Mormonin kirja | ||
|
|
|
Mormonin kirjassa kuvailtuja hevosia ja monia muita eläimiä ei ole voitu todentaa Amerikassa arkeologisten löydösten avulla Mormonit väittävät usein, että kirjan hevosten "luut ovat siellä jossain, me vain emme ole löytäneet niitä vielä." Joka puolella läntistä pallonpuoliskoa on löydetty runsaasti hevosten jäänteitä. Sitten n. 10 000 vuotta sitten ne häviävät. Luiden puuttuminen on silti vain jäävuoren huippu. Vaikka niitä ruvettaisiinkin löytämään oikealta aikakaudelta, ei se vielä riittäisi todistamaan Mormonin kirjan kertomuksia todeksi. Kirjan mukaan muinaiset amerikkalaiset kasvattivat hevosia ja käyttivät
niitä vaunujen vetoon ym. Hevosella on suuri rooli nefiläilsten
ja laamanilaisten yhteiskunnassa. Näin ollen hevosten jäänteiden
(joita kyllä löytyy, muttei Mormonin kirjan ajoilta) löytymisen
lisäksi olisi löydyttävä esimerkiksi muinaisten amerikkalaisten
taiteessaan kuvaamia hevosia onhan heiltä jäänyt
merkkejä tuntemistaan eläimistä. Mutta ei hevosista. Kun eurooppalaiset saapuivat läntiselle pallonpuoliskolle 1400- ja 1500-luvuilla, he panivat merkille, etteivät amerikkalaiset tunnistaneet hevosta. He eivät tienneet, mikä hevonen on, eivätkä eurooppalaiset nähneet yhtään hevosta sen paremmin amerikkalaisten luona kuin villeinä luonnossakaan. Näistä koostuu jo kolme itsenäistä, toisistaan riippumatonta näyttöä, jotka tukevat sitä, että hevonen oli kuollut sukupuuttoon Amerikassa Mormonin kirjan aikoina. Samankaltainen ongelma syntyy Mormonin kirjan mainitessa aasin, sonnin, härän, karjan, vasikan, lehmän, kesyn vuohen ja lampaan, sian ja elefantin. Mikään näistä eläimistä ei elänyt Amerikassa Mormonin kirjan aikoihin, vaikka kirjan mukaan nefiläliset ja laamanilaiset kasvattivat karjaa ja laumoja. Todennettua eläimistöä Amerikassa ennen Kolumbusta olivat sen sijaan laamat, alpakat, marsut ja kalkkunat, joita kyllä kasvatettiin. Ks. Americans Before Columbus, 26-27. Mitään näistä ei mainita Mormonin kirjassa. Siellä pitäisi myös vilistellä peuroja, jaguaareja, tapiireja, apinoita, laiskiaisia (no, ne nyt eivät vilistä) ja valkonenäkoateja (eräänlainen puolikarhu). Kun tiedemiehet näkevät tällaisia todisteita, he seuraavat todisteista johtuvia luonnollisia johtopäätöksiä. Kun tosiuskovaiset löytävät tällaisia todisteita, he pitäytyvät omassa tarinassaan ja sepittävät lisää myyttejä ja mitä eriskummallisimpia selityksiä, jotka pohjaavat loputtomiin "mahdollisuuksiin".
Stan Larsonin kirja Quest
for the Gold Plates ss. 184-188 |
||
Etusivu > Mormonin kirja | Sivun alkuun |
||
2001-01-13 2002-01-16 |