... ne loputtomat verukkeet ja kiertelyt, joihin nykyinen tilamme pakottaa, uhkaavat tehdä nousevasta sukupolvestamme petkuttajien suvun.
Charles W. Penrose kirkon silloiselle presidentille John Taylorille v. 1887

Kuten otsikko antaa ymmärtää, kirja ei ole moniavioisuuden historia vaan katsaus asioihin, joita ihmisten täytyi (ja yhä täytyy) kestää pitääkseen yllä oppia, jonka he uskovat olevan Jumalan antama ohje. Tätä teemaa seuraa Hardyn huolellisesti dokumentoima vilppi, jota MAP-kirkon johtajat ja jäsenet harjoittivat ja yhä harjoittavat tänä päivänä. Teologien teoria kuuluu näin: alempia lakeja (maan lakeja, rehellisyyttä jne.) voidaan olla tottelematta kun on toteltava Jumalan korkeampaa lakia.

Tämä kirja ei ole tyyliltään ollenkaan anti-mormonistinen. Vaikka lukijat, jotka ovat MAP-kirkon jäseniä, voivat yllättyä eräistä esitetyistä todisteista (ja niiden mahtavasta määrästä), Hardyn tyyli on hyvin reilu ja puolueeton, ja Hardy antaa aina viitteet väitteisiinsä. Suuri osa kirjasta koostuu alaviitteistä. Teoksessa on 14 sivua valokuvia ja taulukoita, joista selviävät sekä johtajien omat että heidän suorittamansa rivijäsenten vihkimiset moniavioisiin liittoihin.

Kirja on hyvin erilainen kuin Van Wagonerin teos samasta aiheesta. Van Wagoner keskittyy suunnilleen yhtä paljon koko kauteen v:sta 1830 nykypäivään asti. Hardy käsittelee melkein poikkeuksetta julistuksen jälkeistä moniavioisuuden kautta vuosina 1890-1910. Hän pureutuu tähän aikakauteen syvemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin Van Wagoner.

Kuuluisassa julistuksessaan v. 1890 mormonikirkon presidentti Wilford Woodruff pani pisteen yli 50 vuotta kestäneelle moniavioisuuden harjoitukselle. Viisitoista vuotta myöhemmin kaksi miestä erotettiin dramaattiseen tyyliin Kahdentoista apostolin koorumista heidän otettuaan moniavioisia vaimoja julistuksen jälkeen, ja sen vuoksi, että he rohkaisivat muitakin ottamaan saman askeleen.

Todisteet osoittavat kuitenkin, että sadat mormonit (joista monet apostoleita) saivat kirkon hyväksynnän liitoilleen, joiden piti olla kiellettyjä.

Miksi mormonikirkon johtajat vaaransivat sopimukset, joiden avulla Utahista tuli Yhdysvaltain osavaltio, ja lisäksi asettivat alttiiksi kirkon maineen sekaantumalla sellaiseen toimintaan — ja vielä samanaikaisesti kielsivät tosiasiat maailman edessä?

Tämä kirja pyrkii löytämään vastaukset näihin kysymyksiin tutkimalla mormonien moniavioisuutta sen alusta lähtien.

Kansallisessa keskustelussa moniavioisuudesta olivat amerikkalaiset yleisesti taipumattomasti yksiavioisuuden puolella. Tämä kirja tarjoaa mitä huolellisimman tutkimuksen mormonien teologisista, sosiaalisista ja biologisista "periaatteen" puolustuskeinoista. Vaikkei moniavioisuus ollutkaan 1800-luvun mormonien enemmistön elämäntapa, Hardy väittää, että moniavioisuudella oli paljon suurempi asema pyhien palatusnäkemyksessä kuin mitä useimmat historioitsijat ovat kuvailleet.

Monet mormonit pitivät moniavioisuutta terveyden takaajana, moraalittomuuden vastamyrkkynä ja avaimena parempaan hallintoon. Huolimatta kansan ankarasta painostuksesta lopettaa tämä kokeilu, moniavioisuus kesti hyväksyttävänä järjestelynä kirkon jäsenien joukossa pitkälle 1900-luvulle, koska he uskoivat sen tärkeyteen ja lahjoihin.

Hardy osoittaa, miten presidentti Wilford Woodruffin julistus v. 1890 kehittyi taktisesta keinosta säilyttää moniavioisuus siksi ilmoitukseksi, jona sitä nykyään käytetään kieltämään se. Kirjassa tutkitaan myös sitä seuraavaa kangertelevaa kautta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa, jolloin se muutti muotoaan yhdeksi Amerikan valppaimmista yksiavioisuuden esitaistelijaksi. (Vrt. esim. DOMA 22-äänestykset Havaijilla, Kaliforniassa ja muualla, jolloin kirkko on, melkein ironista kyllä, mitä pontevimmin sekaantunut politiikkaan ja ajanut jäseniään liikkeelle äänestämään kirkon mielen mukaan erilaisia kuin yhden miehen ja yhden naisen välisiä avioliittoja vastaan.)

Solemn Covenant on älykäs taidonnäyte — hienostunut ja sivistynyt, kuitenkin empatian ja ymmärtämyksen sävyttämä. Se on hämmästyttävän oppineisuuden tulosta ja uraauurtava, mitä tulee sekä tutkimukseen että tulkintaan. — Klaus J. Hansen, teoksen Mormonism and the American Experience kirjoittaja

Solemn Covenant tuo todella merkittävän panoksen mormonien moniavioisuuden ymmärtämiseen. Hardy on osoittanut huomattavaa kekseliäisyyttä etsiessään ja käyttäessään tuntemattomia lähteitä ja älyllistä yksityiskohtien yhdistämistä. —Thomas G. Alexander, teoksen Mormonism in Transition: A History of the Latter-day Saints, 1890-1930 kirjoittaja

Sisältö

1. Periaatteen alkuunlähtö
2. Sivistys uhattuna: Mormonien moniavioisuus saarroksissa
3. Aabrahamin huonekunnan siunaukset
4. Taktinen perääntyminen: Vuoden 1890 julistus
5. Periaatteen käytännön jatkaminen ulkomailla ja kotimaassa
6. Kirkon johtajat ja julistuksen jälkeinen moniavioisuus
7. Johtajat jakaantuneina: Roberts ja Smoot, Taylor ja Cowley
8. Kehittyvän mormonismin ottelu: Uusi ristiretki
9. Myöhäiset pyrkimykset ja moniavioisuuden vähentyminen
10. Yksiavioisuuden voitto

• Liite I: Valehtelu herran asian puolesta: Essee pdf-tiedosto
• Liite II: Mormonien moniavioiset liitot vuoden 1890 julistuksen jälkeen vuoteen 1910: Alustava lista
• Nimihakemisto
• Asiahakemisto