Jo ennen kuin orjuuden poisto saavutettiin, hän käänsi huomionsa oman sukupuolensa kurjiin oloihin yhteiskunnassa. Jälleen hän väitti, että raamattu ja kristillisyys olivat syypäitä. Keskivertouskonnolla oli esityslista naisia varten — ei avioeroa, ei äänioikeutta, ei syntyvyyden säännöstelyä, ei oikeutta omaan omaisuuteen eikä tasa-arvoa.
"Minusta ei ollut olemassa tärkeämpää kysymystä kuin naisen vapauttaminen epäitsenäisyyden tilasta, menneisyyden dogmista: poliittisista, uskonnollisista ja sosiaalisista. Minua ihmetytti, että orjuuden vastustajat, jotka olivat niin kiihtyneitä orjuuden vääryyksistä, eivät välittäneet vähääkään samankaltaisista vääryyksistä, kun kyseessä olivat heidän omat äitinsä, vaimonsa ja sisarensa, kun sentään lain mukaan molemmilla luokilla oli samankaltainen laillinen asema."Pian häneen liittyivät Susan B. Anthony ja satoja muita naisia ja miehiä, jotka olivat saaneet tarpeekseen kiihkouskonnollisuudesta. Anthony oli hyvä järjestäjä kun taas rouva Stanton kirjoitti hyvin. Yhdessä he olivat tiimi, kunnes heille tuli jonkinlaista kiistaa. He riitelivät siitä periaatteellisesta kysymyksestä, olisiko naisten ensin saatava äänioikeus ja sitten muutettava ajan tapoja, vai pitäisikö ensin muuttaa tapoja, jolloin vapautus seuraisi luontojaan?
Rouva Stanton oli sitä mieltä, että naisten vapautus menisi hukkaan, mikäli kirkko yhä hallitsisi heidän sukupuoltaan kotona ja yhteiskunnassa. Hän kirjoitti:
"Kun naiset tajuavat, että hallitukset ja uskonnot ovat ihmisten keksintöä; että raamatut, rukouskirjat, katekismukset ja kiertokirjeet ovat kaikki peräisin ihmisen aivoista, heitä eivät enää paina ne käskyt, joita heille annetaan jumalallisen auktoriteetin kautta: 'Näin sanoo Herra'."Hän taisteli viidenkymmenen vuoden ajan, mikä on liian lyhyt kausi voittamaan kansalliskiihkon mahtipontisen kitkan. Puolen vuosisadan ajan hän hyökkäsi saarnastuoleja ja niistä paasattua järjetöntä dogmaa vastaan. Hänestä raamattu oli vastenmielinen ja suurelta osin sivistymätön. Saarnaajat yrittivät lohduttaa häntä väittämällä, että Uusi Testamentti oli parempi kuin Vanha, vain kuullakseen hänen vastaavan: "Kaikki miehet Vanhassa Testamentissa olivat moniavioisia, ja Kristus ja Paavali, Uuden Testamentin keskushenkilöt, olivat selibaatissa, ja tuomitsivat avioliiton sekä ohjein että esimerkillään."
Vuosien ajan hän ja jotkut muut naiset kävivät läpi raamattua ottaakseen esille sen kieroutuneen tavan panetella naissukupuolta. Kun projekti oli lopussa, tulokset vaativat kaksi täyttä nidettä. Teosta kutsuttiin nimellä "Naisten raamattu", ja se synnytti metelin, jonka vuoksi sitä julkaistiin jatkuvasti. Se on yhä edelleen painossa.
Vuonna 1896 81-vuotias rouva Stanton kärsi loukkauksen, kun Amerikan Naisten vapautusliike tuomitsi "Naisten raamatun". Ennen äänestystä Susan B. Anthony jätti puheenjohtajan pallin puhuakseen päätöstä vastaan. Hän vetosi osanottajiin näin:
Meidän pitäisi sen sijaan kertoa ulkopuolisille, että kristityllä ei meidän järjestössämme ole sen enempää oikeuksia kuin ateistilla. Kun ohjelmamme kapenee liiaksi eriuskoisia tai uskonnottomia ihmisiä varten, aion itse jäädä pois toiminnasta ...Vetoomuksesta huolimatta äänestys päättyi tulokseen 53 — 41.
On soveliasta, että naisten vapautukseen vihdoin johtavat sanat Perustuslain 19. pykälässä oli kirjoittanut rouva Stanton. Kun se meni läpi vuonna 1920, oli hän ollut vainaja 18 vuotta. Elizabeth Cady Stanton oli nainen ilman taikauskoa. Hänen hautakirjoituksenaan voisi olla se runo, jonka hän oli kirjoittanut päiväkirjansa alkulehdelle:
Minä elän ...
asialle, jolta puuttuu apu,
vääryydelle, joka tarvitsee vastustajaa
tulevaisuudelle, joka on kaukaisuudessa
ja sille hyvälle, jota voin tehdä.
1999-07-11 — 2003-01-08
© 1999 by John Patrick Michael Murphy. The electronic version is © 1999 Internet Infidels with the written permission of John Patrick Michael Murphy.