D. Michael Quinn

R.W. Rasbandin kirja-arvostelu listalta alt.religion.mormon

Tämä massiivinen kirja on Quinnin kaksiosaisen, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon johtoa käsittelevän teoksen viimeinen osa. Se on kirjoitettu paljolti Leonard J. Arringtonin hengessä — Arrington oli Association of Mormon Letters-seuran palkitsema, ja hän kirjoitti tavalla, jonka mukaan vilpittömyys oli paras keino vahvistaa uskoa.

Kirjailija kuvaa johdannossa työtään "ensisijassa kuvailevana" pikemmin kuin analyyttisenä. Puhtaaseen informaation pohjautuvana kirja on huimaava. Alaviitteet, aikajana ja lyhyet elämäkerrat ovat kultakaivos tutkijoille ja kenelle tahansa vakavasti kirkon historiasta kiinnostuneelle.

Monet mormonien kirjoittamat historiantutkimukset painottavat johdon keskinäistä yhteisymmärrystä ja yksimielisyyttä. Quinnin kirja antaa vastapainoa näille kertomuksille piirtämällä ääriviivoja johdon yhteenotoille, erimielisyyksille ja inhimillisille heikkouksille.

Kirjasta löytää useita kertomuksia poliittisista, taloudellisista ja teologisista riidoista. Tässä mielessä vaaditaan lukijalta vahvaa todistusta, kun he lukevat johtajiensa toimineen kuin erehtyväisten ihmisten ainakin. Itse voin sanoa omasta näkökulmastani huokaisseeni syvään helpotuksesta, kun saan tietää Herran palvelijoiden kykenevän tekemään virheitä. Se merkitsee sitä, että minulla on vielä toivoa :-)

Quinnia on arvosteltu siitä, että hän märehtii ainoastaan negatiivisia puolia, mutta tämä teos ei ole katkeroituneen luopion työtä. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan Hugh B. Brownin hengellisestä kokemuksesta, joka saa lukijan hämmästymään ja ilahtumaan. Ja vaikka henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että kirkolla oli oikeus taistella naisten tasa-arvopykälää (ERA) vastaan 70- ja 80-lukujen taitteessa, Quinnin luku tästä ongelmallisesta ajasta synnyttää minusta järkeviä kysymyksiä sellaisen poliittisen sekaantumisen hinnasta.

Kirja ei ole täydellinen. Johtuen sen enimmäkseen "kuvailevasta" luonteesta, se tuntuu joskus tukahtuvan asiatiedoista; kertominen tulee hajanaiseksi ja vaivalloiseksi. Vertaapa vaikka lukua kolme, joka käsittelee presidentti Ezra Taft Bensonia, Quinnin samaa aihetta käsittelevään esseehen, joka julkaistiin Dialoguessa v. 1993 — luulen, että huomaat kirjaversion huonommaksi. Paljon arvokasta oivallusta katoaa. (Signature Books tai the University of Illinois Press tekisivät suuren palveluksen, mikäli kokoaisivat kirjamuotoon useita Quinnin hienoja esseitä, joissa hän on parhaimmillaan.)

Quinn opetti minua muutamilla kursseilla kun olin opiskelemassa Brigham Youngin yliopistossa. Hän vaikutti silloin hienolta opettajalta ja hyvältä tyypiltä. ... Kun hän pitäytyy vahvimpaan puoleensa, mikä on hierarkian sisäinen historia, hän on verraton. Extensions of Power on huomattavan suuri panos, joka auttaa meitä ymmärtämään Jumalan työtä historiassamme. Ja jos vielä olet huolissasi siitä, että johtavat veljet kuvataan vähemmän täydellisinä, mieti tätä juttua suuresta satiirikosta (ja hartaasta katolilaisesta) Evelyn Waughista: Eräs samassa seurakunnassa käyvä lähestyi häntä ja sanoi: Herra Waugh, te olette hirviö. En voi ymmärtää, miten te pidätte itseänne kristittynä ja kuitenkin kirjoitatte sellaisia hirveitä juttuja." Waugh vastasi: "Hyvä rouva, käyn messussa joka aamu. Ellen olisi kristitty, olisin tuskin inhimillinen ollenkaan". Tai kuten joku muu joskus sanoi: "Kirkko on pikemminkin syntisten sairaala kuin pyhien museo."

Julkaisusta Library Journal, 1.4.1997 s. 99:

Quinnin sarjan ensimmäinen osa The Mormon Hierarchy: The Origins of Power (Signature, 1994) oli mormonismin tutkimuksen maamerkkejä. Tämä viimeinen osa osoittaa tapoja ja metodeja, joilla johto pitää yllä ja soveltaa auktoriteettiaan. Jotkut tosiuskovaiset eivät ehkä ole mielissään siitä muotokuvasta, jonka Quinn maalaa, mutta hänen dokumentaationsa on niin perinpohjainen ja kiistämätön, että harvat kykenevät asettaa hänen väitteensä kyseenalaisiksi. Jotkut luvuista ovat tutkielmia tiettyjen henkilöiden kohoamisesta johtoon, huomattavin näistä on Ezra Taft Benson (kirkon 13. presidentti ja profeetta, [Yhdysvaltain] presidentti Eisenhowerin maatalousministeri), ja heidän vallankäytöstään. Muut luvut tutkivat keinoja, joilla valtaa on hallitsemisessa käytetty. Jo elämäkerralliset ja kronologiset liitteet ovat kirjan hinnan arvoiset. Quinn, joka nykyään on riippumaton tutkija, on epäilemättä mormonismin tutkimuksen johtava historioitsija. Kirja on hallitseva tutkielma, jota suositellaan kaikille kirjastoille, joilla on Amerikan historian kokoelma.

Julkaisijalta:

Mormonkirkkoa johtaa tänä päivänä vanhojen miesten eliittiryhmä, joista lähes kolme neljännestä on sukua nykyisille tai aiemmille kirkkoa johtaville auktoriteeteille. Tämä dynastinen hierarkia pitää kokouksia keskenään; kokouspöytäkirjat sen paremmin kuin kirkon talouskaan eivät ole yleisön saatavilla. Suhdetoiminnan hoitajat vakuuttavat jäsenille, että kaikki on hyvin ja että veljien keskuudessa vallitsee sopusointu. Mutta haastattelemalla kirkon entisiä apulaisia, tutkimalla satoja päiväkirjoja ja käyttäen hyväkseen omia menneitä kokemuksiaan kirkon historianosaston työntekijänä, Michael Quinn esittää täyteläisemmän kuvan.

Hänen syvälleluotaava tutkimuksensa dokumentoi, kuinka hallitsevat apostolit, seisemänkymmenet ja johtavat piispat ovat lujatahtoisia, riippumattomia miehiä (paljolti muistuttaen suuren yhtiön johtajia), jotka painostavat kollegojaan, luovat pakottamalla liittoja, voittavat oveluudessa vastustajansa ja neuvottelevat kompromisseista.

Kirkon omistaman FARMSin arvostelu kirjasta syyttää Quinniä seuraavista seikoista, mutta kuvaa todellisuudessa pikemminkin heitä itseään:

a. tekee suoria väärinlainauksia
b. muuttaa alkuperäisten kertomusten äänensävyä
c. tekee väitteitä (jotkut niistä provosoivia), joilta puuttuu dokumentaatio
d. venyttää tapahtumien tulkintoja, jotta saisi ne tukemaan väitteitään
e. jättää huomiotta ilmiselviä selityksiä oletetuille "ongelmille"
f. vetää vääriä johtopäätöksiä riittämättömän tutkimuksen takia
g. jättää pois todisteita, jota vastustavat hänen väitteitään
h. keksii oletettuja "ristiriitoja"
i. märehtii oletettuja ristiriitoja, jotka selviävät pienelläkin vakavalla miettimisellä
j. vetää johtopäätöksiä, jota ovat kirjan omia todisteta vastaan, ja
k. jopa väärentää todisteita tukemaan teorioitaan.