Smithien hengelliseen elämään ei kuulunut järjestynyttä uskontoa, mutta siihen ilmeisesti kuului sen sijaan aarteenetsintä. Mormonien Ohiossa vietettyinä Kirtlandin vuosina isä-Josephilla oli tapana väittää harrastaneensa aarteenetsintää kolmenkymmenen vuoden ajan, luultavasti aina vuosisadan ensi vuosikymmeneltä lähtien. ... Aarteenetsintä oli yksi tie rikkauteen, kaupankäynti toinen, ja nähtävästi isä-Joseph kokeili kumpaakin keinoa vuoronperään vuosisadan vaihteen tienoilla. Vuosia myöhemmin hän oli poikansa Josephin kanssa syventynyt aarteenetsinnän houkutuksiin Palmyran tienoilla, ja 1830-luvulla, kun mormonikirkko joutui kohtaamaan taloudellisen kriisin Kirtlandissa, Joseph nuorempi kokeili ensin aarteenetsintää ja sitten pankkitoimintaa. (s. 139)

Perheen tilalla työskentelyn ja luultavasti kuparipajassa auttamisen (joka taito periytyi Smithien suvussa Topsfieldin ajoista asti) lisäksi Joseph teki vanhempien veljiensä kanssa kausiluontoisia väliaikaistöitä korjaten viljaa, rakentaen aitoja ja kaivaen kaivoja saadakseen kokoon käteistä rahaa tilan velkojen maksuun. ... Josephin viehätys salattujen esineiden etsimiseen muodostui hänen isänsä samasta viehätyksestä ja hänen vertaistensa ja työnantajiensa vaikutuksesta. (s. 151)1

Joseph Smith oppi aarteenetsinnän taidot isältään ja myös Luman Walterilta, joka asui Sodus-nimisen kaupungin pohjoispuolella. Walter saapui Ontarion piirikuntaan jonkin aikaa elokuun 1818 jälkeen, jolloin hän karkasi vankilasta Hillsboroughn piirikunnassa New Hampshiressa, missä hänet oli tuomittu syylliseksi "tällä paikkakunnalla asuvien ihmisten hyväuskoisuuden hyväksikäytöstä, teeskennellen osaaavansa taikuutta, kädestälukemista, manausta jne." ... Aivan samoin kuin Joseph Stafford2 yhdisti okkultismin lääketieteeseen ja jätti tietonsa perintönä tuleville sukupolville, tieto rohdoista kulki [Walterin] perheessä, johon kuului intialainen yrttitohtori ja thompsonilainen kasvitohtori. Taikuus Smithien perheen ympärillä Ontarion piirikunnassa oli siis täynnä vaikutuksia, jotka takautuivat erilaisiin myöhäisen 1600-luvun lahko-okkulttisiin perimätietojen siirtymiin.3 (ss. 151-2)

Joseph Smith nuorempi käytti kolmea näkykiveä aarteenetsintävuosinaan. Nähtävästi hän löysi ensimmäisen näistä, jota kuvaillaan sanoilla "valkeahko läpinäkymätön kivi," syyskuussa 1819, lainaamalla Sally Chasen vihreää lasia; hän löysi mielikivensä, ruskean, kun hän kaivoi veljineen kaivoa Chasen perheelle vuonna 1822. Jolloinkin v. 1825 jälkeen, ollessaan Susquehannan laaksossa, eräs Jack Belcher, aarteenetsijä ja suolankaivaja, antoi hänelle vihreän kiven. (s. 152)4

On olemassa monia kuvauksia Joseph nuoremman kyvyistä käyttää näkykiveä. Eräässä sellaisessa kerrotaan, miten Smith itse kuvaili mystisin, melkeinpä vapaamuurarimaisin termein, kuinka hän oli löytänyt ensimmäisen, valkoisen kivensä. Katsoen Sally Chasen lasiin hän näki kiven sadan viidenkymmenen mailin päässä, haudattuna puun juurelle. "Se muuttui pian valaisevaksi ja häikäisi hänen silmiään, ja vähän ajan kuluttua se tuli yhtä kirkkaaksi kuin aurinko keskipäivällä." Smith kertoi, kaivettuaan kiven ylös vaivalloisen matkan jälkeen, miten hän "laittoi sen hattuunsa ja huomasi, että aika, paikka ja välimatkat olivat hävinneet; että kaikki esteet oli poistettu, että hänellä oli hallussaan yksi Jumaluuden ominaisuuksista, Kaikkinäkevä Silmä." Jos kivi antoikin Josephille "selvänäön", ehkä lähennellen selittävän maguksen jumalallisia voimia, tuo näkö pantiin maailmallisten päämäärien palvelukseen. Pomeroy Tucker kirjoitti, että Joseph käytti kiveä ennustukseen ja varastetun omaisuuden etsintään; Martin Harris kuvaili Josephin etsineen kadonnutta neulaa höylänlastukasasta kivi "vanhassa valkoisessa hatussa" kasvot hatun kupua vasten painettuina. William Stafford kertoi, miten hän oli lähtenyt Smithien kanssa kaivamaan "paria kolmea tynnyriä kultaa ja hopeaa" lähellä maatilansa taloa; sillä välin kun Joseph vanhempi asetti pähkinäpensaan varvut ja teräksisen keskussauvan rituaaliympyröiksi, mumisi asiaankuuluvat loitsut ja käskenyt joukkion olemaan hiiskahtamatta, Joseph nuorempi pysyi talossa "katsoen kiveensä ja seuraten pahan hengen liikkeitä".5 (ss. 152-3)

Vuoteen 1825 mennessä oli Smithin rahankaiveluyritysten osanottajista sukeutunut selvä ryhmä. Martin Harrisin mukaan "Siinä naapurustossa oli ryhmä, joka kaivoi etsien rahaa, jonka muinaisten ihmisten oletettiin piilottaneen. ... He kaivoivat etsien rahaa Manchesterissä, Palmyrassa, myöskin Pennsylvaniassa ja muilla paikkakunnilla." Peter Ingersoll väitti, että häntä "pyydeltiin usein mukaan joukkoon, mutta kieltäydyin aina ryhtymästä yhdeksi heistä." Kuitenkin hän erään kerran meni mukaan kokeilemaan mineraalisauvaa Joseph vanhemman kanssa ollessaan "vapaa" härkiensä syödessä laitumella. Kun Smith vanhempi pani hänet tiukalle hänen epäuskostaan, Ingersoll sanoi: "... pidin parempana peittää tunteeni ja esittää hyväuskoista typerystä, kuin paljastaa itseni hänen harmikseen." Vasta-alkajat ja yleisö muodostuivat enemmän tai vähemmän uskovista perheestä ja naapureista ja laajemmasta vertaisten ryhmästä. (s. 153)6

Brooken lähteitä, joilla hän perustelee johtopäätöksiään:

1. Joseph Ketts, Rites of Passage: Adolescence in America, 1790-Present; Richard Bushman, Joseph Smith, 59, 82, 84; Larry Porter, "The Church in New York and Pennsylvania, 1816-1831," in F. Mark McKiernan et al., eds., The Restoration Movement: Essays in Mormon History, 31; Willard Chase affidavit, in Rodger Anderson, Joseph Smith's New York Reputation Reexamined, ss. 120-6.
2. Eräs tivertonilainen almanakanvalmistaja, lääkäri ja ennustaja, joka toi aarteenetsintäkulttuurin pohjoiseen Ontarion piirikuntaan. Joseph Smith asui Luoteis-Manchesterissä Stafford-kadulla, joka oli nimetty Joseph Staffordin sukulaisten mukaan.
3. Quinn, Early Mormonism and the Magic World View, ss. 53-111.
4. Quinn, Early Mormonism, ss. 38-41.
5. Quotations from Martin Harris interview, originally published in Tiffany's Monthly V, May 1859, reprinted in Francis W. Kirkham, ed., A New Witness for Christ in America: The Book of Mormon, rev.ed., 2:377; and from William Stafford affidavit, in Anderson, Joseph Smith's New York Reputation Reexamined, 144. Also see W.D. Purple's reminiscences, Norwich Chenango Union, May 3, 1877, republished in Walker, ed., Dale Morgan on Early Mormonism, 333-4; Tucker, Mormonism, 20; and Walker, ed., Dale Morgan on Early Mormonism, 233.
6. Lists of the money-diggers are given in the Harris interview, in Kirkham, edl, New Witness, 2:377, and Tucker, Mormonism, 38-39. For Peter Ingersoll, see affidavit, in Anderson, Joseph Smith's New York Reputation Reexamined, 134-8.