On
tuskin olemassa muuta aihetta MAP-kirkon historiassa, joka olisi
tuottanut enempää kiistoja, kieltämisiä, asian väärin esittämistä
ja suoranaista petollisuutta, kuin niin kutsuttu Aadam = Jumala
-oppi. Mikä se oikeastaan on?
Lyhyesti sanottuna tämä oppi, jota Brigham Young levitti, sisälsi
seuraavaa:
Ennen tuloaan maan päälle Aadam ja Eeva olivat olentoja,
jotka olivat käyneet läpi kuolevaisuuden jollakin toisella planeetalla
ja ansainneet selestisen korotuksen, eli heistä oli tullut jumalia.
Patriarkaalisen päänsä Elohimin johdolla Aadam, joka silloin tunnettiin
arkkienkeli Miikaelina, laskeutui järjestämään maata Jehovan kanssa.
Ennen kuin Miikael järjesti materian fyysiseksi maaksi, hän pani
alulle kaikkien planeetalle tulevien henget, myöskin Jeesuksen hengen.
Sitten Aadam ja Eeva tulivat maan päälle selestisissä ruumiissaan
lihaa ja luita (ei verta). Syömällä maan hedelmiä heidän ruumiinsa
muuttuivat kuolevaisiksi, ja 'unohduksen verho' laskeutui heidän
ylleen estäen heitä muistamasta aikaisempia olemassaolojaan jumaluuksina.
Syntiinlankeemus oli suunniteltu ja tarpeellinen askel jotta
ihmiskunnan tabernaakkeleita (ruumiita) voitaisiin alkaa valmistaa
ja näin saattaa aikaisemmassa olemassaolossa sijaitsevat henget
alkamaan matkansa kohti korotusta.
Tämän tehtävän suoritettuaan Aadam ja Eeva palasivat aikaisempaan
kirkkauteensa selestisessä valtakunnassa. Aikanaan isä Aadam kohtasi
neitsyt Marian ja siitti Jeesuksen lihassa samalla tavalla kuin
kaikki ihmiset siitetään.
Ennen tuhatvuotista valtakuntaa Aadam on lisäävä Kristuksen
luottamustehtävää koskemaan koko maailmaa, antaen Kristukselle
voiman ja valtuuden hallita tuhat vuotta. Maailman lopussa Kristus
sitten luovuttaa valtakuntansa isä Aadamille, joka vuorostaan
luovuttaa oman valtakuntansa omalle isälleen, ja niin edelleen.
Uskollisilla mormoneilla, jotka ovat pitäneet selestiset lait,
on myös mahdollisuus sellaiseen iankaikkiseen lisääntymiseen tulemalla
muiden maailmoiden Aadameiksi ja Eevoiksi.
Ylläoleva kuulostaa aika kummalta useimpien mormonien mielestä, kun
he kuulevat sen ensi kertaa. Useimmista muista kristityistä se on
naurettavaa, ja on ymmärrettävää miksi siitä kohuttiin niin kovasti,
kun ulkopuoliset tulivat siitä tietoisiksi 1800-luvun loppupuoliskolla.
Kirkon selitykset tästä epätavallisesta opista ovat vaihdelleet
ajan kuluessa. Vaikka Brigham Young opetti sitä vuosikymmenien ajan
ja kirkon johtavat auktoriteetit hyväksyivät sen tuolloin (huomattavan
poikkeuksen teki Orson Pratt), ulkopuolisten hyökkäykset jätettiin
yleensä huomiotta tai sitten paikalliset johtajat, jotka eivät olleet
täysin tietoisia opetusten ulottuvuudesta, antoivat kieltäviä lausuntoja.
Kun kirkko sitten siirtyi 20. vuosisadalle, tunsivat johtavat auktoriteetit,
että oli paras olla keskustelematta asiasta ja antaa sen vaipua
unhoon, oppia silti kieltämättä.
Ulkopuoliset jatkoivat kuitenkin asian käsittelyä siteeraten pisteliäästi
Brigham Youngin lausumia, jotka erityisesti koskivat oppia. Viime
aikoina kirkko on kohdannut haasteen antamalla vääristettyä tietoa,
kuten esimerkiksi näissä kohdissa:
"Me varoitamme teitä levittämästä oppeja, jotka eivät
ole pyhien kirjoitusten mukaisia ja joita joidenkin menneiden sukupolvien
johtavien auktoriteettien väitetään opettaneen. Sellainen on esimerkiksi
Aadam = Jumala -teoria. Me tuomitsemme sen teorian ja toivomme,
että kaikki varovat sitä ja muita sen kaltaisia vääriä oppeja."
Spencer W. Kimball, Deseret News, Church Section,
9.10.1976
"... On niitä, jotka uskovat, tai sanovat uskovansa, että Aadam
on meidän isämme ja Jumalamme, että hän on meidän henkiemme ja
ruumiidemme isä, ja että häntä me palvomme. Perkele pitää tätä
harhaoppia yllä keinona hankkia käännynnäisiä palvontaan. Se on
vastoin koko pelastussuunnitelmaa, joka ilmenee pyhistä kirjoituksista.
Se, joka on lukenut Mormonin kirjan ja se, joka on saanut temppeliendowmenttinsa,
ja silti uskoo Aadam = Jumala -teoriaan, ei ansaitse tulla pelastetuksi."
Apostoli Bruce R. McConkie Brigham Youngin yliopiston Marriott
Centerissä pitämässään puheessa v. 1980.
Ankaria sanoja, sillä ne tuomitsevat kirvelevällä tavalla sekä
itse opin että henkilön, joka oli kirkon toinen "profeetta, näkijä
ja ilmoituksensaaja".
Seuraavasta käy ilmi kuinka Brigham Young
- opetti oppia avoimesti
- opetti sitä vuosikausia
- opetti sitä huolimatta Orson Prattin ja joidenkin muiden kiihkeästä
vastustuksesta
- väitti että Joseph Smith itse opetti sitä
- vahvisti, että Jumala itse paljasti sen hänelle
- mikä merkittävintä, sisällytti opin kirkon pyhimpiin rituaaleihin,
temppeliendowmenttiin, missä se pysyi seuraavien kolmen presidentin
aikanakin.
Eräs asia on muuttunut huomattavasti viime vuosina — useimmat mormonikirkon
puolestapuhujat, jotka ovat tutkineet asiaa, myöntävät avoimesti,
että Brigham Young uskoi tähän oppiin. Puolustaakseen hänen profeetanasemaansa
samoin kuin kirkon itsensä auktoriteettia he käyttävät seuraavaa järkeilyä:
Se ei ollut virallinen oppi, vaan vain hänen yksityinen mielipiteensä.
Ihme kyllä Young tunnusti tätä oppia paitsi yksityisesti, myös seuraavilla
näyttämöillä:
- Profeettain koulu
- puolivuotisyleiskonferenssi
- puolivuotispappeuskonferenssi
- temppeli.
Epäilemättä Young omasta mielestään levitti oppia profeetan-ominaisuudessaan
kirkossa. Hän aikoi opista MAP-kirkon jumalakäsityksen laajentumaa,
ja tarkoitti että siitä tulisi olennainen osa jokaisen pyhän uskomuksesta
jumaluuteen.
Brigham Young ei yksinään opettanut sitä, vaan se liitettiin jokaiseen
evankeliumin ja opin opetukseen. Temppelissä sitä opetettin kirjaimellisesti
osana verhon luona annettavaa luentoa. Se löytyy Brigham Youngin,
Wilford Woodruffin ja muiden kirkon johtajien saarnoista.
Kirkon julkaisuista kuten Deseret Newsistä ja Elders'
Journalista (Vanhinten lehti) tuli kanavia opin käytäntöön saattamiselle.
Sitä opetettiin myös lähetyssaarnaajajulkaisuissa ja se kuvastuu
tuon ajan kirkon kirjoituksissa ja lauluissa. On olemassa selviä
merkkejä siitä, että Joseph Smith itse aikoi panna opin käytäntöön,
kuten Brigham Young väittikin.
Tarkastelkaamme aluksi Brigham Youngin omia sanoja (niitä on olemassa
paljon enemmän kuin mitä tässä otetaan esille) ja lähteitä sekä
ajankohtaa, jolloin hän puhui:
"Hän on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sekä ruumiin
että hengen Jumala ja isä: ja hän on meidän henkiemme isä ja meidän
lihamme isä alussa. Ette väitä vastaan kun joku apostoli sanoo,
että hän tosiasiallisesti on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
Jumala ja isä, ja meidän henkiemme isä...
Sanon teille yksinkertaisesti, että hän on meidän isämme; meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja isä, ja meidän henkiemme
isä ...
Sanon, ettei häntä tehty tämän maankamaran tomusta, vaan sen
maankamaran tomusta, jolla hän kunnioitti kutsumustaan, uskoi
Pelastajaansa eli vanhempaan veljeensä, ja uskollisuutensa kautta
pelastettiin ja sai kirkkauden ylösnousemuksen ...
Meidän henkemme ja koko ihmiskunnan henget saivat alkunsa Aadamista
ja Eevasta ...
Sanon teille, että kun näette Isänne taivaassa, näette Aadamin;
kun näette äitinne, joka kantoi teidän henkeänne, näette äiti
Eevan."
Brigham Young saarnojen käsikirjoituksia, 8.10.1854
"Aadam oli kuolematon olento kun hän tuli maan päälle. Hän oli
elänyt samankaltaisen maan päällä. Hän oli saanut pappeuden ja
sen avaimet, ja oli ollut uskollinen kaikessa, saanut ylösnousemuksen
ja korotuksensa jota kruunasi kirkkaus, kuolemattomuuden ja iankaikkisen
elämän, ja laskettiin Jumalien joukkoon, sillä sellainen hänestä
tuli uskollisuutensa kautta."
Brigham Youngia siteerattu L. John Nuttallin päiväkirjassa, 7.2.1887
"Nyt kuulkaa, maan asukkaat, juutalaiset ja pakanat, pyhät ja
syntiset! Kun isämme Aadam tuli Eedenin puutarhaan, hän tuli sinne
selestisessä ruumiissa, ja toi mukanaan Eevan, yhden vaimoistaan.
Hän auttoi tämän maailman luomisessa ja järjestämisessä. Hän on
Miikael, arkkienkeli, Vanhaikäinen! josta pyhät miehet ovat kirjoittaneet
ja puhuneet. Hän on meidän Isämme ja meidän Jumalamme ja ainoa
Jumala jonka kanssa joudumme tekemisiin. Jokainen maan asukas,
tunnustaa hän sitten kristillistä uskoa tai ei, on joutuva kuulemaan
sen, ja tietää sen ennemmin tai myöhemmin...
Kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää, heidän
ruumiinsa muuttuivat kuolevaisiksi sen vaikutuksesta ja siksi
heidän jälkeläisensä olivat kuolevaisia. Kun neitsyt Maria tuli
raskaaksi Jeesus-lapsesta, Isä oli siittänyt hänet oman kuvansa
mukaan. Ei hän siinnyt Pyhästä Hengestä. Ja kuka on tuo Isä? Hän
on ihmissuvun ensimmäinen; ja kun hän sai ruumiin, sen pani alkuun
hänen Isänsä taivaassa. ...
Sama henkilö joka oli Eedenin puutarhassa, ja joka on meidän
Taivaallinen isämme, siitti lihassa Jeesuksen, vanhemman veljemme.
Miettiköön jokainen, joka nämä opit kuulee, ennen kuin väheksyy
niitä ja kohtelee niitä välinpitämättömyydellä, koska hän todistaa
pelastuksestaan tai tuomiostaan."
9.4.1852 Journal of Discourses, Vol. 1, ss. 50-51.
"Kuka hänet pani alkuun? Hänen Isänsä, ja hänen isänsä on meidän
Jumalamme, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isä. Kuka hän
on? Hän on Isä Aadam; Miikael; Vanhaikäinen."
Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 19.2.1854
"Joitakin vuosia sitten ilmoitin opin koskien sitä, että Aadam
on meidän Isämme ja Jumalamme. Tämä koituu kiroukseksi monille
Israelin vanhimmille johtuen heidän tyhmyydestään sitä kohtaan.
Vielä he jatkuvasti matelevat pimeydessä. Se on yksi taivaan tarkoituksenmukaisen
järjestelyn kirkkaimpia ilmoituksia. Silti tämä maailma pitää
sitä pilkkanaan."
Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 8.10.1861
"On vain yksi elävä ja tosi jumala, henkiemme isä. No, kuka
on tämä henkiemme isä? ... Kerran otin vapauden kertoa sen, ja
kerroin sen tavalla, joka ei saavuttanut heidän ymmärtämystään,
ja ehkä otan asian esille uudelleen tänä iltana, ettekä te ymmärrä,
mutta teillä on Kaikkivaltiaan henki luonanne auttamassa teitä
arvostamaan sitä. ... Tiedän, että se on aihe, joka ei tunnu niin
läheiseltä ymmärryksellemme tänä päivänä kuin toivoisimme tai
mitä se jonakin päivänä on oleva, ja se on aihe, jonka ei pitäisi
häiritä meitä lainkaan, kaikki senkaltaiset asiat selviävät mielissänne
vähitellen.
Kerron teille uskomukseni persoonasta jota kutsutaan Vanhaikäiseksi,
Ruhtinaaksi jne., mutta en kerro sitä saadakseni muiden mielissä
asian päätetyksi; vaikka minulle tämä on yhtä kirkas kuin aurinko,
yhtä yksinkertaista kuin aakkosto. Ymmärrän sen kuin tieni kotiin.
En ymmärtänyt sitä ennen kuin mieleni valaistiin hengellä ja Jumalan
ilmoituksilla; niin ette myöskään te ymmärrä ennen kuin Isämme
taivaassa ilmoittaa asiat teille. Minun mielessäni ja tunteissani
nuo asiat ovat kaikki selviä ja helppoja ymmärtää."
Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 25.4.1855
"Kuinka paljon onkaan epäuskoa Myöhempien Aikojen Pyhien mielissä
koskien yhtä erityistä opinkappaletta jonka paljastin heille —
ja jonka Jumala paljasti minulle — nimittäin että Aadam on Isämme
ja Jumalamme — ... Isämme Aadam on mies, joka seisoo portilla
ja hänellä on iankaikkisen elämän ja pelastuksen avaimet kaikille
lapsilleen, jotka ovat tulleet tai tulevat maan päälle...
Me sanomme, että Isä Aadam tuli tänne ja auttoi maan muodostamisessa.
Kuka hän on? Hän on Miikael, suuri ruhtinas, ja Eloheim sanoi
hänelle "mene ja valmista maa." ...
Isä Aadam tuli tänne, ja sitten he toivat hänen vaimonsa...
Sitten hän sanoi: "Haluan henkilapsieni tulevan ja asuvan täällä.
Kerran minä asuin kuolevaisessa tilassa samankaltaisen maan päällä.
Minä olin uskollinen, sain kruununi ja korotukseni. Minulla on
etuoikeus jatkaa työtäni, ja sen lisääntymiselle ei ole loppua.
Haluan, että minulle henkimaailmassa syntyneet lapset tulevat
tänne ja saavat lihalliset ruumiit."
Deseret News, 18.6.1873
Varmasti ne, jotka kuuntelivat Brigham Youngia, olivat tietoisia tästä
opista, kuten seuraavat sitaatit osoittavat:
Hosea Stout — "Taas kokous tänä iltana. Presidentti
B. Young opetti että Aadam oli Jeesuksen isä ja ainoa Jumala meille."
Hosea Stoutin päiväkirja, perjantai 9.4.1852
Samuel Roger — "Meillä oli paras konferenssi, mihin koskaan
olen ottanut osaa. Presidentti Brigham Young sanoi, että henkemme
syntyivät ennen kuin Aadam tuli maan päälle, ja että Aadam auttoi
maan muodostamisessa, että hänellä oli selestinen ruumis tullessaan
maan päälle, ja että hän toi vaimonsa tai yhden vaimoistaan mukanaa,
ja että Eeva oli myös selestinen olento, ja että he söivät maan
hedelmiä kunnes saivat maan lapsia, hän sanoi että Aadam on ainoa
Jumala meille, ja että Pyhä Henki ei siittänyt Kristusta vaan
sen teki Isä Aadam."
Samuel Rogerin päiväkirja, 16.4.1852
Wilford Woodruff — "Sitten puhui presidentti Brigham
Young & teki paljon hyviä huomautuksia...
Hän sanoi että meidän Jumalamme oli Isä Aadam. Hän oli Pelastajan
Jeesuksen Kristuksen Isä -- Meidän Jumalamme ei ollut enempää
eikä vähempää kuin Aadam, arkkienkeli Miikael."
Wilford Woodruffin päiväkirja, 19.2.1854
Heber C. Kimball — "Olen kokemuksesta oppinut, ettei
tälle ihmiskunnalle ole muuta Jumalaa kuin tämä yksi, ja Hän on
Herra mitä tulee tähän maahan -- ensimmäinen ihminen. Tuo ensimmäinen
ihminen lähetti oman poikansa pelastamaan maailmaa.
Journal of Discourses, 4:1
Ennen vuotta 1900 mormonien temppeliseremonia opetti tarkoin sanakääntein
Aadam—Jumala-oppia. Ellei endowmentin vastaanottaja ollut saanut tätä
tietoa symbolisessa muodossa siihen mennessä kun lähestyi verhoa,
se annettiin hänelle "luennossa verhon luona". Brigham Young pani
tuon luennon alulle 1.2.1877 St. Georgen temppelissä, ja aikoi siitä
mallia kaikille verhon luona annetuille luennoille. L. John Nuttall,
joka toimi temppelin kirjurina Brigham Youngin johdon alaisena, kirjasi
sen ja auttoi lopullisesti muodostamaan sen. Seuraava teksti on hänen
päiväkirjastaan, ja edustaa luennon ydinsisältöä:
Luomistyönsä aikana Jumalat sopivat keskenään maan muodostamisesta
ja siitä että Miikael eli Aadam pannaan sen päälle. Nämä asiat joista
olen puhunut ovat niitä joita kutsutaan jumaluuden mysteereiksi,
mutta ne saavat teidät ymmärtämään Jeesuksen ilmauksen, jonka hän
puhui Jerusalemissa ollessaan: "Tämä on iankaikkinen elämä, että
he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka
sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." [Joh. 17:3]
... Aadam oli kuolematon olento joka tuli tämän maan päälle; hän
oli asunut samankaltaisen maan päällä kuin meidän maamme; hän oli
saanut pappeuden ja sen avaimet, ja oli ollut uskollinen kaikessa
ja saavuttanut ylösnousemuksensa ja korotuksensa, ja kruunattiin
kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisilla elämillä, ja
laskettiin Jumalien joukkoon sillä sellainen hänestä tuli uskollisuutensa
kautta. Ja hän oli pannut alkuun kaikki henget jotka tulisivat tämän
maan päälle.
Ja Eeva, meidän yhteinen äitimme, joka on kaiken elävän äiti, kantoi
noita henkiä selestisessä maailmassa. Ja kun Elohim, Jehova ja Miikael,
joka on Aadam, yhteinen isämme, järjestivät tämän maailman, Aadamilla
ja Eevalla oli etuoikeus jatkaa etenemisen työtä. Siispä he tulivat
tämän maan päälle ja panivat alkuun suuren työn muovaten ruumiita,
joissa nuo henget voisivat asua. Ja kun Aadam ja ne jotka häntä
auttoivat olivat saaneet tämän valtakunnan, meidän maailmamme, valmiiksi,
hän tuli sinne, ja nukkui ja unohti kaiken, ja hänestä tuli kuin
pieni lapsi...
... Kun Aadam ja Eeva asetettiin tämän maan päälle, he olivat kuolemattomia
olentoja lihaa, luuta ja jänteitä. Mutta syödessään maan hedelmiä
puutarhassa hoitaessaan maata heidän ruumiinsa muuttuivat kuolemattomista
kuolevaisiksi olennoiksi joissa veri kiersi heidän suonissaan elämän
toimintana...
Isä Aadamin vanhin poika (Pelastaja Jeesus), joka on perheen perillinen,
on isä Aadamin esikoinen henkimaailmassa, joka lihan tavan mukaan
on ainosyntyinen niin kuin on kirjoitettu. (Jumaluudessaan hän oli
mennyt takaisin henkimaailmaan ja sitten tuli hengessä Mariaan ja
hän tuli raskaaksi.) Sillä kun Aadam ja Eeva olivat saattaneet loppuun
työnsä tässä maailmassa, he eivät laskeneet ruumiitaan tomuun, vaan
palasivat henkimaailmaan josta olivat tulleet.
L. John Nuttallin päiväkirja, 7.2.1877
Tämä luento säilyi temppeliseremonian osana presidenttien Brigham
Young, John Taylor, Wilford Woodruff ja Lorenzo Snow kausilla.
Apostoli
Orson Pratt kieltäytyi vakaasti hyväksymästä oppia ja kävi jatkuvaa
kiistaa Brigham Youngin kanssa vuosikausia. Vuonna 1875, noin kaksi
vuotta ennen kuolemaansa, Brigham Young järjesti uudelleen Kahdentoista
koorumin virkaikäjärjestyksen asettaen kolme muuta Orson Prattin
edelle. Pratt ei siten kohonnut kirkon presidentiksi, mikä olisi
tapahtunut ilman muutosta. Young väitti, että se tapahtui Prattin
kirkosta erottamisen johdosta v. 1842, vaikka asian ydin näyttää
olleen siinä, ettei hän milloinkaan halunnut Prattista seuraajaansa.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Prattin [väliaikainen] erotus
oli tulosta hänen kapinoinnistaan Joseph Smithiä vastaan, koska
Smith aikoi avioitua Sarah Prattin kanssa sen jälkeen kun oli lähettänyt
Orsonin merentakaisiin maihin lähetystyöhön.
Vuonna 1860 Kahdentoista koorumi kokoontui keskustelemaan Prattin
vastustuksesta Youngin opetuksia kohtaan:
O. Pratt: Mitä tulee siihen, että Aadam olisi
meidän Isämme ja Jumalamme; en ole tuonut sitä julki, mutta sanon
suoraan, etten tunne mitään luottamusta siihen, vaikka veli Kimball
on sitä puolustanut korokkeelta, ja sen on jälkeenpäin vahvistanut
veli Brigham.
Olen kuullut veli Brighamin sanovan, että Aadam on meidän henkiemme
Isä ja että hän tuli tänne langetakseen syntiin omien lastensa tähden;
ja minä sanoin hänelle, se johtaa loputtomaan määrään syntiinlankeemuksia,
jotka saavat aikaan surua ja kuolemaa; tämä on vastenmielistä tunteilleni...
O. Hyde (Koorumin presidentti): Jos väittää, että tämä on
Jumalan valtakunta ja että on olemassa johtava voima, ja myöntää,
että hän voi edistää harhaista oppia, on kuin laskisi kirveen puun
juurelle. Sallisiko Hän puhetorvensa harhautua? Ei, Hän poistaisi
hänet, ja panisi toisen hänen tilalleen. Veli Brigham saattaa erehtyä
hevosen tai talon ja maan hinnassa, mutta Jumalan ilmoitusten kyseessä
ollessa, kuka sanoo: "Näin sanoo Herra", ellei niin ole laita? En
tiedä yhtään tapausta.
Kuka on taivaallinen Isämme? Yhtä hyvin Isä Aadam kuin kukaan toinen
hyvä ja lain pitävä olento. Minä olen näkevä hänet joskus, jos teen
oikein.
J. Taylor: Kun veli Brigham kertoo minulle jotakin, minä
otan sen vastaan ilmoituksena. Jotkut asiat vaikuttavat ristiriitaisilta
olematta sitä todella.
O. Hyde: En minä näe mitään ristiriitaa tai vastakohtia B.
Youngin & J. Smithin välillä.
G. A. Smith: Hänen [Orsonin] on tunnustettava Brigham Young
kirkon presidentiksi joka toimii tehtävässään, mutta hän [Orson]
tunnustaa hänet vain höpöttäväksi tyhmyri-paraksi, hän [Orson] saarnaa
oppeja jotka ovat Josephia ja kaikkia muita ilmoituksia vastaan.
Kuten Brigham Young väitti, Aadam—Jumala-oppi sai todennäköisesti
alkunsa Joseph Smithistä, joka ei koskaan avoimesti julistanut oppia,
kuten ei myöskään julkisesti saarnannut moniavioisuutta. Seuraavat
lähteet vahvistavat tätä näkökulmaa:
Onko taivaitten taivaassa johtajaa? Kyllä, emmekä voi
tulla toimeen ilman sellaista, kuka hän onkin, voi häntä kutsua
Jumalaksi. Joseph sanoi, että Aadam on Isämme ja Jumalamme.
Brigham Young, Journal History of the Church, 14.5.1876
Profeettojen koulun kokouksessa presidentti Young sanoi, että
Aadam oli Miikael, arkkienkeli, ja että hän oli Jeesuksen Kristuksen
isä ja on meidän Jumalamme ja että Joseph opetti tätä periaatetta.
Wilford Woodruffin päiväkirja, 16.12.1867
Vaikka Joseph Smith ei koskaan saarnannutkaan oppia selvin sanakääntein,
hän selvästikin vihjasi siihen:
Pappeus annettiin ensin Aadamille; hän oli ensimmäinen,
joka kutsuttiin johtamaan armotaloutta, ja hänellä oli johtamisen
avaimet sukupolvesta toiseen. Hän sai sen luomisessa, ennen kuin
maailmaa olikaan, kuten kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa
luvussa yksi jakeissa 26, 27 ja 28. Hänen vallittavakseen annettiin
kaikki elävät olennot. ...
Daniel puhuu kirjansa seitsemännessä luvussa Vanhaikäisestä.
Hän tarkoittaa sillä vanhinta ihmistä, isäämme Aadamia, Miikaelia,
joka on kutsuva lapsensa koolle ja pitävä neuvoa heidän kanssaan
valmistaakseen heidät Ihmisen Pojan tulemiseen. Hän [Aadam] on
ihmissuvun isä, ja hän on kaikkien ihmisten henkien johdossa,
ja kaikkien niiden, joilla on ollut avaimet hallussaan, on seistävä
hänen edessään tässä suuressa neuvonpidossa. ... Ihmisen Poika
seisoo hänen [Aadamin] edessään, ja hänelle [Jeesukselle] annetaan
kirkkaus ja valta-asema. Aadam luovuttaa Kristukselle huoneenhallituksensa,
joka hänelle oli annettu maailman avainten hallussapitäjänä, mutta
hänelle jää silti asemansa ihmissuvun päänä.
Profeetta Joseph Smithin opetuksia, ss. 155-6.
Jos haluat tutkia MAP-kirkon näkökulmaa asiaan, ehdottaisin Van
Halen kirjoittamaa artikkelia. Hänen pääasiallinen kantansa on,
ettei Aadam = Jumala -teoria ole kirkon virallista oppia, vaan Brigham
Youngin henkilökohtainen uskomus, ja että profeetoilla voi olla yksityisiä,
erheellisiä mielipiteitä, mutta ne eivät vaikuta heidän asemaansa
profeettoina.
Loppulause
Täysin varmasti Brigham Young piti itse sitä oppina, jopa käytti oppi-sanaa
useassa tapauksessa viitatessaan siihen. Mormonikirkon puolestapuhujat
eivät yleensä käsittele sitä, että Brigham Young liitti opin temppeliseremonioihin,
joiden tarkoituksena on saada kelvolliset ymmärtämään jumaluuden mysteereitä,
ja joiden piti oleman Joseph Smithin paljastamia ilmoituksia.
Sitä paitsi osoittavat kirkon tuon ajan johtavien auktoriteettien
yksityiset päiväkirjat, paitsi Orson Prattia, että he ymmärsivät
ja hyväksyivät Brigham Youngin julistukset aiheesta.
Youngin jälkeen kolme presidenttiä, jotka kaikki olivat mukana
riidoissa Orson Prattin vastustaessa oppia, ja jotka pitivät Brigham
Youngin puolta, antoi opetuksen säilyä koskemattomana temppeliseremonioissa.
Joseph F. Smith poisti sen, ei siksi että hän olisi vastustanut
oppia, vaan ulkopuolisten sitä vastaan tekemien hyökkäysten vuoksi,
samoin kuin siksi että se aiheutti niin pajon sekaannusta kirkon
sisällä.
Yllämainittu Van Halen tulkinta aiheesta saattaa olla rauhoittava
kirkon jäsenille, jotka hyväksyvät sen auktoriteetin, kun taas ulkopuoliselle
aihe on vain yksi lisälenkki pitkästä todisteiden ketjusta, joka
osoittaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon
johtajat eivät ole jumalallisesti innoitettuja.
MAP-kirkko väittää, että varhaiset kristityt luopuivat ja vääristivät
jumalakäsityksen ajan mukana. On kuitenkin paljon helpompi dokumentoida
mormoniopin muutoksia vain muutamien harvojen vuosien kuluessa —
ankarasta monoteismista Mormonin kirjassa kaksijumalaisuuteen Luentoja
uskosta-teksteissä, sitten Joseph Smithin esittelemään monijumalaisuuteen,
jonka jumaluudet kehittyivät — vihdoin huipentuen Brigham Youngin
Jumalan inhimillistämiseen: hän oli ensimmäinen ihminen.
Lisätietoa
"Adam-God" Brigham Young's Theory or Divine Doctrine?
An Introduction To Mormonism's Adam-God Doctrine
Mormonijumalan kehitys
Brigham Youngin pitämä saarna v:lta 1852 kirjasta
Journal of Discourses 1:46-53
Adam is God?
Hyvä pohdinta löytyy Tannerien kirjasta LDS Apostle Confesses
Brigham Young Taught Adam-God Doctrine, sisältää valokopion
Bruce R. McConkien yksityisestä myönnöstä että Brigham Young todella
opetti tätä oppia. Saatavilla tilaamalla Utah
Lighthouse Ministrystä. Vastaavaa materiaalia on myös Banisterin
kirjassa For
Any Latter-Day Saint
McConkien Englandille lähettämän nuhtelukirjeen teksti
|