Randy Jordan on mormonikirkon entinen pitkäaikainen jäsen, joka postittaa lähes päivittäin alt.religion.mormon-ryhmässä. Tällä sivulla oleva keskustelu on joulukuulta 1999. Selibaatti = sitoutuminen naimattomuuteen, naimattomuus; sukupuolielämästä pidättyminen.

Eräs mormoni huomautti:

Sinetöintikäytäntö kahden toistensa kanssa kuolevaisuudessa naimattoman henkilön yhteenliittämiseksi iankaikkiseen avioliittoon lopetettiin hyvin nopeasti.

Randy:

"Nopeasti?" "Adoptointikäytäntö", jossa korkeimpia mormonijohtajia liitettiin sinetöimällä satoihin seuraajiinsa, niin että johtajilla oletettavasti olisi "suurempi valtakunta" tuonpuoleisessa, jatkui kunnes Wilford Woodruff lopetti sen vuonna 1894. Siis viisikymmentä vuotta Joseph Smithin kuoleman jälkeen. Woodruff itse oli sinetöity tusinoittain eläviin ihmisiin, joihin hänellä ei ollut sukulaisuussuhdetta. Alemmilla seuraajilla oli tapana ottaa heihin sinetöityjen ylempiensä sukunimet. Woodruff tajusi viimein, että käytäntö loi vielä yhden tarpeettoman luokkaeron mormonikulttuurissa, joten hän käski seuraajiaan lopettamaan painostuksen saadakseen ihmiset sinetöidyiksi itseensä, ja sinetöitymään sukulaisiinsa sen sijaan, niin kuin nykyään tehdään.

Itse asiassa ihmisiä, jotka eivät olleet naimisissa keskenään eläessään sinetöidään yhä tänään toisiinsa mormonitemppeleissä sijaisten kautta. Ehkäpä naurettavin esimerkki sellaisesta sijaissinetöinnistä on se, että mormonitemppelien virkailijat liittävät monia katolisia pappi- ja pyhimysvainajia, jotka vannoivat selibaattivalan, muihin vainajiin. Temppelityöntekijät poimivat yksinkertaisesti historiasta nimen 'sinetöidäkseen' heidät selibaattikatolisiin.

Mormoni:

Näyttää todella löytyvän tapauksia, joissa selibaattia harjoittaneita henkilöitä on epäasiallisesti sinetöity mormonitemppeleissä.

Tämä ei kuitenkaan ... johdu siitä, että "temppelityöntekijät poimivat yksinkertaisesti historiasta nimen 'sinetöidäkseen' heidät selibaattikatolisiin", niin kuin sinä vihjasit. Se johtuu siitä, että "villit sukututkijat" rikkovat vakinaista käytäntöä, ja kirkko poistaa epäasialliset sinetöinnit "niin pian kuin mahdollista".

Randy valistaa:

He eivät ole "villejä sukututkijoita". Varmaankin olet tietoinen siitä, että valvojat tarkistavat kaikki sijaistoimituksiin annettavien kuolleiden nimiin liittyvät paperityöt ennen kuin temppelityön sallitaan mennä eteenpäin. Kirkon väite, että he "poistavat epäasialliset sinetöinnit niin pian kuin mahdollista" oli vain PR-lausunto, joka oli suunniteltu saamaan kirkon käytäntöihin suunnatun kritiikin kääntymään poispäin.

Oletan, että olet uusi alt.religion.mormon-ryhmässä (ARM). Tiedoksesi voin ilmoittaa, että tyypilliset mormonit ARMissa ovat puolustaneet sellaisten kuin Hitlerin puolesta tehtyä temppelityötä sanomalla "Emme voi tuomita häntä, meidän on tehtävä työ kaikkien puolesta, niin että heillä on mahdollisuus ottaa evankeliumi vastaan henkimaailmassa."

Useat kirkon IGI-kortteja tutkineet henkilöt ovat huomanneet, että Hitlerin temppelitoimitukset on tehty useaan kertaan hänen molemmilla sukunimillään Hitler ja Schicklegruber, samoin kuin aiemmin postittamieni useiden epäilyttävien historiallisten hahmojen. Se tieto tuotiin julki, ja se sai kirkon näyttämään nololta; sen vuoksi he antoivat asiasta lausunnon.

Hitlerin ja muiden henkilöiden temppelitoimitusten poistaminen aikakirjoista hävittää sen ARMsissa kirjoittavien mormonien perusteen, että "kaikkien puolesta on tehtävä temppelityö", ja se paljasti, että itse asiassa MAP-kirkon virkailijat ovat kiinnostuneempia hyvästä julkisesta maineesta kuin uskonnollisista opeista — ei silti, että se olisi mikään uusi käsite mormonismille.

Ongelma on myös paljon kauaskantoisempi kuin "epäasialliset sinetöinnit". Voin kertoa esimerkin: Vuonna 1978, nuorena palanneena lähetyssaarnaajana menin vaarnan temppelimatkalle. Tein "pesuja ja sinetöintejä", jolloin minulle annettiin 15 nimen lista oletettavasti kuolleilta henkilöiltä. Istuin "hammaslääkärin tuolissa" lukien nimet ikälopulle temppelityöntekijälle, kun hän suoritti pyhän voitelun jokaista nimeä kohti. Kun katselin listaa, huomasin, että useiden henkilöiden etunimiksi oli annettu "Mister" (herra). Minusta se oli hieman outoa, ja oletin, että jossakin historian vaiheessa tuolla alueella nimi "Mister" oli suosittu kristitty nimi, niin kuin "Captain" (Kapteeni) tai "Major" (Majuri) on joskus.

En ajatellut asiaa sen kummemmin ennen kuin olin lähtenyt MAP-kirkosta ja kerroin kokemuksesta muille ihmisille. Eräs heistä vastasi, että kun hän oli tekemässä temppelityötä, hän sai nimilapun, jossa luki "Juan". Ei sukunimeä, ei keskimmäistä nimeä — pelkkä "Juan".

Toinen kaveri kertoi minulle, että kerran kun hän odotti endowmentti-istunnon alkamista, hän sattui katsomaan naapurinaan istuvan miehen lapussa olevaa nimeä — ja se oli sama kuin hänen omassa lapussaan! Sitten hän katsoi toisella puolellaan istuvan kaverin lappua, ja siinäkin oli sama nimi.

Minulle ja jokaiselle muulle mormonille opetettiin koko ikäni, että temppelipapereiden on oltava täsmälliset, tarkastetut kerran ja vielä toisenkin tarkkuuden vuoksi — että temppelityö oli yhtä tärkeää kuin kaste tai sakramenttitoimitus, että joka sanan oli oltava oikein, jokainen t-viiva paikoillaan, jokainen i pisteellä varustettuna. Kokemukseni temppelissä osoitti minulle, että ellei tutkija voinut saada selville jonkun henkilön täsmällistä nimeä, niin toimitus sallittiin tehdä silti käyttäen tekaistua "Mister"-nimeä etunimenä.

Kertomani kokemukset todistivat minulle, että käytännössä mormonien temppelityö on kaikkea muuta kuin täsmällistä, jollaisena kirkon virkailijat sen haluavat esittää, ja samojen vainajien toistuva temppelityö on vain ihmisten touhussa pitämistä.

Se kertoi minulle, että mikäli temppelissä oli "kiireetön päivä", jolloin vain muutamia uusia "nimi" annettiin toimitettavaksi, niin he yksinkertaisesti toistivat niitä yhä uudelleen. Sen vuoksi mormonit voivat kirjoja tutkiessaan huomata temppelityön tehdyn saman henkilön osalla useissa temppeleissä useina eri vuosina. Ei ole mitään täsmällisyyttä tai tarkistussysteemiä. Tai todennäköisemmin vielä, kirkon virkailijat eivät kerta kaikkiaan välitä asiasta.

Pari vuotta sitten vaimoni katseli ohjelmaa sukututkimuksesta. Joku kysyi mormonien systeemistä, ja haastateltavana ollut sukututkija varoitti luottamasta mormonien kirjoihin, koska ne olivat niin epätäsmällisiä.

Ja niin kuin todistin eräässä toisessa postissa, monet naiset "sinetöitiin" Joseph Smithiin hänen kuolemansa jälkeen, vaikkeivät he olleet hänen kanssaan naimisissa tässä elämässä, eikä noita sinetöintejä ole poistettu; ei myöskään Martha Brothertonin* sinetöintiä Brigham Youngiin, vaikka hän itse asiassa paljasti mormonien moniavioisuuden salat eräälle sanomalehdelle ja hylkäsi mormonismin.

Loppujen lopuksi luonnehdintasi tästä temppelityöstä "villien sukututkijoiden" virheinä ei saa tukea tosiasioista. Kun minä ja muut olemme henkilökohtaisesti kokeneet temppelityön yhteydessä asioita, jotka vahvistavat, että epäasiallisia, epätäsmällisiä ja/tai keksaistuja nimiä voi päästä sukututkimusta valvovien hyväksynnän läpi, niin se osoittaa, että tilanne ei ole "villi" tai edes vähäpätöinen, vaan laajallelevinnyt ja hyväksytty.

Ainoa syy miksi kirkko antoi asiasta lausunnon on se, että joku otti selvää kaikista noista nimistä IGI-tietokannasta ja kirjoitti asiasta artikkelin. Ja takaan, että käytäntö ei pääty tämänkään jälkeen.

* Martha Brotherton oli nuori mormonikäännynnäinen, jota Brigham Young pyysi "moniavioiseksi vaimokseen" Nauvoossa. Kauhistuneena hän kieltäytyi ja matkusti St. Louisiin, missä hän kertoi tarinansa eräälle sanomalehdelle. Young pani lehteen ilmoituksen, jossa hän kielsi Marthan kertomuksen sanoen häntä valehtelijaksi. Vaikka Martha hylkäsi hänen tarjouksensa ja jätti mormonikirkon eikä tietenkään koskaan nainut Brigham Youngia, Young sinetöitti hänet itseensä sijaisen avulla Endowmenttitalossa 1.8.1870. ("Endowment House Records," Stanley S. Ivins.) Yli sata naista, jotka eivät koskaan olleet olleet naimisissa Joseph Smithin kanssa, sinetöitiin häneen sijaisten avulla hänen kuolemansa jälkeen.

Artikkeli The Salt Lake Tribunessa

LDS Struggle to Keep Proxy Baptisms Appropriate
Saturday, October 9, 1999

BY BOB MIMS, THE SALT LAKE TRIBUNE

Four years after the LDS Church agreed to stop posthumous baptisms for Jewish Holocaust victims, perhaps the best-known of death camp martyrs -- Anne Frank and members of her family -- continue to pop up in Mormon temple and genealogical records.

Further, the records show temple work has also been done vicariously for the Holocaust's chief perpetrator, Adolf Hitler, and many of his Nazi
henchmen.

Church officials acknowledge the renegade records are thorns in the
flesh, but they insist they have done their best to honor their 1995
agreement to keep Holocaust victims out of temple rites -- and to eradicate records for "fictitious or inappropriate" figures, like Hitler, when they are discovered.

The battle, they say, goes on, an arduous task considering the faith's
genealogical databases contain literally billions of names. What is more,
"As interest in family history increases, hundreds of thousands [more] names of deceased people are continually being submitted by members of the church and others around the world," said church spokesman Michael Purdy.

Mormons believe proxy baptisms give the dead an opportunity to join the
church in the spirit world. Similarly, dead spouses and their children can
be "sealed" for eternity, just as living Latter-day Saints enter into
eternal marriages and families are "sealed" together in the faith's temples. Only Mormons "in good standing" -- those who regularly tithe, live moral and law-abiding lives and adhere to the church's prohibitions against alcohol, tobacco, coffee and tea -- are issued "temple recommend" cards that allow entry to temples.

Mormons are encouraged to limit submissions of names for vicarious
temple work to their own ancestors.

Still, church genealogical records contain a "Who's Who" of historical
figures targeted for Mormon baptism for the dead, family sealings and
marriages in the hereafter.

The list spans both the noble and ignoble, famous and infamous. On one
hand is a host of Roman Catholic popes and saints, among them Joan of Arc, Ignatius Loyola and Francis Xavier, the latter now listed as married, or sealed, despite lifelong celibacy.

Columbus also is there, sealed to a Beatriz Enriquez Harana -- the
explorer's mistress; so are Buddha and the mysterious "Mrs. Buddha." King Henry the VIII, along with several of his six wives, have appeared in church genealogical records, along with the Communist foursome of Karl Marx, Joseph Stalin, Mao Tse-Tung and Ho Chi-Minh.

It is harder to understand why some Mormons choose to offer posthumous salvation to history's tyrants and madmen. Herod the Great, whom the Gospels recount massacred Bethlehem's infant boys in an unsuccessful bid to kill Jesus, was baptized in the Logan Temple in 1994; Ivan the Terrible, Dracula (Vlad "The Impaler," Prince of Wallachia) and Rasputin, spiritual adviser to the doomed Romanov family of Imperial Russia, also have cropped up in church files.

And then there is Hitler, whose dreams of a German Third Reich resulted
in the systematic slaughter of 6 million Jews and the deaths of tens of
millions of others during World War II.

It took only seconds recently to retrieve Der Fuehrer's record -- and
that of wife Eva Braun -- from the LDS Church's Ancestral File via the
FamilySearch Internet site (www.familysearch.org). The records also listed two men as having provided the most recent of recurring Hitler-Braun files.

One, a Salt Lake City man, insisted he had neither submitted nor done
proxy temple work for Hitler and Braun, and that his name was being used by someone else. The second man, however, acknowledged having been baptized for Hitler and several of his lieutenants -- among them Martin Bormann, Heinrich Himmler, Reinhardt Heydrich and Joseph Goebbels -- in the Los Angeles Temple.

"I firmly believe [Hitler] will be in Outer Darkness [the Mormon
equivalent of hell]," said the man, a longtime LDS Church member who agreed to talk only on condition of anonymity. "But I'm not the judge."
The man said any doubts he had about the submissions eased when, riding up a temple elevator, he saw a plaque containing a quotation from the church's canonical Doctrine and Covenants: "I, the Lord, will forgive whom I will forgive, but of you it is required to forgive all men."

Apparently, that decision has already been made in the case of Hitler
and his minions. While their names may still pop up, periodically submitted by diehard genealogists, Purdy said any temple work done for them is for naught.

Recognizing their crimes against humanity, particularly Holocaust
victims, submissions for Nazi leaders are deemed inappropriate to a rite
originated out of members' love for, and desire to perform sacred temple
rites for, their ancestral dead.

"Policy is to remove them as soon as possible. Moreover, in the case of
the names in question, Hitler, Eichmann, etc., the temple ordinance work for these individuals has already been nullified," Purdy said.

The fact that such figures of infamy continue to crop up in LDS
genealogical records at all angered Abraham Cooper, associate dean of the Simon Wiesenthal Center, which operates the Museum of Tolerance in Los Angeles.

"Whether official or not, the fact remains that this is exactly the kind
of activity that enraged and hurt, really, so many victims of the Holocaust and caused alarm in the Jewish community," Cooper said. "Whatever framework in which it is presented, the notion of performing these sort of rites for Hitler, Himmler and other Nazis . . . is beyond [understanding]. "It also can be utilized by forces who always are looking to marginalize the murderous behavior of the Nazis and in many ways try to rehabilitate them," he added. "Even if that wasn't the goal of the people who did this, in the real world that is what could happen."

Nonetheless, Cooper also has praise for the faith, in particular the
work of Mormon genealogists, to support restitution claims from World War II financial institutions on behalf of Holocaust victims.

"Since 1995, there has been a new spirit in terms of relations and
activities, and in many quarters even a sense of trust [between Jews and Mormons]," Cooper said. "This kind of behavior, showing up in official
documentation of the church, hurts that."

However, while the Wiesenthal Center insists the church's Family History
Department find a way to better monitor questionable genealogical
submissions, the prime mover behind the 1995 agreement, Holocaust survivor Ernest W. Michel, is more forgiving.

Michel, who signed the pact in New York on behalf of the American
Gathering of Jewish Holocaust Survivors, acknowledged that improper LDS records submissions "keep happening, but in few instances.''

"What I assume is that there are some hotheads within the church who
will continue to do that despite it having been forbidden by church decree," said Michel, executive vice president emeritus of the New York Jewish Federation. "But in my opinion, the church has kept its word."
Under the agreement, the church removed some 400,000 Jewish names from its International Genealogical Index. Mormon leaders also issued edicts forbidding temple work for Holocaust victims. The only exception provided by the 1995 pact is for church members with direct Jewish ancestors.

Learning recently that names of the Anne Frank family had once more
surfaced in Family History records, Michel contacted the church. "I was
assured these names would be removed," he said.

Lisa Davidson, a spokeswoman for the Yad Vashem Holocaust Martyrs and Heroes Remembrance Authority in Jerusalem, also called for more stringent measures to prevent improper submissions.

"Yad Vashem is against this continued baptism of Holocaust victims and
as a signatory to the agreement believes that steps should be taken to
prevent future baptisms of this nature," she said.

Family History Department officials have referred all inquiries --
including questions about a rumored computer programming effort purportedly in the works to weed out improper submissions -- to the church's media relations office.

Purdy could provide no details on the programming initiative except to
say, "I expect that church leadership will continue to explore ways to
resolve these isolated incidents." Meantime, he stressed, the Family History Department "has taken all reasonable steps to notify those who have previously submitted such names not to do so in the future.

"Members of the church have a preeminent obligation to their own
ancestors [and] should not submit for temple ordinance work the names of celebrities and non-approved groups," Purdy said.

Helen Radkey, a longtime genealogical researcher and frequent critic of
church members' propensity for baptizing dead non-Mormons, remains
skeptical.

"In fairness to the LDS Church, they have a rather complicated system
when it comes to removing names," the Salt Lake City woman said. "I honestly don't think the left hand knows what the right hand is doing there."

Radkey, who says she converted from Catholicism to Mormonism and then was excommunicated in 1978 after disputing church discipline of other members, found a new battleground when researching the pedigree of Gabriel Lalemant, a 17th century French Jesuit missionary killed by Iroquois Indians.

She stumbled across LDS Church records showing Lalemant had been
posthumously baptized into the Utah-based faith. Further research revealed temple baptisms and marriages -- many of them duplicated time and again -- also had been done for numerous other revered Catholics.

"I have three lists of Catholic saints, and every prominent saint has
pretty much been done. Also the popes," Radkey said. "It is farcical of the Mormons, though well-intentioned, to be marrying people who were extremely well-known to have never married, like [saints] Francis Xavier and Bernadette of Lourdes and [recently beatified] Padre Pio."

Radkey has repeatedly taken her concerns to Catholic leaders, even
traveling to the Vatican to present her findings.