• Terve ja sairas usko
• Miten päästä lahkoon?
• Turhautuneet
• Käännytystekniikka
• Uskovaisten hallinta
• Johtajaongelma
• Mihin johtajat tarvitsevat uskovaisia?
• Mistä tässä on kysymys?
• Kirjallisuutta

Haastattelussa Schmid toteaa: "Olen koettanut tehdä eron terveen ja sairaan uskon välillä. Ero on usein häilyvä, ja keikahdus rajan yli voi olla nopea." Hänen mukaansa sairaita lahkoja esiintyy kaikkien uskontojen piirissä, ja niiden tärkein tuntomerkki on väkivaltaisuus.

Mitä oikeastaan on terve ja sairas usko? Miksi jotkut pysyvät mukana sairaassa uskossa? Miten tavallisesta ihmisestä tulee väkivaltainen oman lahkonsa kannattaja? Vai onko Schmid liioitellut? Voisiko tällaista tapahtua Suomessa?

Luennon otsikkoon olen jo liittänyt kaksi negatiivisesti värittynyttä sanaa "huijata" ja "manipulointi". Lähtökohtana siis on jo se, että uskontoon voi liittyä kielteisiä asioita. Vaikka yleisesti ajatellaan, että uskontoon aina kuuluu korkea moraali ja toisten huomioon ottaminen, kaikki uskonnot eivät silti noudata tätä periaatetta, ainakaan käytännössä.

[Exmormonin huom.: En yhdy kirjoittajan käsitykseen, että usko Raamattuun olisi "tervettä", koska en usko jumaliin.]

Terve ja sairas usko

Kun puhutaan uskosta, on pidettävä mielessä sanan useat merkitykset. Jokin usko voi toisaalta olla terve, koska se perustuu Raamatun terveeseen opetukseen, mutta samalla se voi olla sairas, koska se sairastuttaa sen kannattajat.

Näin ollen on aluksi aina määriteltävä, mitä kulloinkin sanalla "usko" tarkoitetaan. Tässä yhteydessä haluan sulkea pois teologiset määritykset ja käsitellä asiaa käytännölliseltä ja sosiologiselta kannalta: toisin sanoen katsoa, mitä usko vaikuttaa tavalliseen rivijäseneen. Jos ajatellaan edellä mainittua Auringontemppeli-lahkoa, ei voitane pitää terveenä sitä, että jäsenet tekevät itsemurhan. Sille voidaan toki löytää vaikka kuinka hienoja teologisia perusteluja, mutta silti kyse on jäsenten manipuloimisesta. Jäsenet voidaan saada uskomaan, että kuolema on ratkaisu heidän ongelmiinsa, mutta yhteiskunnallisesti ajateltuna ratkaisu on sairas.

Määrittelisin terveen uskon niin, että se auttaa ihmistä kasvamaan omana itsenään, yksilönä, Jumalan kuvana sellaiseksi, miksi Jumala on hänet tarkoittanut, jotta hän voi täyttää oman paikkansa Jumalan suunnitelmissa. Tällainen määritelmä ei tietenkään kata kaikkea, mutta tärkeää siinä on ihmisenä kasvaminen.

Sairas usko puolestaan pyrkii sitomaan ihmisen johtajaan, auktoriteettiin, joka sanelee uskon ja pelastuksen ehdot. Ihmisen omalle ajattelulle ja vastuulle omasta elämästä ei jää tilaa. Aikuinen ihminen ei saa kasvaa, vaan hänen täytyy pysyä lapsena, joka ei ymmärrä mitään, eikä hänen tarvitsekaan ymmärtää. Hänen täytyy vain olla kuuliainen. Yleensä tavalla tai toisella Raamattuun perustuvissa lahkoissa johtajat ovat ainoat, jotka voivat selittää Jumalan sanaa. He ovat saaneet erityisen lahjan ymmärtää kirjoituksia, ja sitä he haluavat jakaa seuraajilleen. Siihen tietenkin kuuluu ajatus, että toisten täytyy olla ehdottoman kuuliaisia.

Jollei lahko perusta opetuksiaan suoraan Raamattuun tai muuhun yleisesti tunnettuun kirjaan, sitä johtaa jonkinlainen profeetta tai meedio, joka saa opetuksia suoraan Jumalalta tai jumalilta. Tällöin on muiden mahdotonta kontrolloida opetuksen sisältöä. Samoin on laita, jos johtajalla on salaista tietoa joskus kadonneista asiakirjoista. Tällaisista voisi mainita esimerkkinä vaikkapa erilaiset "ritarikunnat", joiden opetusten väitetään olevan peräisin satojen vuosien takaa.

Schmid toteaa kuultuaan joukkoitsemurhasta: "Aavistin heidän aikeensa heti, kun kuulin lahkolaisten kadonneen. Kuollut guru on jopa elävää vaarallisempi, koska hänen kutsunsa on ehdottomampi." "Luc Jouret oli opettanut kannattajilleen, että kuolema on pelkkä siirtymävaihe matkalla Sirius-tähdelle. Matkalle pääsisivät lahkon salaisuuksiin vihityt ritarit, jotka kuolisivat tulipaloon huipentuvassa yhteisessä seremoniassa."

Miten päästä lahkoon?

Yksi suuri pelko nykyajan ihmisellä näyttää olevan pelko joutua huijatuksi. Erityisesti uskonnon alueella pelko on suuri. Se onkin ymmärrettävää, sillä onhan usein kysymys ihmisen koko elämästä. Siksi tuntuukin ihmeelliseltä, että niin monet akateemisesti koulutetut ihmisetkin menevät mukaan outoihin lahkoihin.

Steven Hassan, joka on perehtynyt uskontojen käyttämään psykologiaan, pitää lahkojen suhteen tärkeänä periaatteena, että niihin ei liitytä, vaan ne käännyttävät ihmisiä. Enpä usko, että monikaan on todella lähtenyt tietoisesti etsimään itselleen sopivaa lahkoa. Kyllä asia on niin päin, että lahkon edustajat etsivät itselleen sopivia uhreja. Siksi monen lahkon jäsenen tärkein tehtävä onkin juuri uusien jäsenien etsiminen. Siihen työhön heitä koulutetaan. Sen avulla on myös mahdollisuus yletä lahkon hierarkiassa.

Keitä sitten lahkot kalastavat? Kaksi ihmisryhmää on mielestäni ainakin sopivat kohteet. Ensimmäiseen kuuluvat ne, joiden elämässä on meneillään jokin kriisi. Oma tai läheisen sairastuminen, kuolemantapaus, työpaikan vaihto tai menetys, uudelle paikkakunnalle siirtyminen tai opiskelun aloittaminen muuttavat ihmisen viitekehystä. Hänen on opeteltava suhtautumaan elämään uudella tavalla. Hänen on opittava tekemään ratkaisuja, joita ei aikaisemmin ole tullut eteen. Sosiaaliset kuviot ovat muuttuneet. On löydettävä oma paikka elämässä.

Muuttuneessa tilanteessa on helppo ratkaisu löytää joku, joka tekee vaikeat ratkaisut. Varsinkin jos koko elämän perustus on järkkynyt, tuntuu helpottavalta kun joku sanoo, miten asiat ovat. Kun on paljon ajateltavaa, on hyvä kun joku auttaa ajattelutyössä. Ajatteleminen näyttää olevan monille rasittavaa.

Kaikki käännyttäjät pyrkivät osoittamaan rakkautta ja ymmärtämystä käännytettäviä kohtaan. Sehän on aivan luonnollista. Myönteinen tunneilmapiiri synnyttää luottamusta, tunteen siitä, että minusta välitetään. Ihminen, joka selvästikin välittää minusta, ei voi suunnitella mitään pahaa. Hän haluaa auttaa minua ongelmissani. Samalla yhteisö, joka kasvattaa jäsenensä tuollaisiksi, ei voi olla väärässä.

Toisen lahkoille sopivan ihmisryhmän muodostavat turhautuneet. Mielenkiintoisen esityksen asiasta on kirjoittanut Eric Hoffer kirjassaan Tosiuskovainen (Otava, 1968). Hänen kirjansa taustana on sodanjälkeinen tilanne Saksassa, jossa ihmeteltiin syitä natsismin nousuun ja valtaan. "Tässä kirjassa käsitellään muutamia kaikille joukkoliikkeille yhteisiä erikoispiirteitä, olivat ne sitten uskonnollisia liikkeitä, yhteiskunnallisia vallankumouksia tai kansallisia liikkeitä." (s.16) "Apuna käytetään työhypoteesia. Sen tosiasian perusteella, että kaikkien joukkoliikkeiden varhaisten kannattajien joukossa turhautuneet ovat enemmistönä ja yleensä liittyvät liikkeeseen vapaaehtoisesti, oletetaan että:

1. turhautuminen voi jo sinänsä kehittää useimmat tosiuskovaisen erikoiset ominaisuudet vaikka ulkopuolista käännyttäjää ei olisikaan yllyttämässä;
2. tehokas käännytystekniikka on pääasiassa turhautuneelle mielelle ominaisten taipumusten ja reaktioiden juurruttamista ja jähmettämistä." (s.17)

Turhautuneet

Tutkimuksensa aluksi Hoffer pohtii syitä siihen, miksi ihmiset haluavat elämäänsä muutosta. "Meillä on taipumus sijoittaa olemassaoloamme muovaavat voimat itsemme ulkopuolelle. ... On ymmärrettävää että epäonnistuneet ovat taipuvaisia syyttämään maailmaa epäonnistumisistaan." (s.24) Kun ihminen epäonnistuu elämässään, hänen on miellyttävämpi syyttää jotakin ulkopuolista asiaa, olosuhteita, ympäristöä, kuin itseään. Yksi yleispätevä nykyajan selitys mihin tahansa epäonnistumiseen on Murphyn laki: "Jos jokin voi mennä pieleen, se menee." Ideahan siinä on ihmisen passiivisuus ja objektina oleminen. Minulle tapahtuu jotakin. Ulkopuoliset voimat vaikuttavat minuun. Minä vain enemmän tai vähemmän tyynesti seuraan tilannetta.

Muutoksen tarvetta ei kuitenkaan synnytä vielä muutama epäonnistuminen. Niin kauan kun ihminen voi jotenkin tyynesti suhtautua tilanteeseen, hän voi hyväksyä olemassa olevan tilanteen. Vasta sitten kun epäonnistuminen on jatkuvaa, kun ihminen turhautuu yrittämisiinsä, hän alkaa toivoa muutosta. Kun hänelle tällöin tarjotaan toivoa paremmasta, hän on helppo saalis. "Usko tulevaisuuteen näyttää merkitsevän enemmän kuin vallan välineiden omistaminen. Missä valtaan ei liity tulevaisuuden uskoa, siellä sitä käytetään etupäässä uuden torjumiseen ja vallitsevan tilanteen säilyttämiseen.

Toisaalta ylenmääräinen toivo, silloinkin kun sen takana ei ole todellista voimaa, on omiaan tuottamaan silmitöntä uskallusta. Sillä toivorikas voi ammentaa voimaa mitä naurettavimmasta voimanlähteestä — iskulauseesta, sanasta, rintamerkistä. Mikään usko ei ole väkevä ellei se ole myös uskoa tulevaisuuteen; ellei siinä ole tuhatvuotisen valtakunnan ainesta. Näin on myös tehokkaan opin laita: samalla kun se on voiman lähde sen täytyy väittää olevansa avain tulevaisuuden kirjaan.

Ne jotka aikovat muuttaa kansan tai maailman eivät siihen pysty levittämällä ja ohjailemalla tyytymättömyyttä, tai osoittamalla aiotut muutokset järkeviksi ja haluttaviksi, tai pakottamalla ihmiset uuteen elämäntapaan. Heidän täytyy osata sytyttää ylenmääräinen toivo ja lietsoa sitä. (s.27)

Jotta ihmiset suinpäin syöksyisivät toteuttamaan laaja-alaista muutosta, heidän täytyy olla syvästi tyytymättömiä mutta ei hädänalaisia, ja heidän täytyy tuntea, että heillä väkevän opin, erehtymättömän johtajan tai jonkin uuden tekniikan ansiosta on käytettävissään vastustamattoman voiman lähde. Heillä täytyy myös olla kohtuuton käsitys tulevaisuudesta ja sen mahdollisuuksista. Lopuksi heidän täytyy vielä olla täysin tietämättömiä laajaan yritykseensä liittyvistä vaikeuksista. Kokemus on haitaksi. (s.29)

Joukkoliike ... vetoaa ... niihin, jotka kaihoavat päästä epätoivotusta minuudesta eroon. ... Ihmiset joiden mielestä elämä on auttamattomasti pilalla eivät näe oman asian ajamisessa mitään tarkoitusta. ... Heistä kaikki minuuden nimeen tehty yritys tuntuu ennalta tuomitulta. Hyvää ja jaloa ei voi olla mikään millä on juurensa ja syynsä minuudessa. Heidän sisin halunsa on uusi elämä - uudestisyntymä - tai tämän epäonnistuessa mahdollisuus hankkia uusia ylpeyden, luottamuksen, toivon aineksia, tarkoituksen ja arvon tuntua samastumalla pyhään asiaan. ... Joukkoliike tarjoaa turhautuneille joko koko minuuden korvikkeen tai korvikkeet niille aineksille jotka tekevät elämän siedettäväksi ja joita he eivät pysty manaamaan esiin yksilöllisistä edellytyksistään. (s. 30-31)

Käännytystekniikka

Monet lahkot käyttävät tietoisesti psykologiaa hyväkseen käännytystyössä. Käännyttäjiä opetetaan analysoimaan kohteensa ja puhumaan tälle sillä tasolla, mikä hänessä näyttää olevan tärkein. Jos ihminen vaikuttaa uskonnolliselta, häntä lähestytään siitä näkökulmasta, puhutaan Jumalasta ja rukoilemisesta. Jos taas uhri vaikuttaa aktiiviselta käytännön ihmiseltä, keskustelussa viitataan lahkon toimintaan, selitetään kuinka hyvää työtä meillä tehdään.

Käännytystyö suoritetaan usein kolmivaiheisena, kuten vaikkapa raudan takominen. Ensiksi ihmistä lämmitetään, hänet pyritään sulattamaan. Kun hän sitten on sopivan hehkuva, häntä on helppo muokata. Hänet taotaan haluttuun muotoon, jonka jälkeen hänet jäähdytetään, karkaistaan.

Kun ihminen on saatu kiinnostumaan, hänet koetetaan saada toimintaan mukaan. Häntä kutsutaan kokouksiin tai pienryhmään. Siellä hänet useinkin koetetaan "rakastaa sisään". Hänen annetaan ymmärtää, kuinka ihana ihminen hän on. Kaikki haluavat olla hänen kanssaan. Kaikki haluavat auttaa häntä hänen ongelmissaan. Hän saa tuntea, kuinka tärkeät hänen asiansa ovat kaikkien mielestä. Hiljalleen hän alkaa sulaa. Hän alkaa ihmetellä, kuinka onkaan voinut olla ilman tätä ryhmää. Täällä hän haluaa olla.

Suuren rakkauden vaiheen jälkeen kyllä valitettavasti tulee arki, mutta se ei enää tunnu niin pahalta. Aluksi on helppo selittää itselleen, että nyt on kyseessä vain tilapäinen häiriö. Kohta taas on yhtä hyvä olla kuin alussa. Ensirakkauden varassa voi liidellä aika kauan, ja kun se ei enää kanna, on jo niin tottunut lahkoon, ettei enää osaa lähteä pois.

Lahkoon liittyessään monen on täytynyt luopua entisistä ystävistä, eikä se ole ollut vaikeaa, kun nyt on saanut uusia, parempia tilalle. Ajan myötä ainoat ystävät ovat lahkon sisällä. Jos vielä tärkeät sukulaisetkin ovat siellä, ei ole helppo erota lahkosta, vaikka mieli tekisikin.

Eräs lahkojen käyttämä tekniikka ihmisen muuttamisessa on toiminta. Käännytettävä pyritään mahdollisimman pian saamaan mukaan käännyttämään toisia. Kun hän vielä on ensirakkauden huumassa, hänen todistuksensa lahkon puolesta on aito. Hän saa huomata, kuinka muutkin innostuvat hänen innostaan. Se vahvistaa hänen uskoaan. Jos taas jotkut naureskelevat ja pilkkaavat, hänelle muistutetaan Raamatun opetuksesta, että uskovia vainotaan ja että Jeesus käski iloitsemaan siitä, että hänen oppilaitaan pilkataan (Matt 5:11-12). Ja tämä taas vahvistaa hänen uskoaan.

Toisena puolena pilkkaamisessa on se, että ihminen arvostaa sitä, minkä vuoksi hän on joutunut kärsimään. Olipa kärsiminen taloudellista tai vaikka ruumiillista, se sitoo häntä yhä enemmän lahkoon. Onhan vaikkapa esine, josta olemme joutuneet maksamaan vähäisen hinnan, arvokkaampi kuin vastaava ilmainen tuote. Ilmaiseksi saatu on helpompi heittää pois. Mitä enemmän on jostakin joutunut maksamaan, sitä tärkeämpi se on. Niinpä lahkon vastustaminen ei suinkaan saa käännyttäjää epäilemään uskoaan, vaan päinvastoin.

Lahkon hyväksi toimiminen auttaa sekä sulatus- että muokkausvaiheessa. Kyseessähän on nimenomaan sosiaalinen toiminta, mallioppiminen. Ihminen muuttuu haluamansa seuran kaltaiseksi. Lahkolle tärkeät asiat ovat hänelle tärkeitä. Lahkon ajattelutapa on hänen ajattelutapansa. Lahkon muovaama viitekehys on hänen omansa. Ihmisen epätoivottu minuus sulautuu yhteisöön. Yhteisöstä tulee hänelle pelastaja.

Kun sitten käännytettävä on mukautunut lahkoon, hänet jäähdytetään, niin että hän ei enää tunne ulkopuolelta tulevia muutospaineita. Hän on täysin välinpitämätön ulkopuolisten arvostelulle. Hehän ovat joka tapauksessa väärässä. Tässä yhteydessä tärkeä tekijä on vihollinen. Hoffer kirjoittaa:

Kaikista yhdistävistä tekijöistä vihaa on eniten tarjolla ja se käsittää eniten. ... Joukkoliikkeet voivat nousta ja levitä vailla uskoa Jumalaan, mutta ei koskaan vailla uskoa paholaiseen. Yleensä joukkoliikkeen voima on suhteessa siihen miten elävä ja kouraantuntuva sen paholainen on. ... Saattaa olla että niiden ihmisten oivallus ja oveluus, jotka osaavat käynnistää joukkoliikkeen tai pitää sen käynnissä, ilmenee yhtä paljon siinä että he osaavat valita arvoisensa vihollisen kuin siinä että he osaavat omaksua oikean opin ja oikean ohjelman. (s. 114)

Uskovaisten hallinta

On neljä asiaa joiden täytyy olla lahkon hallinnassa, jotta ihmiset pysyvät järjestyksessä: 1) käyttäytyminen, 2) ajatukset, 3) tunteet ja 4) informaatio. Käyttäytymisen hallinnasta oli puhetta jo aikaisemmin. Kun käännytettävä saadaan toimintaan mukaan, häntä on helpompi hallita. Samoin on laita kaikkien jäsenien osalta. Toiminta yhteisen asian hyväksi vahvistaa uskoa. Yhteyttä vahvistaa paitsi toiminta myös yhtäläinen pukeutuminen tai käytös.

Ihmisille vahingollisissa lahkoissa on usein hyvin kiireinen ja säännöstelty aikataulu. Varhainen herätys, yksipuolinen ruokavalio, päivän tehtävien suorittaminen ja myöhään jatkuvat hengelliset harjoitukset pitävät jäsenen poissa sellaisesta vahingollisesta asiasta kuin ajatteleminen. Kun lisäksi työt tehdään ryhmissä, joissa jokainen vahtii toisia, ei löydy mahdollisuutta selvitellä elämäänsä. Lahkoissa ei suosita yksilöllisyyttä.

Yhteiselämällä on tärkeä merkitys myös siinä mielessä, että sen avulla hoidetaan palkitsemiset ja rankaisemiset. Yhteisön jäsenet tietävät, kuka on menestynyt hyvin ja kuka huonosti. Hyvin menestyneitä kunnioitetaan ja kadehditaan, huonosti menestyneitä kartetaan. Näin jäsenet pidetään ojennuksessa. Kaikki tietenkin haluavat osakseen kiitosta, kukaan ei halua olla huono esimerkki.

Myös tietyt erityiset tavat auttavat hallitsemisessa. Esimerkiksi moonilaiset suosivat itämaisia tapoja yhteisöissään, mormonit amerikkalaisia. Mormonit viettävät Suomessa amerikkalaisia juhlapäiviä ja arvostavat muutenkin amerikkalaista kulttuuria. Näin yhteisön jäsenet tuntevat olevansa jollakin tavalla erilaisia, ympäröivästä kulttuurista poikkeavia, mikä edistää ryhmän sisäistä hallintaa.

Ajatusten hallitsemiseen kuuluvat lahkon oppien sisäistäminen, uuden kielijärjestelmän oppiminen ja ajatuksen pysäyttämisen tekniikka. Ollakseen hyvä lahkon jäsen ihmisen on opittava manipuloimaan omia ajatuksiaan. Totalitaarisissa yhteisöissä oppi on "Totuus", ainoa todellisuuden kuvaus. Se on omaksuttava sellaisenaan, sitä ei saa epäillä ja siitä löytyy vastaus kaikkiin ongelmiin. Totuuteen kuuluu musta-valkoinen ajattelu. On joko hyviä tai pahoja, vain oikea tai väärä oppi. Me tietenkin olemme oikeassa, muut ovat tietenkin väärässä. Kaikki mahdollinen hyvä ruumiillistuu lahkon opissa. Siksi ainoastaan se on tarpeellista tietää ja hallita. Oikea oppi mahdollistaa sen, että ei tarvitse ajatella. Vastaukset kaikkiin kysymyksiin ovat jo valmiina opissa. Kunhan jäsen on päässyt oikein ymmärtämään opin, hänellä ei enää ole ongelmia. Opin taas ymmärtää oikein, kun on päässyt sisälle järjestelmään. Sisälle taas pääsee, kun on kuuliaisesti tehnyt kaiken, mitä johtajat sanovat.

Jokaiseen yhteisöön tai ammattiin kuuluu oma sanastonsa. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista tai väärää. Ongelmaksi erityinen sanasto tulee silloin, kun se tekee ajattelemisen turhaksi. Kun esimerkiksi joku leimataan fundamentalistiksi, häntä ei tietyissä piireissä tarvitse enää ottaa vakavasti. "Ai se on se fundamentalisti" sanoo ihmisestä enemmän kuin pelkät sanat. Niihin on ladattu merkityksiä ja sisältöä enemmän kuin uskoisikaan.

Lahkojen kielenkäytössä monilla sanoilla on eri merkitykset kuin yleiskielessä. Jo yksistään sanalla "Jumala" tarkoitetaan eri piireissä eri asioita; saati sitten sanoilla "pelastus", "usko" tai "armo". Myös uudissanoja esiintyy yleisesti. Vartiotorni-lehdessä törmää joskus omaperäisiin sanoihin, kuten "odote" tai "Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset" (= UT); mormoneilla taas esiintyy Suomessa amerikkalaisia sanoja, kuten garment tai endowment. Tällaisten sanojen merkitys on siinä, että niiden perusteella voidaan erottaa omaan ryhmään kuuluvat toisista. Tähän yhteyteen kuuluvat myös ne, jotka pitävät kiinni jostakin vanhasta raamatunkäännöksestä tai virsikirjasta. Mitä erikoisempi lahkon kielenkäyttö on, sitä vaikeampaa on uusien jäsenten mukaantulo. Toisaalta jotkut ihmiset saattavat kokea oudon kielen haasteena ja haluavat oppia sen.

Tärkeä ajattelun hallinnan muoto on oppia, mitä ei saa ajatella. Yleensäkään mitään lahkon vastaista ei saa ajatella. Kaikki kielteinen arvostelu johtuu vain vastustajien pahantahtoisuudesta. Koska meillä on totuus, muut ovat väärässä. Siksi arvostelu perustuu vääriin arviointeihin. Vaikka monen lahkon opit ovat heidän itsensä mukaan "tieteellisesti todistettuja", niitä ei saa tieteellisesti tutkia. Kun ne ovat samalla pyhiä, niitä ei voikaan tutkia kuin oikeasta viitekehyksestä käsin: vain johtaja pystyy niitä tulkitsemaan oikein.

Tunteiden hallinnassa päällimmäisinä ovat syyllisyys ja pelko. Niiden avulla pystyy hyvin helposti hallitsemaan ihmisiä. Kaikki normaalit ihmiset tuntevat joskus syyllisyyttä. Lietsomalla sitä sopivasti ja lupaamalla sitten vapautuksen ainoastaan lahkon yhteydessä ihmiset saadaan pysymään kuuliaisina. Ja jollei ole olemassa erityistä syyllisyyden aihetta, se voidaan tehdä. Saksalaiset taitavat edelleenkin tuntea syyllisyyttä Hitlerin ajan teoista. Myös luonnon saastumisella tai maailman hädällä on nykyään helppo syyllistää ihmistä. Henkilökohtaisella tasolla harva ihminen on täysin tyytyväinen saavutuksiinsa. Monet on helppo syyllistää ajatuksella, ettei ole nähnyt riittävästi vaivaa oman elämänsä rakentamisessa. Ainahan on parantamisen varaa. Myös omat heikkoudet tai vajavaisuudet ovat tärkeitä hallitsemisen kannalta. Pelko puolestaan rakentuu kahdelle perustalle.

Toisaalta on aina pelättävä ulkopuolista vihollista. Saatana on aina ovela, olipa se uskonnollinen tai poliittinen. Pelätään eksyttämistä, kiduttamista ja erityisesti pelätään niitä, jotka ovat omasta aloitteestaan irronneet lahkosta. Hehän eivät ole voineet olla rehellisiä. He ovat joutuneet pois totuudesta ja yrittävät nyt langettaa myös toisia. Heitä ei saa tavata, heidän kanssaan ei saa keskustella, heidän kirjoituksiaan ei saa lukea. Niitä on pelättävä kuin ruttoa.

Toinen pelon syy on siinä, että kun ei osaakaan elää oikein; kun onkin tehnyt väärin; kun onkin tullut luvanneeksi liikaa, eikä ole pystynyt suoriutumaan kaikista tehtävistä. Entä jos se huomataan? Entä jos joudunkin huonompiin tehtäviin? Entä jos minut erotetaan? Parasta on yrittää huijata johtajia; olla oikein ahkera. Mutta entä jos sekin tulee ilmi?

Joukkoliikkeet käyttävät epäluuloa hyväkseen hallintokoneistossaan. Natsipuolueen rivimiehet saatiin tuntemaan, että heitä tarkkailtiin jatkuvasti, ja heidät pidettiin pysyvästi huonon omantunnon ja pelon vallassa. Naapurien, ystävien, jopa sukulaisten pelko näyttää olevan sääntönä kaikissa joukkoliikkeissä. Silloin tällöin viattomia ihmisiä tieten tahtoen syytetään ja uhrataan, jotta epäluulo pysyisi hengissä. Epäluuloa terävöitetään siten että kaikki oppositio rivimiesten keskuudessa yhdistetään ulkopuolelta uhkaavaan viholliseen. Tämä vihollinen - jokaisen joukkoliikkeen välttämätön paholainen - on kaikkialla läsnä. Se punoo juonia sekä uskovaisten rivistöjen ulko- että sisäpuolella. Sen ääni puhuu toisinajattelevan suun kautta, ja oikealta tieltä poikenneet ovat sen apureita. Jos jokin liikkeen sisällä menee vikaan, se on vihollisen työtä. Tosiuskovaisen pyhä velvollisuus on olla epäluuloinen. Hänen täytyy jatkuvasti vaania sabotoijia, vakoojia ja pettureita. (Hoffer s. 149-150)

Festingerin teoria esittää, että ihmisen toiminta, ajatukset ja tunteet pyrkivät tasapainoon. Ihmisen tietoinen toiminta perustuu siihen, mitä hän ajattelee ja tuntee. Hän ei mielellään toimi periaatteitaan vastaan. Mutta kun hänen toimintansa muuttuu, hän joutuu muuttamaan myös arvomaailmaansa. Siksi on ymmärrettävää, että lahkot pyrkivät muuttamaan uuden tulokkaan toimintaa lahkolle myötämieliseksi. Ajatuksia ja tunteita on vaikea suoraan muuttaa, mutta toimintaa muuttamalla ne seuraavat perässä.

Festinger teki myös tärkeän havainnon: ne ihmiset, jotka olivat joutuneet tavalla tai toisella kärsimään lahkon jäsenyydestä, eivät halunneet luopua lahkosta, vaikka sen tiedollinen perusta romahti. Ainoastaan ne, jotka olivat löyhästi sitoutuneet lahkoon, lähtivät pettyneinä. Toiset aloittivat uuden käännytystyön. Pelastus siirtyi kauemmas tulevaisuuteen.

Neljäntenä hallitsemisen alueena on informaatio. Kun lahkon jäsenet saadaan pidetyksi irti vahingollisesta informaatiosta, heitä on helppo johtaa. Toisaalta kun lahkon jäsenet uskovat vain sen, mitä oma johtaja puhuu tai kirjoittaa, heillä ei ole vaihtoehtoja. Informaation hallintaan kuuluu myös puhe mediapelistä, jonka eräs poliitikko toi yleisen keskustelun aiheeksi. Kysymys on siitä, voidaanko halutulla, tarkkaan ajoitetulla informaatiolla vaikuttaa ihmisten ratkaisuihin, esimerkiksi äänestyskäyttäytymiseen. Keskustelussa esitettiin pääasiassa väitteitä, ettei tällaista mediapeliä ole. Herää vain kysymys, miksi sitten meillä on mainoksia lehdissä, julisteissa tai televisiossa? Jos niillä ei voi vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, niihin sijoitetut markat ovat huijausta. Samoin olisi yhdentekevää, kuka tekee radio- tai TV-ohjelmia. Mutta näinhän ei ole. Julkista informaatiotahan valvotaan virallisesti valtiovallan taholta.

Lahkoissa ainoa sallittu informaation lähde on oma johtaja. Vain hän ja hänen johtamansa alaiset puhuvat totta. Vastustajien antamaan informaatioon ei saa luottaa, vaikka se näyttäisi oikealta. Vastikään Jehovan todistajia kiellettiin uskomasta sitä, mitä internetissä on julkaistu, koska se ei ole Vartiotorni-seuran sinne laittamaa. Siitä huolimatta, että teksti on pääosin Vartiotorni-seuran omista julkaisuista.

Johtajaongelma

Tärkeä kysymys lahkojen arvioimisessa on, kuka on johtaja, millainen hän on, mitkä ovat hänen edellytyksensä johtaa. Yleensä uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat saaneet Jumalan valtuutuksen - ainakin omasta mielestään. Poliittisten liikkeiden johtajat taas ovat saaneet valtuutuksensa kohtalolta tai joltakin yleismaailmalliselta hengeltä.

Johtajan persoonaan on tärkeä kiinnittää huomiota. Mihin hän pyrkii toiminnallaan? Mitkä ovat hänen vahvat ja heikot kohtansa. Jos ajatellaan Hitleriä, hän ei ollut saanut juuri mitään koulutusta. Hän oli uhkarohkea seikkailija. Kuitenkin Saksan kenraalit ja Euroopan poliitikot suostuivat hänen johdettavikseen. Kaikki ihannoivat häntä tunnetuin seurauksin.

Alussa mainitun Auringontemppeli-lahkon johtajista Joseph Di Mambro oli taikuri-liikemies ja Luc Jouret oli homeopaatti-lääkäri. Vuonna 1993 tulipalossa tuhoutuneen Daavidin Oksa-lahkon johtaja David Koresh (oikealta nimeltään Vernon Wayne Howell) jätti koulun kesken yhdeksänneltä luokalta. Kaikille näille oli yhteistä narsistinen itserakkaus, luottamus siihen että he olivat ainoita oikeita johtajia.

Joku Aimee McPherson tai Hitler eivät ... saaneet eivätkä säilyttäneet kannattajiaan älyllisellä karkeudellaan vaan rajattomalla itseluottamuksellaan, joka yllytti heitä antamaan täydet ohjat järjettömille ideoilleen. ... Tärkeintä on ylimielinen ele, toisten mielipiteen täydellinen halveksunta, maailman määrätietoinen uhmaaminen. (Hoffer s. 140)

Poikkeuksellinen äly, jalo luonne ja omaperäisyys eivät näytä välttämättömiltä eivätkä ehkä toivottaviltakaan. Päävaatimukset näyttävät olevan: julkeus ja uhmaamisen riemu; fanaattinen vakaumus yhden ja ainoan totuuden omistuksesta; usko omaan kohtaloon ja onneen; kyky intohimoiseen vihaan; nykyhetken halveksunta; oveluus ihmisluonnon arvioinnissa; viehtymys symboleihin (spektaakkeleihin ja juhlamenoihin); rajaton röyhkeys joka ilmenee johdonmukaisuuden ja reiluuden halveksuntana; taju siitä että kannattajat sisimmässään himoavat yhteyttä jota ei voi koskaan olla liikaa; kyky herättää ja säilyttää pätevän esikunnan äärimmäinen lojaalisuus. Tämä viimeinen kyky on yksi olennaisimpia ja vaikeimmin tavoitettavia. Johtajan pelottavat voimat eivät niinkään käy ilmi otteesta joka hänellä on joukkoihin kuin hänen kyvystään vallita ja miltei noitua pientä pystyvien ihmisten ryhmää. (s. 138-139)

Mihin johtajat tarvitsevat uskovaisia?

On olemassa kaksi syytä kannattajajoukkojen keräämiseen: raha ja valta. Monet liikkeet keskittyvät keräämään rahaa johtajilleen. Siinä on kaksi mahdollisuutta: joko määrätä uskovaiset kerjäämään (myymään arvotonta rihkamaa) tai löytää rikkaita lahjoittajia. Monessa lahkossa siihen liittynyt tulokas joutuu luovuttamaan koko omaisuutensa johtajalle, jolloin hän saa vastalahjaksi oikeuden elää yhteisön kommuunissa ja tehdä nälkäpalkalla työtä yhteiseksi hyväksi. Jottei velttous pääsisi iskemään jäsenistöön, jokaiselle määrätään kiintiöt ja pannaan joukko kilpailemaan keskenään. Kilpailussa tietenkin kaikki muut häviävät paitsi johtaja, joka kerää voitot.

Aina näyttää mukaan tulevan myös rikkaita lahjoittajia, jotka ostavat sopivalla rahasummalla oikeuden kuulua liikkeeseen eräänlaisena ulkojäsenenä. Heille sallitaan erivapauksia ja heitä saatetaan käyttää mainoksena ulospäin.

Ilmeisesti kaikilla ihmisillä on halu hallita toisia, käyttää valtaa. Joillakin tuo halu näyttää olevan suurempi kuin toisilla. Jotkut haluavat hallita koko maailmaa. Uskonto on hallitsemiseen sopiva alue. Uskonto kerää aina joukkoja, joita jonkun täytyy johtaa. Niinpä erilaisille johtajan paikoille hakeutuu erilaisia ihmisiä. Jotkut toimivat johtamisen velvollisuudesta, toiset taas tyydyttääkseen omia tarpeitaan.

Mistä tässä on kysymys?

Olen käynyt läpi joitakin sairaiden tai sairastuttavien lahkojen piirteitä. Niissä kysymys on ihmisten hyväksikäyttämisestä. Johtaja, yksi tai useampi, pyrkii johonkin päämäärään, johon hän tarvitsee apulaisia. Pystyäkseen tehokkaasti hallitsemaan joukkojaan hän käyttää psykologisia keinoja. Mielenkiintoista on havaita, että myös pienissä liikkeissä, joiden johtajat selvästikään eivät ole tietoisesti opiskelleet johtamisen psykologiaa, esiintyy suuremmissa liikkeissä käytettyjä keinoja. Menetelmät ovat jotenkin yleisinhimillisiä. Ympäröivästä kulttuurista riippumatta ihmisiä johdetaan samalla tavalla.

Menetelmiä tutkittaessa tärkeä kysymys on se, mihin niitä käytetään. Jos tarkoituksena on käyttää hyväksi vilpittömiä ihmisiä, olipa päämäärä mikä tahansa, on syytä kysyä, onko toiminta oikeutettua. On totta, että ihmiset kaipaavat selviä vastauksia elämän vaikeisiin kysymyksiin, mutta jos niiden antaminen kytketään epämääräiseen kuuliaisuuteen ja toimintaan jonkin ryhmän hyväksi, se on luokiteltavissa ihmisen hädänalaisen tilan hyväksikäyttämiseksi.

Kokonaisuudessaan kysymys ihmisten manipuloimisesta on hyvin laaja eikä siihen näin lyhyessä esityksessä voi antaa tyhjentävää vastausta, mutta tärkeää on, että oppisimme tunnistamaan joitakin tärkeitä piirteitä erilaisten yhteisöjen toiminnassa ja tekemään niistä tarvittavat johtopäätökset.

Kirjallisuutta:

• Stephen Arterburn & Jack Felton: Toxic Faith. Nashville, TN: Oliver Nelson, 1991
• Robert B. Cialdini: Influence. New York: Quill, 1984
• Ronald M. Enroth: Churches That Abuse. Grand Rapids, MI: Zondervan, 1992
• Ronald M. Enroth: The Lure of the Cults and Religions, Downers Grove, IL: InterVarsity Press,1987
• Ronald M. Enroth: Recovering from Churches that Abuse. Grand Rapids, MI: Zondervan, 1994
• Leon Festinger, Henry W. Riecken & Stanley Schachter: When Prophesy Fails. Minneapolis, MI: University of Minnesota Press, 1956
• Steven Hassan: Combatting Cult Mind Control. Rochester, VT: Park Street Press, 1988
• Eric Hoffer: Tosiuskovainen. Helsinki: Otava, 1968
• Robert Jay Lifton: Thought Reform and the Psychology of Totalism. Chapel Hill, NC: The University of North Carolina Press, 1989
• Henri J.M. Nouwen: Särkymisen viisaus. Hämeenlinna: Kirjapaja, 1988
• George Orwell: Vuonna 1984. Porvoo: WSOY, 1967
• Madeleine Landau Tobias & Janja Lalich: Captive Hearts, Captive Minds. Alameda, CA: Hunter House Inc., 1993