< John Patrick Michael Murphy

Hänellä oli kyky nähdä perinteiden, dogmien ja teeskentelyn ohi ja läpi, niin että hän voi erottaa todelliset järkevät perusteet kulttuurillemme ja sen tabuille. Tämä intohimoinen rationalisti nauroi jumalille, ja kykeni sen vuoksi rakastamaan ihmiskuntaa. Hän pani meidät näkemään itsemme, halusimmepa tai emme. Hän järkytti viktoriaanista Englantia nuorukaisena, ja solvasi Vietnamin sodan herroja vanhuksena. Hänen mielensä ei höpertynyt, vaikka ruumis heikkeni. Lopun lähellä hän sanoi: "Kuinka inhoan jättää maailman!"

Hän näki, kuinka ihmiskuntaa painoi uskonnon pettävä lasti, joka jakoi ja petti tietämätöntä maailmaa. Hän pani merkille, että ihmisolennot ovat vaatineet uskontoa kymmeniä tuhansia vuosia - vaikka se on tuottanut heille suurta vahinkoa ja vain vähän hyötyä. Hän selitti miksi:

Pääasia on pelko. Ihminen tuntee itsensä aika voimattomaksi. On kolme asiaa, jotka aiheuttavat hänessä pelkoa. Yksi on se, mitä luonto voi hänelle tehdä. Se voi iskeä häntä salamalla tai niellä hänet maanjäristyksessä. Toinen on se, mitä toiset ihmiset voivat hänelle tehdä. He voivat tappaa hänet sodassa. Kolmas on se, jolla on hyvin paljon tekemistä uskonnon kanssa: mitä hänen omat väkivaltaiset intohimonsa voivat saada hänet tekemään - tekoja, joita hän tietää katuvansa rauhoituttuaan. Sen vuoksi useimmilla ihmisillä on paljon pelkoa elämässään, ja uskonto auttaa heitä olemaan vähemmän peloissaan sen syiden vuoksi.

Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä.

Lordi Russellilla oli aina mukanaan ymmärryksensä ja huumorintajunsa. Usein hän kertoi hämäräperäistä tarinaa Lontoon koulutarkastajasta, joka koputti Girton Collegen pääovea - liberaalia laitosta, jota hänen äitinsä oli ollut perustamassa - vain nähdäkseen, miten oven avasi alaston naisopiskelija. "Hyvä Jumala!" sanoi tarkastaja. Opiskelija kurtisti kulmiaan ja vastasi: "Ei jumalaa ole," ennen kuin läimäytti oven kiinni tarkastajan kasvojen edestä.

Mikä saa tyypin, jolla on arvo, varoja ja sosiaalinen asema, haluamaan jättää huomiotta aikansa tavat - kulkemaan piikittelemässä olemassaolevia valtoja, sanoen: "kaikki ovat hulluja, ja kerronpa teille miksi"? Tuollaista kutsutaan onnen etsimiseksi. Luulisin, että lordi Russell tarkasteli omaa elämäänsä, kun hän kuvaili vapaa-ajattelijoita ja heidän intohimoaan totuutta kohtaan:

Vapaan kyselemisen ja vapaan mietiskelyn rakkaus ei koskaan ole ollut tavallista. Kun sitä on ollut, se on ollut olemassa ainoastaan pienessä vähemmistössä, ja se on aina nostattanut vihan vimmaa ja vastustusta enemmistössä. On ollut aikoja, jolloin se näyttää kokonaan hävinneen, mutta kerran toisensa jälkeen se on vironnut. Vaikka elämä, jota se innoittaa, on vaivalloista ja vaarallista, niin heräte, joka saa jotkut ottamaan sen omakseen, on ollut niin mukaansatempaava, että he ovat rohkeasti uhmanneet kaikkea kohtaamaansa vilpillisyyttä omistamalla itsensä suurimmalle palvelukselle, jonka ihminen voi ihmiselle tehdä.