Kirjallisuus | ||
|
kirj. Linda King Newell ja Valeen Tippetts Avery University of Illinois Press, 2. p. 1994 Urbana and Chicago ISBN 0-252-06291-4 |
|
Tämä on Joseph Smithin vaimon erittäin hyvä, moninkertaisesti palkittu elämäkerta. Kirja antaa myös hyvin totuudenmukaisen kuvan mormonikirkon varhaisten vuosien moniavioisuuden harjoittamisesta. Hyvin kiinnostava, huvittava, helppo lukea ja hyvin kirjoitettu. Erinomainen kirja, oletpa sitten tosiuskovainen mormoni, entinen mormoni tai vain epämääräisesti kiinnostunut joko mormonikirkosta tai moniavioisuudesta.
Emman (1804-1879) vanhemmat olivat Isaac Hale (1763-1839) ja Elizabeth Lewis (1767-1842). Hän oli lapsista seitsemäs. Isaac Hale ei hyväksynyt Joseph Smithiä tyttärensä aviomieheksi, vaan piti tätä vätyksenä ja tyhjäntoimittajana. Hän oli jo kahdesti hylännyt Joen tarjouksen. Mutta vihdoin tammikuussa 1827 tuolloin 22-vuotias Emma karkasi kotoa naidakseen mielestään komean pojan, johon oli ilmeisesti silmittömän rakastunut, ja seurasi siitä lähtien miestään paikasta toiseen, ojasta allikkoon. Hän ei enää koskaan tavannut vanhempiaan v. 1831 Ohioon muuton jälkeen. Emma ja Joe saivat keskenään yhdeksän lasta, joista vain neljä poikaa sai kasvaa aikuisiksi. Lisäksi he adoptoivat erään ystävän kaksosparin, joista vain tyttö, Julia Murdoch, jäi eloon. Joseph Smith nuoremman tultua lynkatuksi 1844 mormonikirkon presidentiksi ja profeetaksi kannatettiin Brigham Youngia. Emma ei pitänyt tästä ratkaisusta, eikä vähimpänä syynä liennyt Youngin moniavioisuutta kohtaan osoittama myönteisyys. Emma taas kasvatti lapsensakin uskomaan, ettei heidän isänsä ollut harjoittanut sitä. Mahdollista on, että Emma olisi päätynyt yhdeksi Youngin kymmenistä "vaimoista" mikäli hän olisi lähtenyt v. 1846 mormonipioneerien muassa Utahia kohti. Tuskinpa se vaihtoehto häntä olisi miellyttänyt. Emma jäi siis Nauvooseen ja meni vielä toisiin naimisiinkin Lewis C. Bidamon-nimisen miehen kanssa 23.12.1847 vihkijänä oli kiertävä metodistisaarnaaja William Hany. Emmalla oli luumunvärinen hääpuku ja kultakello vitjoissa, mutta pää oli paljas. Bidamonin veljekset olivat hiljattain Nauvooseen muuttaneita. He olivat Emmalle tuttuja jo ennen kuin Joseph surmattiin. Smith oli tilannut kärryjä heiltä; John oli mukana punaisessa tiilitalossa (Red Brick Store) toimineessa kaupassa ja perusti myöhemmin oman saviastiakaupan, josta Emma osti astioita; kolmas veli Christian vuokrasi huoneiston Mansion Housesta. Lewis toimi yhtenä yhdeksänjäsenisessä "uusien kansalaisten komiteassa" v. 1846 ja pyrki kaikin tavoin puolustamaan jäljellejääneitä mormoneja ja vakuutti muille, että mormonit siirtyivät muualle niin pian kuin voivat, ja ettei heitä tarvinnut pelätä. Lewis Bidamon (1803 - 1891) oli huumorintajuinen, komeanlainen pitkä mies, joka tavallisesti pukeutui hyvin. Hän ei koskaan hyväksynyt mormonioppeja. Emma kuoli 30.4.1879, 35 vuotta profeetta-miehensä jälkeen. Joseph Smith III:sta tuli v. 1860 Uudelleenorganisoidun Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäinen presidentti, sillä he uskoivat profeetanarvon periytymiseen ja ilmeisesti siihen, että Joseph Smith nuor. oli mahdollisesti antanut tälle pojalle isän siunauksen, johon liittyi lausuma pojan tulevaisuudesta kirkon johdossa. Emma oli paljon muutakin kuin vain eturivin miesten toveri ja apulainen. Hän oli myös kykenevä, puhekykyinen ja vaikutusvaltainen yksilö omasta puolestaan. Hän vaikutti syvällisesti kohtaamansa uskonnollisen liikkeen kehitykseen, ja oli varteenotettava henkilö, kun raha- ja muut käytännön asiat kirkossa tulivat kysymykseen. Utahin mormonikirkkoa tämä moniavioisuutta vastustavan ja kirkosta eriytyneelle lahkolle kannatuksensa antava voimakas nainen on ollut hiukan kuin perhonen keitossa kylläkin ihailtava Joseph Smithin vaimona, mutta arvostelun kohde Brigham Youngin vastustajana. Kirjan nimi viittaa siihen, että Emma yksityisenä ihmisenä on jäänyt jonkinlaiseksi arvoitukseksi jälkipolville historian läpi siilattuna: vaikka hän olikin hyveellisen, tukea antavan ja nöyrän vaimon perikuva, nousi hän kapinaan moniavioisuuden oppia vastaan hän piti sitä vastenmielisenä ja Mormonin kirjan oppien vastaisena. Hän vastusti aviomiestään sisukkaasti joka käänteessä tämän pyrkiessä harjoittamaan ja opettamaan monivaimoisuutta. Kirjan tekijät esittävät joukoittain todisteita sitä negatiivista kuvaa vastaan, että Emma olisi ollut itsepäinen ja toraisa tämä oli oikeastaan Brigham Youngin lanseeraama karikatyyri Emmasta, sillä Young inhosi syvästi Emman itsepintaista moniavioisuuden hylkäämistä ja sitä paitsi pelkäsi, että lynkatun profeetan vaimon kieltäytyminen matkustaa Utahiin vahingoittaisi haavoittuvaa mormonilahkoa. On vähän järkyttävää nähdä, miten Emma, vaikkakin hän oli moniavioisuuden väsymätön vastustaja, ei ollut mikään turhankaino tai tuomitseva nainen. Kirjassa esitetään, miten Emma näki Josephin uskottomuuden 19-vuotiaan Fanny Algerin kanssa Kirtlandissa, Ohiossa, ja kuitenkin oli halukas antamaan anteeksi aviomiehelleen tämän ja muita seksuaalisia tahdittomuuksia. Hän ei kuitenkaan voinut sietää sitä, että Joseph pyrki rakentamaan monimutkaisen opillisen oikeutuksen yksiavioisen liiton loukkaamiseksi. 38-vuotias Joseph vetosi toistuvasti jumalalliseen ilmoitukseen Nauvoossa saadakseen teinityttöjä vaimoikseen. On vaikea kuvitella kenenkään omia tarkoitusperiä enemmän palvelevaa ilmoitussarjaa. Sisältö
Jos olet kiinnostunut ainoastaan moniavioisuuskysymyksestä, paljon kattavampi kirja on Richard Van Wagonerin "Mormon Polygamy: A History". Kansikuvan öljymaalaus kuuluu Uudelleenorganisoidulle Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle.
|
||
Etusivu > Kirjallisuus | Sivun alkuun |
||
1998-07-11 2002-04-09 |