— Mikä se Rameumpton oikein on, isä?
— No, Mormonin kirja sanoo, että se oli paikka, jossa soramilaiset seisoivat palvomassa ja rukoilemassa.
— Mutta minun opettajani Alkeisyhdistyksessä sanoi, että se oli torni, jota pahat ihmiset käyttivät.
— Ymmärrän kyllä, miksi joku voi ajatella niin. Mormonin kirja sanoo, että 'he olivat rakentaneet keskelle synagogaansa sijan seisomista varten ja se oli hyvin korkealla, päätä ylempänä; ja sen huipulla oli tilaa vain yhdelle.'
— Oliko se niin kuin puhujakoroke kirkossa?
— Puhujakoroke? Tarkoitat saarnatuolia? Niin, niin kai. Itse asiassa sana 'Rameumpton' tarkoittaa pyhää koroketta.
— Mitä pahaa oikeastaan on pyhässä korokkeessa, isä?
— No, ei koroke itsessään ollut paha. Sen käyttötarkoitus oli. Ihmiset kokoontuivat synagogaansa...
— Mikä on synagoga?
— Se on vain toinen sana joka tarkoittaa kappelia tai kirkkoa, kultaseni.
— Ai.
— He kokoontuivat synagogaansa yhtenä päivänä viikossa.
— Minä päivänä, isä?
— En tiedä, kulta. Kirjassa vain sanotaan 'yhtenä päivänä' ja että he sanoivat sitä 'Herran päiväksi'.
— Sen täytyi olla sunnuntai.
— Miksi niin sanot?
— Koska sunnuntai on Herran päivä.
— Niin, ehkä se oli... Joka tapauksessa heillä oli tapana kokoontua siellä ja sen joka halusi palvoa Jumalaa täytyi kiivetä ylös Rameumptonille.
— Voiko kuka tahansa mennä sinne?
— No ei, siinä oli osa ongelmaa. Ilmeisesti heidän täytyi olla tietyllä tavalla pukeutuneita...
— Tarkoitat niin kuin meidän pyhävaatteissamme, isä?
— No, ei aivan niin vaikka jotain sinne päin. Joidenkin meistä on vaikea hyväksyä tietynlaisia vaatteita tai ihmisiä sakramenttikokouksissamme. Mutta me pidämme sunnuntaivaatteitamme vain koska se auttaa meitä olemaan kunnioittavia, vai mitä?
— Niin, isä.
— Missä olinkaan?
— He menivät Rameumptonin laelle...
— Niin, he menivät ylös ja palvoivat Jumalaa kiittämällä häntä siitä, että hän oli tehnyt heistä niin erityisiä.
— Antoivatko he todistuksensa sillä tavoin?
— No, äh, luullakseni antoivat jollakin tapaa, mutta ne eivät olleet oikeita todistuksia.
— Mikseivät?
— Koska he olivat liian ylpeitä.
— Mitä tarkoitat 'ylpeällä', isä?
— No, he puhelivat kuinka he olivat 'valittua ja pyhää kansaa'.
— Minun opettajani Alkeisyhdistyksessä sanoi, että mormonit ovat valittu kansa ja että me olemme erityistä sukupolvea.
— Niin, kultaseni, mutta se on eri asia.
— Millä tavalla?
— No koska me olemme valittu kansa oikeasti.
— Ai.
— Sitä paitsi he olivat hyvin, hyvin ylpeitä siitä kuinka paljon parempia he olivat kuin kukaan muu, koska he eivät uskoneet naapuriensa 'typeriin perimätietoihin'.
— Mitä se tarkoittaa, isä?
— Se tarkoittaa, että he uskoivat kaikkien muiden olevan väärässä ja että vain he itse olivat oikeassa.
— Emmekö me mormonit usko juuri niin?
— Kyllä, mutta se on eri asia.
— Miten niin?
— Koska me todella olemme oikeassa, kultaseni.
— Ai.
— Kaikki nousivat ylös korokkeelle ja sanoivat samat asiat...
— Kuulostaa aivan todistuskokoukselta minusta.
— Älä ole epäkunnioittava.
— Anteeksi!
— Sitten kun kaikki oli ohi, he menivät kotiin eivätkä koskaan puhuneet Jumalasta ennen kuin tuli seuraava Herran päivä, ja he kokoontuivat jälleen pyhän korokkeen luo.
— Eikö tuo kuulosta meiltä mormoneilta?
— Ei, kultaseni, meillähän on maanantaisin perheilta.

[... ja niin edelleen. Kyllä mormonit toki puhuvat jumalastaan useammin kuin sunnuntaisin, suom. huom.]