Kuolleista herätetty Mormonilainen

Mormonilaiset owat näinä wiimeisinä aikoina kokeneet Ruotsissaki häwyttömällä rohkeudella lewitellä oppiansa. Walitettawasti ei heidän työnsä ole siellä ollut warsin mitätön. Joka maassa löytyy muka niitä, jotka pianki taipuwat pitämään walheen totuutena. Monta typeräpäistä owat he siis Ruotsissaki eksyttäneet totuuden tieltä ja saaneet luopumaan Ewankeliumin puhtaasta opista. Monessa paikoin on kuitenki heidän petoksensa pian tullut ilmi ja heidän uskonsa lewittäjät owat silloin usein ollu hengen waarassa niinkuin seuraawa Ruotsinmaan sanomista otettu kertomus näyttää.

Yhtenä iltana wiime Helmikuussa tuli kaksi Mormonilaista yksinäiseen mökinpaikkaan, missä asui hurskas ja rehellinen mies perheinensä. Matkustajat sanoiwat olewansa rehellisiä miehiä ja matkustawansa siinä hywässä aikomuksessa, jotta neuwoillaan johdattaa totuuden tieltä luopuneita oikeallen jälleen. Pyysiwät siis yösiaa, jota heille hywäntahtoisesti suotiin. Mökin isäntä kärtti heitä lämpimään tupaansa, jossa samassa warustettiin wieraille sekä iltaruokaa että yötilaa lattialle. Sillä aikaa tuli uskon asiat puheiksi. Wieraat selitteliwät Raamattua ja kokiwat näyttää lasten ristimisen olewan Raamatun oppia wastaan, josta syystä wäittiwät sen tarpeettomaksi, sanoen täysi-ikäisiä ainoastansa pitäwän kastettaa. Luettuansa monet rukoukset ja wakuutettuansa, Jumalan antaneen Mormonilaisille woiman tehdä ihme-töitä ja kuolleistaki herättää, kyseliwät he mökin asukkailta, jos eiwät suostusi heidän uskoonsa ja tahtosi tulla heiltä uudestaan kastetuiksi. Tähän kysymykseen wastasi mökin isäntä: "en koskaan luowu Isäni uskosta, johon lujasti luottaun ja jonka kautta toiwon autuaksi tulewani". Lisäksi waroitti hän wieraitansa pilkkaamasta Jumalaa, joka yksinään on elämän ja kuoleman Herra. Sen sanottua, kehoitti jokahista lewolle rupeamaan, mutta otti wielä wirsikirjan käteensä ja luki siitä kuuluwalla äänellä Dawidin 93:nnen psalmin. Lukiwat Mormonilaisetki iltarukouksensa, jonka jälkeen kaikki nukkuiwat paitsi isäntä, joka koko yön oli walwella, peläten wieraiden jotaan luwatonta tekewän. Päiwän waletessa nousi toinen Mormonilainen lewoltaan ja teki, polwillen langeten, aamurukouksensa. Sen tehtyä rupesi hän uudestaan puhumaan uskostaan, kehoittaen mökin asukkaita suostumaan oppiinsa ja kasteen kautta kääntymän Mormonilais-uskoon; mutta mökkiläiset wielä lujemmin wakuuttiwat pysywänsä Isäinsä uskossa ja siitä ei milloinkaan luopuwansa. Mormonilaienn nuhteli heidän wastahakoisuuttansa, muistuttaen, Jumalan ennenki woimallisten ihmetöiden kautta kukistaneen kankeat sydämmet ja taiwuttaneen kowakorwaisia kääntymiseen. Saattasipa Herra nytki, jos tahtosi, ihmetyön kautta näyttää heille, minkä woiman hän Mormonilaisillen on antanut. Sillä aikaa makasi toinen Mormonilainen sitkeästi ikäänkuin ei aikosikaan herätä makaamastaa. Tämä uni kuin liian pitkään kesti, rupesi toinen herättämään kumppaniansa, mutta tuo ei jäsentäkään liikuttanut, hän oli — kuollut. Siitäpä kauhistumaan kaikki. Mormonilainen itki ja walitti sekä näytti jos jollaan tawalla sywää suruansa matkakumppaninsa kuolemasta. Mökkiläinenki oli alussa wähän epäilyksissä, mutta kohta aawistaen koko petoksen, otti kirween käteensä ja huusi kiiwastuneena Mormonilaiselle: "Illalla sanoit taitawasi kuolleita herättää; sitä, näetsen, taidan minäki". Samassa nosti hän kirween ja uhkasi wiimeisen hetken tulleen makaawalle Mormonilaiselle, jos tämä ei paikalla heräjäsi elämään. Eipä tarwinnutkaan kahdesti sanoa uhkaustansa, sillä kuollut hyppäsi lattialle ja juoksi kerkesäti owelle. Toinenkaan ei hetkeä wiipynyt mökissä, jonka perheen hywäntahtoisuutta häwyttömällä petoksella oli palkinnut.

Mutta rehellinen, uskossaan pysywä mökkiläinen wiskasi kädestään kirween, jota ei milloinkaan luullut semmoisiksi tarpeiksi tarwitsewansa. Owessa huusi wielä pakolaisillen: "Jos wielä kerran sattunemme yhteen, kyllä minä teitä hengissä pidän".