Otteita Joseph Smithin virallisesta "Ensimmäisen näyn" versiosta:

Jolloinkin toisena vuotena Manchesteriin muuttomme jälkeen ilmeni asuinpaikkakunnallamme tavaton uskonnollinen kiihtymys. Se alkoi metodisteista, mutta tuli pian yleiseksi kaikkien lahkojen keskuuudessa tässä osassa maata. [...] ja suuria joukkoja ihmisiä liittyi eri uskonnollisiin ryhmiin [...] Muutamat kiistelivät metodistien uskon puolesta, muutamat presbyteerisen ja jotkut baptistisen.

[...] kallistuin mielessäni jonkin verran metodistilahkoon päin [...] mutta niin ankara oli sekasorto ja kiista näiden eri uskonsuuntien kesken, että [...] oli mahdotonta päästä mihinkään varmaan johtopäätökseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä. [...]

Niin tämän päätökseni mukaan anoa Jumalalta vetäydyin metsään, yksinäisyyteen, yrittääkseni. Näin tapahtui kauniin, kirkkaan päivän aamuna, aikaisin keväällä kahdeksantoistasataakaksikymmentä.

[...] polvistuin maahan ja aloin esittää Jumalalle sitä, mitä sydämeni halasi. [...] näin valopatsaan juuri pääni yläpuolella. [...] Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi, toista osoittaen: "Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!"

[...] kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valossa, mikä kaikista noista lahkoista oli oikeassa* — ja mihinkä minun piti liittyä. Minulle vastattiin, etten saa liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä [...]

Havaitsin kuitenkin pian, että kertomani oli ärsyttänyt minua vastaan melkoisen ennakkoluulon uskonnon julistajien keskuudessa ja oli aiheena voimakkaaseen vainoon, joka yhä yltyi; ja vaikka olin mitätön poikanen, vain neljä-, viisitoistavuotias [...] kuitenkin huomattavat miehet kiinnittivät minuun riittävästi huomiotansa yleisen mielipiteen kiihottamiseksi minua vastaan ja katkeran vainon aikaansaamiseksi; ja tämä tuli yleiseksi kaikkien lahkojen keskuudessa — kaikki olivat yhtenä miehenä vainoamassa minua.

*Engl. versiossa on tässä kohtaa lisäksi lause: (sillä mieleeni ei ollut koskaan juolahtanut, että ne kaikki olisivat väärässä).

Yllä lainattu Joseph Smithin tarina Ensimmäisestä näystä on yksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon perustavista totuuden väitteistä. Sen tärkeyttä kuvaa sen sija toisena heti Jeesus Nasaretilaiseen uskomisen jälkeen.1 Mormoniapostoli Hugh B. Brown julisti:

Profeetta Joseph Smithin Ensimmäinen näky muodostaa perustan kirkolle, joka myöhemmin järjestettiin. Jos tämä Ensimmäinen näky on vain Joseph Smithin mielikuvituksen tuotetta, silloin mormonikirkko on se miksi sen panettelijat sen julistavat: katala ja harkittu petos.

The Abundant Life, pp. 310-311

Tämä artikkeli tarjoaa historiallisia todisteita, jotka saattavat Joseph Smithin tarinan Ensimmäisestä näystä uuteen valoon. Monet mormonit eivät nykyään ole tietoisia merkittävistä historiallisista yksityiskohdista, jotka on tarkoituksellisesti jätetty pois tai salattu - esim.:2

• Historiallisen todistusaineiston mukaan Joseph Smith ei ole voinut johtua kysymään, mikä kirkko on tosi v. 1820 sattuneen herätysliikkeen vuoksi, koska v. 1820 ei ollut mitään herätysliikettä lähelläkään Manchesteria, New Yorkia, jossa hän asui. Joseph Smithin kuvailun mukainen herätysliike sattui siellä alkaen keväällä 1824. Tämä repii kuitenkin rikki Josephin koko tarinan, koska silloin ei olisi tarpeeksi aikaa Ensimmäisen näyn ja Mormonin kirjan julkaisuvuoden 1830 välillä kaikille niille tapahtumille, joista Ensimmäisen näyn tarina kertoo.
• On olemassa varhaisempia kertomuksia Ensimmäisestä näystä, muiden muassa Joseph Smithin itsensä kirjoittama, jotka eivät lainkaan mainitse Isää ja Poikaa. Heidän sijastaan näissä varhaisissa kertomuksissa viitataan yhteen enkeliin, yhteen henkeen, moniin enkeleihin tai Poikaan. Nykyisessä muodossaan tarina Isästä ja Pojasta ei ilmestynyt ennen kuin v. 1838, 18 vuotta sen jälkeen kun Joseph väitti saaneensa näyn.
• Nykyään tietämämme yksityiskohdat Josephin varhaisesta elämästä ovat ristiriidassa hänen väitteensä kanssa ankarasta vainosta v. 1820 johtuen siitä, että hän oli kertonut Ensimmäisestä näystään. Nuorukaisena hän otti osaa metodistikokouksiin ja liittyi myöhemmin mukaan eräälle metodistiluokalle. Mitään vainoa ei ole kirjattu.

Olematon herätysliike v. 1820

Joseph Smithin ympäristössä ei koettu mitään hänen kuvaamansa kaltaista herätysliikettä v. 1820, jolloin ihmiset olisivat suurin joukoin liittyneet metodisteihin, baptisteihin ja presbyteereihin. Varhaisten lähteiden mukaan, näihin mukaanlukien kirkkojen konferenssiraportit, sanomalehdet, kirkkojen lehdet, presbyteerien muistiinpanot ja julkaistut haastattelut, vuosina 1820-21 ei tapahtunut mitään mikä sopisi yhteen Josephin kuvailun kanssa. Kirkkojen jäsenmäärät eivät sanottavasti kohonneet Palmyra-Manchesterin alueella3 New Yorkissa vuosina 1820-21, niin kuin yleensä tapahtuu suurten herätysliikkeiden kintereillä.

Esimerkiksi v. 1820 Palmyran baptistikirkko otti vastaan 8 uutta jäsentä uskontunnustamisen ja kasteen kautta; presbyteerikirkko lisäsi 14 jäsentä, kun taas metodistien piiri menetti 6 jäsentä määrän pudotessa vuoden 1819 luvusta 677 v. 1820 lukuun 671 ja v. 1821 lukuun 622.4

Vuoden 1838 kertomuksessaan Joseph Smith väitti, että hänen äitinsä, sisarensa ja kaksi veljistään johtuivat liittymään paikalliseen presbyteerikirkkoon tuon vuoden 1820 herätysliikkeen ansiosta. Josephin äiti, Lucy, kertoo kuitenkin, että herätysliike, joka aiheutti hänen liittymisensä kirkkoon, sattui hänen poikansa Alvinin kuoleman jälkeen. Alvin kuoli 19.11.1823, ja tuon tuskallisen menetyksen seurauksena Lucy Smith kertoo:

näihin aikoihin sattui suuri uskonnollinen herätysliike, ja koko ympäristö oli hyvin kiihkoissaan asiasta, ja me parveilimme muiden mukana kokoustalolla nähdäksemme, saisimmeko sieltä lohtua ja helpotusta ylen kiihtyneille tunteillemme.5

On olemassa runsaasti muutakin todistusaineistoa siitä, että se herätysliike, johon Lucy Smith viittaa, sattui varhain keväällä v. 1824. Siitä kerrottiin vähintään tusinassa sanoma- ja kirkkojen lehdessä.6

Tuon ajanjakson kirkonkirjat osoittavat huomattavaa lisäystä jäsenmäärissä, mikä johtui uusista käännynnäisistä. Baptistikirkkoon liittyi 94, presbyteereihin 99, ja metodistiryhmään jopa 208.

Mitään vastaavaa herätysliikettä suurissa joukoissa ei sattunut v. 1820 Palmyra-Manchesterin alueella, kuten Joseph väitti. Näistä todisteista ilmenee selvästi, että herätysliike, jota Joseph Smith kuvaili, ei sattunut vuonna 1820, vaan vuonna 1824.

Kun Joseph Smith kirjoitti vuoden 1838 version historiastaan, hän siirsi mielivaltaisesti herätysliikkeen taaksepäin vuoteen 1820 ja teki siitä osan Ensimmäisen näkynsä tarinaa, josta sen paremmin hänen äitinsä kuin muutkaan läheiset henkilöt eivät olleet kuulleet noina varhaisina päivinä.7

Neljän vuoden aikaero aiheuttaa ehdottomasti suuren ongelman Josephin tarinaan. Joseph kuvaili kymmenen vuoden aikavälin tapahtumat, jotka alkavat Ensimmäisestä näystä ja loppuvat Mormonin kirjan julkaisuun v. 1830. Ellei tämä kausi alkanut ennen kuin v. 1824, aikaa on vain kuusi vuotta, joihin on tungettava Josephin esittämä kymmenen vuoden Mormonin kirjan painamista edeltävä tapahtumien sarja.

Siinä tarinassa, joka on painettu Kallisarvoiseen Helmeen, Joseph sanoo että v. 1823, kolme vuotta 1820 tapahtuneen Ensimmäisen näyn jälkeen, hänen luonaan kävi enkeli Moroni. Enkeli kertoo Josephille kultalevyistä, mutta sanoo, että hänen täytyisi odottaa neljä vuotta ennen kuin saisi ne käsiinsä. Vuonna 1827 Joseph saa levyt, ja kolme vuotta myöhemmin v. 1830 hän julkaisee Mormonin kirjan.

Muistanet kuitenkin, että Joseph liitti Ensimmäisen näyn suureen uskonnolliseen herätysliikkeeseen Manchester-Palmyran alueella. Kuten yllä totesimme, tiedämme nykyään, että tämä herätysliike sattui v. 1824 eikä v. 1820. Se merkitsee, että enkeli Moronin ensikäynti kolme vuotta Ensimmäisen näyn jälkeen olisi ajoitettava vuodelle 1827. Kun lisäämme tähän ne neljä vuotta, jotka Josephin omien sanojensa mukaan piti odottaa levyjä, ei hän edes olisi saanut niitä ennen vuotta 1831. Siihen mennessä Mormonin kirja oli jo kuitenkin julkaistu. Tuo kymmenen vuoden aikana sattuneiden tapahtumien sarja, joita Joseph kuvaa virallisessa tarinassaan Ensimmäisestä näystä, ei yksinkertaisesti olisi mahtunut tähän vuoden 1824 ja Mormonin kirjan julkaisuvuoden 1830 väliin.

Miten kertomus Mormonikirkon alkuajoista tuli niin sekavaksi? Osaksi vastaus löytyy siitä seikasta, että Joseph Smith itse kertoi tarinan usealla eri tavalla.

Alati muuttuva tarina

Noin vuonna 1832 Joseph Smith ryhtyi kirjoittamaan ylös mormonikirkon alkuaikojen tapahtumia (ainoa historia, joka on hänen omaa käsialaansa). Tämä historia eroaa suuresti siitä virallisesta Ensimmäisen näyn tarinasta, jonka hän saneli noin kuusi vuotta myöhemmin.

Tätä vuoden 1832 historiaa, johon on viitattu sanoilla "outo historia", ei saatettu koskaan loppuun, ja se pysyi yleisön ulottumattomissa monia vuosia. Se julkaistiin vihdoin BYU:n (kirkon yliopiston) tutkimuksissa keväällä 19698 ja on myös mukana Dean C. Jesseen teoksessa Joseph Smithin henkilökohtaisia kirjoituksia9.

Tässä versiossa Joseph esittelee itsensä poikana, joka ikävuosien 12-15 välillä oli aktiivinen ja huomiokykyinen Raamatun lukija. Hän väitti, että juuri pyhien kirjoitusten tutkiminen johti hänet ymmärtämään, että kaikki uskonsuunnat olivat vääriä. Hän kirjoitti:

tutkimalla pyhiä kirjoituksia huomasin, ettei ihmiskunta tullut Herran tykö, vaan he olivat luopuneet totisesta ja elävästä uskosta, eikä ollut yhtään yhteisöä tai uskonsuuntaa joka perustui Jeesuksen Kristuksen evankeliumille niin kuin se on kirjattu muistiin Uudessa Testamentissa.

Henkilökohtaisia kirjoituksia, s. 5

Hän väitti yllättyneensä tästä ilmoituksesta lisäten välilauseen: "tähän aikaan en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että ne kaikki olisivat vääriä." Tässä hän kuitenkin kirjoittaa ristiriitaisesti, koska vain muutamaa lausetta aiemmin samassa kertomuksessa hän kirjoitti: "Sanoin usein itselleni [...] Mikä kaikista näistä ryhmistä on oikeassa, vai ovatko ne aivan kaikki vääriä?"

Lause "en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että ne kaikki olisivat vääriä" on mukana alkuperäisessä käsikirjoituksessa11 sekä ensimmäisessä vuoden 1851 Kallisarvoisen Helmen laitoksessa. Tämä ristiriitainen lause poistettiin myöhemmistä MAP-kirkon pyhien kirjoitusten laitoksista, kunnes se jolloinkin v. 1980 jälkeen laitettiin takaisin englanninkieliseen laitokseen. Se puuttuu kuitenkin yhä joistakin Kallisarvoisen Helmen erikielisistä laitoksista, kuten suomen-, espanjan- ja portugalinkielisistä. (So. esimerkiksi koko Etelä-Amerikka jää vaille totuutta.)

Ilman tätä ristiriitaakin eroaa vuoden 1838 virallinen tarina tämän v. 1832 versiosta. Varhaisemmassa juuri Josephin Raamatun tutkiminen saa hänet etsimään Jumalaa, kun taas myöhemmässä vaikuttimena on vuoden 1820 olematon herätysliike Palmyran alueella.

Vuoden 1832 versiossa Joseph mainitsee vain Kristuksen ilmestyneen hänelle, kun taas vuoden 1838 tarinan mukaan sekä Isä että Poika ilmestyivät. Vuoden 1832 versiossa hän tietää jo, että kaikki kirkot ovat vääriä, kun taas v. 1838 versiossa se ei ole koskaan juolahtanut hänelle mieleen, ennen kuin kaksi jumaluutta tiedottaa siitä seikasta hänelle.

Josephin äitikään ei tiennyt mitään Isän ja Pojan ilmestymisestä Pyhässä Lehdossa. Julkaisemattomassa kertomuksessaan hän liittää mormonismin alkuperän enkelin ilmestymiseen Josephin makuuhuoneessa. Siihen aikaan Joseph oli miettinyt mikä kaikista kirkoista oli tosi. Enkeli kertoi hänelle, että

"maan päällä ei ole mitään tosi kirkkoa, ei, ei yhtäkään".
Ensimmäinen työkappaleversio
Lucy Smithin Historiasta s. 46, MAP-kirkon arkistot.

Vielä yksi versio Ensimmäisestä näystä julkaistiin vuosina 1834-35 MAP-kirkon lehdessä12. Tämän tarinan kirjoitti yksi kirkon johtajista, Oliver Cowdery, Joseph Smithin avustamana. Se kertoo kuinka herätysliike v. 1823 sai 17-vuotiaan13 Josephin kiinnostumaan uskonnosta.

Cowderyn mukaan Joseph halusi omakohtaiseti tietää puhtaan ja pyhän uskonnon varmuudesta ja todellisuudesta14. Hän myös rukoili kysyen, oliko joku Ylin olento olemassa, saadakseen vakuutuksen siitä että tämä olento hyväksyi hänet, ja jonkinlaisen osoituksen siitä, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut15. Tämän kertomuksen mukaan enkeli (ei jumaluus) ilmestyi Josephin makuuhuoneeseen kertomaan, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut.

Tämä kertomus tuottaa useita ristiriitoja:

• Herätysliike on ajoitettu vuodelle 1823 eikä 1820.
• Jos Joseph oli jo saanut Isän ja Pojan ilmestyksen vuonna 1820, miksi hänen piti rukoilla vuonna 1823 siitä, oliko jokin Ylin olento olemassa?
• Kun herätysliike saa hänet rukoilmaan, persoona, joka ilmestyy hänelle on enkeli, ei Isä tai Poika.
• Enkelin viesti on syntien anteeksiantamus, ei ilmoitus kaikkien kirkkojen vääryydestä.

Vaino vai hyväksyntä?

Ensimmäisen näyn tarina on ristiriidassa myös sen kanssa, mitä tiedämme Joseph Smithin varhaisista vuosista Palmyrassa. Virallisessa versiossa hän väittää, että kaikki alueen kirkot vainosivat häntä "koska pysyin väitteessäni, että olin nähnyt näyn." Eräs Josephin aikalainen kumoaa kuitenkin tämän. Orsamus Turner, painaja-apulainen Palmyrassa vuoteen 1822 asti, oli yhdessä Josephin kanssa mukana väittelykerhossa. Hän muisteli, että Josephista hänen "saatuaan kipinän metodismista... tuli hyvin mukiinmenevä saarnaaja iltakokouksissa"16. Näin Joseph, sen sijaan että häntä olisi vastustettu ja vainottu, kuten hänen v. 1838 tarinansa väittää, oli tervetullut, ja hänen sallittiin saarnata metodistien illoissa.

Tätä tukee eräs Brigham Young-yliopiston historioitsija ja MAP-kirkon piispa, James B. Allen. Hän ei löytänyt oikeastaan mitään mikä tukisi Josephin väitettä siitä, että hän kertoi Ensimmäisen näyn tarinasta heti kun se oli tapahtunut v. 1820, ja että hän kärsi vainoa sen tähden — tai että Joseph olisi kertonut tarinaa edes kymmenen vuotta myöhemmin:

On kuitenkin olemassa hyvin vähän tai ei mitään todisteita siitä, että Joseph Smith kertoi tarinaa 1830-luvun alkuvuosina. Vaikka hän olisikin tehnyt niin, ei kukaan näytä pitäneen sitä tarpeeksi tärkeänä kirjatakseen sen muistiin, eikä kukaan arvostellut häntä siitä. Smith ei edes omassa historiikissaan mainitse tulleensa arvostelluksi sen vuoksi, että olisi kertonut Ensimmäisestä näystä. [...] Kukaan ei tiennyt tämän päivän Ensimmäisen näyn versiosta ennen kuin Joseph saneli sen v. 1838, eikä mikään julkaistu lähde mainitse sitä ennen vuotta 1842.17

Johtopäätös

• Mitään herätysliikettä ei sattunut missään päin Palmyra-Manchester aluetta New Yorkissa vuonna 1820.
• Tapahtumat, joista Joseph Smith kertoo, eivät sopisi kauteen v. 1824 herätysliikkeen ja v. 1830 Mormonin kirjan julkaisun välillä.
• Metodistit eivät vainonneet Josephia, vaan toivottivat hänet tervetulleeksi.
• Vuoden 1832 kertomuksessaan Joseph sanoi, että hän päätteli Raamatun tutkimisensa avulla, että kaikki kirkot olivat luopumuksessa, kun taas v. 1838 kertomuksessaan hän väittää, että "mieleeni ei ollut koskaan juolahtanut, että ne kaikki olivat väärässä."
• V. 1832 versiossa Joseph väitti nähneensä näyssä vain Kristuksen - v. 1835 kävijä oli enkeli, kun taas v. 1838 näyn viestin antoivat Isä Jumala ja Poika Jeesus Kristus.

Viitteet

1. Brigham Young-yliopiston professori James B. Allen artikkelissaan "The Significance of Joseph Smith's First Vision in Mormon Thought", Dialogue: A Journal of Mormon Thought, syksy 1966, s. 29. Allen oli tuolloin MAP-kirkon piispa. pdf-tiedosto
2. Esim. kirkon lehti the Ensign (Suomessa silloinen Valkeus), huhtik. 1995, sisälsi kuuden sivun artikkelin Ensimmäisen näyn tärkeydestä. Sen otsikkona oli: "Aamusäteitänsä silloin valoi päivä kultainen — Joseph Smithin Ensimmäinen rukous ja Ensimmäinen näky." Sanallakaan ei vihjattu niihin vakaviin ristiriitoihin joita on Josephin Ensimmäisen näyn tarinan ja historiallisen todistusaineiston välillä.
3. Palmyra ja Manchester olivat aivan vierekkäisiä pikkukaupunkeja.
4. Ks. Genevan alueen presbyteerikirkon kirjat, Presbyteerien Historiallinen Yhdistys, Philadelphia, Pennsylvania; Palmyran Ensimmäisen Baptistikirkon kirjat, Amerikan Baptistikirkon Historialllinen Yhdistys, Rochester, New York; [Metodistien] vuosikonferenssin muistiinpanot, Ontarion piiri, 1818-1821, ss. 312, 330, 346, 366.
5. Ensimmäinen työkappaleversio Lucy Smithin Historiasta s. 55, MAP-kirkon arkistot.
6. Ks. esim. George Lanen kirje päiv. 25.1.1825, Methodist Magazine-lehdessä 8, [huhtik. 1825]:159 ja palsta eräässä Palmyran sanomalehdessä Wayne Sentinelissä 1 [15.9.1824]:3. Lane kirjoitti, että Herran työ Palmyrassa sen läheisyydessä sai alkunsa keväällä, ja meni kohtuullisesti eteenpäin aina neljännesvuosikokoukseen asti. Se pidettiin 25 ja 26 syyskuuta 1824. The Wayne Sentinel -sanomalehden artikkelissa sanotaan: Tässä kaupungissa on meneillään suuri reformaatio. Jumalan rakkaus on levinnyt monien sydämiin, ja Hengen vuodatus näyttää saaneen vahvan sijan.
7. Lisätietoja: "New Light on Mormon Origins From the Palmyra Revival" by Wesley P. Walters; The First Vision Story Revived by Richard L. Bushman; A Reply to Dr. Bushman by Wesley P. Walters, Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Kevät 1969, ss. 61-100. pdf-tiedosto
8. BYU Studies, Spring 1969, ss. 278 jne.
9. Dean C. Jessee: The Personal Writings of Joseph Smith, Salt Lake City, Deseret Book, 1984, ss. 14 jne.
10. Linda King Newell ja Valeen Tippetts Avery, Mormon Enigma, Emma Hale Smith, University of Illinois Press, 2. painos, 1994, s. 25.
11. Ks. Milton V. Backman, Jr.: Awakenings in the Burned-over District: New Light on the Historical Setting of the First Vision. BYU:n tutkimuksia, kevät 1969, s. 290 pdf-tiedosto
12. Latter-day Saints Messenger and Advocate, Vol. 1, pp. 42, 78
13. Sivulla 78 Cowdery korjaa painovirheen Josephin iästä. Kun Cowdery aloittaa kertomuksensa mormonikirkon alkuajoista sivulla 42, hän mainitsee herätysliikkeen ja Josephin iäksi neljätoista. Seuraavassa numerossa, jatkaessaan tarinaa sivulla 78, hän ajoittaa herätysliikkeen vuoteen 1823 ja korjaa Josephin iäksi seitsemäntoista.
14. Latter-day Saints Messenger and Advocate, Vol. 1, s. 78.
15. Ibid., ss. 78, 79.
16. History of the Pioneer Settlement of Phelps and Gorham's Purchase, 1851, p. 214
17. Allen, pp. 30ff.