viittauksin Opin ja liittojen kirjaan

Käskyjen kirjaa, joka julkaistiin ensi kertaa v. 1833, piti painaa 10.000 kappaleen painos. On tuntematonta, kuinka monta kappaletta ehdittiin painaa, ennen kuin mormonismin vastustajien sakki tuhosi kirjapainon Independencessä, Missourissa. Kirkon jäsenet ehtivät kerätä jonkin verran irrallisia lehtiä, joista he sitoivat kirjoja. Kirjan alkuperäiskappaleet ovat erittäin harvinaisia nykyään.

Kirjasta otettiin uusintapainos v. 1835 nimellä Doctrine and Covenants — Opin ja Liittojen kirja. Laajennettuun laitokseen sisältyi suuri joukko uusia ilmoituksia samoin kuin muunneltuja vanhoja ilmoituksia. Siihen oli sisällytetty joitakin uusia piirteitä kehittyvästä mormoniopista, kuten Melkisedekin pappeus (kappale 28).

Mielenkiintoista on se, että Käskyjen kirjaan kootuista ilmoituksista useimmat painettiin ensin kirkon lehdessä The Evening and Morning Star. Kun Opin ja Liittojen kirja painettiin, ensimmäiset neljätoista numeroa lehdestä painettiin uusiksi, jotta ne olisivat yhtäpitävät muuteltujen ilmoitusten kanssa.

Yksi Mormonin kirjan päätodistajista, David Whitmer, oli erittäin tuohduksissaan näistä muutoksista, ja pitikin selvänä, että Joseph Smith oli langennut profeetta, joka tosin oli saanut Jumalan lahjan kääntää Mormonin kirjan kurkistuskivensä avulla, mutta koska hän hylkäsi kiven ja vaati itselleen ehdotonta, ylintä valtaa kirkossa 6. huhtikuuta 1830, hänellä ei enää voinut olla hyviä aikeita. Whitmerin mielestä kaikki tarpeellinen ilmoitus sisältyi jo Raamattuun ja Mormonin kirjaan, joissa ei puhuta yhtään mitään esimerkiksi nykykirkon harjoittamasta Melkisedekin pappeudesta. Whitmer varoitti muita johtajia painattamasta kirjaa ylipäätänsä, sillä hän aavisti missourilaisten reaktion, kun he saisivat kirjan käsiinsä ja näkisivät, että mormonit aikoivat ottaa koko heidän maansa haltuunsa. Täsmälleen niin siinä sitten kävikin. Ks. David Whitmerin kirjoittamaa An Address to All Believers of Christ (pdf-tiedosto).

Useimmat mormonit eivät tajua, että alkuperäisen "Käskyjen kirjan", "the Book of Commandments", painoivat Oliver Cowdery and William W. Phelps Missourissa kun Smith ja Rigdon olivat Ohiossa. Smith ja Rigdon kuulivat, että "roskajoukko" oli hävittänyt painon; he eivät nähtävästi tajunneet silloin, että suuri määrä KK:n painettuja irtolehtiä selvisi hävityksestä, ja jotkut Missourissa asuvat kirkon jäsenet sidottivat ne. Smith ja Rigdon olettivat kaiketi, ettei yhtään KK:ta jäänyt jäljelle, jolloin ei olisi ollutkaan mitään vertailukohdetta, jota vasten tarkistaa myöhemmin painettuja ilmoituksia. Mutta jäljellejääneet osat, jotka siis ovat merkittävästi erilaiset kuin v. 1835 Opin ja liittojen kirja ja jopa suoranaisesti ristiriidassa sen kanssa joiltakin kohdin, osoittavat selvästi, että vähintäänkin jompi kumpi oli lähtöisin ihmisestä eikä Jumalasta.

Smith itsekin julisti kerran, miten "tosi" ilmoitus voidaan erottaa "väärästä": onko ilmoitus sopusoinnussa aiempien kanssa, vai eroaako se niistä. Jo pelkästään Smithin oman testin perusteella voidaan nähdä, että vuoden 1835 Opin ja liittojen kirja on huijausta.

Näkyvin ja ilmeisin todiste siitä, että Smith oli hyvin tietoinen petoksestaan on se, että kun hän ja Sidney Rigdon olivat tehneet muutokset, hän painatti uudelleen ne alkuperäiset mormonisanomalehdet, joissa ilmoitukset oli ensin julkaistu — v. 1835 muutoksin, ikään kuin ne olisivat olleet mukana jo vuoden 1833 alkuperäisnumeroissa. Yksin tuo teko osoittaa, että Smith yritti peitellä vuoden 1835 muutoksia ja esittää ne alkuperäisinä ilmoituksina.

Tietenkään minkään Jumalan aidon profeetan ei tarvitsisi turvautua tällaisiin sirkustemppuihin — tällaisin normein kuka tahansa voisi olla profeetta: jos profetointi meni pieleen, niin sen kuin palaa takaisin ja panee ilmoituksen uusiksi! Miten käytännöllistä!

Raamatun mukaan profeetan voi tunnistaa aidoksi yksinkertaisesti katsomalla, pitävätkö hänen ilmoituksensa paikkansa ja käyvätkö ne toteen. Joten ilmoitusten "sovittelu" myöhempiin opillisiin muutoksiin on tosi ilmaus profeetan vääryydestä. Petosta vain pahentaa juuri se, ettei näitä muutoksia edes avoimesti myönnetty tehdyn.

Kehotan myös kaikkia mormoneja lukemaan tämän kirjan, ja jos heillä on epäilyksiä tekstin lähteistä tai aitoudesta, voivat he varmaankin pyytää kopion esim. Brigham Youngin yliopistolta — ei heidän tarvitse pelkästään minun sivustooni luottaa.

Lukuja 4, 6, 7, 24, 26, 28 ja 44 on muuteltu raskaalla kädellä nykyiseen Opin ja liittojen kirjaan.