Joseph Smithin yritys pelastaa Mormonin kirja

Näin kirkon historian oppikirjassa:

Kadonnut käsikirjoitus

Martin [Harris] ei voinut nähdä ennalta niitä vaikeuksia, jotka odottivat häntä Palmyrassa. Hänen vaimonsa Lucy oli vihainen siksi, että Martin oli lähtenyt itään ilman häntä. Hän pelkäsi, että Smithit yrittivät petkuttaa Martinia, ja oli harmissaan siitä ajasta, jonka Martin vietti Josephin kanssa ja poissa vaimonsa luota. Lucy teki katkeruutensa selväksi Martinin palattua. Hän oli sitä tyyppiä, joka vaati varmoja todisteita, ja kun Martin jälleen valmistautui lähtemään Pennsylvaniaan, Lucy vaati päästä mukaan. Martin lupasi ottaa hänet mukaansa muutamaksi päiväksi.

Harmonyssa Martinin vaimon tärkein tavoite oli nähdä levyt. Hän penkoi talon läpikotaisin pakottaen Josephin kätkemään levyt ulos. Kerran Lucy luuli saaneensa tietää paikan, johon levyt oli kätketty, mutta kun hän kumartui katsomaan, suuri musta käärme pelästytti hänet. Vihaisena siitä, ettei onnistunut löytämään levyjä, hän kertoi kaikille, jotka halusivat kuunnella, että hänen miehensä oli joutunut "suuren huijarin" petkuttamaksi. Kahden viikon päästä Martin vei hänet kotiin.

Martin palasi Harmonyyn siitä huolimatta, että Lucy yritti saada hänet luopumaan ajatuksesta. Martinin poissa ollessa Lucy jatkoi arvostelemistaan Palmyrassa.

Pennsylvaniassa Joseph ja Martin työskentelivät käännöksen parissa 14. kesäkuuta 1828 asti. Siihen mennessä käsikirjoitusta oli kertynyt 116 asiakirjapaperin (jonkin verran suurempi kuin A4-kokoinen arkki) verran ja Martin pyysi saada viedä tämän käsikirjoituksen kotiinsa näyttääkseen sitä vaimolleen ja ystävilleen. Hän toivoi sen avulla saavansa Lucyn vakuuttuneeksi siitä, että työ oli totta, ja lopettamaan vastustuksensa. Joseph kysyi asiaa Herralta uurimin ja tummimin kautta. Vastaus oli kielteinen. Tyytymättömänä vastaukseen Martin jatkoi sinnikkäästi pyytämistään, kunnes Joseph kysyi Herralta toistamiseen. Vastaus oli jälleen kielteinen. Martinin pyytäminen ja anominen jatkui. Joseph halusi olla mieliksi hyväntekijälleen. Hän oli nuori ja kokematon, ja hän luotti Martinin ikään ja kypsyyteen. Lisäksi Martin oli ainoa Josephin tuntema henkilö, joka halusi työskennellä kirjurina ja rahoittaa kirjan julkaisemista. Nämä seikat saivat hänet kysymään asiaa vielä uudelleen. Viimein Herra antoi ehdollisen luvan. Martin lupasi kirjallisesti, että näyttäisi käsikirjoituksen vain neljälle tai viidelle ihmiselle, jotka olivat Martinin vaimo, hänen veljensä Preserved Harris, isänsä ja äitinsä sekä Lucyn sisar Polly Cobb. Sitten Martin lähti Palmyraan mukanaan käsikirjoituksen ainoa kappale.

Pian Martinin lähdön jälkeen Emma Smith synnytti pojan, Alvinin, joka kuoli samana päivänä kuin oli syntynyt. Emmakin oli vähällä kuolla, ja kahden viikon ajan Joseph oli jatkuvasti hänen vuoteensa vieressä. Emman toivuttua Josephin ajatukset palasivat käsikirjoitukseen. Siihen mennessä Martin oli ollut poissa kolme viikkoa eikä hänestä ollut kuulunut mitään. Syynä ei ollut Martinin täydellinen vastuuttomuus. Hän oli viettänyt aikaa vaimonsa kanssa, hoitanut liikeasioita Palmyrassa ja toiminut lautamiehenä.

Emma kehotti Josephia matkaamaan postivaunuilla Palmyraan ja ottamaan asiasta selvää. Matkattuaan Harmonysta Palmyran seudulle ja käveltyään viimeiset 20 mailia [32 km] yöllä Joseph viimein saapui vanhempiensa kotiin Manchesteriin. Välittömästi hän lähetti Martinille kutsun tulla luokseen. Tavallisesti Martin tuli nopeasti, joten aamiainen valmistettiin sekä hänelle että Smitheille. Monta tuntia myöhemmin Martin viimein laahusti tietä pitkin pää painuksissa. Hän kapusi aidalle ja istuutui sille hattu silmillään. Viimein hän tuli sisään ja istuutui aamiaispöydän ääreen muttei kyennyt syömään. Profeetan äiti Lucy Mack Smith kirjoitti muistiin: "Hän otti veitsensä ja haarukkansa kuin niitä käyttääkseen mutta pudotti ne heti. Hyrum, joka näki, mitä tapahtui, kysyi: 'Martin, miksi et syö? Oletko sairas?' Sen jälkeen herra Harris painoi kätensä ohimoilleen ja huudahti äänellä, josta kuvastui syvä ahdinko: 'Voi, olen kadottanut sieluni! Olen kadottanut sieluni!'

Joseph, joka ei ollut siihen mennessä ilmaissut levottomuuttaan, ponkaisi pöydästä ja huudahti: 'Martin, oletko hukannut käsikirjoituksen? Oletko rikkonut valasi ja saattanut tuomion minun ja itsesi päälle?'
'Olen, se on kadonnut', Martin vastasi, 'enkä tiedä minne.'

Itsesyytökset ja pelko valtasivat profeetan. Hän huudahti: 'Kaikki on menetetty, kaikki on menetetty! Mitä minä teen? Olen tehnyt syntiä — minä olen itse vetänyt Jumalan vihan päälleni. Minun olisi pitänyt tyytyä ensimmäiseen vastaukseen, jonka sain Herralta, sillä Hän sanoi minulle, ettei minun ollut turvallista päästää kirjoitusta hallustani.' Hän itki ja vaikeroi ja kulki kaiken aikaa ympäri lattiaa.

Jonkin ajan päästä hän käski Martinia menemään takaisin ja etsimään uudelleen.

'Ei' Martin sanoi, 'se on aivan turhaa, sillä olen repinyt auki vuoteet ja
tyynyt [käsikirjoitusta etsiessäni] ja tiedän, ettei se ole siellä.'

'Täytyykö minun sitten', Joseph kysyi, 'palata tällaisten uutisten kera? En uskalla. Ja miten voin mennä Herran eteen? ja millaiset nuhteet olenkaan ansainnut korkeimman Jumalan enkeliltä?'- -

Hän lähti kotimatkalle seuraavana aamuna. Me erosimme raskain sydämin, sillä näytti siltä, että kaikki, mitä olimme niin innokkaasti odottaneet ja mikä oli ollut meille niin suurena salaisen ilon aiheena, oli hetkessä kadonnut ja kadonnut ainiaaksi."

Palattuaan Harmonyyn ilman 116 käsikirjoitussivua Joseph alkoi välittömästi rukoilla Herraa antamaan hänelle anteeksi sen, että hän oli toiminut Herran tahdon vastaisesti. Moroni ilmestyi Josephille ja vaati tätä palauttamaan levyt sekä uurimin ja tummimin mutta lupasi, että Joseph voisi saada ne takaisin, mikäli olisi nöyrä ja katuisi. Jonkin ajan kuluttua Joseph sai ilmoituksen, jossa häntä nuhdeltiin laiminlyönneistä ja Jumalan neuvojen halpana pitämisestä mutta myös lohdutettiin sillä, että hän oli yhä valittu suorittamaan käännöstyön, jos hän tekisi parannuksen (ks. LK 3:4-10). Joseph teki parannuksen ja sai levyt sekä uurimin ja tummimin takaisin sekä lupauksen, että Herra lähettäisi kirjurin auttamaan häntä kääntämisessä. Hän sai myös erityssanoman: "Enkeli vaikutti tyytyväiseltä minuun — hän kertoi minulle, että Herra rakasti minua minun uskollisuuteni ja nöyryyteni vuoksi."

Kun Joseph oli saanut jumalallisen lahjansa takaisin, hän sai tietää ilmoituksen kautta, että jumalattomat ihmiset, joiden aikomuksena oli saada Joseph ansaan, olivat muuttaneet käsikirjoituksen sanat. Jos hän kääntäisi saman aineiston uudelleen ja julkaisisi sen, he sanoisivat, ettei hän kykenisi kääntämään sitä samlla tavalla kahdesti ja sen tähden työ ei voisi olla innoitettua (ks. LK 10). Jumala oli kuitenkin valmistautunut tähän tilanteeseen. Kadonnut käsikirjoitus oli Lehin kirja, joka oli otettu lyhennelmästä, jonka Mormon oli tehnyt Nefin isoista levyistä. Mutta Mormonia oli innoitettu liittämään Nefin pienet levyt aikakirjaansa viisasta tarkoitusta varten, jota hän ei silloin ymmärtänyt (ks. Morm. S. 3-7). Nämä pienet levyt sisälsivät samankaltaisen kertomuksen kuin Lehin kirja. Josephia kiellettiin kääntämästä uudelleen, ja häntä käskettiin sen sijaan jatkamaan eteenpäin ja ottamaan sopivana ajankohtana mukaan Nefin pienten levyjen aineisto. Nämä aikakirjat olivat Nefin kirjoituksia, joiden Herra sanoi käsittelevän "tarkemmin niitä asioita, joita viisaudessani tahdon saattaa ihmisten tietoon" (LK 10:40).

Musta aukko Mormonin kirjan alkuosassa

Kun Smithin käsikirjoituksen 116 ensimmäistä sivua katosi, hän ei kyennyt toistamaan Lehin levyistä "kääntämäänsä" tekstiä. Koska hän pelkäsi, että hänen vihollisensa eivät olleet hävittäneet kadonneita sivuja vaan pitäneet ne tuodakseen ne esille osoittamaan ristiriitoja, jos Smith pyrkisi toistamaan materiaalin, hän pani Jumalan käskemään uuden käännöksen otettavaksi toisista levyistä, joita mormonit kutsuvat pieniksi Nefin levyiksi.

Nämä "kultalevyt" käsittelivät samaa ajanjaksoa kuin Lehin levyt, mutta koska ne oli kirjoittanut toinen henkilö, tarinan ei tarvinnut täsmätä kadonneisiin sivuihin sisältyneen jutun kanssa. Tämäkään ei kokonaan ratkaissut Smithin ongelmaa.

Hän ei ilmeisestikään voinut muistaa selvästi monia nimiä, ajankohtia, kaupunkeja, maita, kuninkaita, sotilaallisia johtajia tai muita aiemmin kirjoittamiaan asioita. Tämän johdosta hänen oli uuden sanelunsa aikana oltava mahdollisimman epämääräinen. Monet tärkeiltä näyttäneet asiat katosivat näin Mormonin kirjan "mustaan aukkoon".

Näyttää siltä, kuten jotkut mormonioppineetkin sanovat, että Mormonin kirjan alkuosa kirjoitettiin itse asiassa viimeksi. Heidän mukaansa Smith ei heti yrittänytkään panna kokoon puuttuvaa materiaalia kirjan alussa, vaan jatkoi siitä, mihin oli päässyt aina kirjan loppuun asti. Vasta tässä vaiheessa hän olisi ruvennut harkitsemaan, miten ratkaisisi kirjan alun ongelman. Siksi näyttääkin siltä, että ensimmäiset kuusi kirjaa 1 Nefistä Omniin, 142 sivua, kirjoitettiin viimeksi.

Jeesuksen nimen poisto

Jos oletetaan, että Mormonin kirjan alkuosa kirjoitettiinkin viimeksi, niin silloin voidaan selittää, miksi Joseph Smithin oli tärkeää poistaa sanat "Jeesus Kristus" alkuosan kohdasta 1 Nefi 12:18 — olimme huomanneet muutoksen vuosia sitten, kun teimme kirjaamme 3,912 muutosta Mormonin kirjassa, mutta emme olleet ymmärtäneet sen merkitystä.

Eräs vakavimmista ongelmista, joka kohtaa Mormonin kirjaan uskovia, on Jeesuksen painottaminen kirjan vanhatestamentillisessa osassa. Silloin kun Smith kirjoitti kirjaansa, hän ei ole voinut ymmärtää sellaista kielitieteellistä seikkaa, että sanat "Jeesus Kristus" ovat kotoisin kreikan kielen sanoista "Iesous Christos". Kun Smithiä syytettiin kreikkalaisten sanojen käytöstä Mormonin kirjassa, hän vastasi, ettei se pitänyt paikkaansa:

Virhe, josta puhun, on sanan "Mormon" määritelmässä. On väitetty, että tämä sana tulee kreikkalaisest sanasta mormo. Näin ei ole. Levyillä, joilta ... käänsin Mormonin kirjan, ei ollut yhtään kreikkaa tai latinaa. (Times and Seasons, vol. 4, p. 194)

Joseph Smith oli siis tietoinen siitä, että olisi ollut erheellistä käyttää kreikan kielestä tullutta nimeä Mormonin kirjassa, ja vastusti sen vuoksi arvostelijoidensa väitettä. Tästä huolimatta ja päinvastoin kuin hän väitti, Mormonin kirjassa on useita nimiä, jotka ovat kreikkalaista alkuperää. Timoteus ja Joonas mainitaan jakeessa 3 Nefi 19:4, ja saman luvun 18. jakeessa puhutaan Alfasta ja Omegasta. Nämä sanat ovat tietenkin peräisin kreikaksi kirjoitusta Uuden testamentin kohdasta Johanneksen Ilmestys 21:6.

Mormoniapostoli Bruce R. McConkie myöntää, että nämä sanat tulevat kreikasta:

ALPHA JA OMEGA.... Näitä sanoja, kreikan aakkoston ensimmäistä ja viimeistä kirjainta, käytetään kuvaannollisesti opettamaan Herramme ajatonta ja ikuista luonnetta... (Mormon Doctrine, 1979, s. 31)

Jopa MAP-kirkon oma Raamatun sanakirja (engl.) kertoo, että "Jeesus" on "kreikkalainen muoto nimestä Joshua tai Jeshua" (s. 713), ja että

englanninkielinen sana Christ (Kristus) tulee kreikan sanasta, joka merkitsee voideltu, ja vastaa sanaa Messiah, joka on heprean tai aramean voideltua merkitsevä termi. (s. 609)

Tutkijoihin olisi tehnyt paljon suuremman vaikutuksen, jos Mormonin kirjassa olisi käytetty termejä "Joshua" tai "Jeshua" ja "Messias" sanojen "Jeesus Kristus" sijasta. Voidaan tietenkin väittää, että juuri ensinmainitut oli kaiverrettu levyihin "reformoidulla egyptinkielellä", mutta että kääntäjä päätti käyttää sanoja "Jeesus Kristus" niiden sijaan, koska lukijoille ne olisivat ymmärrettävämmät.

Ongelma Mormonin kirjassa on kuitenkin syvemmällä kuin vain Messiaan nimessä. Mormonitutkija S. Kent Brown, joka vaikuttaa innokkaalta uskonpuolustajalta, myöntää, että

Nefi ja Jaakob käyttävät useita nimityksiä, joita he eivät ole voineet löytää vaskilevyiltä ... Seuraavat Nefin käyttämät nimitykset näyttävät kuuluvan pikemminkin myöhempään aikakauteen kuten Uuden testamentin tai varhaisen kristinuskon aikaan: rakas Poika ... rakas ... elävän Jumalan Poika ... Son of righteousness... Son of the most high God... Jumalan Poika ... Isän ainosyntyinen Poika ... Jeesus Kristus ... Kristus ... true vine ... valo ... Seuraavat Jaakobin käyttämät nimitykset soveltuvat samaan kauteen: Ainosyntyinen Poika ... Kristus ... Jeesus...
BYU Studies, Winter 1984, p. 35, n.40

A study of the text of the Book of Mormon reveals that although Joseph Smith may not have known that the words "Jesus Christ" were obtained from the Greek language, for some reason he was concerned about introducing them into the first part of the Book of Mormon between five and six hundred years before the birth of Christ. As we will show, this fear led Smith into producing some contradictory material in the Book of Mormon.

S. Kent Brown argued that Lehi did not know the words Jesus Christ and that they were not revealed until after Lehi's death:

"Did Lehi not know titles such as Son of God and Christ? Regarding both the term Christ and the name Jesus, the answer is a definite no. According to 2 Nephi 10:3, the title Christ was made known to Jacob by an angel only after Lehi's death. And Nephi makes use of this title only after narrating this experience of Jacob (2 Ne. 11:4). In addition, Nephi mentions the name Jesus for the first time only near the end of his own writings (2 Ne. 26:12)... Therefore, we can safely conclude that Lehi did not know these names."
Ibid., pp.35-36

Although S. Kent Brown's statement is essentially correct as it relates to the current edition of the Book of Mormon, when we turn to the original 1830 edition, a serious problem comes to light that completely overthrows Brown's thesis. The first edition, in fact, makes it clear that the name "Jesus Christ" was known not only before Lehi's death, but it was used by Nephi himself before he came to the New World:

"And a great and a terrible gulf divideth them; yea, even the word of the justice of the Eternal God, and Jesus Christ, which is the Lamb of God..."
Book of Mormon, 1830 edition, page 28

Since the Book of Mormon later states that the name was first made known to Jacob years after Lehi's death, in the 2nd edition Joseph Smith had to change the words "Jesus Christ" to "the Messiah." In the 1981 edition we read as follows:

"And a great and a terrible gulf divideth them; yea, even the word of the justice of the Eternal God, and the Messiah who is the Lamb of God..."
Book of Mormon, 1 Nephi 12:18

The printer's manuscript of the Book of Mormon was also altered to reflect this serious change. From this it is obvious that a deliberate change was made to cover up an anachronistic and embarrassing portion of the Book of Mormon.

After examining the appearances of the words Jesus and Christ throughout the Book of Mormon, we saw some strange patterns which could be explained by the theory that the first part of the Book of Mormon was written last. It seems, in fact, that Joseph Smith never intended to introduce the words "Jesus Christ" into the record of the Nephites until the reign of king Benjamin — just a little over a century before Christ was born.

In the book of Mosiah, which would be the first book written after the 116 pages were stolen, king Benjamin gave a moving address to his people in "About 124 B. C." Just before the address, he told his son Mosiah that he was going to

"give this people a name, that thereby they may be distinguished above all the people which the Lord God hath brought out of the land of Jerusalem; and this I do because they have been a diligent people in keeping the commandments of the Lord. And I give unto them a name that never shall be blotted out, except it be through transgression."
Mosiah 1:11-12

Puheessaan kuningas Benjamin näyttää sanovan, että enkeli ilmoitti hänelle sanat "Jeesus Kristus" ja että hänen kansansa pitää ottaa päälleen Kristuksen nimi:

"...the things which I shall tell you are made known unto me by an angel from God... he said unto me: Awake, and hear the words which I shall tell thee; for behold, I am come to declare unto you the glad tidings of great joy.... For behold, the time cometh, and is not far distant, that with power, the Lord Omnipotent... shall come down from heaven... and shall dwell in a tabernacle of clay... And he shall be called Jesus Christ the Son of God... and his mother shall be called Mary."
Mosiah 3:2,3, 5, 8

Kohdissa Moosia 5:8 ja 11 kuningas Benjamin tiedotti kansalleen:

"There is no other name given whereby salvation cometh; therefore, I would that ye should take upon you the name of Christ... And I would that ye should remember also, that this is the name that I said I should give unto you that never should be blotted out, except it be through transgression..."

Moosia 6:2 goes on to state that after the address,

"there was not one soul, except it were little children, but who had entered into the covenant and had taken upon them the name of Christ."

This address raises a very serious question with regard to the material appearing in the book of 2nd Nephi which was supposed to have been written over 400 years earlier. Why would king Benjamin have to receive a special revelation informing him of the name of Christ if the plates of Nephi already contained this information? According to Mormon, "Amaleki had delivered up these plates [the small plates of Nephi] into the hands of king Benjamin" (Words of Mormon 1:10).

Furthermore, king Benjamin also had the large plates of Nephi. Benjamin himself told his sons that the "plates of Nephi" were "true" and instructed them to "remember to search them diligently" (Mosiah 1:6-7). In the small plates alone, the name "Jesus" appears 10 times and the term "Christ" is found 82 times.

In 2 Nephi 25:16 and 26, Nephi plainly wrote that

"there is none other name given under heaven save it be this Jesus Christ, of which I have spoken, whereby man can be saved.... we talk of Christ, we rejoice in Christ, we preach Christ, we prophesy of Christ, and we write according to our prophecies, that our children may know to what source they may look for a remission of their sins." In 2 Nephi 31:13 we find this: "...I know that if ye shall follow the Son... witnessing unto the Father that ye are willing to take upon you the name of Christ, by baptism... then shall ye receive the Holy Ghost..."

In light of these references, it seems highly unreasonable to believe that king Benjamin and his people would have been completely in the dark concerning the "name of Christ" before the angel visited Benjamin and revealed this information.

In the books Alma through Mormon the name "Jesus" is used 147 times and "Christ" appears 176 times. Ether, which is next to the last book in the Book of Mormon, uses the name "Jesus" 12 times, and the word "Christ" appears 14 times. The last book, Moroni, has "Jesus" 11 times and "Christ" 70 times.

By the time Joseph Smith got around to replacing the missing portion of the Book of Mormon, he was thoroughly steeped in the use of the words "Jesus Christ." He had, in fact, devoted many pages of his work to the visitation of Christ to the Nephites, and it became very difficult for him to suppress the Messiah's name as he began replacing the material which was originally in the missing 116 pages.

One thing seems very clear; Joseph Smith knew that he should not include the words "Jesus Christ" in his "translation,' of the small plates of Nephi because it would contradict the pages he had written in the book of Mosiah. (The reader will remember that in Mosiah he had claimed that an angel revealed these words to Benjamin.) Consequently, they should not appear before the reign of king Benjamin.

Once we have this understanding, it becomes obvious that Joseph Smith was trying very hard to suppress the words "Jesus Christ" in the first books of the Book of Mormon. An examination of the 1st book of Nephi shows the caution Joseph Smith was using with regard to this matter.

Prior to the verse where he accidentally inserted the words "Jesus Christ" (1 Nephi 12:18), he attempted to use every other word he could think of to avoid using the name of Jesus. He used the word God 36 times; the words the Lord 99 times; the words God of Israel 2 times; Messiah 9 times; Savior once; Redeemer 4 times; the words the Lamb or the Lamb of God 15 times; the words Son of God 5 times and the Son 3 times. The words "Jesus" or "Christ" never appear in any of the first 22 printed pages of the Book of Mormon.

The cover-up was working very well until Joseph Smith arrived at chapter 12, verse 18. At that point, however, he seems to have made a slip of the tongue and dictated the words "Jesus Christ." He apparently did not even realize he had made an error and did not catch this serious mistake when he printed the first edition in 1830. Smith probably did not realize that he had made this Freudian slip until he reread the text of the Book of Mormon for the 1837 edition. As we have shown, at that time he removed the words "Jesus Christ" and the words "the Messiah" took their place in the editions which followed.

In any case, after Joseph Smith made his revealing blunder in 1 Nephi 12:18, he was able to dictate about 55 pages of text before he made a similar mistake. He filled these pages with all sorts of synonyms in his attempt to avoid mentioning the words "Jesus Christ." He used "the Lord" 204 times (actually more if we add on some pages of Isaiah quoted in this portion of the Book of Mormon). The word "God" is used 170 times; the words "the Lamb" or "Lamb of God" appear 59 times; "Messiah" is used 10 times; "Redeemer" is found 10 times and "Savior" appears twice.

In this portion of the Book of Mormon, Joseph Smith used some new synonyms. In 2 Nephi 9:5, for instance, we read that "it behooveth the great Creator that he suffereth himself to become subject unto man in the flesh..." Verse 6 also uses these same words.

In the second chapter of the same book (verses 27 and 28), the Messiah is referred to twice as "the great Mediator." From the book of Isaiah in the Bible, Joseph Smith derived the words "the Holy One of Israel." This is used in 1 Nephi 22:21 as a substitute for "Jesus Christ": "And now I, Nephi, declare unto you, that this prophet of whom Moses spake was the Holy One of Israel..." These same words are used in 26 other places in the section of the text we are discussing. When we add all of these references to deity in this section of the Book of Mormon, we obtain a total of 486. In this same portion, the computer failed to find a single mention of either "Jesus" or "Christ."

Finally, after dictating 55 straight pages without letting the name of the Messiah escape from his mouth, Joseph Smith stumbled again. In 2 Nephi 10:3, the word "Christ" slipped out. This time, however, Smith was immediately aware of his mistake. Although this slip of the tongue was not as bad as the first mistake (1 Nephi 12:18, where he used both "Jesus" and "Christ"), this time Smith seems to have realized that his scribe had heard him use the word "Christ" and that "the cat was out of the bag." He apparently did not want to admit that he had made a mistake. It appears, therefore, that he immediately attempted to correct the problem by claiming that Jacob had the word "Christ" revealed to him by an angel. The reader will notice how quickly Joseph Smith reacted in his attempt to smooth things over:

"And now I, Jacob, speak unto you again... our children shall be restored, that they may come to that which will give them the true knowledge of their Redeemer. Wherefore, as I said unto you, it must needs be expedient that Christ -- for in the last night the angel spake unto me that this should be his name -- should come among the Jews..." (2 Nephi 10:1-3)

It is interesting to note that the order of things is different than when king Benjamin had the name of the Messiah revealed to him. In that account, Benjamin first tells his people that an "angel of God" appeared to him and gave him an important message. He then says that the angel told him the Savior would "be called Jesus Christ, the Son of God..." (Mosiah, 3:2 and 8) In Jacob's account, however, he mentions the fact that an angel had given him the name "Christ" only after he had let the name slip out of his mouth. When all of the facts are considered, it is difficult to resist the idea that the angel's message was an afterthought.

After Jacob first mentioned "Christ" in 2 Nephi 10:3, it did not take him long to use it again. Within two and a half pages the word "Christ" appears 5 more times. It should be noted, however, that the word "Jesus" does not appear at all in Jacob's address. Nephi first uses this word in 2 Nephi 25:19: "...the Messiah cometh... and according to the words of the prophets, and also the word of the angel of God, his name shall be Jesus Christ the Son of God."

It would appear that since Joseph Smith had already used the word "Christ," he felt it would be pointless to continue to suppress the name "Jesus." Like Jacob, Nephi claimed "the angel of God" revealed the Savior's name. In this verse Nephi also makes a peculiar statement concerning the matter; he comment that the name was found in "the words of the prophets."

If this was the case, why were Nephi, Jacob, and king Benjamin all ignorant of this important information until angels revealed it? Furthermore, why would an angel have to give a revelation concerning the matter if it was already found in the "words of the prophets."

Joseph Smith not only had a very serious problem with regard to the name "Jesus Christ" in the Book of Mormon, but as Wesley P. Walters observed, he also "lost track of his time-frame" in some portions of the book.

In his Master's thesis, "The Use of the Old Testament in the Book of Mormon, page 79, Walters notes that there are "several passages in which Joseph from time to time trying to have his Book of Mormon characters write about as still in the future when from Joseph's vantage point they were already in the past." Pastor Walters gives some examples on pages 79-80 of his thesis, and H. Michael Marquardt has dealt with this subject in The Use of the Bible In the Book of Mormon, page 5.

A good example of the problem Joseph Smith had is found in the book of 2 Nephi, chapter 31, dated "Between 559 and 545 B. C".:

"And now, I would ask of you... wherein the Lamb of God did fulfill all righteousness in being baptized by water? Know ye not that he was holy?... Wherefore after he was baptized with water the Holy Ghost descended upon him... it showeth unto the children of men the straitness of the path... he having set the example before them." (2 Nephi 31:6-9)

In one place in Mosiah, dated "About 148 B. C.," Smith seems to have realized he was in the past tense and tried to correct the situation:

"And now if Christ had not come into the world, speaking of things to come as though they had already come, there could have been no redemption." (Mosiah 16:6)