Mitä jos jumala onkin olemassa?


Pitäisikö tuo kysymys tehdä kauhistellen? Ai että helvettiinkö tästä suoraa päätä, kun en rehellisesti voinutkaan uskoa tai hyväksyä kaikkia noita kummallisia ja kaameitakin Keski-Idän tarinoita?


Kuten esimerkiksi — paholaisia ihmisissä ja sikalaumassa, jonka ilkeä Jeesus ajoi mereen (kai siat nyt sentään olivat viattomia?) — laumoittain ylösnousseita ihmisiä Jeesuksen ristinkuoleman hetkellä, mutta he katosivat historiasta täysin, vaikka jutun olisi pitänyt olla ihmiskunnan muistin sensaatiomaisin tapahtuma — puhuva aasi (tulee heti mieleen C.S. Lewisin Narnia-sarja, sinänsä erittäin hyvää luettavaa lapsille) — meren jakautuminen niin että kansa pääsi yli kuivin jaloin.

Pahimpia esimerkkejä on kai Aabrahamin aiottu pojanmurha. Miksi ihmeessä jumala semmoista vaatisi? Tapaus ei parane siitä, että sitä sanotaan 'uhriksi' tai Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vertauskuvaksi. Aabraham olisi joka tapuksessa siinä murhannut suunnitellusti poikansa. Luulisi, että Iisakista olisi tullut isänvihaaja ja traumaattinen kaveri sellaisen kokemuksen jälkeen. Sitä paitsi jumala tässä vaatii enemmän ihmiseltä kuin itseltään, koska Aabraham ei tietääksemme ollut kaikkitietävä sen paremmin kuin Iisak-poikansa.

Toinen kaamea juttu on kun jumala mukamas käski juutalaisia säästämään viholliskansan neitsyitä itselleen, mutta tappamaan kaikki muut. 4 Moos. 31, erityisesti jakeet 15-18 ja 35.

Orjuus hyväksytään raamatussa. Miksi? Kristinuskon varsinkin pitäisi olla ollut se ensimmäinen instituutio, joka kamppailee orjuuden poistamiseksi ja olisi siten ihmisten tasa-arvoisuuden etujärjestö. Ei se ollut eikä ole — päinvastoin. Onnettomat afrikkalaiset saivat sen tuta nahoissaan.

Ja nykyäänkin luterilaiset muiden muassa väen väkisin yrittävät 'valistaa pakanoita'. Veisivät apua kuten lääkärinhoitoa ja hygienian opetusta — mutta onko siihen pakko liittää tuo ällöttävän nöyränimelä 'lähetystyö'? He siis suoraan sanoen vievät apua ja tekevät lähetystyötä oikeastaan oman palkkionsa toivossa (taivaassa), eivät pelkästä hyvästä sydämestään.

Mormonit ovat vielä pahempia, kun tunkeutuvat Afrikkaankin — tilastojen täytettähän aina tarvitaan — muka valistamaan mustia raukkoja, jotka omasta syystään ovat syntyneet 'huonommiksi' ja elävät tietämättä 'pelastuksesta'.

En kyllä tässä vaiheessa vielä huolestuisi 'sieluni' tulevaisuudesta. Näin ajattelen:

  • Jos jokin jumala (raamatun jumala ei kovin kaksinen ole palvottavaksi) loi ihmisen, loi hän myös ihmisen aivot ja järjen.
  • Ihminen on luonnostaan utelias ja kyseleväinen ja haluaa tietää kaiken 'tarkoituksen'. Siksi kai symbolinen esiäitimme Eeva otti ja söi hedelmän hyvän- ja pahantiedon puusta?
  • Miksi jumalalla olisi oikeus olla vihainen, jos kerran olen rehellisesti kysynyt ja saanut vastaukseksi, ettei ole olemassa mitään yliluonnollista, luonnon lakeja rikkovaa olentoa tai voimaa.
  • Jos jumala loi meidät ja on kaikkitietävä, silloin hän myös tuntee minut läpikotaisin eikä varmastikaan oikeudenmukaisuuden nimessä tuomitse minua siitä, että olen rehellinen omille ajatuksilleni ja tunteilleni, ja käytän järkeäni — jonka hän on antanut.
  • Muiden ihmisten mielipiteistä tässä asiassa en välitä tippaakaan, heillä kun ei ole sen enempää tietoa tästä asiasta kuin minullakaan. Miksi kuuntelisin jotakin muuta kuin oman järkeni ja sydämeni ääntä?
  • On niin mahdottomasti ihmisiä, jotka väittävät, että heillä on "sanoma jumalalta" muille. Kai jumala ottaa minuun yhteyttä, jos hänellä on sanoma minulle? Miksi hän siihen toimitukseen sanansaattajaa (=lähetyssaarnaajaa) tarvitsisi?

Minulla on täydellinen mielenrauha. Sitä olen aina etsinyt, siihen ovat tutkimukseni tähdänneet. Ateismista ja vapaa-ajattelusta olen vihdoin löytänyt sen.


Etusivu > Usko |
Luotu 1999-01-29 — 2001-01-22