6 Rikos luontoa vastaan

... sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet
luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta
yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan
syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet
miespuolten kanssa, riettautta...
— Roomalaiskirje 1:26-27

Useimmat nuoret joutuvat jo varhain tekemisiin masturbaation eli itsetyydytyksen kanssa. Monet itseään asiantuntijoina pitävät selittävät, että se on luonnollista ja hyväksyttävää, ja usein puhuteltavakseni joutuvat nuoret miehet lainaavat näitä masturbaation kannattajia puolustellakseen omia tekojaan. Tähän meidän on vastattava, että monilla aloilla — juomisessa, tupakanpoltossa ja sukupuolisessa käyttäytymisessä, vain muutamia mainitakseni — maailman normit etääntyvät yhä kauemmaksi Jumalan laista. Kirkolla on erilainen, korkeampi mittapuu.

Niinpä muinaiset kuten nykyisetkin profeetat tuomitsevat masturbaation. Se saa aikaan syyllisyyden ja häpeän tunteita. Se on esteenä hengellisyydelle. Se on merkkinä lihan orjuudesta, ei siitä lihan herruudesta ja kasvusta kohti jumaluutta, joka on kuolevaisen elämämme tavoitteena. Aikamme profeetta on sanonut, ettei sellaista nuorukaista, joka ei ole vapaa tästä tavasta, tule kutsua lähetystyöhön.

Vaikka meidän ei tulisi pitää tätä heikkoutta sellaisena kauhistavana syntinä, jollaisia eräät muut sukupuolisynnit ovat, se on jo sinänsä kyllin paha vaatiakseen vilpitöntä parannusta. Ja mikä enemmän, se johtaa kovin usein vakavaan syntiin, aina tuohon syntiin luontoa vastaan: homoseksuaalisuuteen. Sillä aluksi yksin tehtynä se usein kehittyy keskinäiseksi masturbaatioksi — jota harjoitetaan toisen samaa sukupuolta olevan kanssa — ja siitä täydelliseen homoseksuaalisuuteen.

Kautta aikojen olemassa ollut synti

Homoseksuaalisuus on inhottava synti, vastenmielinen niille, jotka eivät tunne kiusausta siihen, sekä myös monille entisille rikkojille, jotka etsivät tietä ulos sen kynsistä. Se on nolostuttava ja epämiellyttävä keskustelunaiheeksi, mutta koska se on yleinen, koska on tarpeen varoittaa siitä tiffimättömiä sekä koska haluamme auttaa niitä, jotka ehkä jo ovat siihen sekaantuneet, sitä käsitellään tässä luvussa.

Tämä luonnottomuus, koskipa se miehiä tai naisia, määritellään "sukupuoliseksi viehtymykseksi samaa sukupuolta edustavaa henkilöä kohtaan tai sukupuolisuhteeksi samaa sukupuolta olevien välillä". Se on kautta aikojen olemassa ollut synti. Sitä esiintyi Israelin vaelluskautena sekä sen jälkeen ja sitä ennen. Kreikkalaiset suvaitsivat sitä. Rappeutuvassa Roomassa se oli yleinen. Muinaiset Sodoman ja Gomorran kaupungit ovat vertauskuvia viheliäisestä jumalattomuudesta, joka aivan erityisesti liittyy tähän luonnottomuuteen, kuten Lootin vieraista kertova tapaus osoittaa. (Ks. 1 Moos. 19:5.) Niin turmeltuneeksi oli Sodoma tullut, ettei sieltä löytynyt edes kymmentä vanhurskasta (ks. 1 Moos. 18:23-32), ja Herran oli hävitettävä se. Mutta tämä kuvottava tapa on pysynyt voimassa. Niin kauas taaksepäin kuin Henrik VII:n aikana tästä paheesta puhuttiin "iljettävänä ja inhottavana rikoksena luontoa vastaan". Jotkut omista asetuksistamme ovat noudattaneet tuota osuvaa ja kuvaavaa sanamuotoa.

Synti sukupuolisessa kanssakäymisessä pyrkii "kasvamaan kuin lumipallo". Sitä mukaa kuin estot karisevat pois, saatana houkuttelee lihallisen ihmisen yhä alemmaksi rappioon hänen etsiessään jännitystä, kunnes hän monissa tapauksissa menettää täysin kaikki aikaisemmat sopivaisuuskäsitteensä. Niinpä kautta aikojen — ehkäpä jatkona homoseksualismin harjoittamiselle — miehet ja naiset ovat vaipuneet niinkin alas, että ovat etsineet sukupuolista tyydytystä yhteydestä eläinten kanssa.

Luonnotonta ja väärää

Kaikki tällaiset poikkeamat normaaleista, sopivista heteroseksuaalisista suhteista eivät ole ainoastaan luonnottomia, vaan myös vääriä Jumalan silmissä. Kuten aviorikoksesta, sukurutsauksesta ja eläimeen sekaantumisesta, niistäkin rangaistiin Mooseksen lain mukaan kuolemalla.

Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla...
Jos joku sekaantuu eläimeen, rangaistakoon hänet kuolemalla, ja se eläin tappakaa.
Ja jos nainen ryhtyy eläimeen, mihin tahansa, pariutuaksensa sen kanssa, niin surmaa sekä nainen että eläin ... (3 Moos. 20:13, 15-16)

Laki on nyt vähemmän ankara, ja niin on myös valitettavasti yhteiskunnan suhtautuminenkin näihin vakaviin synteihin — jälleen uusi todiste yhteiskunnan rappeutumisesta. Joissakin maissa itse teko ei ole edes laiton. Tämä "liberalisoitumisprosessi" heijastuu Yhdysvalloissa homoseksuaaliyhdyskuntina suurimmissa kaupungeissamme, ja nämä vaativat poikkeavien uskomustensa ja tapojensa hyväksymistä "normaaleina", ovat tätä tarkoitusta ajavien mielenosoitusten ja anomusten takana, ovat muodollisesti järjestäytyneet ja jopa painavat omia perverssejä lehtiäänkin. Kaikkea tätä tehdään avoimesti, aiheuttaen vahinkoa niin vaikutukselle alttiille mielille, helposti myöten antaville ha[u]luille kuin myös kansalliselle säädyllisyydellemmekin.

Mutta tähdentäkäämme, etteivät oikea ja väärä, vanhurskaus ja a synti riipu ihmisen tulkinnoista, sopimuksista eivätkä asenteista. Yhteiskunnan hyväksyminen ei muuta jonkin teon luonnetta, se ei tee väärää oikeaksi. Vaikka kaikki ihmiset maailmassa hyväksyisivät homoseksuaalisuuden, niin kuin se näytti olevan hyväksytty Sodomassa ja Gomorrassa, sen harjoittaminen olisi silti syvä, musta synti.

Ne, jotka haluavat väit[t]ää, että homoseksuaalinen ihminen edustaa kolmatta sukupuolta ja ettei sellaisessa kanssakäymisessä ole mitään väärää, voivat tuskin uskoa Jumalaan tai Hänen kirjoituksiinsa. Jos Jumalaa ei olisi olemassa, tuollaiseen luonnottomaan ja sopimattomaan tapaan voitaisiin ehkä suhtautua eri tavalla, mutta henkilö,
joka hyväksyy pyhät kirjoitukset, ei voi sitä koskaan puolustella.

Joka rikkoo lain eikä pysy laissa, vaan pyrkii tulemaan laiksi itselleen ja haluaa pysyä synnissä ja kokonaan pysyy synnissä, ei voi tulla pyhitetyksi lain kautta eikä armon, ei oikeudenmukaisuuden eikä oikeuden kautta. Sen tähden hänen täytyy edelleen jäädä saastaiseksi. (LK 88:35)

Paavali osui kaikkiin sukupuolisynteihin ja vääristymiin liittyvän ongelman ytimeen kirjoittaessaan:

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
(1 Kor. 3: 16-17)

Uhka perhe-elämälle

Homoseksuaalisuuden kielteisistä sosiaalisista vaikutuksista ei mikään ole merkittävämpi kuin sen vaikutus avioliittoon ja kotiin. Normaali, Jumalan tarkoittama sukupuolisuhde kunniallisessa avioliitossa olevan miehen ja naisen välillä on suvunjatkamistoimenpide. Sellaiseksi se ilmoitettiin ja sellaisen käskyn saivat maan päällä olevat ensimmäinen mies ja nainen:

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ..." (1 Moos. 1: 27-28)
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (KH Moos. 3:24)

Avioliitto on Jumalan ihmisiä varten asettama, ja Paavali sanoo Timoteukselle, että ne, jotka kieltävät menemästä naimisiin, ovat luopuneet uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja. (1 Tim. 4:1, 3) "Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa." (1 Kor. 11:11) Tämä käsitys on toistettu uudelleen meidän armotaloutemme aikana:

Ja jälleen, totisesti minä sanon teille, että se, joka kieltää avioliiton, ei ole Jumalan asettama, sillä avioliitto on Jumalan säätämä ihmistä varten.
Sen tähden on lain mukaista, että miehellä on yksi vaimo, ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi, ja kaikki tämä, jotta maa täyttäisi luomisensa tarkoituksen. (LK 49:15-16) [ Moniavioisuus]

Säädös avioliitosta kohotetaan vieläkin ylemmäksi Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 132, jossa Herra selvittää, että vain iankaikkisen liiton avulla mies ja nainen voivat saavuttaa iankaikkisen elämän. Hän sanoo esimerkiksi, että naiset annetaan miehille, "jotta he lisääntyisivät ja täyttäisivät maan minun käskyni mukaan ja olisivat sen lupauksen täyttymys, jonka minun isäni antoi ennen maailman perustamista heidän korotuksekseen iankaikkisissa maailmoissa, jotta he synnyttäisivät ihmissieluja; sillä näin jatkuu minun Isäni työ, jotta hänet kirkastettaisiin". (LK 132: 63) Tällaiset kohdat viittaavat tietenkin selestiseen avioliittoon. [ Moniavioisuus]

Mikä asema on homoseksuaalisuuden kieroutumalla tässä yhteydessä? Selvästikin se on vihamielinen Jumalan tarkoituksia kohtaan siinä mielessä, että se kieltää Hänen ensimmäisen ja suuren käskynsä "lisääntyä ja täyttää maa". Jos tästä kauhistavasta tavasta tulisi yleinen, maasta katoaisivat asukkaat yhden ainoan sukupolven aikana. Tämä tekisi tyhjäksi Jumalan suuren ohjelman Hänen henkilapsiaan varten, sillä se jättäisi lukemattomia ruumista vailla olevia henkiä taivaalliseen maailmaan vaille tilaisuutta saada kuolevaisuuden mahdollisuuksia ja se epäisi kaikilta tämän tavan harjoittajilta iankaikkisen elämän, jonka Jumala on valmistanut meidän kaikkien ulottuville.

Yhtä vakava kuin aviorikos

Koska tämä synti on vakava, siitä seuraa kova rangaistus niille, jotka eivät tee parannusta. Syntiin syyllistynyt saattaa oivaltaa, että jäsenoikeuksien poistaminen tai kirkosta erottaminen on rangaistuksena pitkälle menevästä kiihdyttävästä hyväilystä, aviorikoksesta, huorinteosta sekä niihin verrattavista synneistä, jollei asianmukaista parannusta ole tapahtunut, mutta kuitenkin hän usein luulee, että koska hän ei ole syyllistynyt tekoon vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, hän ei ole tehnyt syntiä. Tulkoon siis selvästi sanotuksi, että homoseksuaalisuuden synnin vakavuus on yhtä suuri tai suurempi kuin huorinteko tai haureus ja että Herran kirkko ryhtyy yhtä ripeästi toimenpiteisiin homoseksuaalisuutta harjoittavan ja parannusta tekemättömän jäsenoikeuksien poistamiseksi tai hänen erottamisekseen kirkosta, kuin jos on kysymyksessä huorintekijä tai avionrikkoja, joka ei tee parannusta.

Kirkon auttamisohjelma

Koska kirkko tajuaa, miten vakava tämä ongelma on nyky-yhteiskunnassa ja että rikkomuksentekijät tarvitsevat apua voidakseen palata normaaliin elämään, se on määrännyt kaksi johtavista auktoriteeteistaan antamaan apuaan koko kirkon käsittävällä tasolla. Näiden kahden veljen johdolla, asianomaisten piispojen ja vaarnanjohtajien välityksellä, monet sekä kaukaisissa paikoissa että lähellä kirkon päämajaa sijaitsevilla alueilla asuvat ovat tulleet autetuiksi. Tämän tervehdyttämisohjelman menestys on tullut poliisin, oikeusistuimien ja tuomareitten tietoon, jotka useissa tapauksissa kääntyvät suoraan näiden kahden veljen puoleen, langettaen toisinaan vain ehdollisen tuomion.

Parannettavissa ja anteeksiannettavissa — ponnistelujen avulla

Tarkasteltuamme homoseksuaalisuuden paheen kielteisiä puolia, rumuutta ja yleisyyttä on muistettava se suurenmoinen seikka, että se on parannettavissa ja anteeksiannettavissa. Herra on luvannut, että kaikki synnit tiettyjä mainittuja syntejä lukuun ottamatta voidaan antaa anteeksi, eikä tämä pahe ole lueteltujen joukossa. Niinpä se voidaan antaa anteeksi, jos se täydellisesti hylätään ja jos parannuksentekijä on vilpitön ja ehdoton. Se on varmasti voitettavissa, sillä on lukuisia onnellisia ihmisiä, jotka kerran olivat tarttuneina sen otteeseen ja jotka tämän jälkeen ovat saaneet aikaan täydellisen muutoksen elämässään. Siksipä vastaan niille, jotka sanovat tämän tavan tai minkä tahansa muun paheen olevan parantumattoman: "Miten voit sanoa, että ovea ei voida avata, ennen kuin rystysesi ovat verillä, pääsi on kuhmuilla, lihaksesi ovat kipeitä? Se on tehtävissä."

Sitä ei tietenkään voida saavuttaa pelkästään pyytämällä. Se sisältää itsensä hallitsemisen. Platonilla oli tästä sanansa sanottavana: "Ensimmäinen ja suurin voitto on itsensä voittaminen; kaikista asioista häpeällisintä ja alhaisinta on sallia voitto omalle minälleen."

Se paha, mikä meitä kalvaa, on yleensä omaa aikaansaannostamme. Meidän on itse korjattava se. Ihminen on oman kohtalonsa herra, olipa se hyvä tai huono. Ihmisellä on synnynnäinen kyky parantua fyysisesti. Lääkäri voi puhdistaa haavan, ommella sen kiinni, sitoa sen hyvin, mutta ruumiin täytyy parantua omien luontaisten voimiensa avulla. Samalla tavoin hengen ja mielen parantumisprosessin on tapahduttava sisältä käsin — omasta tahdosta. Toiset saattavat olla apuna haavan polttamisessa, sen ompelemisessa sekä tarjoamalla puhtaan, sopivan ympäristön parantumista varten, mutta Hengen avulla ruumiin on itse parannettava itsensä. Niinpä jotkut voittavat homoseksuaalisuuden täydellisesti muutamassa kuukaudessa, toiset, jotka eivät ole yhtä vahvoja, edistyvät hitaammin ja vaativat enemmän aikaa täydellisen elämänmuutoksen aikaansaamiseksi. Parantuminen on yhtä pysyvä kuin asianomaisen henkilön tekemä päätös, ja edellyttää alituista valppautta samaan tapaan, kuin alkoholismista parantuminen.

On henkilöitä, jotka ovat saapuneet kirkkonsa johtajien puheille lannistuneina, masentuneina, hämmentyneinä, kauhistuneina, ja ovat myöhemmin poistuneet täynnä luottamusta ja uskoa itseensä, tuntien itsekunnioitusta sekä perheensä luottamus tukenaan. Muutamissa tapauksissa vaimot ovat saapuneet kyynelehtien ilmaisemaan kiitoksensa siitä, että heidän aviomiehensä on saatu palaamaan takaisin heidän luokseen. He eivät aina ole tietäneet, mikä on ollut vikana, mutta he ovat aavistaneet sen ja käsittäneet, että he olivat menettäneet aviomiehensä. Miehet ovat saapuneet aluksi katse maahan painettuna ja ovat sitten lähteneet viimeisestä keskustelusta kuukausien kuluttua katsoen puhuttelijaa suoraan silmiin. Ensimmäisen puhuttelun jälkeen jotkut ovat myöntäneet: "Olen iloinen, että jouduin kiinni. Olen yrittänyt ja yrittänyt korjata vikani, mutta tiesin, että minun täytyi saada apua ja minulla ei ollut rohkeutta pyytää sitä."

Kaikista niistä monista ihmisistä, jotka ovat käyneet läpi tämän kirkon erityisen ohjelman, vain hyvin harvat on erotettu kirkosta. (Nämä muutamat ovat olleet hyökkääviä ja kapinallisia sekä taipumattomia, ja he ovat käytännöllisesti katsoen vaatineet tätä toimenpidettä.) Meidän menetelmämme on sellainen, että uskomme Vapahtajan sen hyväksyvän. Me muistutamme asianomaista siitä, että hän on Jumalan kaltainen ja sukua Hänelle:

Ja minä, Jumala, loin ihmisen omaksi kuvakseni, Ainosyntyiseni kuvaksi minä hänet loin; mieheksi ja naiseksi minä loin heidät. (KH Moos. 2:27)

Herra sanoi Eenokille: Katso näitä, veljiäsi; he ovat minun omien
kätteni tekoa, ja minä annoin heille heidän ymmärryksensä sinä päivänä, jona minä heidät loin; ja Eedenin puutarhassa minä soin ihmiselle hänen tahtonsa vapauden ... (KH Moos. 7:32)

Tämän kaltainen suhtautuminen — avuliaisuus, ei tuomitseminen, ymmärtämys, ei syytteleminen, myötätunto, ei uhkailu — on saanut monet laskeutumaan polvilleen alistuneina ja kiitollisina sekä auttanut heidät takaisin normaaliin elämän. Tämän hengellisen avun mukana ihminen saa uutta toivoa. Jos hän kerran on Jumalan kuva, hän saa yllykkeen kurottaa ylöspäin, sillä hänen on nyt oltava sen Jumalan kaltainen, jonka lapsi hän on. Hän saa jotakin, mihin tarttua kiinni. Hän ei enää ole alhainen ja rappeutunut. Hänen täytyy kiivetä ylöspäin.

Jatkuva yhteydenpito näyttää olevan hyödyksi. On avuksi, jos asianomainen henkilö palaa kertomaan menestymisestään, pyrkimyksistään tai vaikkapa kertomaan osittaisesta epäonnistumisestaan, ja näillä toistuvilla käynneillä on suuri osuus tervehtymisessä. Lisävahvistusta hän saa tiedosta, että hän tulee selostamaan tilannettaan, ja tällöin ihminen hillitsee itsensä ja ajatuksensa päivän ajan kerrallaan, viikon kerrallaan; ja pian on kulunut kuukausia, ja hän on saanut ajatuksensa hallintaansa ja hänen tekonsa ovat nuhteettomat.

Näin meidän suhtautumisemme on myönteinen, me keskitymme evankeliumin suurenmoisuuteen ja kaikkiin sen siunauksiin, asianmukaisen perhe-elämän onnellisuuteen, henkilökohtaisen puhtauden tuottamaan il[lo]on. Siitä, että tämä menettelytapa on onnistununt, on osoituksena se, että lukuisien henkilöitten elämä on tullut siunatuksi täydellisellä tervehtymisellä.

Henkilökohtaisen vastuun ottaminen tärkeätä

Aivan samoin kuin minkä tahansa muun synnin kohdalla anteeksianto ja entisen olotilan palautuminen riippuvat rikkomuksentekijän parannuksesta, joka alkaa synnin tiedostamisesta ja myöntämisestä, että on siitä henkilökohtaisesti vastuussa. On niitä, jotka ovat kaivautuneet syvälle tottumuksiinsa ja joilla ilmeisesti ei ole minkäänlaista halua puhdistautua ja rakentaa itseään kohti siveellistä elämää. He ovat kapinallisia ja täysin haluttomia yhteistyöhön.

Eräs nuorukainen valehteli itsepintaisesti. Hän vaati vaatimistaan, että hänelle oli kerrottava, kuka oli kannellut hänestä. Hänelle selvitettiin, että tärkeätä ei ollut se, kuka hänestä kertoi, vaan se, miten pian hän antautuisi hengelliseen lääkitykseen. Kun hän poistui, hänelle sanottiin ystävällisesti: "Ilmeisesti et halua keskustella tästä ongelmasta tänä iltana. Ennen pitkää kyllä haluat, ja tulet havaitsemaan, että ovi on auki ja että otamme sinut lämpimästi vastaan." Kului useita kuukausia, emmekä kuulleet hänestä mitään; sitten eräänä päivänä puhelin soi, ja siinä hän oli pyytäen tapaamista. Hän tuli tapaamaan meitä ja purkautui vapaaehtoisesti, helpotus valtasi hänet ja hän aloitti tiensä takaisin.

Lähes yhtä vakavaa kuin se, ettei havaitse syntiä, on yritys puolustella itseään tämän kieroutuman suhteen. Monille on erheellisesti ilmoitettu, että he ovat asiassa voimattomia, etteivät he ole vastuussa taipumuksestaan ja että "Jumala loi heidät sellaisiksi". Tämä on yhtä vähän totta kuin kaikki muut saatanan keksimät pirulliset valheet. Se on jumalanpilkkaa. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Luuleeko kieroutunut ihminen Jumalan olevan "sellainen"?

Niille heikoille raukoille, jotka väittävät tällä tavalla, Jaakob vastaa:

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua
kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa; eikä hän ketään kiusaa.
Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
Älkää eksykö, rakkaat veljeni. (Jaak. 1: 12-16)

Toisinaan syytöstä ei suunnata taivaallisiin vaan maallisiin vanhempiin. Vaikka onkin myönnettävä, että tietyt olosuhteet tekevät ihmiselle helpommaksi tulla kieroutuneeksi, toinen uskonkappale opettaa, että ihminen rangaistaan hänen omista synneistään. Jos hän on normaali, hän voi nousta lapsuuden pettymysten yläpuolelle ja seisoa omilla jaloillaan.

... Se sielu, joka syntiä tekee — sen on kuoltava.
Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa ... (Hes. 18:19-20)

Ihminen voi järkeillä ja puolustella itseään, kunnes hän on vaipunut niin syvälle, ettei hän pääse pois muutoin kuin suurin vaikeuksin. Mutta kiusaukset kohtaavat kaikkia ihmisiä. Ero kadotusta kohti kulkevan ja kelvollisen ihmisen välillä on yleensä se, että toinen antoi periksi ja toinen vastusti. Ja jos periksi antava ihminen jatkaa samalla tavalla, hän saattaa lopulta päätyä niin kauas, ettei paluuta enää ole. Henki ei ole "ainaisesti kiistelevä ihmisen kanssa". (LK 1:33)

Jotkut sanovat, että avioliitto on epäonnistunut. Ja vaikka avioerojen lukumäärä saa meidät pelkäämään ja myöntämään asian osittain todeksi, avioliiton periaate on oikea. Jotkut ovat muuttaneet halujaan ja vaihtaneet kaipuunsa kohteita vakuuttaen itselleen, että he ovat erilaisia ja etteivät he tunne mitään viehtymystä vastakkaista sukupuolta olevia kohtaan. Tämä on täysin ymmärrettävää, jos asianomainen henkilö on sallinut itsensä liikkua toiseen suuntaan ja on kyllin kauan tuhlaillut mielenkiintoaan, halujaan, kiintymystään ja intohimoaan jotakuta omaa sukupuoltaan edustavaa kohtaan. Sellainen juurtuu ihmiseen. Mutta tehköön tämä henkilö parannuksen kieroutuneisuudestaan, pakottakoon itsensä palaamaan normaaleihin pyrkimyksiin ja harrastuksiin sekä toimintoihin ja ystävyyssuhteisiin vastakkaista sukupuolta edustavien kanssa, niin tästä normaalista elämäntavasta voi tulla jälleen luonnollinen.

Ei tule katsoa taakseen

On välttämätöntä, että kun on kerran laskenut jalkansa tervehtymisen ja itsehillinnän polulle, ei saa kääntyä katsomaan taakseen. "Ei kukaan", sanoi Vapahtaja, "joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan." (Luuk. 9: 62)

Saatana ei kuitenkaan helposti päästä otettaan. Pikemminkin hän ehkä lähettää joukon uusia kiusauksia heikentämään parannuksentekijän päätöstä. Luukas esittää kuvan selkeästi:

Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä sanoo se: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'.
Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna.
Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. (Luuk. 11: 24-26)

Parannusta tekevän täytyy välttää jokaista henkilöä, paikkaa, asiaa tai tilannetta, mikä saattaisi palauttaa hänen mieleensä hänen likaisen menneisyytensä. Hänen tulee välttää pornografiaa kaikissa sen muodoissa — kaikkia kertomuksia tai kuvia tai äänilevyjä, jotka herättävät himoa. Hänen tulisi erota "maailmanruhtinaan" (perkeleen — Joh. 114:30) seurasta ja kaikista sellaisista yhteyksistä. Hänen tulee hankkia uusia ystäviä, liikkua uusissa paikoissa ja aloittaa täysin uusi elämä. Hänen täytyy soveltaa elämässään Paavalin neuvoa:

Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti ... (2 Tess. 3: 6)

Hänen tulee tehdä kaikki, mikä ehkä on välttämätöntä entisestä irtautumiseksi — täydelliseksi irtautumiseksi — niin että hän voi aloittaa alusta. Niille, jotka vastustelevat maksettavan hinnan tai hankaluuksien vuoksi, lainaan seuraavan kohdan:

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? (Matt. 16: 26)

Vapauden suloinen maku

Kirkon toimistoihin on tullut monia kiitollisuudesta todistavia kirjeitä, joissa on tuotu julki ilo voitosta ja valloituksesta sekä tyydytyksestä, joka on seurauksena hyvästä suorituksesta. Yksi niistä, erään nuorukaisen lähettämä, ilmaisee paljon. Hän oli poikennut pois ollessaan vasta kymmenvuotias poika, ja se tapahtui seurauksena uteliaisuudesta. Mutta hän ei voinut täysin pyyhkiä pois sen muistoa. Hän kirjoitti:

Tullessani vanhemmaksi olin liian häpeissäni kertoakseni kenellekään, kunnes aloin lähestyä lähetyssaarnaajaikää. Tiesin, ettei tuo teko ollut niinkään vakava kuin lapsellinen, mutta siitä huolimatta se oli taakkanani kaikki nämä vuodet, ja tunsin syyllisyyttä omassatunnossani. Kun minua puhuteltiin lähetystyötäni varten, sain sen autuaallisen rauhan, jota minun olisi pitänyt tuntea kaikki nämä vuodet, sillä ystävällinen piispani puhdisti taulun ja kiitti minua monista puhtauden vuosista. Kuinka kiitollinen olinkaan etuoikeudesta saada laskea taakkani piispan harteille. Tunsin itseni terveeksi ja puhtaaksi.

Eräs toinen nuorukainen, joka oli menettänyt pohjan altaan, kirjoitti:

Teen yhä työtä ja totuttaudun uusiin asenteisiin, jotka ovat muotoutuneet viime vuoden aikana ... Olen ollut melko onnellinen ja tyytyväinen. Vielä on vaikeuksia, mutta niiden läpi voin katsella taaksepäin ja nähdä hitaan mutta varman parantumisen ... En voi koskaan täysin ilmaista kiitollisuuttani siitä avusta, mitä kirkko on minulle antanut. Viimeinkin olen vapaa tuon tuhoisan orjuuden kahleista. Vilpittömät kiitokseni.

Usein nämä miehet, jotka on vapautettu paineesta ja jotka ovat onnellisia uuden elämän mahdollisuuksista, esittävät tunnustustensa yhteydessä innokkaasti, että myös heidän aikaisempia houkuttelijoitaan ja tovereitaan autettaisiin. He ovat kehottaneet näitä etsimään apua, ja jos he haluavat saada apua kirkon ohjelman kautta, sitä annetaan ilomielin. Kuten on jo sanottu, suhtautuminen on lempeätä eikä syyttävää. Asianomaisen henkilön sallitaan kertoa tarinansa omin sanoin, ja sitten häntä luottamuksellisesti autetaan muuttamaan itsensä.

Jumala rakastaa syntistä

Kirkon ohjelma on kaikessa lyhykäisyydessään seuraavanlainen:

1. Tauti: Henkinen ja fyysinen synti.
2. Apukeino: Kirkko ja sen toiminnot ja ohjelmat.
3. Lääkitys: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi puhtaudessaan,
   kauneudessaan ja täynnä lupauksia.
4. Parantuminen: Oikeat asenteet ja itsensä hallitseminen toiminnan ja hyvien tekojen avulla.

Piispojen ja vaarnojen sekä lähetyskenttien johtajien tulee olla valppaita ja tarkkaavaisia ja kohdella lempeästi mutta lujasti kaikkia sellaisia rikkomuksentekijöitä, joiden rikkomukset tulevat heidän tietoonsa. Johtajien toimittamissa huolellisissa ja tutkistelevissa puhutteluissa nämä heikkoudet tulevat todennäköisesti ilmi. Monet tähän rumaan tapaan antautuneet ovat pohjimmaltan hyviä ihmisiä, jotka ovat joutuneet synnin ansaan. He taipuvat ystävällisen, avuliaan lähestymistavan edessä. Niitä, jotka eivät luovu synneistään, on rangaistava, jos kaikki muut parannustavat pettävät.

Muistakaa, että Herra rakastaa homoseksuaalista henkilöä yhtä paljon kuin kaikkia muita lapsiaan. Kun tämä henkilö tekee parannuksen ja korjaa elämänsä, Herra hymyilee ja ottaa hänet vastaan.