John H. Gilbertin muistelma 8.9.1892 Palmyrassa, New Yorkin osavaltiossa

Olen ammatiltani latoja. Olen ollut Palmyran (NY) asukas noin vuodesta 1824, ja koko kuluneena aikana olen suorittanut jonkin verran ladontaa joka vuosi. Täytin 90 vuotta 13. päivä huhtikuuta 1892, ja sinä päivänä menin Palmyra Courierin toimistoon ja ladoin tangollisen kirjakkeita.

Muistoni menneistä tapahtumista ja erityisesti "Mormoniraamatun" painamiseen liittyvästä tapauksesta ovat hyvin tarkkoja ja uskollisia, ja olen pyynnöstä laatinut seuraavan muistelman "Mormonikukkulaa" kuvaavien valokuvien seuraksi. Valokuvat on valmistettu vuoden 1893 Maailmannäyttelyssä esitettäväksi.

Kesäkuun alkupuolella vuonna 1829 luokseni tuli Wayne Sentinelin painaja herra E. B. Grandin ja sanoi, että hän halusi minun auttavan häntä arvioimaan, mitä tulisi maksamaan 5000 kappaletta kirjaa, jonka Martin Harris halusi painettavan. Harris sanoi sitä "Mormoniraamatuksi".

Tämä oli toinen kerta kun hän kysyi Grandinia tekemään työn. Harris vakuutti Grandinille, että kirja painettaisiin Rochesterissa, mikäli hän taaskin kieltäytyisi työstä.

Harris ehdotti, että Grandin tekisi työn jos hän vain haluaisi, sillä tulisi hyvin kalliiksi pitää miestä Rochesterissa kirjan painamisen ajan, koska tämän täytyisi käydä Palmyrassa kaksi tai kolme kertaa viikossa käsikirjoitusta varten, jne. Herra Grandin suostui tekemään työn mikäli hänen ehtonsa hyväksyttäisiin.

Käsikirjoituksesta annettiin muutama sivu näytteeksi kokonaisuudesta ja sanottiin, että sitä olisi noin 500 sivua. Sivukoosta sovittiin, ja että kirjasimien määrä arviolta sivua kohti, mikä olisi 1000, ja yksi käsikirjoitussivu tekisi enemmän kuin yhden painetun sivun, mikä osoittautui oikeaksi.

Sopimuksen mukaan 5000 kappaletta painettaisiin ja sidottaisiin nahkaan 3000 dollarin hinnalla. Herra Grandin hankki uuden pienikokoisen kirjakkeiston, jolla teoksen teksti painettiin.

Harrisille ilmoitettiin kun painaja oli valmis aloittamaan työn, ja Hyrum Smith toi ensimmäisen erän käsikirjoituksesta, 24 sivua tiuhaan kirjoitettuina tavalliselle isolle kirjoituspaperille [40x30cm]. Hänellä oli se liiveissään, liivit ja takki tiukkaan napitettuina sen päällä. Illalla Smith tuli hakemaan käsikirjoituksen ja vei sen pois samoin varokeinoin. Seuraavana aamuna hän taas toi sen yhtä valppaana, ja vei taas pois illalla. Näin tehtiin useita päiviä.

Ensin valmistettiin nimiösivu ja kun koevedos oli luettu ja korjattu, siitä painettiin useita kopioita Harrisille ja hänen ystävilleen.

Toisena päivänä, kun Harris ja Smith olivat toimistossa, huomautin heille eräästä kieliopillisesta virheestä ja kysyin, pitäisikö minun korjata se. Harris neuvotteli hetken aikaa Smithin kanssa, kääntyi sitten minuun ja sanoi: "Vanha testamenttikin on kieliopillisesti virheellinen, lado se niin kuin se on kirjoitettu."

Tehtyäni töitä muutamia päiviä sanoin Smithille hänen ojentaessaan minulle käsikirjoitusta aamulla: "Herra Smith, jos jätätte tämän käsikirjoituksen minulle, otan sen illalla mukaani kotiin ja luen ja panen siihen välimerkit." Hänen vastauksensa oli: "Meitä on kielletty jättämästä sitä."

Muutamia aamuja tämän jälkeen Smithin antaessa minulle käsikirjoitusta hän sanoi minulle: "Jos annatte sananne, että palautatte tämän käsikirjoituksen kun olette valmiit, jätän sen teille."

Vakuutin Smithille, että se palautettaisiin kunnolla kun en tarvinnut sitä enää. Kahtena tai kolmena iltana vein sen mukanani kotiin ja luin sen, ja panin siihen välimerkit lyijykynällä. Tämä selittää lyijykynällä tehdyt välimerkit, joihin viitataan Mormoniraportissa, josta on ote alempana. [Ei mukana tällä sivulla, suom.huom.]

Martin Harris, Hyrum Smith ja Oliver Cowdery kävivät hyvin usein toimistossa Mormoniraamatun painatuksen aikana. Käsikirjoitus oli kuulemma Cowderyn käsialaa. Muistaakseni jokainen luku oli yksi yhtenäinen kappale ilman välimerkkejä, alusta loppuun saakka.

Henkilöiden ja paikkojen nimet oli yleensä kirjoitettu isolla, mutta lauseita ei ollut päätetty. &-merkkiä oli käytetty lähes poikkeuksetta kohdissa joissa sana ja toistui, paitsi luvun lopussa. Panin välimerkit kohtiin joihin luulin kirjoittajan niiden tarkoittaneen, ja oikoluvun aikana korjattiin vain joitakin välimerkeistä.

Raamattua painettiin 16 sivua kerrallaan, niin että yhdestä paperiarkista tuli kaksi kappaletta, 16 sivua kussakin, mihin kului 2500 paperiarkkia, joista jokainen tuotti 16 sivua. Kuudentoista sivun painoarkkeja oli 37, mikä teki kaikkiaan 570 sivua.

Työ aloitettiin elokuussa 1829 ja päätettiin maaliskuussa 1830 — se kesti seitsemän kuukautta. Herra J. H. Bortles ja minä teimme painotyötä joulukuuhun saakka. Jokainen kehys vei kolme päivää.

Joulukuussa herra Grandin palkkasi kiertävän painajan, Thomas McAuleyn, jotka toimistossa sanottiin Viheltäjä-Tomiksi, ja hän sekä Bortles suorittivat painotyön loppuun. Raamattu painettiin Smith-merkkisellä kertavetoisella painokoneella ja käytettiin vanhanaikaisia mustepäitä — latomistelat eivät näet olleet tulleet käytäntöön pienissä kirjapainoissa.

Painaminen suoritettiin "Exchange Rown" länsipäässä kolmannessa kerroksessa, ja sitomisen suoritti herra Howard toisessa kerroksessa, kun alakerrassa herra Grandin piti kirjakauppaa ja nykyään — 1892 — pitää herra M. Story siinä kangastavarakauppaa.

Cowderyllä oli käsissään käsikirjoitus ja hän tarkasti sitä, silloin kun useimmat koevedokset luettiin. Kerran tai pari sitä teki Martin Harris, Hyrum Smith kerran, ja Grandin oletti, että nämä miehet osasivat lukea omaa käsialaansa yhtä hyvin elleivät paremmin kuin kukaan muu; ja jos Palmyran painoksen ja käsikirjoituksen välillä on jotain eroja, niin silloin näitä miehiä on pidettävä vastuullisina.

Joseph Smith nuoremmalla ei ollut mitään tekemistä painamisen kanssa eikä hän hankkinut kopiota painajien käyttöön, kävi vain kerran toimistossa Raamatun painamisen aikana ja silloinkin vain 15-20 minuutin ajan.

Hyrum Smith oli tavallinen työmies ja teki töitä kenelle tahansa tarpeen mukaan. Sanottiin, että Cowdery piti talvisin koulua, mutta en tiedä, mitä hän oli tehnyt kesäisin.

Martin Harris oli maanviljelijä ja omisti hyvän maatilan, noin 150 eekkeriä, noin mailin päässä Palmyran kylästä pohjoiseen, ja hänellä oli liiketuloja. Naapurit pitivät Martinia — niin kuin kaikki häntä kutsuivat — hyvin rehellisenä miehenä, mutta mitä tuli mormonismiin, he sanoivat hänen olevan hullu.

Martin oli tärkein puola mormonismin pyörässä sen alkuunlähdössä Palmyrassa, ja sanoisinko sen ainoa puola. Syksyllä 1827 hän kertoi meille mitä ihmeellisiä löytöjä Jo Smith oli tehnyt, ja miten hän oli löytänyt levyt kukkulasta Manchesterin kaupungissa (kolme mailia Palmyrasta etelään) ja myös löytänyt levyjen mukana suurikokoisen parin silmälaseja, ja hänen nenälleen pantuna ja levyjä katsellessaan silmälasit käänsivät hieroglyfit hyväksi englanniksi. Voitaisiin kysyä, oliko kääntäjä Jo vaiko silmälasit?

Joskus vuonna 1828 lähti Martin Harris, jolle joku oli antanut levyjen hieroglyfifaksimileiksi sanotun paperin, New Yorkiin. Hän pysähtyi matkallaan Albanyyn ja kävi kuv. [Luther] Bradishin luona — en tiedä, miten onnistunut käynti oli. Sieltä hän jatkoi New Yorkiin prof. C[harles] Anthonin luo, selitti asiansa ja näytti hieroglyfejä. Näin lausui professori niistä vuonna 1834:

Tämä paperi oli oikeastaan erikoista töherrystä. Se koostui kaikenlaisista vinoista merkeistä sarakkeisiin asetettuina, ja ne oli nähtävästi valmistanut joku, joka piti edessään erilaisia aakkostoja sisältävää kirjaa. Kreikkalaisia ja heprealaisia kirjaimia, ristejä ja kiekuroita, roomalaisia kirjaimia peilikuvina tai kallelleen asetettuina oli järjestetty pystysuoriin sarakkeisiin, ja koko jutun lopussa oli kömpelö piirros ympyrästä, joka oli jaettu erilaisiin osastoihin, joita peittivät erilaiset oudot merkit, ja jotka ilmeisesti oli kopioitu Humboldtin julkaisemasta meksikolaisesta kalenterista, mutta sillä tavalla, ettei niistä näkyisi mistä lähteestä ne oli jäljitelty.

Kerron näin tarkasti paperin sisällöstä, koska olen keskustellut ystävieni kanssa usein tästä aiheesta sen jälkeen kun mormoniittien kiihtymys alkoi, ja muistan hyvin, että paperissa oli kaikkea muuta kuin "egyptiläisiä hieroglyfejä".

Martin palasi tältä matkalta vakuuttuneena siitä, että "Joseph" oli "hiukan nokkelampi kuin prof. Anthon".

Martinissa oli vähän profeetanvikaa: Hän sanoi usein, että Jacksonista tulee meidän viimeinen presidenttimme, ja että kaikki, jotka eivät ota mormonismia vastaan kahden vuoden kuluessa, hävitettäisiin maan päältä. Hän sanoi, että Palmyrasta tulisi Uusi Jerusalem, ja että sen kadut päällystettäisin kullalla.

Martin oli toimistossa, kun päätin kolmen silminnäkijän (Harris, Cowdery ja Whitmer) todistuksen latomistyön. Sanoin hänelle: "Martin, näitkö ne levyt omin silmin?" Martin katsoi hetken alas, nosti silmänsä ja sanoi: "En, näin ne hengellisin silmin."