< John Patrick Michael Murphy

Kun Voltaire eli, Ranskaa hallitsi lähes kokonaan Vatikaani ja sen roomalaiskatolinen kirkko, mikä varmisti sen, että maa oli hyvin kristitty. Ankarasti kiellettyjä olivat puhevapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, protestointi, ajattelu, miehisen miehen tai naisellisen naisen toiminta. Jos kirkko sanoi, että jokin oli syntiä, niin hallitus teki siitä rikoksen. Hän kirjoitti siitä, kuinka ihmisoikeudet ovat paljon pyhien kirjojen dogman yläpuolella — kuinka hallituksen päävelvollisuus on varmistaa ja tunnistaa Kansan oikeudet, eikä sen pitäisi koskaan olla jonkin hämärän 'ilmoitetun' kuulopuheen, Pyhäksi Kirjoitukseksi sanotun, sitoma.

Hän kertoi maailmalle, mitä katolinen kirkko, ja sen voitelema hallitus, tekivät kansalle — ne saivat kansan matelemaan orjamaisuudessa. Maailma katseli, kun hän yritti sivistää sekä valtiota että kirkkoa. Se kuuli, kuinka hän anoi armoa parlamentissa Chevalier de La Barelle, teini-ikäiselle pojalle, joka lauloi halventavia lauluja, veisteli ristin, eikä nostanut hattuaan ohikulkevalle pappisjoukolle. Piispat halusivat kiduttaa häntä ja sitten polttaa hänet. Parlamentti osoitti sääliä — ja katkaisi hänen kaulansa polttamisen sijasta. Voltaire onnistui vapauttamaan Jean Espinasin, kätensä ranskalaisen kaljuunan airoissa 23 vuoden aikana loppuun kuluttaneen miehen — hän oli antanut yösijan protestanttiselle papille. Hän vapautti myös Claude Chamontin kaljuunanpenkiltä — hänen rikoksensa oli osanotto protestanttiseen jumalanpalvelukseen!

Hän syntyi Francois Marie Arouet-nimisenä, mutta muutti nimensä "Voltaire"ksi sen jälkeen, kun hänet oli heitetty vankilaan "häpeällisen kirjoituksensa" vuoksi. Siitä lähtien hän kirjoitti nimellä Voltaire, tai usein jonkin muun nimisenä, kuten "Pariisin arkkipiispa" tai jonakin toisena korkea-arvoisena kirkonmiehenä.

Näissä kristinuskon vastaisissa rukouskirjoissa hän pani "kirjoittajan" omistamaan kirjansa hänelle! Kun uskontopoliisi sitten sai hänet kiinni jostakin, hänellä oli tapana mennä oikeuteen muka häpeillen, tarjoten anteeksipyyntöä armon edestä. Sitten hän aiheutti enemmän harmia anteeksipyynnöllään kuin itse asia oli edes aiheuttanut. "Usein hän eteni vetäytymällä, ja puolusti asiaansa peräytymällä," sanoi Ingersoll. Tässä esimerkki:

"He sanovat, että minun täytyy peräytyä. Mielelläni teen sen. Julistan, että Pascal on aina oikeassa. Jos pyhä Luukas ja pyhä Markus ovat keskenään ristiriidassa, on se vain eräs lisätodiste uskonnon totuudesta sille, joka tietää miten noita asioita ymmärretään; ja että ihana lisätodiste uskonnon totuudelle on, että se on käsittämätöntä."

Tässä näyte syistä, jonka vuoksi häntä jahdattiin:

"Pappi: Yleinen termi, joka tarkoittaa ketä tahansa kristittyä, joka pyhittää itsensä Jumalan palvelukseen ja tuntee, että on kutsuttu elämään tekemättä työtä, niiden kustannuksella, jotka tekevät työtä elääkseen."

"Katekismus: kokoelma hurskaita ohjeita, joita papit pitävät huolenaan istuttaa pikku kristittyihin saadakseen heidät puhumaan pehmoisia ja hourailemaan lopun ikäänsä."

"Tunnen miehen, joka on varma siitä, että kun mehiläinen kuolee, sen surina loppuu."

"Mitä kristittyihin tulee, varmastikin heidän suurimmat ja kunnianarvoisimmat pyhimyksensä olivat niitä, joiden aivot kestivät ankarimmankin shokin."

"Paha tuli maailmaan Aadamin synnin kautta. Ellei se idiootti olisi tehnyt syntiä, meitä ei nyt olisi vaivaamassa isorokko, eikä syyhy, eikä teologia, eikä usko, joka yksin voi meidät pelastaa."