James E. Lancasterin yhteenveto:

• Joseph Smith (1838, 1842)
• Emma Hale Smith Bidamon (1870, 1879)
• David Whitmer (1875, 1879, 1881, 1885, 1886, 1887)
• Oliver Cowdery (1834, 1859)
• Martin Harris (1882)
• Elizabeth Ann Whitmer Cowdery Johnson (1870)
• Michael Morse (1879)
• Isaac Hale (1834)
• Alva Hale (1834)
• William Smith (1883, 1884, 1891) ja
• Dr. Philastus Hurlburtin v. 1833 kokoamat Joseph Smithin naapurien lausunnot

Edellämainittujen silminnäkijöiden todistusten tutkiminen tuottaa seuraavan päätelmän Mormonin kirjan käännöstyön menetelmästä:

1. Nefiläiset tulkitsijat, joita usein kutsutaan "uurimiksi ja tummimiksi" löydettiin levyjen kanssa Kumoran kukkulasta;
2. näitä tulkitsijoita käytettiin ensiksi levyjen kääntämiseen;
3. tulkitsijoiden avulla käännetty osa kopioitiin sadalle kuudelletoista sivulle isoa kirjoituspaperia, jotka Martin Harris myöhemmin hukkasi;
4. näiden ensimmäisten 116 sivun hukkumisen vuoksi tulkitsijat otettiin lopullisesti pois [kesä/heinäkuussa 1828];
5. se Mormonin kirja, joka meillä on tänään, käännettiin kurkistuskiven avulla;
6. Smith käänsi panemalla kiven hattunsa kupuun ja peittämällä sitten kasvonsa hatulla pimentämään valon silmistä;
7. levyjä ei käytetty käännöstoimituksen aikana ja ne olivat silloin usein jopa poissa näkyviltä;
8. huoneessa oli joskus muitakin, kun Smith saneli kirjurille; ja
9. [melkein] kaikki todistajat ovat yhtä mieltä näistä asioista.

Varhaisimmat lehtijutut eivät eroa tästä kuvailusta sanottavasti.1

Mm. tähän Lancasterin yhteenvetoon perustuen on mielenkiintoista huomata, että 25 kesäkuuta 1992 seminaarissa uusille lähetysjohtajille vanhin (apostoli) Russell M. Nelson sanoi: "Tämän käännöksen ihmeenomaisen menetelmän yksityiskohtia ei vieläkään tiedetä täydellisesti. Onhan meillä silti joitakin arvokkaita siruja." Ensign, heinäk. 1993, s. 62. Sitten hän siteerasi David Whitmerin vuodelta 1887 peräisin olevaa kertomusta, jossa Joseph Smithillä "oli tapana panna kurkistuskivi hattuun ja painaa kasvonsa sen kupuun..."

Useat todistajat väittivät, että Smith näki englanninkielisiä sanoja tai kirjaimia ilmestyvän silmiensä eteen. Kuitenkin joissakin toisissa samojen tai toisten miesten lausunnoissa ja ilmoituksissa (LK 8, 9) vihjataan käännnösmenetelmään, joka ei ollut automaattinen tai mekaaninen.

Tätä tukevat ne tuhannet korjaukset ja tekstien muutokset, joita Joseph Smith teki alkuperäiseen käsikirjoitukseen. Kolmanteen eli vuoden 1840 Mormonin kirjan laitokseen painettiin seuraava huomautus: "Kääntäjän huolellisesti tarkistama." B.H. Roberts päätteli:

Mormonin kirjan kääntäminen "tulkitsijoiden" ja "kurkistuskiven" avulla ei ollut pelkkä mekaaninen tapahtuma, vaan vaati profeetalta äärimmäistä mielen ja henkisen voiman keskitystä... (Young Men's Manual, 1903-4, p. 69)

Tämä näkökanta nefiläisten aikakirjan kääntämiseen selittää sen, että Mormonin kirja, vaikka se onkin muinaisen aikakirjan käännös, on siitä huolimatta kirjoitettu profeetalle tutun ajan ja paikan englanninkielisillä sanonnoilla; ja Joseph Smithin kaltaisen heikosti koulutetun henkilön viallisella englannin kielellä, mitä tulee kokoonpanoon, fraseologiaan ja kielioppiin; se selittää myös fraseologian ja kirjallisen tyylin samankaltaisuuden, joka esiintyy läpi koko teoksen. (Young Men's Manual, 1903-4, p. 71)

On myös selvää, että kun Joseph Smith tuli nefiläisten aikakirjassa kohtaan, jossa oli mukana raamatullista materiaalia, hän yksinkertaisesti kopioi kohdan kuningas Jaakon raamatunversiosta tehden samalla soveliaiksi katsomiaan muutoksia. Viimeksi mainittakoon, että Joseph Smithin saamat ilmoitukset kesäkuuhun 1829 saakka tulivat kurkistuskiven kautta (jotkut Opin ja Liittojen kirjat lukujen alkusanat käyttävät sanoja "uurim ja tummim"), mutta Joseph Smith valtuutti lukuisia muutoksia sekä sanoihin että sisältöön näissäkin.

Joseph Smith mainitsi useaan kertaan, miten hän käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjalla ja voimalla "uurimin ja tummimin" avulla, mutta termiä käytettiin epäselvästi. Sanat "uurim ja tummin" eivät ilmene Mormonin kirjassa, varhaisissa ilmoituksissa tai varhaisissa sanomalehtijutuissa. Ensimmäisen kerran sen tapaa v. 1833 viittaamassa nefiläisten tulkitsijoihin, kun W.W. Phelps samaisti ne mormonilehti The Evening and Morning Starin ensimmäisessä painoksessa. Vuoteen 1835 mennessä termi oli lisätty ilmoitukseen, joka julkaistiin Opin ja Liittojen kirjan lukuna 10 (jae 1) ja sen jälkeen sitä käytettiin tarkoittamassa sekä nefiläisten tulkitsijoita että Joseph Smithin ja lukuisten muiden kurkistuskiviä.

David Whitmerin kertomuksessa mainittujen "uurimin ja tummimin" tai "tulkitsijoiden", jotka pantiin hattuun, oli pakko merkitä Joseph Smithin näkykiveä, sillä David ei tavannut Josephia ennen kuin kesäkuussa 1829, vuotta sen jälkeen, kun "tulkitsijat" oli otettu pois Smithiltä. Sama koskee Oliver Cowderyn termin käyttöä hänen kuvaillessaan käännösmenetelmää. Hän muutti asumaan Smithien luo talvella 1828 toimimaan Smithin kirjurina.

Lähteitä:

1. James E. Lancaster, "The Translation of the Book of Mormon" Dan Vogelin toimittamassa teoksessa The Word of God: Essays on Mormon Scripture, ss. 97-112.
2. Richard Van Wagoner and Steve Walker, "Joseph Smith: 'The Gift of Seeing'" Dialogue, Vol 15, No. 2, pp. 49-68. pdf-tiedosto
3. Paul E. Dahl, "Theories of the Origin, Translation Process and Publication of the Book of Mormon," unpublished 1982 paper. Paul oli tämän kirjoittaessaan MAP-kirkon instituutin johtaja ja vaarnanjohtaja.