W i l l i a m  E d e l e n

Tähän vuodenaikaan hukumme mytologiaan, legendoihin ja kansanuskomuksiin. Kuinkahan monta sataa kertaa meille onkaan kerrottu, että jouluna juhlitaan kristinuskon syntymää? Tämä on tietenkin väärin. Joulua vietettiin maailman sivu ennen kuin Jeesus oli edes syntynyt.
    Talvipäivänseisaus (jouluk. 22-25) on tuhansia vuosia ollut vuoden erityisin ajankohta ja ihmisten juhlinnan tärkein päivämäärä. Aurinko on alkanut pitkän matkansa kotiin tuoden kevään tullessaan. Tämän tapahtuman juhliminen tässä kuussa tekee minusta osan lähes ihmiskunnan syntyajoilta lähtien keskeytymätöntä perillisten ketjua. Ei ole ollut sellaista aikaa etteikö joku jossakin olisi juhlinut tätä päivää.
    Kauan ennen Jeesuksen mytologista syntymäpäivää talvipäivänseisauksen ajankohtana veremme virtasi auringonjumalten ja auringonpalvojien suonissa — kreikkalaisten ja roomalaisten... germaanimetsien barbaarien... pohjoisten Torin palvojien... ja egyptiläisten... juutalaisten... gallien... persialaisten ja intialaisten suonissa. Ei ihme, että ihmisolennot ovat juhlineet talvipäivänseisauksen päivää tuhansia vuosia, kun ottaa huomioon, että jo hengissä selviämisemme riippuu auringon paluusta.
    Ei ihme, että jumalten synnyn melkein kaikissa uskonnollisissa perinteissä sanottiin sijoittuneen talvipäivänseisauksen ajankohtaan.
    Talvipäivänseisausta merkitsevä englanninkielinen sana solstice tulee kahdesta muinaisesta sanasta. "Sol" on auringon jumalan nimi (lat. sol = aurinko) ja "stice", joka merkitsee paikallaan seisovaa, päivää, jolloin aurinko seisahtuu, vuoden lyhintä päivää.
    Koska kaikki kulttuurit ovat olleet niin riippuvaisia vuodenajoista, niin neljä suurinta festivaalia keskittyi kesä- ja talvipäivänseisausten sekä kevät- ja syyspäiväntasausten aikoihin. Englannin sana equinox (tasaus) koostuu latinan sanoista equi, samanarvoinen, ja nox, yö. Tällaiset tasaukset sattuvat talvi- ja kesäpäivänseisausten keskiväliin, kun päivät ja yöt ovat täsmälleen samanpituiset.
    Nämä ovat aurinkovuoden neljä kulmakiveä. Mutta auringon palatessa jälleen kerran lämmittämään maata ja tuomaan elämän ylösnousemuksen, talvipäivänseisauksesta muodostui suurin kaikista juhlista.
    Roomassa muinaista juhlaa kutsuttiin saturnaaliksi. Keisari Aurelianus määräsi virallisen juhlapäivän, jota nimitettiin sanoilla Sol Invicti — voittamattomalle auringolle — auringonjumalan kunniaksi. Sitä vietettiin 24 ja 25 joulukuuta, ja sen vuoksi 25.12. pidettiin virallisena talvipäivänseisauksen päivänä. Kaikki muutkin uskonnot, jotka palvoivat auringonjumalia, ottivat joulukuun 25. päivän omien juhlallisuuksiensa kiinteäksi päiväksi.
    Eräs suurimmista pidettiin egyptiläisen äitijumalattaren, Isiksen, kunniaksi. Varhaisilla kristityillä oli tapana palvella jumalaa Isiksen patsaiden edessä. Isis imetti niissä Horusta, ihmeen kautta siinnyttä poikavauvaansa.
    Vuonna 350 paavi Julius I määräsi, että Jeesuksen syntymää juhlittaisiin samana päivänä kuin kaikkia muitakin auringon talvipäivänseisauksen jumalia, 25. joulukuuta.
    Muita sinä päivänä vietettäviä suuria syntymäpäiväjuhlia pitivät muiden muassa jumalat nimeltä Marduk... Osiris... Horus... Isis... Mithra... Saturnus... Sol... Apollo... Serapis... ja Huitzilopochli.
    Eräs kiintoisimmista myyteistä — ilmiselvästi yhteydessä kristilliseen myyttiin — on Mithra-myytti. Mithra nousi taivaaseen ja palasi sieltä pelastamaan koko ihmiskuntaa. Mithran syntyessä taivaalta putosi tähti. Paimenet olivat todistamassa syntymää, ja zoroastrialaiset papit, joita sanottiin maageiksi, seurasivat tähteä häntä palvelemaan. He toivat kultaiset kruunut vastasyntyneelle "kuningasten kuninkaalleen". Hänen syntymäänsä vietettiin 25. joulukuuta, ja juhlaa kutsuttiin nimellä Mithrakana.
    No niin — kun nyt joku väittää sinulle, että meidän on palattava takaisin joulun "oikeaan" merkitykseen, niin muista silloin, että joulun "oikea" merkitys on että juhlitaan luontoa, aurinkoa, ja auringon paluuta lämmittämään maata ylösnousemusta ja uutta kasvua varten. Että tämä on ollut ihmisolentojen suurin juhla tuhansien vuosien ajan, ja että suonissamme virtaa yhä auringonjumalten ja auringonpalvojien veri. Ei ihme, että kaikki jumalat taruissaan syntyivät tämän maagisen talvipäivänseisauksen aikaan — Jeesus mukaanlukien.
    Minusta on miellyttävää tietää, miten juhlamme niveltyvät ihmiskunnan suureen järjestelmään. Minusta on miellyttävää tietää, että uskonnollisen tietämyksen etsintä on lopultakin löytämässä tiensä peruskoulujemme luokkahuoneisiin. Minusta on miellyttävää tietää, että perinteisiä joulukertomuksia kerrotaan nykyään mytologisina lapsenlapseni koululuokassa pohjoisessa Kaliforniassa.
    Joulu syntyi aurinkokuntamme ja pienehkösta tähdestä nimeltä Sol, Aurinko, laskien kolmannen pienen planeettamme muodostuessa. Planeettamme sattuu pyörimään akselilla, joka on hieman vinossa kulmassa aurinkoa kiertävään rataansa nähden.

Alkuperäinen, 24.12.2001 julkaistu englanninkielinen artikkeli The Christ Myth and Solstice on kotoisin The Secular Webin sivuilta. © These files, and many more are available at the Secular Web: http://www.infidels.org. For more information send mail to infidel@infidels.org.

Käännös © 2002 Vihreä Rouva. Käännöksen kopiointi ilman lupaa ei ole sallittua.