Taaskin täytyi hämmästyä, kun luin kirkon omasta, suomenkielisestä historiakirjasta, miten me arvostelijat muka kritisoimme Smithiä vain siksi, että hän oli mukana aarteenetsintäpuuhissa yhden kerran.

Kirkko yrittää vääristellä tämän arvostelun motiiveja ja vähätellä sitä sanomalla, että Smithin kaivelupuuhat olivat viattomia, tavallisia ja siksi arvostelu on epäoikeudenmukaista, eikä siitä tarvitse välittää. Josephin oletettu kyky nähdä näkymättömiä esineitä mainitaan ikään kuin ohimennen ja kuulopuheena:

Alvinin kuoleman jälkeen [marrask. 1823] Smithit kokivat taloudellisia vaikeuksia. Joseph ja hänen veljensä pestautuivat päivittäin mihin tahansa tarjolla olevaan työhön. Siihen aikaan Yhdysvalloissa oli villityksenä aarteenetsintä eli "rahankaivaminen". Lokakuussa 1825 South Bainbridgestä New Yorkin osavaltiosta kotoisin oleva Josiah Stowell, joka oli maanviljelijä, sahanomistaja ja presbyteerisen kirkon diakoni, tuli pyytämään Josephia avuksi sellaiseen hankkeeseen. Stowellilla oli sukulaisia Palmyrassa, ja hän oli luultava heiltä kuullut Josephista. Stowell etsi tarunhohtoista kadonnutta hopeakaivosta, jonka espanjalaisten uskottiin avanneen Pohjois-Pennsylvaniassa. Stowell oli yksi aikansa monista kunniallisista ja vaikutusvaltaisista miehistä, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että Amerikan eri puolille oli kätketty aarteita, ja jotka käyttivät rahaa ja aikaa niiden etsimiseen. Stowell oli kuullut, että Joseph kykeni näkemään näkymättömiä esineitä, ja halusi tämän auttavan aarteenetsinnässä. Profeetta oli vastahakoinen, mutta Stowell ei antanut periksi, ja koska Josephin perhe oli puutteessa, Joseph yhdessä isänsä ja muiden naapureiden kanssa suostui lähtemään. Se oli päätös, jolla oli suuri vaikutus Josephin elämään ja kirkon tulevaisuuteen.

Joseph ja hänen toverinsa asuivat Isaac Halen luona Harmonyn kaupunkikunnassa Pennsylvaniassa. Harmonyn kylä oli muutaman mailin päässä siitä kohdasta, jossa Susquehannajoen mutka käväisee Pennsylvanian luoteisosassa, lähellä oletettua kaivospaikkaa. Asuessaan Halen perheen luona Joseph ihastui Isaacin tummatukkaiseen tyttäreen Emmaan. Myös Emma ihastui Josephiin, vaikka hän olikin Josephia puolitoista vuotta vanhempi. Emman isä, joka ei pitänyt rahankaivamisesta ja halveksi Josephia tämän puutteellisen koulutuksen vuoksi, ei kuitenkaan hyväksynyt orastavaa romanssia. Hänen sivistynyt tyttärensä oli opettaja, ja Isaac halusi tyttärelleen paremman aviopuolison. Samaan aikaan hopeakaivoksen etsintä oli tuloksetonta. Lähes kuukauden työn jälkeen Josephin onnistui vakuuttaa Josiah Stowellille, että tämän ponnistelut olivat turhia, ja kaivoksen etsiminen Harmonyssa lopetettiin. Tästä tapahtumasta lähtien ovat Josephin panettelijat käyttäneet tätä hänen "rahankaivamiseksi" kutsumaansa tapausta hyökätäkseen hänen henkilöään vastaan, saattaakseen hänen vaikuttimensa epäilyksenalaisiksi ja luodakseen epäilyksen varjon hänen perustamansa kirkon oikeellisuuden ylle. Tapauksen olosuhteet voidaan ymmärtää parhaiten, kun ne sijoitetaan oikeaan yhteyteen niiden tapahtuma-aikaan ja -paikkaan nähden. Uudessa-Englannissa ja New Yorkin osavaltion länsiosassa ei sellaista toimintaa halveksittu silloin samalla tavalla kuin myöhemmin. Myöhempinä vuosina Joseph myönsi avoimesti olleensa mukan sellaisessa yrityksessä mutta huomautti, että tapaus oli merkityksetön.13 (Kirkon historia aikojen täyttyessä, ss. 41-42)

Näin saadaan lukijat kuvittelemaan, ettei arvostelussa suinkaan ole mitään perää, ja ettei kannata tuhlata aikaansa ryhtymällä etsimään tietoja asiasta, vaikka se sattuisikin kiinnostamaan. Kun asia Josephin itsensä mielestä oli merkityksetön, niin se sitten oli niin? Lisäksi tästä kirkon tekstistä saa helposti sellaisen vaikutelman, että Joseph oli mukana vain yhdessä "tapauksessa".

Me kriitikot emme kuitenkaan arvostele itse kaivutyötä, vaan haluamme kertoa ihmisille, kuinka Smithiä aikanaan pidettiin jonkinlaisena selvänäkijänä, ja mitä muuta hänen kulttuuritaustaansa kuului. Selvänäköä hänelle olivat opettaneet isän lisäksi myös muut. Hän ei ollut vain yksi porukasta, vaan hän oli nimenomaan juuri se, joka ohjasi porukan näkykiven avulla tai muilla okkulttisilla keinoilla oletettujen aarteiden luo.

Useat todistajat kertovat, ettei Joseph itse kaivanut näissä tapauksissa, vaan osoitti vain oikean paikan tiedusteltuaan sitä hengiltä kiven kautta.

Tämä kurkistuskiven käyttö jatkui sitten Mormonin kirjaa käännettäessä, kunnes Smith ilmeisesti itse alkoi hävetä sellaista noituutta ja hylkäsi kiven.

Aiemmin hän löysi "näkykiven", jota hän käytti muilla kaivelukerroilla ja nähtävästi myös yhtä lailla saadakseen kristittyjen Jumalan ilmoituksia.

Smithin harjoittamasta taikuudesta ym.