Myöhemmän kertomuksensa mukaan Smith oli ennen vuotta 1826 nähnyt Jumalan ja Jeesuksen ja tapasi säännöllisesti kerran vuodessa enkeli Moronia, joka kertoi ja opetti hänelle joka kerta ihmeellisiä asioita sekä näytti paikan Kumoran kukkulalla, missä Mormonin kirjan kultalevyt ym. olivat säilössä.

Minusta vaikuttaa kummalliselta, että tällainen ihmeellisiä asioita kokenut mies, vaikka olikin vielä nuori, yritti hankkia rahaa huiputtamalla tuttuja ja tuntemattomia sanomalla, että hän pystyy löytämään aarteita maasta näkykiven avulla. Mormonit pyrkivät pitkään kieltämään koko oikeudenkäynnin edes tapahtuneen, mutta kun siitä löytyi todisteita, he vaihtoivat taktiikkaa ja yrittävät nyt vähätellä asiaa muulla tavoin.

Jotkut huomauttavat kiihkeästi, ettei Smithiä tuomittu syylliseksi tässä oikeudenkäynnissä. Tämä ei kuitenkaan ole jutun pääasia; tärkeintä tässä jutussa ovat kaikkien rahankaivelussa mukana olleiden todistukset. Kaikki todistajat — Smith itse mukaan lukien — myönsivät, että hän väitti kykenevänsä näkemään maan alle kätkettyjä esineitä näkykivien avulla.

Jos joku mormoni suostuu myöntämään, että maaliskuun 20. päivän oikeudenkäynti v. 1826 todella on historiallinen tapahtuma, niin hän astuu polulle, joka johtaa tutkimukseen siitä, miksi Smith ensinnäkin pidätettiin ja joutui oikeuteen.

Tämän pitäisi johtaa rehellisen tutkijan tarkastamaan kaikki lukuisten muiden asianosaisten todistukset Smithin kurkistelusta näkykiveen jo ennen Stowellin tapausta.

Seuraavan askeleen olisi pakostakin oltava se, että samainen rehellinen tutkija tajuaa, mitä se kaikki merkitsee: että Smith oli itse asiassa ryhtynyt harjoittamaan kurkisteluaan viimeistään jo niin varhain kuin v. 1822, kuten Willard Chase todisti — silloin, kun Smith sai käsiinsä ruskean kivensä kaivaessaan Chaselle kaivoa.

Silloin rehellinen tutkija myös tajuaisi, että Lucy Mack Smithin (Josephin äidin) lausunto siitä, miten Stowell palkkasi Smithin etsimään maahan haudattuja esineitä yliluonnollisin keinoin eikä kaivelemalla kuoppia, merkitsi sitä, että Smith oli ehtinyt harjoittaa kurkisteluaan tarpeeksi kauan hankkiakseen siitä mainetta jo ennen kuin Stowell koskaan oli tavannutkaan häntä — mikä taas merkitsee sitä, ettei tämä Stowellin kurkistelutapaus ollut mikään yksittäinen kertajuttu.

Nyt tuo rehellinen tutkija tajuaisi, että jos Smith olisi, niin kuin hän itse väitti, saanut puhuttua Stowellin ympäri ja lakkaamaan haaveilemasta aarteesta noin kuukautta etsinnän alusta laskien, lokakuussa 1825, niin ei kai silloin olisi kenelläkään ollut mitään syytä haastaa Smithiä oikeuteen "petkuttajana" 20.3.1826 — viittä kuukautta myöhemmin.

Sitten tutkijamme tajuaisi, että tapahtumien aikataulu tekee Smithin v. 1838 kirjoitetusta väitteestä valheen, joka on kehrätty vesittämään hänen sekaantumistaan okkulttisiin ja petollisiin hankkeisiin.

Vielä tutkijamme tajuaisi, että se merkitsee Smithin myöhempien väitteiden Jumalan, Jeesuksen ja enkelien käynneistä olevan pelkkää hänen oman 1820-luvun elämänsä parantelua — eihän ole olemassa edes minkäänlaisia aikalaisten kertomuksia sellaisista ihmeellisistä tapahtumista. Smith jätti kertomatta kaiken viisivuotisesta urastaan selvänäkijänä ja korvasi sen keksityllä historialla, jonka mukaan hän rukoili, luki Raamattua ja nautti säännöllisesti taivaallisten sanansaattajien henkilökohtaisista vierailuista ja opetuksesta.

Lopuksi tutkijamme tajuaisi, että kun Smith oli oikeudessa syytettynä petoksesta maaliskuussa 1826, niin hänen v. 1838 esitetyt väitteensä siitä, miten "enkeli Moroni" ohjasi ja opetti häntä vuodesta 1823 alkaen valmistellen "tosi evankeliumin palautusta", voivat olla ainostaan täyttä valhetta. Todellinen sanansaattaja olisi luonnollisesti kyennyt neuvomaan Smithiä pysyttelemään poissa toimista, jotka vaikuttavat pahoilta.

Mutta eikö Smith olisi voinut katua toimiaan ja silti olla oikea profeetta? Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt pitää okkulttisia uskomuksiaan poissa edes Mormonin kirjasta, vaan esim. seuraavissa kohdissa esiintyy samainen tavanomainen 1800-luvun alun Amerikassa esiintyvä kansanusko käsistä luisuvista, kirotuista aarteista:

Ja ne Gaadiantonin rosvot, jotka olivat laamanilaisten keskuudessa, tekivät maan levottomaksi, niin että sen asukkaat alkoivat kätkeä aarteitansa maahan; ja ne alkoivat luisua heidän käsistänsä, sillä Herra oli kironnut maan, niin etteivät ne pysyneet heillä eivätkä he saaneet niitä takaisin. Mormon 1:18

Ja katso, jos mies kätkee aarteen maahan, ja Herra sanoo: Olkoon se kirottu sen miehen syntisyyden tähden, joka sen kätki, niin katso, se on oleva kirottu.
Ja jos Herra sanoo: Ole kirottu, niin ettei kukaan ihminen enää konsanaan löydä sinua, niin katso, konsanaan ei kukaan ihminen sitä tapaa. Helaman 12:18-19

Katso, me laskemme työkalun tähän, ja huomenna se on poissa; ja katso, meidän miekkamme ovat meiltä otetut sinä päivänä, kun me olemme niitä taistellaksemme etsineet.
Me olemme kätkeneet aarteemme, ja ne ovat luisuneet meiltä pois maan kirouksen tähden.
Voi, kunpa olisimme tehneet parannuksen sinä päivänä, kun Herran sana tuli meille; sillä katso, maa on kirottu, ja kaikki luisuu käsistämme eikä mikään pysy meillä. Helaman 13:34-36

Koska me kaikki tiedämme aivan hyvin, ettei ihminen voi sen paremmin näkykivien kuin minkään muidenkaan mystisten taikakeinojen avulla nähdä mitä maan alla on, pitäisi suorien ja yksinkertaisten johtopäätösten olla kenen tahansa helposti vedettävissä.

A.W. Bentonin v. 1831 antama selostus Joseph Smithin oikeudenkäynnistä South Bainbridgessä v. 1826