Jos
usko jumalaan olisi luonnollista, ei olisi mitään tarvetta opettaa sitä.
Lapsilla olisi se yhtä hyvin kuin aikuisilla, maallikolla niin kuin papilla,
pakanalla niin kuin lähetyssaarnaajalla. Meidän ei ole tarvis opettaa inhimillisen
luonnon yleisiä aineksia viittä aistia: näkö-, kuulo-, haju-, maku-
ja tuntoaistia. Ne ovat yleismaailmallisia; niin olisi uskontokin, mikäli
se olisi luonnollista, mutta se ei ole. Päinvastoin on kiintoisa ja toteennäytetty
asia, että kaikki lapset ovat ateisteja, ja ellei uskontoa teroitettaisi
heidän mieliinsä, he pysyisivät ateisteina. Näinkin he ovat suuria epäilijöitä,
kunnes he ovat tulleet tietoisiksi siitä tehokkaasta aseesta, jolla uskontoa
aina on levitetty, nimittäin pelosta yleisen mielipiteen pelosta
täällä, ja mustasukkaisen kostonhimoisen Jumalan pelosta tuonpuoleisessa.
Ei; inhimillisessä luonnossa ei ole uskontoa, eikä inhimillistä luontoa
uskonnossa. Se on puhtaasti keinotekoinen, opetuksen tulosta, kun taas
ateismi on luonnollista, ja elleivät mysteerit ja taikauskon mielettömyydet
vinouttaisi ja hämmentäisi ihmisen mieltä, se olisi yleismaailmallista.
Ernestine L. Rose, A Defence of Atheism, 1878
Lähde: Women Without Superstition
ed. A. L. Gaylor, Madison, WI:
Freedom From Religion Foundation, Inc. 1997. ISBN 1-877733-09-1
|