< John Patrick Michael Murphy

Kuka on kontrolloiva nykyisyyttä - fundamentalismi vaiko vapaus? Monet papit ja poliitikot vääristelevät historiaa. Heitä kuullaan tiedotusvälineissä tuomitsemassa ateisteja rutiininomaisesti väittämässä, että Adolf Hitler oli yksi heistä. Pötyä! Hitler oli roomalaiskatolilainen, kastettu tuohon uskonnollispoliittiseen laitokseen pikkulapsena Itävallassa. Hänestä tuli ehtoollisella kävijä ja alttaripoika nuoruudessaan, ja hänet konfirmoitiin "Kristuksen sotilaaksi" tuossa kirkossa. Sen pahimmat opit jäivät häneen lähtemättömästi. Hänet oli syvästi perehdytetty liturgiaan, johon kuuluivat sanat "petollinen juutalainen". Tätä vihantäyteistä sanontaa ei poistettu ennen kuin vuonna 1961.

Hitlerin aikana juutalaisviha oli normaalia. Sitä lietsoivat kovasti Saksan kaksi suurinta uskontoa: katolisismi ja luterilaisuus. Hän ihaili valtavasti Martti Lutheria, joka vihasi juutalaisia avoimesti. Hän tuomitsi katolisen kirkon sen tekopyhyydestä ja lahjonnasta, mutta kannatti paavien satoja vuosia kestänyttä juutalaisvainoa. Luther sanoi: "Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyiksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat," ja: "Meidän pitäisi kostaa juutalaisille ja tappaa heidät." "Jumalattomiksi kurjimuksiksi" hän kutsuu juutalaisia laajalti tunnetussa teoksessaan Pöytäpuhe.

Pyrkiessään valtaan, Hitler kirjoitti kirjansa Taisteluni. "... Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojan edustajana. Torjuessani juutalaiset teen Herran työtä." Vuosia myöhemmin vallassa ollessaan hän lausui nuo samat sanat eräässä Reichsttagin puheessa v. 1938.

Kolme vuotta myöhemmin hän ilmoitti kenraali Gerhardt Engelille: "Olen katolinen kuten ennenkin, ja olen aina oleva." Hän ei koskaan jättänyt kirkkoa, eikä kirkko koskaan hylännyt häntä. Hänen kirkkonsa julisti pannaan suurta kirjallisuutta, mutta hänen kurjaa kirjaansa "Taisteluni" ei koskaan mainittu Kiellettyjen kirjojen listalla.

Häntä ei erotettu kirkosta, eikä kirkko edes tuominnut häntä. Itse asiassa paavit tekivät sopimuksen hänen ja hänen fasistiystäviensä Francon ja Mussolinin kanssa. Siinä heille annettiin veto-oikeus paavin nimittämiin piispoihin Saksassa, Espanjassa ja Italiassa. Nuo kolme konnaa suostuivat yliverottamaan maidensa katolisia ja lähettämään rahat Roomaan varmistaakseen sen, että valtio pystyi kontrolloimaan kirkkoa.

Niiden, jotka yrittävät tehdä Hitleristä ateistia, pitäisi kääntyä historiankirjojen puoleen, ennen kuin lähestyvät kirkonpenkkejään ja mikrofonejaan. Juhlittu Hitlerin elämäkerran kirjoittaja John Toland selittää hänen sydämettömyytensä näin: "Vaikka inhosikin Rooman kirkon järjestystä, Hitler oli kirkon hyvä jäsen, ja piti mielessään sen opetuksen, kuinka juutalaiset olivat Jumalan tappajia. Sen vuoksi puhdistusta voitiin tehdä omatunnon soimaamatta, koska hän toimi ainoastaan Jumalan kostavana kätenä..."

Hitlerin Saksa liitti valtion ja kirkon lujasti yhteen. Vermachtin sotilaat kantoivat vyönsolkia, joihin oli kaiverrettu seuraavat sanat: "Jumala kanssamme". Hänen joukkojaan vihmoivat papit usein pyhitetyllä vedellä. Maa oli tosi kristitty, sen kansalaisiin istutettiin sekä valtion että kirkon puolelta, että kaikkia auktoriteettihenkilöitä on seurattava sokeasti, olkootpa he poliittisia tai kirkollisia.

Hitler teki kuten jotkut nykypäivän poliitikot ja saarnamiehet: politisoi "perhearvostukset". Hän suosi ruumiillista kuritusta kotona ja koulussa. Jeesuksen rukoukset tulivat pakollisiksi kaikissa kouluissa hänen hallintakautenaan. Abortti oli kylläkin laiton Saksassa jo ennen Hitlerin kautta, mutta hän vei asian ennenkuulumattoman pitkälle vaatien kaikkia lääkäreitä raportoimaan hallitukselle jokaisen keskeytyneen raskauden olosuhteet. Hän halveksi avoimesti homoseksuaalisuutta ja kriminalisoi sen. Mikäli menneisyys on esipuhetta, tiedämme, mitä odottaa, jos vapaus kehittyy luvanvaraiseksi.

Pikkulapsena muistan isävainajani, Martin J. Murphyn, harjoitelleen puhetta ja kovaäänisesti siteeraavan seuraavaa: "Valaise vuori. Tuo esiin villi ja tulinen ratsu. Tulkoon tunnetuksi, että minä, Gustavus, olen loukannut kuningasta." Itsenäinen ajattelu ja suoraan puhuminen - siinä todellisia perhearvostuksia.