Tätä professori Charles Anthonin kirjettä, jonka E.D. Howe julkaisi kirjassaan Mormonism Unvailed, (Painesville, OH: E.D.Howe, 1834) ss. 270-272, kannattaa verrata kirkon viralliseen versioon tapahtumasta, joka on vieläpä painettu Kallisarvoiseen Helmeen osana Joseph Smithin historiaa 1:63-65. Kallisarvoinen Helmi kuvailee tri. Anthonia "kirjallisista saavutuksistaan kuuluisana miehenä", ja tässä siis annetaan arvon professorin itsensä kertoa omin sanoin, miten Mormonin kirjan todistaja Martin Harrisin käynti sujui. Kappaleita on pilkottu lukemisen helpottamiseksi.

Tri. Charles Anthon re: Kultaisista levyistä oletetusti kopioitujen kirjoitusnäytteiden autenttisuus

New York, 17.2.1834.

Hyvä herra,

sain tänä aamuna 9. tätä kuuta päivätyn kirjeenne, enkä viivyttele vastaustani. Koko tarina siitä, että olisin julistanut mormoniittien kaiverruksen olevan "reformoituja egyptiläisiä hieroglyfejä" on täydellisesti keksitty. Joitakin vuosia sitten eräs tavallinen ja ilmeisesti yksinkertainen farmari tuli luokseni ja näytti viestiä tämän kaupungin asukkaalta tohtori Mitchelliltä, jo poismenneeltä. Hän pyysi minua selvittämään jos mahdollista paperin, jonka tämä farmari antaisi minulle, ja jonka tri. Mitchellin täytyi myöntää jääneen hänelle käsittämättömäksi. Tutkiessani kysymyksessä olevaa paperia vedin nopeasti sen johtopäätöksen, että se kaikki oli vain pilaa, ehkäpä huijausta.

Kun kysyin henkilöltä, joka toi sen, miten kirjoitus oli joutunut hänen käsiinsä, hän kertoi minulle nyt muistaakseni seuraavaa: New Yorkin osavaltion pohjoisosasta oli kaivettu esiin kultainen kirja, joka koostui useasta kultalevystä, jotka oli kiinnitetty toisiinsa kirjan muotoon langoilla samasta metallista, ja kirjan mukana oli löydetty valtavan kokoiset "kultaiset silmälasit"! Nämä silmälasit olivat niin suuret, että jos joku yritti katsoa niiden läpi, niin hänen molemmat silmänsä kääntyivät vain yhtä linssiä kohti, sillä silmälasit olivat aivan liian suuret ihmisen kasvojen leveydelle.

Joka katseli levyjä näiden silmälasien läpi, kykeni sekä lukemaan niitä että ymmärtämään niiden tarkoituksen. Kaikki tämä tieto oli kuitenkin siihen aikaan erään nuoren miehen hallussa. Tällä oli arkku, jossa hän piti kirjaa ja silmälaseja yksinomaisessa hallussaan.

Tämä nuori mies asettui verhon taa erään maatalon ullakolla, ja ollen näin piilossa katseilta, pani silmälasit nenälleen, tai pikemminkin katseli yhden linssin läpi, selvitti kirjan merkkejä ja, kun oli pannut joitakin niistä paperille, antoi kopiot verhon taa niille, jotka seisoivat ulkopuolella. Sanaakaan ei kuitenkaan sanottu siitä, että levyt olisi selvitetty "Jumalan lahjan avulla." Kaikki saatiin näin aikaiseksi isojen silmälasien avulla.

Farmari lisäsi, että häntä oli pyydetty lahjoittamaan rahasumma tuon "kultaisen kirjan" julkaisemiseen, ja hänelle vakuutettiin, että sen sisältö muuttaisi koko maailman ja pelastaisi sen tuholta. Niin kiihkeät olivat nämä pyynnöt, että hän aikoi myydä maatilansa ja antaa siitä saadut rahat niille, jotka halusivat julkaista levyt. Viimeisenä varokeinona hän oli kuitenkin päättänyt tulla New Yorkiin ja kysyä oppineiden mielipidettä mukanaan tuomastaan paperista, joka hänelle oli annettu osana kirjan sisällöstä, vaikka silmälasit omistava nuori mies ei siihen mennessä ollut kääntänyt mitään.

Kuultuani tämän oudon tarinan muutin mieltäni paperista, enkä enää pitänyt sitä kepposena oppineita vastaan vaan aloin pitää sitä osana farmarin rahat huijaavasta juonesta, ja kerroin hänelle epäilyni varottaen häntä veijareista. Hän pyysi minua kirjoittamaan mielipiteeni, mutta en tietenkään suostunut, ja sitten hän lähti vieden paperin mukanaan.

Tämä paperi oli oikeastaan erikoista töherrystä. Se koostui kaikenlaisista vinoista merkeistä sarakkeisiin asetettuina, ja ne oli nähtävästi valmistanut joku, joka piti edessään erilaisia aakkostoja sisältävää kirjaa. Kreikkalaisia ja heprealaisia kirjaimia, ristejä ja kiekuroita, roomalaisia kirjaimia peilikuvina tai kallelleen asetettuina oli järjestetty pystysuoriin sarakkeisiin, ja koko jutun lopussa oli kömpelö piirros ympyrästä, joka oli jaettu erilaisiin osastoihin, joita peittivät erilaiset oudot merkit, ja jotka ilmeisesti oli kopioitu Humboldtin julkaisemasta meksikolaisesta kalenterista, mutta sillä tavalla, ettei niistä näkyisi mistä lähteestä ne oli jäljitelty.

Kerron näin tarkasti paperin sisällöstä, koska olen keskustellut ystävieni kanssa usein tästä aiheesta sen jälkeen kun mormoniittien kiihtymys alkoi, ja muistan hyvin, että paperissa oli kaikkea muuta kuin "egyptiläisiä hieroglyfejä".

Jonkin aikaa myöhemmin sama farmari kävi luonani toisen kerran. Hän toi mukanaan kultaisen kirjan painettuna, ja tarjosi myydä sitä minulle. En suostunut ostamaan sitä. Silloin hän pyysi saada jättää kirjan luokseni tutkiakseni sitä. Kieltäydyin ottamasta sitä vastaan, vaikka hänen käytöksensä oli kummallisen itsepintaista. Viittasin jälleen ryöväykseen, jonka kohteeksi hän mielestäni oli joutunut, ja kysyin, mihin kultaiset levyt olivat joutuneet. Hän ilmoitti minulle, että ne olivat arkussa suurten silmälasien kanssa. Neuvoin häntä menemään maistraattiin ja tutkituttamaan arkun. Hän sanoi, että "Jumalan kirous" tulisi hänen päälleen, jos hän niin tekisi. Kun kuitenkin painostin häntä tekemään niin kuin kehotin, hän kertoi minulle, että hän avaisi arkun, mikäli minä ottaisin "Jumalan kirouksen" päälleni. Vastasin, että tekisin niin erittäin mielelläni, ja ottaisin itselleni kaikki senkaltaiset riskit, kunhan se päästäisi hänet rosvojen käsistä. Sitten hän lähti.

Olen näin antanut sinulle lausuntoni kaikesta, mitä tiedän mormonismin alkuperästä, ja minun täytyy pyytää sinua julkaisemaan tämä kirje välittömästi henkilökohtaisena palveluksena, mikäli huomaat näiden kurjien fanaatikkojen jälleen mainitsevan nimeni.

Kunnioittaen, CHAS. ANTHON.

Kirkon versio tapahtumasta