puhui Herralle ja sanoi: Miksi ihmisten on tehtävä parannus ja tultava kastetuiksi vedessä? Ja Herra sanoi Aadamille: Katso minä olen antanut sinulle anteeksi sinun rikkomuksesi Eedenin puutarhassa.
54. Tästä levisi kansan keskuuteen sana, että Jumalan Poika on sovittanut perisynnin, ja sen tähden lapsia ei voida lukea vikapäiksi vanhempiensa synteihin, sillä he ovat puhtaita maailman perustamisesta asti.
55. Ja Herra puhui Aadamille sanoen: Koska sinun lapsesi ovat synnissä siinneet, niin myös, kun he alkavat varttua, synti sikiää heidän sydämessään ja he maistavat karvaan, että tietäisivät antaa arvon hyvälle.
56. Ja heidän on suotu erottaa hyvä pahasta; sen tähden heillä on tahtonsa vapaus ja sen tähden minä olen antanut sinulle toisen lain ja käskyn.
57. Opeta siis lapsillesi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, muuten heidän on mahdoton periä Jumalan valtakuntaa, sillä mikään saastainen ei voi siellä asua eli asua hänen kasvojensa edessä; sillä, Aadamin kielellä lausuttuna, Pyhyyden Ihminen on hänen nimensä, ja hänen Ainosyntyisensä nimi on Ihmisen Poika, Jeesus Kristus, vanhurskas Tuomari, joka on tuleva aikojen keskipäivänä.
58. Sen tähden minä annan sinulle käskyn alttiisti opettaa näitä asioita lapsillesi, sanoen:
59. Rikkomuksen tähden tulee lankeemus, ja tämä lankeemus koituu kuolemaksi, ja koska te olette syntyneet maailmaan veden ja veren ja hengen kautta, jotka minä olen tehnyt, ja niin tuli tomusta elävä sielu, samoin teidän täytyy syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja Hengestä ja tulla puhdistetuiksi veressä, minun Ainosyntyiseni veressä, että teidät pyhitettäisiin pois kaikesta synnistä ja te saisitte iloita iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja tulevassa iankaikkisesta elämästä, kuolemattomuuden kirkkaudesta;
60. sillä veden kautta te pidätte käskyn; Hengen kautta teidät vanhurskautetaan ja veren kautta teidät pyhitetään;
61. sen tähden on teissä suotu pysyvän taivaan todistuksen, Puolustajan, kuolemattomuuden kirkkauden kaiken rauhan, kaiken totuuden, hänen, joka kaikki jälleen eläväksi tekee, josta kaikki eläväksi tulee, joka tietää kaikki ja jolla on kaikki viisauden, laupeuden, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja oikeuden voima.
62. Ja nyt, katso, minä sanon sinulle: tämä on pelastussuunnitelma kaikille ihmisille minun Ainosyntyiseni veren kautta, hänen, joka on tuleva aikojen keskipäivänä.
63. Ja katso, kaikella on vertauskuvansa ja kaikki on luotu ja tehty todistamaan minusta; sekä se, mikä on ajallista, että se, mikä on hengellistä, se, mikä on taivaissa ylhäällä, ja maan päällä ja maassa oleva sekä se mikä on maan alla, niin ylhäällä kuin alhaalla oleva — kaikki se todistaa minusta.
64. Ja tapahtui, kun Herra oli puhunut Aadamin, isämme kanssa, että Aadam huusi Herran puoleen ja Herran Henki kuljetti hänet pois ja hänet vietiin veteen ja laskettiin veden alle ja nostettiin esille veden alta.
65. Ja niin hänet kastettiin ja Jumalan Henki laskeutui hänen päällensä, ja niin hän syntyi Hengestä ja hänet tehtiin eläväksi sisäisen ihmisen puolesta.
66. Ja hän kuuli äänen taivaasta sanovan: Sinut on kastettu tulella ja Pyhällä Hengellä. Tämä on todistus Isästä ja Pojasta nyt ja iankaikkisesti;
67. ja sinä olet hänen järjestyksensä mukaan, hänen, joka on ilman päivien alkua ja vuosien loppua kaikesta iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen.
68. Katso, sinä olet minussa yhtä, Jumalan poika; ja näin voivat kaikki tulla minun pojikseni. Amen.

Luku 7

Mooseksen kirjoitukset, niin kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, profeetalle, joulukuussa 1830 — jatkoa.

1. Ja tapahtui, että Eenok jatkoi puhettaan, sanoen: Katso, isämme Aadam opetti näitä asioita, ja monet ovat uskoneet ja tulleet Jumalan pojiksi, mutta monet eivät ole uskoneet vaan ovat hukkuneet synneissään ja odottavat peljäten vaivassa, tulevaa Jumalan vihan tulen kiivautta vuodatettavaksi ylitsensä.
2. Ja siitä ajasta lähtien alkoi Eenok profetoida, puhuen kansalle: Kun minä matkalla ollessani seisoin Mahujan kukkulalla ja huusin Herran puoleen, tuli taivaasta ääni, joka sanoi: Käänny ja nouse Simeonin vuorelle.
3. Niin tapahtui, että minä käännyin ja nousin vuorelle; ja vuorella seistessäni minä näin taivaiden aukenevan ja minut puettiin kirkkaudella;
4. ja minä näin Herran, hän seisoi kasvojeni edessä ja puhui kanssani, niin kuin mies puhuu toisen kanssa , kasvoista kasvoihin, ja hän sanoi minulle: Katsele, niin minä näytän sinulle maailman monien sukupolvien ajalta.
5. Niin tapahtui, että minä näin Suumin laaksossa, katso, suuren kansan, joka asui teltoissa, ja se oli Suumin kansa.
6. Ja taas Herra sanoi minulle: Katsele; niin minä katselin pohjoiseen päin ja näin Kanaanin kansan, joka asui teltoissa.
7. Ja Herra sanoi minulle: Profetoi; ja minä profetoin sanoen: Katso Kanaanin kansa joka on luvultansa suuri, on lähtevä taisteluun varustautuneena Suumin kansaa vastaan ja on surmaava sen, niin että se tulee perin pohjin hävitetyksi; ja Kanaanin kansa hajaantuu maahan, ja maa tulee kuivaksi ja hedelmättömäksi, eikä yksikään muu kansa ole siinä asuva kuin Kanaanin kansa;
8. sillä katso, Herra on kiroava tämän maan ankaralla kuumuudella, ja sen hedelmättömyys on oleva ikuinen, ja kaikkien Kanaanin lasten osaksi tuli mustuus, niin että heitä halveksittiin kaikkien ihmisten keskuudessa.
9. Ja tapahtui, että Herra sanoi minulle: Katsele; niin minä katselin ja näin Saaronin maan ja Eenokin maan ja Omnerin maan ja Heenin maan ja Seemin maan ja Haneerin ja Hanannihan maan ja kaikki niiden asukkaat.
10. Ja Herra sanoi minulle: Mene tämän kansan tykö ja sano sille: Tee parannus, etten minä tulisi ja löisi sitä kirouksella ja ettei se kuolisi.
11. Ja hän antoi minulle käskyn kastaa Isän ja Pojan nimeen, hänen joka on täynnä armoa ja totuutta, ja Pyhän Hengen nimeen, hänen, joka todistaa Isästä ja Pojasta.
12. Niin tapahtui, että Eenok yhä kutsui parannukseen kaikkia ihmisiä, paitsi Kanaanin kansaa;
13. ja niin suuri oli Eenokin usko, että hän johti Jumalan kansaa, ja sen viholliset tulivat taistelemaan sitä vastaan, ja kun hän lausui Herran sanan, maa vapisi ja vuoret kaikkosivat hänen käskynsä mukaan, ja virtojen vedet kääntyivät pois juoksultansa, ja leijonain karjunta kuului erämaasta, ja kaikki kansat pelkäsivät suuresti, niin voimallinen oli Eenokin sana ja niin suuri sen sanan voima, jonka Jumala oli antanut hänelle.
14. Myös nousi maa meren syvyydestä, ja niin suuri oli Jumalan kansan vihollisten pelko, että he pakenivat ja perääntyivät kauaksi ja menivät maalle, joka oli noussut meren syvyydestä.
15. Myös maassa olevat jättiläiset siirtyivät kauaksi pois; ja kirous kohtasi kaikkea kansaa joka Jumalaa vastaan taisteli;
16. ja siitä ajasta lähtien heidän keskuudessaan oli sotia ja verenvuodatusta, mutta Herra tuli ja jäi kansansa tykö, ja se pysyi vanhurskaudessa.
17. Herran pelko valtasi kaikki kansat, niin suuri oli Herran kirkkaus joka oli hänen kansansa päällä. Ja Herra siunasi maata, ja siunaus oli kansan osana vuorilla ja kukkuloilla, ja se menestyi.
18. Ja Herra kutsui kansansa SIIONIKSI, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se pysyi vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut yhtään köyhää.
19. Ja Eenok jatkoi saarnaamistaan vanhurskaudessa Jumalan kansalle. Ja tapahtui hänen aikanansa, että hän rakensi kaupungin, joka kutsuttiin Pyhyyden Kaupungiksi, SIIONIKSI.
20. Ja tapahtui, että Eenok puhui Herran kanssa ja hän sanoi Herralle: Onhan Siion saava asua turvassa ikuisesti. Silloin Herra sanoi Eenokille: Siionin minä olen siunannut, mutta loput kansasta olen kironnut.
21. Niin tapahtui, että Herra näytti Eenokille maan kaikki asukkaat; ja hän katseli, ja katso, jonkin ajan kuluttua Siion otettiin ylös taivaaseen. Ja Herra sanoi Eenokille: Katso minun asumukseni iankaikkisesti.
22. Ja Eenok näki myös jäljelle jääneet kansasta, joka oli Aadamin poikia; ja se oli kaikkien Aadamin jälkeläisten sekoitus, ei kuitenkaan Kainin jälkeläisten, sillä Kainin suku oli musta eikä sillä ollut sijaa kansan keskuudessa.
23. Ja kun Siion oli otettu ylös taivaaseen, Eenok katseli, ja katso, kaikki maan kansat olivat hänen edessänsä;
24. niin kulki sukupolvi sukupolven jälkeen; ja Eenok oli korkea ja korotettu aina Isän ja Ihmisen Pojan helmaan; ja katso, saatanan voima vallitsi kaikkialla maan päällä.
25. Ja hän näki enkeleiden laskeutuvan alas taivaasta; ja hän kuuli suuren äänen, joka sanoi: Voi, voi maan asukkaita.
26. Niin hän näki saatanan, jolla oli kädessänsä suuret kahleet, ja ne verhosivat pimeyteen koko maan pinnan; ja saatana nosti päänsä ja nauroi, ja hänen enkelinsä riemuitsivat.
27. Ja Eenok näki enkeleiden laskeutuvan alas taivaasta, ja he todistivat Isästä ja Pojasta; ja Pyhä Henki tuli monien päälle, ja taivaan voimat tempaisivat heidät ylös Siioniin.
28. Ja tapahtui, että taivaan Jumala katseli kansan jäännöstä, ja hän itki; ja Eenok todisti siitä ja sanoi: Kuinka saattavat taivaat itkeä ja vuodattaa kyyneleensä kuin sateen vuorilla?
29. Ja Eenok sanoi Herralle: Kuinka saatat itkeä sinä, joka olet pyhä ja olet kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen?
30. Ja jos olisi mahdollista, että ihminen voisi lukea maan ja miljoonien tämän kaltaisten maailmojen hiukkaset, ei se merkitsisi kaiken sen alkuakaan, mitä sinä olet luonut; ja yhä sinun majasi seinien kangas leviää; ja kuitenkin sinä olet siinä, ja sinun helmasi on siellä; ja sinä olet myös oikea, sinä olet armollinen ja hyvä iankaikkisesti;
31. ja Siionin sinä kaikesta luomastasi olet omaan helmaasi ottanut, kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen; ja vain rauha, oikeus ja totuus on sinun valtaistuimesi maja; ja laupeus käy sinun kasvojesi edellä, eikä sillä loppua ole; kuinka siis sinä saatat itkeä?
32. Herra sanoi Eenokille: Katso näitä veljiäsi; he ovat minun omien kätteni tekoa, ja minä annoin heille heidän ymmärryksensä sinä päivänä, jona minä heidät loin; ja Eedenin puutarhassa minä soin ihmiselle hänen tahtonsa vapauden;
33. ja veljillesi minä olen sanonut ja myös antanut käskyn että heidän tulee rakastaa toisiansa ja että heidän tulee valita minut, Isänsä; mutta katso, he ovat rakkaudettomia ja vihaavat omaa vertansa;
34. niin minun kiivauteni tuli on syttynyt heitä kohtaan, ja kiivastuksessani minä olen lähettävä vedenpaisumuksen heidän ylitsensä, koska minun vihani hehku on heitä kohtaan syttynyt.
35. Katso, minä olen Jumala; Pyhyyden Ihminen on minun nimeni, Aivoituksen Ihminen on minun nimeni, myös Loputon ja Iankaikkinen on minun nimeni.
36. Sen tähden minä saatan ojentaa käteni ja tavoittaa kaiken luodun, jonka olen tehnyt ja minun katseeni pystyy myös lävistämään sen, mutta kaikkien kätteni tekojen keskellä ei missään ole ollut niin suurta jumalattomuutta kuin veljiesi joukossa.
37. Mutta katso, heidän syntiensä pitää lankeaman heidän isiensä pään päälle; saatana on oleva heidän isänsä, ja kurjuus on oleva heidän osansa, ja koko taivas on itkevä heitä, niin myös kaikki minun kätteni teot; miksi eivät taivaat itkisi nähdessään heidän kärsivän?
38. Mutta katso, nämä, joita silmäsi katselevat, tuhoutuvat vedenpaisumuksessa, ja katso, minä olen sulkeva heidät vankilaan, jonka minä olen valmistanut heitä varten.
39. Ja hän, jonka minä olen valinnut, on noussut puolestapuhujaksi minun kasvojeni eteen. Sen tähden hän kärsii heidän syntiensä tähden, jos he tekevät parannuksen sinä päivänä, kun Valittuni palajaa minun tyköni, mutta siihen päivään saakka heidän pitää oleman vaivassa;
40. sen tähden siis taivaat itkevät, niin itkee myös kaikki minun kätteni teko.
41. Ja tapahtui, että Herra puhui Eenokille ja ilmoitti Eenokille kaikki ihmislasten teot; sen tähden Eenok tiesi heidän jumalattomuutensa ja kurjuutensa ja katseli sitä, ja hän itki ja ojensi käsiänsä, ja ääretön tuska täytti hänen sydämensä; hänen sisimpänsä järkkyi; ja iankaikkisuus vavahteli kaikkinensa.
42. Niin Eenok näki myös Nooan ja hänen sukunsa ja että kaikkien Nooan poikain jälkeläiset saisivat ajallisen pelastuksen;
43. ja sitä varten Eenok näki Nooan rakentavan arkkia, ja Herra oli suopea sille ja suojeli sitä omalla kädellänsä; mutta jumalattomain jäännöksen yli tuli vedenpaisumus ja nielaisi heidät.
44. Ja kun Eenok näki tämän, hänen sielunsa oli murheellinen ja hän itki veljiänsä ja sanoi taivaille: En minä lohdutuksesta huoli; mutta Herra sanoi Eenokille: Ylennä sydämesi ja iloitse, ja katso!
45. Ja tapahtui, että Eenok katsoi, ja Nooasta alkaen hän näki kaikki maan sukukunnat ja hän huusi Herran puoleen, sanoen: Milloin on Herran päivä tuleva? Milloin pitää Vanhurskaan veri vuodatettaman, että kaikki murheelliset pyhitettäisiin ja heillä olisi iankaikkinen elämä?
46. Herra vastasi: Niin on tapahtuva aikojen keskipäivänä, jumalattomuuden ja koston päivinä.
47. Ja katso, Eenok näki Ihmisen Pojan tulemisen päivän, hänen lihaantulemisensa päivän; niin hänen sielunsa riemuitsi, ja hän sanoi: Vanhurskas on ylennettynä ja Karitsa teurastettuna maailman perustamisesta asti; ja uskon kautta minä olen Isän helmassa, ja katso, Siion on minun mukanani.
48. Ja tapahtui, että Eenok katsoi maata ja hän kuuli sen sisimmästä äänen sanovan: Voi, voi minua, ihmisten emoa; olen vaivattu ja kiusattu lasteni jumalattomuuden tähden. Milloinka pääsen lepoon, milloinka minut puhdistetaan saastaisuudesta, joka on lähtenyt minusta? Milloinka Luojani pyhittää minut, että saisin levon ja vanhurskaus ajan pinnallani viipyisi?
49. Niin kuullessaan maan murehtivan Eenok itki ja huusi Herran puoleen, sanoen: Oi Herra, armahdathan maata, siunaathan Nooan lapsia?
50. Ja tapahtui, että Eenok yhäti huusi Herraa, sanoen: Minä anon sinulta Ainosyntyisesi, Jeesuksen Kristuksen, nimessä: Armahda Nooaa ja hänen siementänsä, niin ettei maata enää milloinkaan vedenpaisumus peittäisi!
51. Eikä Herra saattanut sitä häneltä kieltää; niin hän teki liiton Eenokin kanssa ja valalla vannoi hänelle pidättävänsä vedenpaisumuksen ja käyvänsä kutsumassa Nooan lapsia;
52. ja hän antoi muuttumattoman käskyn, että hänen siemenensä jäännöksen piti aina oleman kaikkien kansojen seassa, niin kauan kuin maa pysyisi.
53. Ja Herra sanoi: Siunattu on hän, jonka siemenen kautta Messias on tuleva; sillä hän sanoo: Minä olen Messias, Siionin Kuningas, Taivaan Kallio, joka on laaja kuin iankaikkisuus; jokainen, joka käy sisälle portista ja kiipeää ylös minun kauttani ei ikinä lankea; sen tähden autuaita ovat ne, joista olen puhunut, sillä he tulevat esille iankaikkisen ilon lauluin.
54. Ja tapahtui, että Eenok huusi Herran puoleen, sanoen: Onko maa pääsevä lepoon, kun Ihmisen Poika tulee lihaan? Minä rukoilen sinua, näytä minulle se.
55. Ja Herra sanoi Eenokille: Katso, niin hän katsoi ja näki Ihmisen Pojan ylennettynä ristille ihmisten tavan mukaan;
56. ja hän kuuli suuren äänen; taivas peittyi ja kaikki Jumalan luomakunta murehti, maa huokasi ja kalliot halkesivat; ja pyhiä nousi ylös, ja Ihmisen Pojan oikealla puolella heidät kruunattiin kirkkauden kruunulla;
57. ja vankeudessa olleet henget tulivat esille ja seisoivat Jumalan olkealla puolella; mutta muut pantiin säilytettäviksi pimeyden kahleissa suuren päivän tuomioon asti.
58. Niin Eenok itki jälleen ja huusi Herran puoleen, sanoen: Milloinka pääsee maa lepoon?
59. Silloin Eenok näki Ihmisen Pojan nousevan ylös Isän tykö; ja hän huusi Herraa, sanoen: Palajathan jälleen maan päälle? Koska sinä olet Jumala ja minä tunnen sinut ja sinä olet vannonut minulle valan ja käskenyt minua anomaan sinulta Ainosyntyisesi nimessä — sinä olet tehnyt minut ja antanut minulle oikeuden valtaistuimeesi, et kuitenkaan minun itseni kautta, vaan sinun oman armosi kautta — niin minä anon sinulta: palajathan jälleen maan päälle.
60. Niin Herra sanoi Eenokille: Niin totta kuin minä elän minä olen tuleva viimeisinä päivinä, jumalattomuuden ja koston päivinä, täyttämään valan, jonka olen sinulle vannonut Nooan lapsista;
61. ja päivä on tuleva, jona maa on pääsevä lepoon, mutta ennen sitä päivää taivaat pimenevät ja pimeyden peite on verhoava maan, ja taivaat ynnä maa järkkyvät; ja ihmislasten keskuudessa on oleva suuria ahdistuksia, mutta kansani minä olen varjeleva;
62. ja vanhurskautta minä olen lähettävä alas taivaasta, totuutta kasvattava esiin maasta todistamaan Ainosyntyisestäni, hänen nousemisestaan ylös kuolleista, niin myös kaikkien ihmisten ylösnousemuksesta, ja minä annan vanhurskauden ja totuuden tulvana lakaista maan kootakseni valittuni maan neljältä ääreltä sijaan, jonka minä olen valmistava, Pyhään Kaupunkiin, että kansani vyöttäisi kupeensa ja odottaisi edessä olevaa tulemuksen aikaa; siellä on oleva minun majani, ja se pitää kutsuttaman Siioniksi, Uudeksi Jerusalemiksi.
63. Vielä Herra sanoi Eenokille: Silloin sinä ja koko sinun kaupunkisi kohtaatte heidät siellä, me otamme heidät helmaamme ja he näkevät meidät; niin me lankeamme heidän kaulaansa ja he meidän, ja me annamme suuta toisillemme;
64. ja siellä on oleva minun asumukseni, se on oleva Siion, joka on lähtevä kaikesta luomakunnastani, minkä minä olen tehnyt; ja tuhannen vuoden ajan on maa lepäävä.
65. Ja tapahtui, että Eenok näki Ihmisen Pojan tulemisen päivän viimeisinä päivinä, kun hän vanhurskaudessa on asuva maan päällä tuhannen vuoden ajan.
66. Mutta ennen tätä päivää hän näki suuria ahdistuksia jumalattomien keskuudessa; niin hän näki myös meren kuohuvan ja ihmisten menehtyvän odottaessaan peljäten kaikkivaltiaan Jumalan tuomioita, jotka kohtaisivat jumalattomia.
67. Ja Herra näytti Eenokille kaikki, aina maailman loppuun saakka ja hän näki vanhurskaiden päivän, heidän lunastuksensa hetken; ja hän sai ilon täyteyden.
68. Ja Eenokin ajan Siionin kaikki päivät olivat kolmesataakuusikymmentäviisi vuotta.
69. Niin Eenok ynnä kaikki hänen kansansa vaelsivat Jumalan yhteydessä, ja hän asui Siionin keskellä, ja tapahtui, ettei Siionia enää ollut, sillä Jumala otti sen ylös omaan helmaansa, ja siitä levisi sana: SIION ON HÄVINNYT.

Luku 8

Mooseksen kirjoitukset, niin kuin ne ilmoitettiin Joseph Smithille, profeetalle, joulukuussa 1830 — jatkoa.

1. Niin oli Eenokin koko elinaika neljäsataakolmekymmentä vuotta.
2. Ja tapahtui, että Metusalahia, Eenokin poikaa, ei otettu, että ne Herran lupaukset, joita hän teki Eenokille, täyttyisivät, sillä hän teki totisen liiton Eenokin kanssa, että Nooa olisi syntyvä hänen kupeidensa hedelmästä.
3. Ja tapahtui, että Metusalah profetoi kaikkien maan valtakuntien lähtevän hänen kupeistansa (Nooan kautta), ja hän otti kunnian itsellensä.
4. Sitten maahan tuli suuri nälänhätä, ja Herra kirosi maan ankaralla kirouksella, ja monet sen asukkaat kuolivat.
5. Ja tapahtui, että kun Metusalah oli sadankahdeksankymmenenseitsemän vuoden vanha, hänelle syntyi Lamek;
6. Ja Metusalah eli Lamekin syntymän jälkeen seitsemänsataakahdeksankymmentäkaksi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä;
7. niin oli Metusalahin koko elinaika yhdeksänsataakuusikymmentäyhdeksän vuotta; sitten hän kuoli.
8. Kun Lamek oli sadankahdeksankymmenenkahden vuoden vanha, hänelle syntyi poika,
9. ja hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen: Tämä poika lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa sen maan tähden, jonka Herra on kironnut.
10. Ja Lamek eli Nooan syntymän jälkeen viisisataayhdeksänkymmentäviisi vuotta ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä;
11. niin oli Lamekin koko elinaika seitsemänsataaseitsemänkymmentäseitsemän vuotta; sitten hän kuoli.
12. Kun Nooa oli neljänsadanviidenkymmenen vuoden vanha, hänelle syntyi Jaafet, ja neljäkymmentäkaksi vuotta myöhemmin hänelle syntyi Seem vaimosta, joka oli Jaafetin äiti, ja kun hän oli viidensadan vuoden vanha, hänelle syntyi Haam.
13. Ja Nooa poikinensa kuuli Herraa ja otti hänestä vaarin, ja heitä kutsuttiin Jumalan pojiksi.
14. Ja kun nämä ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, ihmisten pojat huomasivat nämä tyttäret ihaniksi ja ottivat heitä vaimoikseen halunsa mukaan.
15. Ja Herra sanoi Nooalle: Poikiesi tyttäret ovat myyneet itsensä; sillä katso, minun vihani on syttynyt ihmisten poikia kohtaan, sillä he eivät tahdo kuulla minun ääntäni.
16. Niin tapahtui, että Nooa profetoi ja opetti sitä, mikä on Jumalan, niin kuin alussa oli.
17. Ja Herra sanoi Nooalle: Minun Henkeni ei ole ainaisesti kiistelevä ihmisen kanssa, sillä hänen tulee tietää, että kaiken lihan pitää kuoleman; kuitenkin olkoon hänen aikansa satakaksikymmentä vuotta; ja elleivät ihmiset tee parannusta, olen minä lähettävä vedenpaisumuksen heidän ylitsensä.
18. Ja siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja nämä tavoittelivat Nooaa ottaakseen hänen henkensä; mutta Herra oli Nooan kanssa, ja Herran voima oli hänen päällänsä.
19. Niin Herra asetti Nooan oman järjestyksensä mukaan ja käski hänen mennä ja julistaa hänen evankeliuminsa ihmislapsille, sellaisena kuin se annettiin Eenokille.
20. Ja tapahtui, että Nooa kutsui ihmislapsia parannuksentekoon, mutta he eivät kuulleet hänen sanojansa,
21. vaan vieläpä kunnneltuaan häntä tulivat hänen eteensä ja sanoivat: Katso, me olemme Jumalan poikia; emmekö ole ottaneet itsellemme ihmisten tyttäriä ja emmekö syö ja juo, nai ja naita? Ja meidän vaimomme synnyttävät meille lapsia, ja nämä ovat mahtavia miehiä, muinaisajan ylen kuuluisien miesten kaltaisia. Eivätkä he kuulleet Nooan sanoja.
22. Ja Jumala näki, että ihmisten pahuus oli tullut suureksi maan päällä; ja kaikki olivat käyneet ylpeiksi sydämensä aivoituksissa ja ajatuksissa, jotka olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.
23. Niin tapahtui, että Nooa yhä saarnasi kansalle, sanoen: Kuulkaa ja ottakaa vaarin minun sanoistani:
24. uskokaa ja tehkää parannus synneistänne ja antakaa kastaa itsenne Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, nimeen, samoin kuin isämme, niin te saatte Pyhän Hengen, että kaikki voitaisiin ilmoittaa teille, mutta ellette näin tee, vedenpaisumus tulee teidän ylitsenne. Sittenkään he eivät kuulleet.
25. Niin Nooan täytti sääli ja hänen sydämensä vapisi sen vuoksi, että Jumala oli tehnyt ihmisen maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
26. Silloin Herra sanoi: Minä hävitän maan päältä ihmisen, jonka minä loin, sekä ihmisen että karjaeläimet ynnä matelevaiset ja taivaan linnut; sillä Nooan käy sääliksi, että minä olen luonut ne ja että minä olen tehnyt ne; ja hän on avuksensa huutanut minua; sillä he ovat tavoitelleet hänen henkeänsä.
27. Ja näin Nooa sai armon Herran silmien edessä, sillä Nooa oli hurskas mies ja aikalaistensa keskuudessa nuhteeton ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä, niin myös hänen kolme poikaansa, Seem, Haam ynnä Jaafet.
28. Maa oli turmeltunut Jumalan edessä, ja se oli täynnä väkivaltaa.
29. Niin Jumala katsoi maata, ja katso, se oli turmeltunut, sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.
30. Silloin Jumala sanoi Nooalle: Kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut, sillä maa on täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän kaiken lihan pois maan päältä.