Satu helmistä ja kolmesta lasista

Psykologinen koe

Havaintoajattelun kausi jatkuu neljän vuoden iästä seitsemän tai kahdeksan vuoden ikään. [ ... ] Analogisten päättelyjen osuus on vähenemässä, mutta havaintoaines hallitsee edelleen. Ajattelutoiminnot eivät yllä loogisuuteen.

Seuraava esimerkki osoittaa, miten havainnot edelleen hallitsevat lapsen päättelyä.

Koevälineinä on helmiä ja kolme lasia. Näistä kaksi on aivan samanmuotoista, kapeahkoa ja korkeaa, mutta kolmas paljon leveämpi.

Lapsi saa panna helmiä kumpaankin kapeaan lasiin. Kun hän pudottaa helmen kerrallaan vuoroin kumpaankin lasiin, hänestä molempiin tulee yhtä paljon. Tämä on todettavissa myös näköhavainnon avulla: kummankin lasin helmipatsaat ovat yhtä korkeat.

— Nyt hän saa kaataa toisesta kapeasta lasista helmet leveään lasiin.

Nelivuotiaat lapset ovat useimmiten sitä mieltä, että kapeassa lasissa on tämän jälkeen enemmän helmiä (koska patsas on korkeampi). Havainto on vääjäämätön.

He yrittävät selittää ilmiötä esim. keksimällä, että helmiä putosi kaadettaessa. Jos helmet sitten kaadetaan leveästä lasista kapeaan, niitä on taas yhtä paljon kuin ennenkin. Kysyttäessä lapsi arvelee, että niitä tuli lisää.

Lehtovaara - Hagfors: Psykologia s. 43
Gummerus, Jyväskylä 1977

Tämä koe tulee usein minulle mieleen, kun kuuntelen ns. uskovaisten selittelyjä. Patenttivastaus tietysti aina on "Jumala voi tehdä mitä vain!". Vastauksen taso on mielestäni sama kuin nelivuotiaan selitysyritys kokeen lopussa.

"Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on."
Paavali, 1 Kor. 13:11

Etusivu > Usko |
Luotu 1998-08-08 — 2001-01-22