H. Michael Marquardt & Wesley P.
Walters. Smith Research Associates (imprint of Signature Books). Salt Lake
City, Utah, 1994, 245 pages,
ISBN 1-56085-039-6.
Historiallisen
Josephin tutkimus
Nuori Joseph, hämmästyttävä näky, mormonismin
synty — se kaikki alkoi suuresta herätyksestä. Joseph Smith
antoi elävän kuvauksen siitä herätysliikkeestä,
joka sattui hänen poikavuosiensa pikkukaupungissa Palmyrassa, New
Yorkin osavaltiossa:
Jolloinkin toisena vuotena Manchesteriin muuttomme jälkeen
ilmeni asuinpaikkakunnallamme tavaton uskonnollinen kiihtymys. Se alkoi
metodisteista, mutta tuli pan yleiseksi kaikkien lahkojen keskuudessa
tässä osassa maata. ... suuria joukkoja ihmisiä liittyi
eri uskonnollisiin ryhmiin, jotka saivat aikaan sangen suurta hämmennystä
... Muutamat kiistelivät metodistien uskon puolesta, muutamat presbyteerisen
ja jotkut baptistisen.
( KH / Joseph Smith Historia 1:5).
Tämä herätysliike teki suuren vaikutuksen Joseph Smithiin,
mutta minkälaisen jäljen se on jättänyt historiaan?
Voimmeko määrittää tuon tapahtuman tarkan sijainnin
ja ajankohdan ja todentaa, että se tapahtui oikeasti? Näyttäisivätkö
kirkonkirjat juuri ennen ja jälkeen tuollaisen herätysliikkeen
äkkinäistä jäsenmäärän kasvua osoittaen
meille täsmällisesti, milloin se tapahtui? Mitä jos me
löytäisimme juuri nimenomaiset kirkonkirjat, eivätkä
ne todistaisi mistään herätysliikkeestä?
Teoksen kirjoittajat Marquardt ja Walters kysyivät itseltään
näitä samoja kysymyksiä, ja asettivat tehtäväkseen
löytää Joseph Smithin mainitseman herätysliikkeen.
He löysivät jäsenluetteloita, kirkkojen kokouspöytäkirjoja,
kertomuksia sanomalehdissä, ja odottamattoman yllätyksen,
jolla olisi vaikutuksia mormonismin perustuksiin saakka.
Mistä tämä herätysliikettä koskeva huoli johtuu?
Siitä, että Joseph Smith sitoi koko ensimmäistä
näkyä koskevan tarinansa tähän tapahtumaan. Jollei
herätysliikettä tapahtunut Joseph Smithin väittämään
ajankohtaan, niin hänen monimutkainen kertomuksensa Mormonin kirjan
esilletulosta on epäilyttävä, ja saattaa olla pelkkä
sepitys.
Perimätieto ja ensimmäinen näky
Myöhempien aikojen pyhien uskolle on harva asia yhtä perustuksellienn
kuin ensimmäisen näyn tarina — Joseph Smithin kertomus siitä,
miten Isä ja Poika ilmestyivät hänelle näyssä.
Esimerkiksi kirkon presidentti Howard W. Hunter kutsui taannoin Josephin
selontekoa vuoden 1820 herätysliikkeestä ja näystä
"uskomme ensimmäiseksi tukipylvääksi," (The Ensign,
Syysk. 1994, s. 54), kun taas Ezra Taft Benson viittasi siihen "Kirkon
teologian kivijalkana" (Ezra Taft Bensonin opetuksia, s. 101).
Josephin kertomuksen mukaan herätysliike vaikutti kaikkiin alueen
kirkkoihin ja synnytti Josephissa ja hänen perheessään
suuremman uskonnollisen tietoisuuden. Tämä sai Josephin menemään
metsikköön rukoilemaan. Hänen rukoillessaan sai hän
nähdä Isän ja Pojan, joka ketoi hänelle, että
kaikki kirkot ovat vääriä. Näin ollen herätysliike
on se historiallinen kiintopiste, joka vaikutti kiihdyttävästi
MAP-kirkon alullepanoon johtaviin tapahtumiin.
Herätysliikkeen etsintä
Käyttäen Joseph Smithin kertomusta oppaanaan kirjoittajat
ryhtyivät etsimään todisteita vuonna 1820 tai sen tienoilla
sattuneesta herätysliikkeestä. He kävivät pikkutarkasti
läpi varhaisia lähteitä, joihin kuului eri kirkkojen
konferenssiraportteja, sanomalehtiä ja kirkkojen aikakauslehtiä,
presbyteerisiä muistiinpanoja ja julkaistuja haastatteluja. Kuitenkaan
näiden vuosien 1820-21 lähteiden tutkiminen ei näyttänyt
mitään, mikä olisi sopinut yhteen Josephin yksityiskohtaisen
kuvauksen kanssa. Kirkkojen jäsenmäärät eivät
kohonneet Palmyrassa merkittävästi vuosien 1820-21 aikana,
niin kuin on tavallista suurten herätysliikkeiden yhteydessä.
Esimerkiksi v. 1820 "ensimmäinen baptistikirkko Palmyrassa" sai
ainoastaan kahdeksan henkeä uskonosoituksen ja kasteen kautta;
presbyteerinen kirkko kasvoi 14 jäsenen verran, ja methodistiyhteisö
menetti kuusi jäsentä, (Inventing, pp. 17-18). Eikö
Josephin kuvaileman kokoisen herätysliikkeen olisi pitänyt
jättää suuremmat jäljet? Missä oli Josephin
vuoden 1820 herätysliike?
Sitten he löysivät sen. Useat lähteet todistivat suuresta
uskonnollisesta kiihtymyksestä, johon liittyi huomattavaa jäsenmäärän
kasvua jokaisella Josephin mainitsemalla kirkkokunnalla. Mutta se ei
alkanut vuonna 1820, vaan lähti sen sijaan käyntiin syyspuolella
vuonna 1824 ja jatkui kevätpuolella vuonna 1825. Kiihtymysvuoden
loppupuolella syyskuussa 1825 baptistikirkko oli kirjannut ottaneensa
vastaan 94 uskonosoituksen ja kasteen kautta, presbyteerinen kirkko
raportoi 99 uudesta jäsenestä ja metodistiyhteisö näytti
208:n henkilön lisäystä (p. 27). Nämä tosiasiat
sopivat Josephin kuvaukseen, vaan ei hänen esittämäänsä
ajankohtaan. Miten sitten vuoden 1824 ajankohta toimii muiden kerrottujen
asioiden kanssa?
Kuolema ja verot
Kaksi muuta yksityiskohtaa Joseph Smithin perheeltä osoittavat
myös vuoden 1824 olevan herätysliikkeen aito ajankohta. Ensimmäinen
on peräisin Josephin äidiltä Lucy Mack Smithiltä.
Hän kirjoitti oman historiansa, ja sen on painanut mormonien julkaisija
Bookcraft (History of Joseph Smith By His Mother). Hän kertoi
alustavassa käsikirjoituksessaan perheensä kokemasta suuresta
murheesta, kun Josephin vanhin veli Alvin kuoli äkkiä — rajamaiden
lääkehoidon uhrina. Lucy kirjoitti:
me itkimme kaikki yhdessä korvaamatonta menetystämme
ja näytti siltä, ettemme voisi löytää lohdutusta,
sillä hän oli poissa. Näihin aikoihin lähti käyntiin
suuri uskonnollinen herätys, ja koko ympäristö oli kovin
kiihkoissaan asiasta ja me parveilimme muiden mukana kokoustalolla nähdäksemme,
saisimmeko sieltä lohtua ja helpotusta ylen kiihtyneille tunteillemme
(p. 55).[1]
Alvinin kuolemaa seurannut herätysliike v. 1824 sopii kuvaan,
sillä Alvin kuoli marraskuussa 1823.
Toinen yksityiskohta on Joseph Smithin väite, jonka mukaan herätysliike
sattui "jolloinkin toisena vuotena Manchesteriin muuttomme jälkeen"
(KH/JS Historia 1:5). Olemassaolevien verokirjojen ja omaisuusverotusten
tutkimus näyttää, että Smithin perheen Manchesterin
maatilalle muuton todennäköisin ajankohta on v. 1822. Herätysliike
toisena vuotena v. 1822 muuton jälkeen asettuu juuri vuodelle 1824,
jolloin herätysliikkeestä on todisteita (Inventing,
pp. 7-8).
Näiden historiallisten tosiasioiden yhdistelmä osoittaa epäilemättä,
että Joseph Smithin mainitsema herätysliike oli käynnissä
v. 1824 eikä v. 1820.
Onko tämä mikään ongelma?
No, onko sillä sitten väliä, että Josephin aikajärjestys
heittää neljä vuotta? Se osoittautuu käänteentekeväksi.
Herätysliike panee liikkeelle sarjan tapahtumia, jotka tukeutuvat
toisiinsa. Näin kuuluu perinteellinen, Josephin tarinaan perustuva
aikajärjestys Kallisarvoisessa Helmessä:
Vuonna 1820 käynnissä ollut herätysliike
sai 14-vuotiaan Josephin rukoilemaan, mikä johti ensimmäiseen
näkyyn. Joseph väitti, että kolme vuotta ensimmäisen
näyn jälkeen eli v. 1823 enkeli ilmestyi hänen makuuhuoneessaan
hänelle, ja kertoi hänelle kultalevyistä. Vuonna 1827,
neljä vuotta enkelin ilmestymisen jälkeen, Josephin onnistui
lopulta saada haltuunsa levyt. Joseph alkoi sitten valmistaa Mormonin
kirjaa ja painatti sen ensi kertaa vuonna 1830.
Herätysliike voidaan varmuudella sijoittaa vuoteen 1824. Josephin
aikajärjestystä noudattaen tästä kolmen vuoden kuluttua
eli v. 1827 enkeli Moroni ilmestyi ensimmäisen kerran. Joseph olisi
silloin ollut 21-vuotias. Sitten kului vielä neljä vuotta
vuoteen 1831, ennen kuin Joseph olisi onnistunut saamaan levyt ja aloittamaan
käännöstyön, mutta siihen mennessähän
Mormonin kirja oli jo ollut painettuna vuoden verran. Herätysliikkeen
sijoittaminen vuoteen 1824 merkitsee sitä, että Josephin aikajärjestyksen
mukaiset tapahtumat eivät voi mahtua annettuun ajanjaksoon. Ehkäpä
herätysliikkeellä ei itse asiassa ollutkaan mitään
tekemistä Josephin ensimmäisen näyn tarinan kanssa, tai
ehkä Mormonin kirjan kirjoittamiseen johtaneet tapahtumat eivät
sujuneetkaan niin kuin Joseph väitti. Kummin päin vain, meidän
on joka tapauksessa painiskeltava vakavien ristiriitojen kanssa, ja
nämä ristiriidat panevat Josephin kertomuksen aitouden koetukselle.
Mormonikirkon juurien uudelleen löytäminen
Tämän kaltainen erittäin tarkka tutkimus ja huomattavat
tulokset luonnehtivat kirjaa kokonaisuudessaan. Muita kiinnostavia aiheita
kirjassa:
-
löydös, jonka mukaan jotkut ensimmäisista
Josephin kultalevytarinan kuulijoista muistavat, että Josephin
tarinassa oli mukana raivoisan ja verisen espanjalaisen henki suojelemassa
tätä haudattua aarretta. Tämä henki iski hänet
maahan useita kertoja (pp. 92, 94).
- läheiset ystävät ja perheenjäsenet (kuten hänen
vaimonsa Emma, Brigham Young, Martin Harris ja David Whitmer) kertovat,
miten hän sekä löysi että tuotti Mormonin kirjan
käyttämällä hatussaan olevaa kurkistuskiveä.
Hän ei tarvinnut tai käyttänyt kultalevyjä tuottaakseen
Mormonin kirjan.
- historialliset todisteet osoittavat, että Kristuksen kirkko,
niin kuin sitä ensin kutsuttiin, sai alkunsa Smithien kotona Manchesterissä,
New Yorkin osavaltiossa, eikä Fayettessä Whitmerien kotona,
kuten tavallisesti opetetaan.
Tämänkaltaisella tarkalla tärkeiden yksityiskohtien
huomioimisella Inventing Mormonism seuloo huolellisesti mormonien
perinnäistietoja erottaen keksityt jutut tosiasioista.
Onko tällä todellista merkitystä?
Joku voi kysyä, onko mielenkiinto historiallisiin yksityiskohtiin
todella niin tärkeää? Eräs MAP-kirkon kouluttaja,
T. Edgar Lyon, asetti samankaltaisen kysymyksen, kun hän pohti:
Mutta miksi myöhempien aikojen pyhien pitäisi
huolehtia autenttisesta historiasta? Mitä merkitystä sillä
on turistille, kerrotaanko hänelle tosiasioita vai taruja? Henkilökohtaisesti
en pidä arvossa sitä, että joku, joka esiintyy auktoriteettina,
tekee minusta uhrin levittämällä harhaluuloja, vaikka
kysymyksessä sitten näyttäisi olevan kuinka turhanaikainen
asia tahansa.[2]
Herätysliike ja ensimmäinen näky ovat kaikkea muuta
kuin turhanaikaisia asioita — ne ovat avainasemassa mormonikirkon väittäessä,
että se on ainoa tosi kirkko. Mormoniapostoli Hugh B. Brown kärjisti
asian julistaessaan näin:
Profeetta Joseph Smithin ensimmäinen näky
muodostaa myöhemmin järjestetyn kirkon perustan. Jos tämä
ensimmäinen näky ei ollut muuta kuin Joseph Smithin mielikuvituksen
tuotetta, niin silloin mormonikirkko on juuri sitä, mitä sen
panettelijat julistavat sen olevan — katala ja harkittu petkutus. Hugh
B. Brown, The Abundant Life, pp. 310-311.
Vaikkei Inventing Mormonism vedäkään teologisia
johtopäätöksiä, niin kirjoittajat ovat tehneet enemmän
kuin vain panneet paperille historiallisia tapahtumia. He ovat pyrkineet
tarjoamaan laajan ja todenmukaisen kuvan Joseph Smithin nuoruudesta,
Mormonin kirjasta ja MAP-kirkon alkulähteistä. Heidän
tutkimuksensa tosiasioista on antanut tulokseksi kirjan, josta on tuleva
tärkeä lähde niille, jotka haluavat historiansa ja uskonsa
perustuvan totuudelle.
Viitteet
- Joku on ruksannut yli alustavassa käsikirjoituksessa lyhyen
kohdan, jossa mainitaan tuo "suuri uskonnollinen herätysliike",
ja julkaistuissa versioissa kohta on jätetty kokonaan pois ilman
huomautusta. Koko alustava käsikirjoitus löytyy m.m. painettuna
Dan Vogelin kirjassa Early
Mormon Documents, osa 1.
- T. Edgar Lyon, "How Authentic are Mormon Historic Sites in Vermont
and New York?," Brigham Young University Studies, 9 (Spring 1969):
349.
Sisältö
- The Move To Palmyra And Manchester, New York
- The Palmyra Revival
- Secular And Religious Background Ote
tästä luvusta
- Manchester Scryer
- The Treasure
- Smith Family Activities
- Restoring The Church Of Christ
- Expressions Of Faith
- Conclusion
|