Alma: luku 31

1. Nyt tapahtui, että kun Alma Korihorin kuoleman jälkeen oli saanut tietoonsa, että soramilaiset vääristelivät Herran teitä, ja että Soram, joka oli heidän johtajansa, vietteli kansan sydämet kumartamaan mykkiä epäjumalankuvia, hän alkoi jälleen tuntea tuskaa sydämessänsä kansan syntisyyden tähden.
2. Sillä tieto hänen kansansa keskuudessa vallitsevasta syntisyydestä oli Almalle suuren surun aiheena; sen tähden hän oli sydämessään perin murheellinen siitä, että soramilaiset olivat erottautuneet nefiläisistä.
3. Ja soramilaiset olivat kerääntyneet maahan, jota he sanoivat Antionumiksi, ja se sijaitsi Sarahemlan maan itäpuolella, joka ulottui melkein meren rantaan saakka Jersonin maan eteläpuolella, joka myös rajoittui erämaahan etelässä, mikä erämaa oli täynnä laamanilaisia.
4. Nyt nefiläiset suuresti pelkäsivät, että soramilaiset asettuisivat yhteyteen laamanilaisten kanssa ja että siitä olisi suurta vahinkoa nefiläisille.
5. Ja sananjulistuksella oli suuri vaikutus kansan johdattamisessa sellaisen tekemiseen, mikä on oikein — sillä se oli vaikuttanut ihmisten mieliin voimakkaammin kuin miekka tai mikään muu, mitä heille oli tapahtunut — Alma siis ajatteli olevan parasta, että he koettaisivat Jumalan sanan voimaa.
6. Sen tähden hän otti Ammonin, Aaronin ja Omnerin; ja Himnin hän jätti Sarahemlan seurakuntaan; mutta kolme ensiksimainittua hän otti mukaan, ja myös Amulekin ja Seesromin, jotka olivat Melekissä; ja hän otti myös kaksi poikaansa.
7. Mutta vanhinta poikaansa hän ei ottanut mukaansa, ja hänen nimensä oli Helaman; mutta niiden nimet, jotka hän otti mukaansa, olivat Siblon ja Korianton; ja nämä ovat niiden nimet, jotka lähtivät hänen kanssaan soramilaisten keskuuteen, heille sanaa julistamaan.
8. Ja koska soramilaiset olivat nefiläisten uskosta luopuneita, he olivat kuulleet saarnattavan Jumalan sanaa.
9. Mutta he olivat langenneet suuriin erehdyksiin, sillä he eivät pitäneet vaaria Jumalan käskyjen ja hänen säädöstensä noudattamisesta Mooseksen lain mukaisesti.
10. Eivätkä he noudattaneet kirkon määräyksiä, joiden mukaan oli alati ja joka päivä rukoiltava Jumalaa, jotta he eivät joutuisi kiusaukseen.
11. Perin monella tavoin he siis vääristelivät Herran teitä; tämän tähden Alma ja hänen veljensä siis lähtivät heidän maahansa heille sanaa julistamaan.
12. Mutta kun he olivat tulleet tähän maahan, niin katso, hämmästykseksensä he havaitsivat, että soramilaiset olivat rakentaneet synagogia ja että he kokoontuivat yhteen yhtenä päivänä viikossa, jota päivää he sanoivat Herran päiväksi; ja heidän tapansa rukoilla Jumalaa oli sellainen, etteivät Alma ja hänen veljensä olleet moista koskaan nähneet;
13. sillä he olivat rakentaneet keskelle synagogaansa sijan seisomista varten ja se oli hyvin korkealla, päätä ylempänä; ja sen huipulla oli tilaa vain yhdelle.
14. Sen siis, joka halusi kumartaa Jumalaa, täytyi nousta sen huipulle ja ojentaa kätensä taivasta kohti ja huutaa kovalla äänellä, sanoen:
15. Pyhä, pyhä Jumala, me uskomme, että sinä olet Jumala, ja me uskomme, että sinä olet pyhä ja että sinä olet ollut henki ja olet henki ja tulet olemaan henki iankaikkisesti.
16. Pyhä Jumala, me uskomme, että sinä olet erottanut meidät veljistämme, emmekä me usko veljiemme perimätietoon, jonka heidän isänsä lapsellisuudessansa jättivät heille perinnöksi, vaan me uskomme, että sinä olet valinnut meidät pyhiksi lapsiksesi; ja sinä olet myös ilmoittanut meille, ettei Kristusta ole tuleva.
17. Mutta sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; ja sinä olet valinnut meidät, jotta me pelastuisimme, kun taas kaikki meidän ympärillämme olevat ovat valitut syöstäviksi sinun vihasi voimalla helvettiin; ja tästä pyhyydestä, oi Jumala, me kiitämme sinua; ja me kiitämme sinua myös, että olet valinnut meidät, niin että meitä ei saada eksytetyksi veljiemme perimätietojen mukaan, jotka pakottavat heidät uskomaan Kristukseen, mikä johdattaa heidän sydämensä kauas sinusta, meidän Jumalastamme.
18. Ja jälleen me kiitämme sinua, oi Jumala, siitä, että me olemme valittu ja pyhä kansa. Amen.
19. Niin tapahtui, että kun Alma ja hänen veljensä ja hänen poikansa olivat kuulleet nämä rukoukset, he olivat ylen hämmästyksissään.
20. Sillä katso, jokainen meni ja lausui samat rukoukset.
21. Ja he nimittivät tätä paikkaa Rameumptomiksi, mikä käännettynä on pyhä koroke.
22. Tältä korokkeelta he nyt jokainen lausuivat saman rukouksen Jumalalle, kiittäen Jumalaansa siitä, että hän oli valinnut heidät ja ettei hän johdattanut heitä harhaan heidän veljiensä perimätiedon mukaan ja ettei heidän sydämiänsä ollut vietelty uskomaan tuleviin asioihin, joista he eivät mitään tienneet.
23. Kun nyt kaikki ihmiset olivat tällä tavalla esittäneet kiitoksensa, he palasivat koteihinsa, koskaan puhumatta Jumalastansa, ennen kuin he jälleen olivat kerääntyneet pyhän korokkeen luo esittämään kiitoksensa tapansa mukaan.
24. Kun nyt Alma näki tämän, hän tuli murheelliselle mielelle, sillä hän näki, että he olivat paha ja paatunut kansa; ja hän näki, että heidän sydämensä oli kiinnitetty kultaan, hopeaan ja kaikenlaisiin kalleuksiin.
25. Ja hän näki myös, että he olivat sydämensä ylpeydessä yltyneet suureen rehentelyyn.
26. Ja hän korotti äänensä taivaaseen ja huusi, sanoen: Oi kuinka kauan aiot sallia, oi Herra, että sinun palvelijoidesi on viivyttävä täällä alhaalla lihassa näkemässä näin suurta pahuutta ihmislasten keskuudessa?
27. Katso, oi Jumala, he huutavat sinun puoleesi, ja kuitenkin heidän sydämensä ovat heidän ylpeytensä täyttämät. Katso, oi Jumala, he huutavat sinun puoleesi suullansa, samanaikaisesti kuin he ovat pakahtua maailman turhuudesta.
28. Katso, oi Jumalani, heidän kallisarvoisia vaatteitansa, heidän sormuksiaan, rannerenkaitaan ja kultaisia korujaan sekä kaikkia heidän kalleuksiansa, joilla he koristautuvat; ja katso, niihin heidän sydämensä on kiinnitetty, ja kuitenkin he huutavat sinun puoleesi ja sanovat: Me kiitämme sinua, oi Jumala, siitä, että me olemme sinun valittu kansasi, muiden hukkuessa.
29. Sanovatpa he sinun ilmoittaneen heille, ettei Kristusta tule.
30. Oi Herra Jumala, kuinka kauan aiot sietää sellaista pahuutta ja jumalattomuutta tämän kansan keskuudessa? Oi Herra, annathan minulle väkevyyttä, jotta kestäisin heikkouteni! Sillä minä olen heikko, ja tämän kansan keskuudessa vallitseva moinen pahuus vaivaa sieluani.
31. Oi Herra, sydämeni on perin murheellinen, lohduta sieluani Kristuksessa. Oi Herra, anna minulle väkevyyttä, jotta kärsivällisesti kestäisin nämä koettelemukset, jotka tulevat osakseni tämän kansan pahuuden tähden.
32. Oi Herra, lohduta sieluani ja anna minulle menestystä, samoin kuin työtovereillenikin, jotka ovat kanssani — Ammonille, Aaronille ja Omnerille sekä Amulekille ja Seesromille, samoin kuin kahdelle pojalleni — kaikkia heitä lohduta, oi Herra. Lohdutathan heidän sielujansa Kristuksessa?
33. Anna heille väkevyyttä, jotta he jaksaisivat kantaa koettelemuksensa, jotka tulevat heidän osaksensa tämän kansan syntien tähden.
34. Oi Herra, suo meille menestystä heidän saattamiseksensa takaisin sinun tykösi Kristuksessa.
35. Katso, oi Herra, heidän sielunsa ovat kalliit, ja monet heistä ovat meidän veljiämme; anna meille sen tähden, oi Herra, voimaa ja viisautta johdattaaksemme nämä meidän veljemme takaisin sinun tykösi.
36. Ja tapahtui, että kun Alma oli sanonut nämä sanat, hän pani kätensä kaikkien niiden päälle, jotka olivat hänen kanssaan. Ja katso, kun hän pani kätensä heidän päällensä, he täyttyivät Pyhällä Hengellä.
37. Ja sen jälkeen he erosivat toisistansa, huolehtimatta lainkaan siitä mitä söisivät ja mitä joisivat tai mitä pukisivat päällensä.
38. Ja Herra piti heistä huolen, niin ettei heidän tarvinnut nähdä nälkää eikä kärsiä janoa; ja hän antoi heille myös väkevyyttä, etteivät he joutuisi kärsimään minkäänlaisia vaivoja, joita ei ilo Kristuksessa olisi ylittänyt. Ja näin tapahtui Alman rukouksen mukaan; ja näin tapahtui, koska hän rukoili uskossa.