Early Mormonism and the Magic World View (Revised and Expanded Edition) ISBN 1-56085-089-2

Tätä läpikotaista tieteellistä tutkimustyötä okkulttisista perinteistä Smithin, hänen perheensä ja muiden mormonismin perustajajäsenien ympärillä ei saa vähätellä. Nykyään mormonismista pois kadonneiden käytäntöjen joukossa ovat m.m. taikavarpujen käyttö jumalallisen ilmoituksen saamiseksi, astrologian harjoitus lastensiittämisen ja kylvämisen parhaiden ajankohtien päättämiseksi, kallonmuotojen tutkiminen luonteenominaisuuksien ymmärtämiseksi, manauskaavojen käyttö kadonneiden esineiden löytämiseksi ja suojelevien amulettien kanto. Tekstiin liittyy 94 valokuvaa ja piirrosta.

The famous Belcher/Dibble" stone, obtained by young Joseph before he began the translation of the Book of Mormon in Susquehanna County, Pennsylvania. Described by D. Michael Quinn, Early Mormonism and the Magic World View (SLC, 1987), pp. 39-41, 195-200. Sold to a private collector.

Tämä on nerokas ja oppinut kirja, joka vie meitä kauemmas taikuuden maailmaan kuin mikään aiempi mormonismia tutkiva teos. Tästä lähtien kenen tahansa, joka haluaa tutkia taikuutta suhteessa mormonismiin, on aloitettava Quinnin tutkielmasta.
— Richard L. Bushman

Michael Quinnin Early Mormonism and the Magic World View ei ole enempää eikä vähempää kuin oppineisuuden taidonnäyte. Se on erittäin opettavainen ja varsin huomattava yksityiskohtainen tutkimustyö. Joseph Smithin ja hänen perheensä ja useiden tuttujensa sekaantuminen okkulttisiin uskomuksiin ja taikuuden harjoittamiseen ei ole mikään uutinen. Smithiä syytettiin aikanaan aarteenetsinnästä, näkykiviin luottamisesta ja senkaltaisista okkulttisista jutuista, mutta suorempien syytösten todisteet olivat paljolti lähteistä, jotka MAP-kirkon onnistui vuosien myötä latistaa sen perusteella, että kirkon vihollisiin ei ole uskomista, ja taas että jokainen, joka kirjoittaa tai todistaa Joseph Smithiä vastaan, on vihollinen. Viime aikoina sekä kirkon että sen ulkopuoliset historioitsijat ovat murentaneet tätä kilpeä, kunnes nykyään ei enää ole mahdollista kieltää ilmiselviä tosiasioita.

Quinnin tutkielman vahvuus on mielestäni kolmisäikeinen:

1. Se tuo esille vaikuttavan tietomäärän kansanuskomuksista ja niiden harjoittamisesta 1800-luvun Amerikassa;
2. se näyttää lukijalle hämmästyttävän sarjan yksityiskohtaisia tapahtumia ja tapoja, jopa alleviivaavasti; ja
3. se osoittaa selvästi eri lähteiden vahvistamisen avulla, että tässä asiassa kirkon perinteiset historioitsijat ovat joko olleet jokseenkin tietämättömiä tai sitten ovat tahallaan peitelleet tietoa kaunistellakseen mormonismin julkisivua. Epäilen, että molempia.

Useimmat kirkot ovat sekaantuneet jonkinasteiseen taikauskoon ja sen harjoittamiseen, eikä nykypäivän mormonikirkko ole poikkeus. Mietipä vaikkapa pyhien sanojen käyttöä — erityisesti nimien, manausten tai jähmeiden rituaalien oletettua voimaa. Mutta senkaltaiset asiat ovat niin jokapäiväisiä ja tavaksi tulleita, ettei niitä yleensä nähdä maagisina. Useimmat mormonit ovat onnistuneet elämään hyvinvoivasti Mormonin kirjan maagisen kääntämisen kanssa pitämällä sitä ilmoituksena tai innoituksena tai jonakin sellaisena; ja näkykivet, jotka Quinnin kertomuksessa eivät olleet epätavallisia varhaisten kirkon jäsenten joukossa, ovat jääneet vähimmälle mahdolliselle huomiolle kirkon virallisessa historiankirjoituksessa.

Profeetan aarteenetsintää, mitä on ollut vaikea jättää huomiotta, on pidetty anteeksiannettavana nuoruuden harhautumisena. Quinnin mukaan taikuus lähes katosi mormonismista 19. vuosisadan loppuun mennessä, mutta useimmat mormonit ovat silti tietoisia sen osittaisesta läsnäolosta. Sehän kuitenkin lisää hiukan maustetta uskontoon.

Mutta Quinn paljastaa paljon enemmän tuosta taikuuden osuudesta, kuin mitä useimmat edes asioista hyvin perillä olevat mormonit ovat voineet epäillä — katsastetaanpa muutamaa hänen lukujensa otsikoita: Taikavarpuja, aarteenmetsästystä ja näkykiviä; Rituaalitaikuus, astrologia ja talismanit; Taikapergamentteja ja okkulttisia neuvonantajia. Epäilemättä kirja ei pidä sisällään yllätyksiä niille, jotka ovat hyvin perehtyneet mormonismin alkuperän viimeaikaiseen tutkimukseen, kun ottaa huomioon kirkon nykyisten, erinomaisten historioitsijoiden sadon, mutta tunnustan yllättyneeni ja järkyttyneeni Quinnin näyttäessä kuinka pitkälle varhaiset kirkon johtajat uskoivat astrologiaan — kuinka Joseph Smith esimerkiksi ajoitti jopa eräät lukuisista avioliittoon vihkimisistään astrologisten taulukoiden avulla.

Kuten useimmilla tutkimustöillä, on Quinninkin teoksella heikkoutensa: esimerkiksi taipumus yleistykseen, joka joskus jättää ottamatta huomioon erot paikoissa ja ajoissa; ylenmääräinen huomion kiinnitys silloin tällöin asioihin, jotka eivät oikeastaan koske mormonismia; eikä Quinn onnistu täysin hyödyntämään käsittelemiensä tärkeiden maagisten tapausten sisältöjä. On vielä lisättävä se ongelma, että hän käsittelee sellaisia aiheita kuten astrologiaa ja frenologiaa kuin ne olisivat enemmän tai vähemmän luonteeltaan samankaltaisia manipuloivan taikuuden kanssa.

Lopuksi minua kalvaa eräs ongelma lukiessani kirjaa. Mikä on Quinnin oma näkökulma taikuuteen mormonismin uskonvaateiden yhteydessä? Hänen ei voida vaatia käsitellä omia näkemyksiään, mutta kirjan johdannossa hän tekee selväksi sen, että Joseph Smithin ja hänen perheensä ja ystäviensä sekaantuminen taikauskoon ja taian harjoittamiseen ei millään tavalla vaikuta hänen omaan uskoonsa mormonismin totuudesta. Hän lausuu yksiselitteisesti: "Minä uskon Jumalaan, enkeleihin, henkiin ja piruihin, ja että nämä ovat olleet yhteydessä ihmiskuntaan" (xx). Ehkäpä Quinnin vankan uskon salaisuus on hänen asenteessaan: vaikka taikuus ja uskonto eivät ole "identtisiä yksiköitä", ne eivät myöskään ole "vastakkaisia napoja" (xvi).

Hän on luonnollisesti oikeassa siinä, että uskontoon on ellei aina niin tavallisesti tarttunut sitä, mitä me nykyään pidämme taikuutena ja taikauskona. Mutta ainakin pinnalta hän näyttää huomattavan anteliaalta asenteessaan sellaisia asioita kohtaan, melkein ikään kuin ne todella olisivat Jumalan tapoja kohdata massat, tai niiden profeetat. Ne ovat ihmisen tapa kohdata Jumala, mutta eivät varmaankaan Jumalan tapa kohdata ihmiset.

— Sterling McMurrin

Aiheeseen liittyvää

Mormonin kirjan käännöstyö