Kun johtajamme puhuvat, on ajattelu saatettu loppuun. Kun he ehdottavat jotakin suunnitelmaa, on se Jumalan suunnitelma. Kun he osoittavat tien, ei ole muuta turvallista tietä. Kun he antavat suunnan, sen pitäisi lopettaa kaikkinainen keskustelu, Jumala ei tee työtä muulla tavoin. Jos ajattelee eri tavalla, katumatta heti paikalla, saattaa kadottaa uskonsa, se saattaa tuhota todistuksen ja jättää vieraaksi Jumalan valtakunnalle.

Opettajien sanoma, Deseret News, kirkon osasto s. 5, 26.5.1945. Myös sisällytetty Improvement Eran kesäkuun numeroon 1945, s. 354 (oli kirkon virallinen jäsenlehti ennen Ensignia)

Monet mormonit olettavat nykyään, että ylläoleva usein lainattu lausunto vuodelta 1945 oli pelkästään kertailmiö — anomalia — pikemmin kuin laajalle levinnyt oikeauskoinen käytäntö, ja ettei se kuvastanut MAP-kirkon johtajien normatiivisia opetuksia. Ehkä tämä artikkeli auttaa lukijoita päättelemään, onko kirkon johtajien tarkoituksena, että rivijäsenet hoitavat itse oman ajattelunsa.

Tuskin menee kuukauttakaan, etteikö ainakin yksi mormoni keskusteluryhmässä alt.religion.mormon kiellä mormonismissa vallitsevaa kulttuuria, jonka mukaan MAP-johtajille on oltava kuuliaisia kyselemättä, mitä joskus kutsutaan "ajattelu on jo suoritettu"-käsitteeksi. Samaa he tekevät sähköposteissaan ja nettisivuillaan. On jotenkin outoa, että jotkut mormonit yrittävät kieltää kyseisen periaatteen, sillä he tietävät kyllä hyvin sen käytännössä vallitsevan.

Mormonijohtajien "innoituksen" kyseenalaistaminen on kuin jos kyseenalaistaisi itse kirkon pätevyyden. Ehkäpä useimmin lainattu esimerkki tuosta periaatteesta on yllä esitetystä kirkon v. 1945 julkaisemasta lehtiartikkelista; kun sitä lainataan, jotkut mormonit vastaavat tavallisesti, ettei se ollut "määräävä", että se vedettiin myöhemmin pois, tai että se on vanhentunut tai ei ole enää suosiossa.

Asianlaita on kuitenkin päinvastainen: käsite on ollut mormonikulttuurin perusperiaatteita sen varhaisista vuosista lähtien, ja MAP-johtajat ovat antaneet viime vuosinakin lausuntoja, jotka toistavat samaa periaatetta. Tämän artikkelin tarkoituksena on dokumentoida useita heidän lausuntojaan, jotka osoittavan periaatteen olevan normatiivisen mormoniteologiassa ja -kulttuurissa.

Varhainen esimerkki tästä käsitteesta löytyy "ilmoituksessa", joka on päivätty 6.4.1830. Siinä puhutaan mormonismin perustajasta Joseph Smith nuoremmasta näin:

Sen tähden — tämä tarkoittaa kirkkoa — ota vaarin kaikista hänen sanoistaan ja käskyistään, joita hän sinulle antaa sen mukaan kuin hän niitä saa, vaeltaen kaikessa pyhyydessä minun edessäni. Sillä teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa, niin kuin ne olisivat minun omasta suustani, kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa. LK 21:4-5

Smith väitti tätä "ilmoitukseksi", joka tuli itseltään Jeesukselta Kristukselta. Uskolliselle mormonille asia ei voisi tulla sen "määräävämmäksi". Tarkoitus on hyvin selvä: mormonien tulee ottaa vaarin "kaikista hänen [Joseph Smithin] sanoista" aivan kuin ne tulisivat Jeesuksen Kristuksen suusta.

Muutamaa vuotta myöhemmin — keväällä 1838 — noin puolet Joseph Smithin seuraajista oli hylännyt hänen nuoren kirkkonsa Kirtlandissä, Ohiossa, pääasiassa Smithin epäonnistuneen pankkikeinottelun ja hänen yhteisomistuksesta määräävän "United Order"-järjestelmänsä vuoksi.

Smithin ja hänen neuvonantajansa Sidney Rigdonin oli pakko paeta Ohiosta vihaisten sijoittajien ja pettyneiden kirkon jäsenten raivoa. He matkasivat ainoan toisen merkittävän mormoniyhteisön luo läntiseen Missouriin. Toivoen voivansa pystyttää uudelleen kommuuniyhteisönsä siellä ja yrittäen estää Kirtlandissä tapahtuneen kaltaisen epäonnistumisen ja luopumuksen, Smith ja Rigdon tiukensivat kyselemättömän kuuliaisuuden vaatimuksiaan erottelematta sitä, olivatko heidän määräyksensä "hengellisiä" vaiko "maallisia". Jotkut heidän seuraajistaan — joukossa sellaisia korkea-arvoisia mormoneja kuin David ja John Whitmer, William W. Phelps, Lyman Johnson ja Oliver Cowdery — kieltäytyivät liittymästä uuteen kommuunijärjestelmään ja pitivät parempana hallita omia maitaan ja asioitaan. David Whitmer, eräs Smithin varhaisimmista kumppaneista v:sta 1829 lähtien, kirjoitti tuosta aikakaudesta:

Keväällä 1838 kirkon johto ja monet jäsenistä olivat joutuneet pitkälle harhaan ja sokeuteen. Olin kauan yrittänyt saada heidät näkemään erheet, joihin he olivat ajautumassa, mutta vaivojeni palkaksi sain vain vainoa. Kesäkuussa 1838 muodostettiin salainen järjestö, ja joukkion johtajaksi pantiin tohtori [Sampson] Avard; kaikkien veljien oli mentävä mukaan tiettyyn valaan, joka sitoisi heidät tukemaan kirkon johtajia kaikessa, mitä he opettaisivat. Kaikki ne, jotka kieltäytyivät ottamasta tätä valaa päälleen, luettiin kirkosta luopuneiksi, ja tri. Avardin salainen joukkio tekisi tiettyjä juttuja näille toisinajattelijoille.

John Whitmer, joka oli kirkon virallinen historioitsija, vahvisti veljensä Davidin kertomuksen:

Joseph Smith nuorempi, S[idney]. Rigdon ja Hyrum Smith siirsivät perheensä sinne Far Westiin keväällä 1838. Heti kun he olivat saapuneet, he alkoivat panna täytäntöön suunnitelmaansa uudesta organisaatiosta, mikä aiheutti luopumusta ja vaikeuksia, uhkailuja ja jopa murhia. Smith kutsui kokoon neuvoston kirkon johtajista, missä hän väitti, että jokainen, joka sanoi sanankin kirkon johtoa vastaan, pitäisi ajaa pois yli näiden preerioiden, niin kuin verikoiralauma ajaa peuraa, ja heillä oli joku kuvitelma gideoniiteista puolustamassa itseään noissa pahoissa juonitteluissa. Niinpä he saarnasivat 19.6.1838 ns. Suolasaarnan, jonka sanoista nämä gideoniitit ymmärsivät, että heidän piti ajaa pois nuo toisinajattelijat, niin kuin nimitettiin sellaisia, jotka eivät uskoneet heidän salaisiin joukkioihinsa, haureuteen, avionrikkomiseen tai keskiöisiin vehkeilyihin.

Pidettyään "Suolasaarnansa" — jota Smith sydämellisesti kannatti — Rigdon laati "Varoituksen toisinajattelijoille", missä Whitmereille, Phelpseille, Johnsonille ja Oliver Cowderylle muiden muassa ilmoitettiin, että koska he kieltäytyivät tottelemasta Smithin käskyä siirtää maansa yhteisölle ja liittyä kommuuniin, "teidän on lähdettävä piirikunnasta, eikä mikään valta voi teitä auttaa ... teitä varten on vain yksi käsky, ja se on: lähtekää, lähtekää, tai muutoin teitä kohtaa tuhoisampi onnettomuus ..." Rigdon sai 83 mormonimiestä allekirjoittamaan "varoituksensa"; nuo miehet muodostivat nk. daniittien joukkion ytimen. Daniiteista tuli Smithin ja Rigdonin salainen "tosi mormonien pakkotoimeenpano-osasto". Heidän ensimmäisenä toimenaan oli toisinajattelevien mormonien poisajaminen ja heidän kotiensa ja tavaroidensa rosvous. Daniitit vannoivat salaisen uskollisuuden- ja kuuliaisuusvalan järjestölleen ja kirkon johtajille:

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, lupaan ja vannon minä nyt totisesti, uskollisesti ja empimättä, että palvelen Herraa täydellisin sydämin ja halullisin mielin omistaen itseni kokonaan ja varauksettomasti, sekä henkilönä että toimissani, Hänen valtakuntansa rakentamiseksi maan päällä Hänen ilmoitetun tahtonsa mukaisesti. Lisäksi lupaan ja vannon pitäväni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon ensimmäistä presidenttiä kirkon ylimpänä johtajana maan päällä, ja totella häntä kuin ylimmäistä Jumalaa kaikissa kirjoitetuissa ilmoituksissa, jotka on juhlallisesti annettu sanoin "Näin sanoo Herra", ja että aina olen tukeva presidenttikuntaa 'onpa se sitten oikeassa tai väärässä'.

Itse Mormonin kirja tuomitsee tämänkaltaiset salaseurat.

Useimmat nykymormonit eivät ole tietoisia daniittien joukkiosta tai sen päämääristä ja toimista, ja useimmat niistä, jotka ovat, pyrkivät kieltämään Smithin ja Rigdonin panneen sen alulle.

Kun "mormonisota" Missourissa päättyi lokakuussa 1838 ja Smith, Rigdon sekä muita mormoneja oli pidätetty murhasta ja petoksesta, useat heidän seuraajistaan todistivat oikeudessa Smithin ylläpitämästä käytännöstä vaatia kyselemätöntä auktoriteetin kuuliaisuutta, ja siitä kieltäytymisestä mahdollisesti aiheutuvasta rangaistuksesta:

Huomasimme, että joidenkien päivien tapahtumat olivat saattaneet Caldwellin piirikunnan despoottisen hallinnan alle, missä jopa sananvapauskin kiellettiin niiltä, jotka eivät halunneet yhtyä uuteen järjestykseen ...
Eräs pitkäaikainen ystävä sanoi, että jos Joseph Smith käskisi hänen viiltää kurkkuni auki, niin hän tekisi sen epäröimättä ...
Muutamat meistä vastustivat tästä lähtien presidenttikunnan sääntöä, jonka mukaan heillä olisi kaikki hengelliset ja maalliset asiat valtansa alla, eikä kellään monarkilla maan päällä ole koskaan ollut enempää valtaa alamaisiinsa kuin heillä on Caldwellin piirikunnan asukkaisiin ...
Heidän sanansa oli laki uskonnollisissa, siviili- ja sotilasasioissa ...
John Corrill huomautti eräälle henkilölle Far Westissä, ettei hänellä mielestään "ollut velvollisuutta yhtyä yhtiöön ja ettei hän uskonut ilmoitukseen, joka vaati sitä". Kuultuaan tästä huomautuksesta Joseph Smith ja S[idney] Rigdon moittivat häntä ankarasti hänen kapinastaan useiden henkilöiden läsnäollessa. Smith sanoi hänelle: "Jos vielä kuljet kaduilla sanomassa, ettet usko tähän tai tuohon ilmoitukseen, niin minä kävelen niskasi päällä!" iskien nyrkkiään kämmeneen osoittaakseen, miten raivostunut oli. Hän puhui meille toisinajattelijoista ja siteerasi meille Juudaksen tarinaa sanoen, että Pietari [kristitty apostolivainaa] kertoi hänelle joitakin päiviä sitten keskustellessaan hänen kanssaan, että hän itse hirtti Juudaksen Kristuksen pettämisestä. Hän sanoi myös: "Ellet muuta käytöstäsi ja osoita olevasi kunnollinen, et koskaan ole pääsevä taivaan valtakuntaan."
Reed Peckin käsikirjoitus, ss. 7-13. Otteita Reed Peckin historiassa, pdf–tiedosto)

Mormonien kahdentoista apostolin koorumin johtaja Thomas Marsh yhtyi valaehtoisessa todistuksessaan Peckiin:

Heidän joukossaan on tosi mormoneina pidettyjen joukko, joita sanotaan daniiteiksi, jotka ovat valalla vannoneet tukevansa kirkon johtajia kaikessa, mitä he sanovat tai tekevät, on se sitten oikein tai väärin ...
Thomas B. Marshin valaehtoinen todistus julkaistussa senaatin dokumentissa 189, (Senate Document 189) Missourin valtio

Jolloinkin kesäkuussa olin mukana kahdessa tai kolmessa daniittien kokouksessa, ja siellä kuului joukon velvollisuuksiin tukea johtajistoa kaikissa heidän toimissaan, olivat ne sitten oikeita tai vääriä, että mitä tahansa he käskisivät, sitä toteltaisiin, ja se, joka vastusti johtajiston sanomia tai mitä he halusivat tehtävän, ajettaisiin pois piirikunnasta tai surmattaisiin.
John Cleminsonin valaehtoinen todistus samasta julkaisusta.

Jos. Smith nuor. sanoi, että tietyt miehet käyttivät vaikutusvaltaansa johtajiston toimia vastaan, ja jos heidän sallittaisiin jatkaa, niin he aiheuttaisivat suurta vahinkoa. Ja Smith kertoi [George W.] Robinsonille, ensimmäiselle, jonka hän kuuli puhuvan johtajistoa vastaan ja heidän toimiaan vastaan, että hänen täytyisi sitoa hänet ja antaa hänelle 39 piiskaniskua, ja ellei se riittäisi, antaa vielä 39 lisää.
Burr Riggsin valaehtoinen todistus samasta julkaisusta.

Herra Smith sanoi, ... että sen, joka puhui tai toimi kirkon johtajistoa vastaan, olisi lähdettävä piirikunnasta tai kuoltava.
John Whitmer valaehtoinen todistus samasta julkaisusta.

Kun Smith ja Rigdon oli pidätetty, Smith yritti raukkamaisesti siirtää vastuuta daniittijoukkiosta erään alaisensa, Sampson Avardin niskoille. Nykyään rivimormonit olettavat, että Smithin kielto oli todenmukainen, mutta useat yllälainatun kaltaiset todistajat voivat kumota sen. Sitä paitsi daniittijoukkio tuotettiin (samoin kuin kyselemätön kuuliaisuus mormonijohtajia kohtaan) sekä Nauvooseen että Utahiin — paljon sen jälkeen kun Avard oli erotettu kirkosta.

Alkuperäiseen daniittijoukkioon kuulunut mormonipiispa John D. Lee sanoi, että sellaiset salaiset käytännöt jatkuivat Nauvoossa ja Utahissa Smithin kuoleman jälkeen:

Brigham Young tiesi aivan hyvin, etten ollut halukas tappamaan ketään, eikä minua sen vuoksi määrätty suorittamaan hänen verisiä töitään. En koskaan ollut osallisena missään tapossa, jota kirkko tahtoi tai jonka se oli määrännyt, paitsi osallisuutta Mountain Meadowsin joukkomurhaan. Minut tunnettiin kirkon jäsenten keskuudessa miehenä, johon Brigham Young kovasti luotti, ja että olin vaitelias ja luotettava. Tämän vuoksi minulle yleensä kerrottiin yksityiskohdat niistä tapauksista, joissa väkivaltaa käytettiin siinä osassa maata, jossa asuin. Tiesin monista, jotka daniitit tappoivat Nauvoossa. Silloin oli sääntönä, että kaikki Joseph Smithin viholliset piti tappaa, ja tiedän monista miehistä, jotka raivattiin kaikessa hiljaisuudessa pois tieltä Joseph Smithin ja hänen apostoliensa käskystä, kun kirkko hallitsi siellä. On aina ollut kirkon hyvin tunnettuna oppina, että oli oikein ja kiitettävää tappaa jokainen, joka puhui pahaa profeetasta. Tätä oppia on tiukasti noudatettu Utahissa, kunnes pakanoita saapui niin suurin joukoin, että kävi vaaralliseksi noudattaa sitä käytäntöä, mutta oppiin uskotaan yhä, eikä kulu ainuttakaan vuotta, etteikö yksi tai useampia, jotka ovat puhuneet pahaa Brigham Youngista, tapettaisi salassa.
John D. Leen tunnustukset

Entisen Missourin kuvernöörin Lilburn Boggsin murhayritys, joka yleensä on pantu pahamaineisen daniitti Orrin Porter Rockwellin tilille, on esimerkki Leen väittämistä Joseph Smithin vihollisten kostotapauksista. Tosiasiassa jopa mormonien temppeliseremonia — endowmentti — sellaisena kuin Brigham Young sen jakoi, sisälsi "kostonvalan", jossa vihkiytyjät vannoivat "kostavansa profeettojen kuolemat kolmanteen ja neljänteen polveen". Historioitsijat viittaavat tähän kostonvalaan lähtökohtana Leen mainitsemaan Mountain Meadowsin joukkomurhaan 11.9.1857, jolloin mormonit surmasivat lounaisessa Utahissa noin 120 Arkansasista kotoisin olevaa ei-mormonisiirtolaista viattomalla läpikulkumatkallaan.

Smithin kuoltua v. 1844 MAP-kirkossa ryhtyi hallitsemaan Brigham Young. Hän otti temppeliseremoniassa käyttöön kuuliaisuusvalan, jonka mallina hän käytti daniittien valaa. Kun temppelissä käyneet riitteihin vihkiytyjät olivat vannoneet pitävänsä kaiken salassa, niin tämän kuuliaisuusvalan toivat ulkopuolisten tietoon kirkosta luopuneet.

Nimimerkki "Emelinen" kirjoittama varhaisin kertomus tästä julkaistiin sanomalehdessä Warsaw Signal 15.4.1848:

Meidän käskettiin kunnioittaa kirkon johtajia ja totella heitä kaikessa ja aina. Sitten me nostimme kätemme pään yläpuolelle ja asetimme oikean käden vasemman korvan alle, vedimme sen kaulan yli, vasen käsi asetettiin oikealle olkapäälle, sitten se vedettiin rinnan yli, ja oikealla kädellä tehtiin äkkiä pisto oikeaan kylkeen.

Kun mormonit oli pakotettu lähtemään Illinoisista v. 1846, he asettuivat asumattomaan Utahin territorioon. Brigham Young perusti teokraattisen diktatuurin, mikä vielä vahvisti kyselemättömän kuuliaisuuden periaatetta. Monet mormonijohtajien saarnat toistivat vuosien kuluessa tätä ajatusta. Huomaa, miten jotkut seuraavista lainauksista sisältävät myös vihjauksia siihen, että mormonijohtajat olisivat erehtymättömiä:

Veli Joseph Smithin eläessä hän oli meidän Profeettamme, Näkijämme ja Ilmoituksensaajamme; hän oli meidän diktaattorimme Jumalan asioissa, ja meidän oli kuuleminen häntä ja tekeminen juuri niin kuin hän käski meitä.
Heber C. Kimball, Journal of Discourses, osa 2, s. 106.

Oppikaa tekemään niin kuin teitä käsketään. ... jos joku johtajista käskee teitä tekemään jotakin, tehkää se; ei ole teidän asianne harkita, onko se oikein vai väärin.
Heber C. Kimball, Journal of Discourses, osa 6, s. 32.

Jos teette niin kuin teitä neuvotaan ja neuvot osoittautuvat vääriksi, niin seuraukset tulevat teitä neuvoneiden osalle, niin että älkää huolehtiko.
William Claytonin päiväkirja, s. 334.

Jumala asetti Joseph Smithin tämän kirkon pääksi; samoin on Jumala asettanut Brigham Youngin tämän kirkon pääksi; ... meitä käsketään kuulemaan heidän sanojaan kaikessa, ja ottamaan heidän sanansa vastaan kuin ne tulisivat Jumalan suusta ...
Orson Pratt, Journal of Discourses, osa 7, ss. 374-5.

Mitä tahansa periaatteita olenkin omaksunut tieteellisten tutkimuksieni parissa, niin jos Jumalan profeetta kertoisi minulle, että jokin tietty oppimani periaate tai teoria ei ole totta, niin en välitä lainkaan, mitä itse olen saattanut ajatella, vaan pitäisin velvollisuutenani — ylemmän johtajani kehotuksesta — hylätä tuo periaate tai teoria.
Wilford Woodruff, Journal of Discourses, vol. 5, p. 83.

Kaikkivaltias Jumala johtaa tätä kirkkoa, eikä hän ole koskaan salliva teitä johdettavan harhaan, silloin kun olette tekemässä velvollisuuttanne. Voitte mennä kotiin ja nukkua kuin vauva äitinsä käsivarrella, pelkäämättä että johtajanne veisivät teidät harhaan, sillä jos he yrittäisivätkin tehdä niin, Herra pyyhkäisisi heidät nopeasti maan pinnalta.
Brigham Young, Journal of Discourses, vol. 9, p. 289.

Brigham Youngin kuoltua v. 1877 apostoli ja myöhemmin kirkon presidentti Joseph F. Smith toistuvasti selitti menettelytavan olla kuuliaisia kirkon johtajille kyseleenalaistamatta heidän puheitaan:

Sillä hetkellä, kun joku ihminen sanoo, että hän ei taivu kirkon laillisten auktoriteettien alaiseksi, ... sillä hetkellä hän eristää itsensä pappeuden ja kirkon suomista etuoikeuksista ja siunauksista ja erottaa itsensä Jumalan kansasta, sillä hän ei välitä Herran kirkkoonsa asettamasta valtuudesta. ... kun meitä vastaan tehdään päätös, yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa sadasta me olemme väärässä, ja tehty päätös on oikea. Ja vaikka emme ehkä sillä hetkellä pysty täydellisesti näkemään emmekä tuntemaan päätöksen oikeudenmukaisuutta, olisi meidän silti pakko sanoa: koska on kuusitoista mahdollisuutta yhtä vastaan, että olen väärässä, alistun päätökseen nurisematta. Asian ydin on tämä: Herra on perustanut kirkkonsa, järjestänyt pappeutensa ja antanut määrätyille yksilöille, neuvostoilel ja koorumeille valtuuden, ja Jumalan kansan velvollisuutena on elää niin, että se tietää näiden olevan Hänelle otollisia. Jos alamme syrjiä tätä tai tuota ihmistä ja sivuutamme heidän valtuutensa, voimme yhtä hyvin samalla sivuuttaa Jumalan ja sanoa, että Hänellä ei ole oikeutta antaa määräyksiä.
Evankeliumin oppi, s. 42

Huomaa, miten Smith myöskin toisti edeltäjiensä opetuksen, että vaikka kirkon johtajat olisivat selvästikin väärässä tehdessään jonkin päätöksen, niin alemman kirkon jäsenen, johon päätös vaikuttaa, tulee alistua "nurisematta" ylempänsä "valtuuteen". Tämä vahvistaa ajatusta mormonijohtajien erehtymättömyydestä ja siitä, että rivijäsenten pitää antaa johtajien hoitaa heidänkin ajattelunsa.

Kun liittovaltion hallitus v. 1890 pakotti mormonikirkon luopumaan moniavioisuuden harjoittamisesta, joitakin mormoneja kiusasi se, että heidän oletettavasti "erehtymättömät" profeettansa olivat taipuneet maallisen hallituksen edessä ja vielä periaatteessa, jonka piti olla ikuisesti voimassa. Woodruff rauhoitti heitä julistamalla näin:

Herra ei koskaan salli minun tai kenenkään muun miehen, joka toimii tämän kirkon presidenttinä, johtaa teitä harhaan. Se ei kuulu ohjelmaan. Se ei ole Jumalan mielen mukaista. Jos yrittäisin tehdä niin, silloin Herra poistaisi minut paikaltani, ja niin hän tekisi kenelle tahansa muulle miehelle, joka yrittää johtaa ihmislapsia harhaan Jumalan puhetorvilta ja velvollisuuksistaan.

Woodruffin lausunto on pantu mukaan mormonien pyhiin kirjoihin englanninkielisessä Opin ja liittojen kirjassa — suomenkielisestä se osa puuttuu jostain syystä — ja näin se kanonisoi käsityksen mormonijohtajien erehtymättömyydestä, ja kuinka sopimatonta rivijäsenten on kyseenalaistaa tai tulkita heidän neuvojaan tai päätöksiään.

Another incident that brought wide attention to the principle was the 1904 "Reed Smoot Hearings," wherein LDS Apostle Reed Smoot, who had been elected as U. S. Senator from Utah, was made to undergo a Congressional investigation to determine whether his "oath of loyalty" to LDS leaders would interfere with his oath as a Senator. Smoot made certification that his temple oath would not supercede his constitutional oath, and he was allowed to serve in the Senate.

Half a century after Woodruff's declaration, the June, 1945 edition of the LDS Church's official monthly magazine, "The Improvement Era," contained the oft-quoted "ward teachers' message" which again repeated the policy of unquestioning obedience:

Jokainen myöhempien aikojen pyhä joka kieltää tai vastustaa, aktiivisti tai muutoin, mitä tahansa kirkon profeettain, näkijäin ja ilmoittajain julistamaa suunnitelmaa tai oppia, kasvattaa itsessään luopumuksen henkeä. Ei voi puhua pahaa Herran voidellusta... ja pitää Pyhä Henki sydämessään. Tämänkaltainen peli on Saatanan lempiajanviete, ja hän on pelannut sitä uskovien sielujen kanssa aina Aatamin ajoista asti. Hän (Saatana) saa suuren voiton, kun hän saa kirkon jäsenet puhumaan johtajiaan vastaan ja suorittamaan ajattelunsa itse.

Kun johtajamme puhuvat, on ajattelu saatettu loppuun. Kun he ehdottavat jotakin suunnitelmaa, on se Jumalan suunnitelma. Kun he osoittavat tien, ei ole muuta turvallista tietä. Kun he antavat suunnan, sen pitäisi lopettaa kaikkinainen keskustelu...

This statement, of course, is the one that causes today's Mormons the most embarassment. That's hardly surprising, but in light of the many prior statements on the subject, the above quote from the "Improvement Era" should seemingly not cause any controversy among today's Mormons. Still, remarkably, many modern Mormons claim that this quote from the Church's official magazine is not normative Mormon thinking, and some even claim that the concept has been declared a "false doctrine" by later Mormon leaders (a claim for which I have yet to see authoritative documentation.)

This supposed repudiation of the concept is hardly credible, because the policy has been reiterated by later Mormon leaders in recent times. For example, the LDS Church's current official monthly "Ensign" magazine's August, 1979 issue's "First Presidency Message", which is the monthly counsel from church leaders that Mormons are expected to heed, once again reiterates the "thinking has been done" policy:

"Recently, at the Churchwide fireside meeting held for the women of the Church, Young Women President Elaine Cannon made the following statement: "When the Prophet speaks,...the debate is over" (Ensign, Nov. 1978, p. 108). I was impressed by that simple statement, which carries such deep spiritual meaning for all of us. Wherever I go, my message to the people is: Follow the prophet. Why else has the Lord placed prophets on the earth through the dispensations of time? In his infinite wisdom, and as part of the plan of life and salvation for his children, God has given us the blueprint to follow, the leadership to direct us and keep us on course, and the Church organization to help us lay the foundation and develop the skills, or make the preparation necessary, to lead us back to our eternal home. It is foolish to suppose that men can be left to their own devices and accomplish what God intended for them.....It is difficult to understand why there are many people who fight against the counsel of the prophet and FOR the preservation of the very things that will bring them misery and death...Latter-Day Saints should be able to accept the words of the prophets without having to wait for science to prove the validity of their words. We are most fortunate to have a living prophet at the head of the Church to guide us, and all who heed his counsel will bepartakers of the promised blessings which will not be enjoyed by those who fail to accept his messages....We cannot serve God and mammon. Whose side are we on? When the prophet speaks the debate is over." ("The Debate Is Over," President N. Eldon Tanner, "Ensign", August 1979, p. 3.)

Although the wording changed slightly from "the thinking has been done" to "the debate is over," the message is the same---do what the Mormon prophet tells you to do, and do not question his counsel.

Another recent Mormon leader, President Ezra Taft Benson, reiterated the teaching, using several oft-repeated stories from Mormon history, in a 1980 speech entitled "Fourteen Fundamentals in Following the Prophet." (Bensonin puhetta on käytetty materiaalina kirkon yliopiston BYU:n uskontotunneilla, mikä on osoitus sen asemasta.)

Huomaa, miten hän toistaa edeltäjiensä opetuksia:

TOISEKSI: Elävä profeetta on meille suuriarvoisempi kuin standarditeokset. Presidentti Wilford Woodruff tells of an interesting incident that occurred in the days of the Prophet Joseph Smith: "I will refer to a certain meeting I attended in the town of Kirtland in my early days. At that meeting some remarks were made that have been made here today, with regard to the living oracles and with regard to the written word of God. The same principle was presented, although not as extensively as it has been here, when a leading man in the Church got up and talked upon the subject, and said: 'You have got the word of God before you here in the Bible, Book of Mormon, and Doctrine and Covenants; you have the written word of God, and you who give revelations should give revelations according to those books, as what is written in those books is the word of God. We should confine ourselves to them.' When he concluded, Brother Joseph turned to Brother Brigham Young and said, 'Brother Brigham, I want you to take the stand and tell us your views with regard to the living oracles and the written word of God.' Brother Brigham took the stand, and he took the Bible, and laid it down; he took the Book of Mormon, and laid it down; and he took the Book of Doctrine and Covenants, and laid it down before him, and he said: 'There is the written word of God to us, concerning the work of God from the beginning of the world, almost, to our day. And now,' said he, 'when compared with the living oracles those books are nothing to me; those books do not convey the word of God direct to us now, as do the words of a Prophet or a man bearing the Holy Priesthood in our day and generation. I would rather have the living oracles than all the writing in the books.' That was the course he pursued. When he was through, Brother Joseph said to the congregation: 'Brother Brigham has told you the word of the Lord, and he has told you the truth.'" (Konferenssiraportti, lokakuu 1897, ss. 18-19)

Sivuhuomautuksena voin mainita, että joidenkin nykymormonien mielestä ainut "virallinen MAP-kirkon oppi" on teksti, joka on kanonisoituna ohjekirjoihin — raamattuun, Mormonin kirjaan, Opin ja liittojen kirjaan sekä Kallisarvoiseen helmeen. Mutta allalainatussa esimerkissä apostoli, tuleva profeetta Benson kertoo meille, että elävän profeetan sanat ovat arvokkaampia kuin ohjekirjojen tekstien:

THIRD: The Living Prophet is More Important to Us Than a Dead Prophet. The living prophet has the power of TNT. By that I mean "Today's News Today." God's revelations to Adam did not instruct Noah how to build the ark. Noah needed his own revelation. Therefore, the most important prophet, so far as you and I are concerned, is the one living in our day and age to whom the Lord is currently revealing His will for us. Therefore, the most important reading we can do is any of the words of the prophet contained each week in the Church Section of the Deseret News, and any words of the prophet contained each month in our Church magazines. Our marching orders for each six months are found in the general conference addresses, which are printed in the Ensign magazine. I am so grateful that the current conference report is studied as part of one of your religion classes--the course entitled "Teachings of the Living Prophets," number 333. May I commend that class to you, and suggest that you get a copy of the class manual at your bookstore, whether you're able to take the class or not. The manual is entitled "Living Prophets for a Living Church" for Religion Course number 333. Beware of those who would pit the dead prophets against the living prophets, for the living prophets always take precedence.

FOURTH: The Prophet Will Never Lead The Church Astray. President Wilford Woodruff stated: "I say to Israel, The Lord will never permit me or any other man who stands as president of the Church to lead you astray. It is not in the program. It is not in the mind of God." (Wilford Woodruffin saarnoja, pp. 212-213.) President Marion G. Romney tells of this incident, which happened to him: I remember years ago when I was a Bishop I had President (Heber J.) Grant talk to our ward. After the meeting I drove him home....Standing by me, he put his arm over my shoulder and said: 'My boy, you always keep your eye on the President of the Church, and if he ever tells you to do anything, and it is wrong, and you do it, the Lord will bless you for it.' Then with a twinkle in his eye, he said, 'But you don't need to worry. The Lord will never let his mouthpiece lead the people astray." Konferenssiraportti, lokakuu 1960, p. 78)

Huomaa, miten Benson toistaa aiempien mormonijohtajien opetukset siitä, että vaikka johtajat saattavatkin olla väärässä jossakin asiassa, niin rivijäsenen velvollisuus on silti kyselemättä seurata tuota neuvoa sen sijaan, että itse selvittäisivät itselleen, miten pitää toimia.

FIFTH: The Prophet is Not Required to Have Any Particular Earthly Training or Credentials to Speak on Any Subject or Act on Any Matter at Any Time. Sometimes there are those who feel their earthly knowledge on a certain subject is superior to the heavenly knowledge which God gives to His Prophet on the same subject. They feel the prophet must have the same earthly credentials or training which they have had before they will accept anything the prophet has to say that might contradict their earthly schooling. How much earthly schooling did Joseph Smith have? Yet he gave revelations on all kinds of subjects. We haven't yet had a prophet who earned a doctorate in any subject, but as someone said, "A prophet may not have his Ph.D. but he certainly has his LDS." We encourage earthly knowledge in many areas, but remember, if there is ever a conflict between earthly knowledge and the words of the prophet, you stand with the prophet, and you'll be blessed and time will vindicate you.

SIXTH: The Prophet Does Not Have to Say "Thus Saith the Lord" to Give Us Scripture. Sometimes there are those who haggle over words. They might say the prophet gave us counsel, but that we are not obligated to follow it unless he says it is a commandment. But the Lord says of the Prophet Joseph, "Thou shalt give heed unto all his words and commandments which he shall give unto you." (D&C 21:4). And speaking of taking counsel from the prophet, in D&C 108:1, the Lord states: "Verily thus saith the Lord unto you, my servant Lyman: Your sins are forgiven you, because you have obeyed my voice in coming up hither this morning to receive counsel of him whom I have appointed". Said Brigham Young, "I have never yet preached a sermon and sent it out to the children of men, that they may not call scripture" (Journal of Discourses, 13:95).

SEVENTH: The Prophet Tells Us What We Need to Know, Not Always What We Want to Know. "Thou hast declared unto us hard things, more than we are able to bear,"complained Nephi's brethren. But Nephi answered by saying, ". . . the guilty taketh the truth to be hard, for it cutteth them to the very center" (1 Nefi 16:1, 3). Or, to put it in another prophet's words, "Hit pigeons flutter." Said President Harold B. Lee: "You may not like what comes from the authority of the Church. It may contradict your political views. It may contradict your social views. It may interfere with some of your social life. . . Your safety and ours depends upon whether or not we follow. . Let's keep our eye on the President of the Church. (CR, October 1970, p. 152-153) But it is the living prophet who really upsets the world. "Even in the Church," said President Kimball, "many are prone to garnish the sepulchres of yesterday's prophets and mentally stone the living ones" (Instructor, 95:257).

Mielenkiintoista on se, miten nykymormonit kieltämällä "ajattelu on loppuun suoritettu" -käytännön tekevät juuri niin kuin Benson heitä varoittaa tekemästä: jättävät seuraamatta "elävää profeettaa".

Why? Because the living prophet gets at what we need to know now, and the world prefers that prophets either be dead or mind their own business. Some so-called experts of political science want the prophet to keep still on politics. Some would-be authorities on evolution want the prophet to keep still on evolution. And so the list goes on and on.

(NOTE: Even though many Mormon leaders have preached against the theory of evolution, as Benson does here, some modern Mormons are apparently so embarrassed at those teachings that they now claim that the LDS Church 'has no official policy on the theory of evolution.' It's fascinating that Benson used anti-evolution as an example of a prophet's teaching that should be followed, while today's Mormons claim to 'ride the fence' on the issue. One wonders if Benson had any idea that only twenty years after his speech, Mormons would be repudiating his teaching.)

The numerous statements quoted above should indicate to rational thinkers that the concept of unquestioning obedience to LDS leaders was not limited to an allegedly-repudiated 1945 magazine article. To the contrary, the concept has been advocated throughout the entire history of Mormonism.

Vieläpä huhtikuun 2002 yleiskonferenssissa seitsemänkymmen R. Conrad Schultzin koko puhe käsitteli tätä aihetta: sen otsikkonakin oli "Uskon kuuliaisuus".

Presidentti Harold B. Lee puhui lokakuun 1970 yleis-konferenssissa Herrasta, vastustajasta ja ratkaisusta vastustajan petoksen voimaan: "Meillä on edessämme eräitä vaikeuksia ennen kuin Herra on selvittänyt asiansa tämän armotalouden kirkon ja maailman kanssa. – – Saatanan valta lisääntyy: me näemme siitä todisteita kaikkialla. – – Meidän on opittava noudattamaan niitä sanoja ja käskyjä, joita Herra tulee antamaan profeettansa kautta. – – Tulee olemaan asioita, jotka vaativat kärsivällisyyttä ja uskoa." (Harold B. Lee, "Kannattakaa kirkon presidentin käsivarsia", Konferenssiraportit 1970–1972, s. 59; ks. myös Ezra Taft Benson, "Rohkea todistuksessa Jeesuksesta", Valkeus, lokakuu 1982, s. 119–120.)

Sitten presidentti Lee lisäsi varoituksen, kun hän jatkoi sanomalla, ettemme me aina ehkä pidä siitä, mikä tulee kirkon auktoriteeteilta, koska se saattaa olla ristiriidassa henkilökohtaisten näkemystemme kanssa tai se saattaa vaikuttaa sosiaaliseen elämäämme.
Jos me kuitenkin kuuntelemme ja teemme nämä asiat niin kuin ne tulisivat Herran itsensä suusta, me emme tule petetyiksi ja me saamme suuria siunauksia. Tämä tuo meidät takaisin kuuliaisuuteen. Näin tulee aina olemaan. Kuuliaisuus on osa iankaikkista autuudensuunnitelmaa. En tiedä mitään oppia, joka olisi tärkeämpi hyvinvoinnillemme tässä elämässä ja tulevassa. Kaikki pyhät kirjoitukset opettavat kuuliaisuutta, eikä koskaan ole elänyt apostolia tai profeettaa, joka ei olisi opettanut kuuliaisuuden periaatetta.
Liahona, heinäkuu 2002 ss. 32-34.

Kostonvala temppeliseremoniassa
Orrin Porter Rockwell
Mountain Meadowsin joukkomurha