Tämä kirja on lähestulkoon kaikenkattava — paitsi että kuvitus puuttuu. Buerger on luultavasti käynyt läpi kaiken saatavissa olevan materiaalin mitä temppelimenoihin ja -käytäntöön tulee. Alunperinhän, Joseph Smith nuoremman aikana, ei mitään saanut panna paperille 'pyhyyden' vuoksi. Tiedot opetettiin suullisesti henkilöltä toiselle.

Suurin muutos menoihin tapahtui luultavasti jo pian Smithin liityttyä vapaamuurareihin — ensin menoihin sisältyi pesuja ja voiteluja, mutta Smith ihastui ilmeisesti silmittömästi vapaamuurarien salamyhkäisiin tunnussanoihin ja käsiotteisiin, koskapa 'lainasi' niitä enemmän tai vähemmän suoraan mormonien temppelimenoihin. Sitä paitsi muistuttaa koko kultalevyjen löytämisjuttu kovasti vapaamuurareilla esiintyvää legendaa Hiram Abiff-nimisestä miehestä. Joseph Smithin ympäristössähän oli useita vapaamuurareita jo ennestään, esimerkiksi hänen oma vanhempi veljensä Hyrum Smith.

Buerger esittelee koko mormonitemppelien historian Kirtlandin päivistä alkaen, selostaa perin pohjin Joseph Smithin Nauvoossa määräämän endowmenttitoimituksen (jota Brigham Young aikoinaan muutti tuntuvasti) ja antaa (liian) lyhyen katsauksen vapaamuurariudesta. Buerger on mahdollisesti jättänyt tämän aiheen vähälle, koska yhteyskohdan käsittely yleensä loukkaa tosiuskovaisia mormoneja, ja sitä paitsi monet muut ovat kirjoittaneet aiheesta. Kirjassa selitetään myös viime vuosisadan muutoksia ja spekuloidaan mahdollisista tulevista revisioista. Paljon pohditaan ns. toisen endowmenttitoimituksen kehitystä. Siitä monet mormonit tuskin ovat kuulleetkaan, tai tietävät siitä hyvin vähän.

Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon kirjan selostus siitä, miten temppeleissä läpikäytävä elävien näyttelijöiden esittämä draama vaihdettiin aikaa myöten studiossa filmattuun elokuvaversioon. Kirkko on esim. lainannut alussa nähtävään luomisdraamaan Walt Disneyn elokuvaa Fantasia. Filmin tiedot löytyvät tältä sivulta.

Kaikkien temppelitoimituksista kiinnostuneiden, niin ulkopuolisten kuin mormonien itsensäkin, kannattaa lukea tämä kirja. Lisätietoa vapaamuurarien vaikutuksista mormonien temppelitoimituksiin löytää myös D. Michael Quinnin teoksesta Mormon Hierarchy: The Origins of Power.

Kirjan takakannesta:

Tämä lähdekirja pohtii temppelikäsitteen alkuperää, vertailee rituaaleja ja seremonioiden muutosta. Se tarjoaa kiehtovan ajanlaskun kehityksestä, joka liittyy myöhempien aikojen pyhien temppeleihin ja temppelitoimituksiin. Buerger kartoittaa adoptiosinetöinnin hylkäämisen — se liitti kerran yhteen perheitä ilman sukulaisuussuhteita — ja tutkii ns. toisen voitelun melkein täydellistä katoamista — aikoinaan sitä pidettiin temppelitoimituksen huippuna.

Mormonit käyvät lähiympäristön kappeleissa sunnuntaisin, mutta erityistilanteissa he pukeutuvat seremonialliseen vaatetukseen ja palvelevat Jumalaa temppeleissä, jonne pääsy on rajoitettu. Temppeleitä on ympäri maailmaa 47 kappaletta, näistä noin puolet Yhdysvalloissa. [Marrask. 2000 niitä on jo 100, suom.huom.] Kävijöiltä vaaditaan vala, jonka mukaan he eivät saa keskustella kokemuksestaan ulkopuolisten kanssa eikä edes keskenään. Heille kerrotaan, että Jumalan salaisuuksia paljastettiin ensin muinaiselle juutalaisuudelle ja sitten mormonismin perustajalle, Joseph Smithille ja häntä seuraaville Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon profeetoille. Mormoniseremonia kehkeytyi vähitellen kahden vuosikymmenen aikana lainaten monia eri lähteitä. Ohiossa suoritetut ensimmäiset menot koostuivat jalkojen pesusta ja pyhästä ehtoollisesta, jotka molemmat perustuvat Uuden testamentin malleihin.

David Buerger dokumentoi seremonian laajenemisen v. 1836, jolloin se lainasi Vanhan testamentin teemoja puhdistuksesta ja voitelusta. Buerger osoittaa ajan lähteistä, miten mormonit omaksuivat vapaamuurariuden Illinoisissa 1840-luvulla. Vaatetuksen, symbolien ja muiden vapaamuurarikomeuksien mukana Illinoisissa tehtiin lisäuudistuksia. Asennettiin suuria altaita, joissa 3-5 henkeä kerrallaan saattoi peseytyä, erikseen sukupuolen mukaan. Smithin kuoleman jälkeen hänen seuraajansa Brigham Young laajensi seremonian dramaattista osaa käsittämään luomismyytin. Pesua ja voitelua yksinkertaistettiin siten, että niitä edustivat veden ja öljyn kevyt sipaisu otsalle ja raajoihin. 1930-luvulla tehtiin useita muutoksia pehmentämään naisten ja ei-mormonipapiston kohtelua, vapaamuurarien ainesten käyttöä ja salaisuuksien paljastamisen rankaisuja.

Palvojat pitävät yhä vapaamuurarimaisia vaatteita, esiliinoja, myssyjä ja (naiset) harsoja. The Mystery of Godliness: A History of Mormon Temple Worship on saatavilla olevista kehittyvien temppelimenojen roolia mormoniuskonnon ja hengellisten käsitteiden yhteyttä käsittelevistä kirjoista tarkin.

Signature Books kirjoittaa kotisivullaan näin:

Mormonien temppelitoimituksia ympäröi salaisuuden verho. Kun sen on virallisesti tarkoitus säilyttää kokemuksen pyhyys, vaitiolo saa monet myöhepien aikojen pyhät ymmälleen. Mitkä ovat pyhän temppelitoimituksen synnyt ja kehitykset, ja mikäli nämä tunnettaisiin, olisiko kokemus merkityksellisempi? Nykyajan seurakuntalaisilla ei ole tarvittavaa tuntemusta asiayhteyksistä voidakseen tulkita vertauskuvallisuuden vanhentuneita ja synkretistisiä1 aineksia.

David Buerger jäljittää esimerkiksi esitoimitusten kehityksen. Näihin kuuluvat Uuden testamentin tapainen jalkojen pesu, joka lähti alkuun MAP-kirkon Ohion-kauden aikana; monimutkaisemmat vanhatestamentilliset pesut ja voitelut, jotka otettiin mukaan Illinoisissa ja jotka suoritettiin suurissa ammeissa — öljyä kaadettiin kävijän päähän; sekä Utahissa käyntiin lähteneen nykyisen vesi- ja öljyripottelun jäljet. Hän osoittaa, miksi seremonian dramaattiseen osaan sekoittuu ajoitukseltaan vääriä tapahtumia — uudistus, joka on alkuperäiselle draamalle vieras.

... Raamatullisia malleja, vapaamuurarien perusmuotoja, kansanuskomuksia ja rajaseutujen neuvokkuutta käytettiin kaikkia tämän mormonismin korkeimman palvontamuodon luomiseen. Päiväkirjamerkinnät ja muut alkuperäislähteet dokumentoivat sen kehityksen.

David John Buerger on valmistunut Brigham Youngin yliopistosta. Hän on aiemmin toiminut Communications Week-lehden päätoimittajana ja on nykyään yksityinen IT-konsultti. Hänen tutkielmansa mormonihistoriasta aikakauslehdessä Dialogue: A Journal of Mormon Thought saavutti Mormonihistoriallisen seuran palkinnon parhaasta artikkelista. Hän on myös ollut mukana toimittamassa teosta Line Upon Line: Essays on Mormon Doctrine.

Sisältö

1. Prelude to the Endowment
2. The Kirtland Ceremony
3. Joseph Smith's Ritual
4. Brigham Young's Revisions
5. Developments in Nineteenth-Century Utah
6. The Twentieth-Century Temple
7. Conclusion

Appendix 1 The December 1845 Meetings of the Holy Order
Appendix 2 Published Descriptions of the Temple Ceremony

Lisäluettavaa:

1. Synkretismi = erilaisten uskontojen t. oppien sekoittumista.