Osa 1

Oma näkemykseni uskonnosta on sama kuin Lucretiuksen. Pidän sitä tautina, joka on syntynyt pelosta ja lähteenä ihmissuvun kuvaamattomalle kärsimykselle. En kuitenkaan voi kieltää, etteikö se olisi auttanut sivilisaatiota joillakin tavoin. Se auttoi muinoin järjestämään kalenterin ja sai egyptiläiset papit kirjaamaan pimennykset niin tarkoin, että he aikaa myöten pystyivät ennustamaan ne. Olen valmis tunnustamaan nämä kaksi palvelusta, mutta en ole tietoinen mistään muista.

Sanaa uskonto käytetään nykyään hyvin löyhästi. Jotkut ääriprotestantismin vaikutuksen alaiset henkilöt käyttävät sanaa merkitsemään mitä tahansa vakavaa henkilökohtaista uskomusta moraalista tai maailmankaikkeuden luonteesta. Sanan tällainen käyttö on täysin loitontunut alkuperäisestä merkityksestään. Uskonto on ensisijassa sosiaalinen ilmiö. Kirkot saattavat kiittää synnystään opettajia, joilla on ollut vahvat yksilölliset vakaumukset, mutta näillä opettajilla on harvoin ollut paljonkaan vaikutusta perustamiinsa kirkkoihin, kun taas kirkoilla on ollut valtava vaikutus niihin yhteisöihin, joissa ne ovat kukoistaneet. Ottaakseni esille länsimaisen sivilisaation jäsenille tärkeimmän tapauksen: Kristuksen opetuksella, sellaisena kuin se ilmenee evankeliumeissa, on erittäin vähän tekemistä kristittyjen etiikan kanssa.

Kaikkein tärkein asia kristinuskossa sosiaalisesta ja historiallisesta näkökulmasta ei ole Kristus, vaan kirkko, ja mikäli meidän on arvosteltava kristinuskoa sosiaalisena valtana, emme saa etsiä materiaaliamme evankeliumeista. Kristus opetti, että pitää antaa omaisuutensa köyhille, ettei pidä tapella, ei käydä kirkossa ja ettei pidä rankaista aviorikoksesta. Sen paremmin katolilaiset kuin protestantitkaan eivät ole osoittaneet mitään suurempaa halua seurata Hänen opetuksiaan yhdessäkään näistä kohdista. On totta, että jotkut fransiskaanit yrittivät opettaa apostolisen köyhyyden oppia, mutta paavi tuomitsi heidät, ja heidän oppinsa julistettiin kerettiläiseksi. Tai miettikääpä vaikka sellaista tekstiä kuin "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi," ja kysykää itseltänne, mikä vaikutus sellaisella tekstillä on ollut inkvisiitioon tai Ku Klux Klaaniin.

Se, mikä on totta kristinuskosta sanottuna, on yhtä totta sanottuna buddhismista. Buddha oli ystävällinen ja valistunut; kuolinvuoteellaan hän nauroi opetuslapsilleen, jotka olettivat hänen olevan kuolematon. Mutta buddhalaispapisto — sellaisena kuin se on olemassa esimerkiksi Tiibetissä — on ollut valistuksen ja ajatuksenvapauden vihollinen, tyrannimainen ja mitä julmin.

Tässä kirkon ja sen perustajan välisessä erossa ei ole mitään sattumanvaraista. Heti kun jonkun tietyn ihmisen sanomisiin oletetaan sisältyvän absoluuttisen totuuden, syntyy ryhmä asiantuntijoita tulkitsemaan hänen sanomisiaan, ja nämä asiantuntijat hankkivat poikkeuksetta valtaa, sillä heillä on totuuden avain. Kuten mikä muu etuoikeutettu luokka tahansa, he käyttävät valtaansa omaksi edukseen. He ovat kuitenkin yhdessä suhteessa muita etuoikeutettuja luokkia pahempia, sillä heidän asianaan on selittää muuttumatonta totuutta, joka on kerran ilmoitettu perin juurin täydellisenä, joten heistä tulee pakostakin kaikkinaisen älyllisen ja moraalisen kehityksen vastustajia.

Kirkko vastusti Galileota ja Darwinia; meidän päivinämme se vastustaa Freudia. Valtansa kukoistusaikoina se meni pidemmälle vastustaessaan älyllistä elämää. Paavi Gregorius Suuri kirjoitti eräälle tietylle piispalle kirjeen, joka alkoi näin: "Meidät on saavuttanut raportti, jota emme voi punastumatta mainita, nimittäin että te selitätte kielioppia eräille ystäville." Paavin auktoriteetti pakotti piispan luopumaan tästä paheellisesta työstä, eikä latinantaito palautunut ennen kuin vasta renessanssin aikaan.

Uskonto ei ole ainoastaan älyllisesti vaan myös moraalisesti turmiollinen. Tarkoitan tällä sitä, että se opettaa etiikan sääntöjä, jotka eivät johdata ihmistä onnellisuuteen. Kun muutama vuosi sitten Saksassa järjestettiin kansanäänestys siitä, olisiko asemansa menettäneiden kuninkaallisten perheiden saatava pitää yksityinen omaisuutensa, Saksan kirkot ilmoittivat virallisesti, että olisi vastoin kristillisyyden opetuksia riistää heiltä se. Kuten kaikki tietävät, kirkot vastustivat orjuuden lakkauttamista niin pitkään kuin uskalsivat, ja muutamaa harvaa hyvinmainostettua poikkeusta lukuunottamatta ne vastustavat nykypäivänä jokaista taloudelliseen tasa-arvoon tähtäävää liikettä. Paavi on julkisesti tuominnut sosialismin.

Kristinusko ja seksi

Kristinuskon pahin piirre on kuitenkin sen asenne seksiä kohtaan — asenne on niin sairas ja niin luonnoton, että sen voi ymmärtää vain suhteessa Rooman imperiumin luhistumisen aikojen sivilisoituneeseen maailmaan. Kuulemme joskus sen suuntaista puhetta, että kristinusko paransi naisen asemaa. Tämä on kaikista mahdollisista historian vääristelyistä eräs karkein.

Naiset eivät voi nauttia siedettävästä asemasta yhteiskunnassa, jossa pidetään äärimmäisen tärkeänä, etteivät he riko erittäin jäykkää moraalisäännöstöä. Munkit ovat aina pitäneet naista ensisijaisesti viettelijättärenä; he ovat pitäneet häntä pääasiallisena epäpuhtaiden himojen innoittajana. Kirkon opetus on ollut ja on yhä, että neitsyys on paras, mutta niille, jotka huomaavat tämän mahdottomaksi, on avioliitto sallittu. "On parempi naida kuin palaa," kuten Paavali asian ilmaisee. Tekemällä avioliitosta purkamattoman ja tukahduttamalla kaiken rakastamisen taitoon liittyvän tiedon, kirkko teki mitä voi varmistaakseen, että ainoaan sen sallimaan seksin muotoon liittyi hyvin vähän nautintoa ja hyvin paljon tuskaa. Ehkäisyn vastustamisella on itse asiassa sama motiivi: jos nainen saa lapsen joka vuosi kunnes kuolee loppuun kuluneena, ei voida olettaa, että hän nauttii paljonkaan avioelämästään; sen vuoksi ehkäisy on pyrittävä estämään.

Kristilliseen etiikkaan sidoksissa oleva synnin käsite saa aikaan tavattoman paljon harmia, sillä se antaa ihmisille tilaisuuden sadismiin, jonka he uskovat olevan sallittua ja jopa jaloa. Otetaanpa esimerkiksi kysymys kupan ehkäisemisestä. Tiedetään, että etukäteen tehdyillä varotoimenpiteillä tämän taudin tarttumisen vaara saadaan vähäpätöiseksi. Kristityt vastustavat kuitenkin tiedon levittämistä tästä tosiasiasta, sillä he pitävät hyvänä sitä, että syntisiä rangaistaan.

He pitävät tätä niin hyvänä, että he haluavat tämän rangaistuksen ulottuvan syntisten vaimoihin ja lapsiinkin. Maailmassa on tällä hetkellä tuhansia lapsia, jotka kärsivät synnynnäisestä kupasta; he eivät olisi koskaan syntyneet, elleivät kristityt tahtoisi syntisiä rangaistavan. En voi ymmärtää, miten oppeja, jotka johtavat tähän pirulliseen julmuuteen, voidaan ajatella vaikuttavan moraaliin kohottavasti.

Kristittyjen asenne on vaarallinen ihmisten hyvinvoinnille, paitsi sukupuolista käyttäytymistä, myös mitä tulee sukupuoliasioiden tuntemukseen. Jokainen, joka on vaivautunut tutkimaan aihetta avoimessa hengessä, tietää, että se keinotekoinen tietämättömyys sukupuoliasioista, jota oikeauskoiset kristityt yrittävät puskea nuoriin, on äärettömän vaarallista henkiselle ja fyysiselle terveydelle ja aiheuttaa niissä, jotka hankkivat tietonsa "sopimattomien" puheiden kautta, niin kuin useimmat lapset tekevät, asenteen, että seksi itsessään on jotakin rivoa ja naurettavaa.

En usko, että voi olla olemassa mitään puolustusta sellaiselle asenteelle, että tieto koskaan olisi epätoivottavaa. En panisi esteitä kenenkään, minkään ikäisen henkilön tiedonhankinnalle. Mutta juuri seksuaalivalistuksen kyseessä ollessa sen puolesta on paljon painavampia syitä kuin useimpien muiden tietojen. Henkilö tekee paljon vähemmän todennäköisesti viisaasti kun hän on tietämätön, kuin silloin kun häntä on neuvottu, ja on naurettavaa antaa nuorille ihmisille tunne synnistä sen vuoksi, että he luontojaan tuntevat uteliaisuutta tärkeää asiaa kohtaan.

Kuka tahansa poika on kiinnostunut junista. Mitä jos sanoisimme hänelle, että kiinnostus juniin on synti; mitä jos pitäisimme hänen silmänsä sidottuina aina kun hän on junassa tai rautatieasemalla; mitä, ellemme sallisi sanaa "juna" lausuttavan koskaan hänen kuultensa ja pitäisimme loukkaamattomana mysteerinä keinoa, jolla hän siirtyy paikasta toiseen. Seurauksena tästä ei olisi se, että hän lakkaisi olemasta kiinnostunut junista; päin vastoin, hänen kiinnostuksensa kasvaisi entisestään mutta nyt siihen olisi liittynyt sairas synnin tunto, koska hänen kiinnostuksensa on esitetty hänelle sopimattomana.

Jokainen älynlahjoiltaan normaali poika voitaisiin tällä keinolla tehdä enemmän tai vähemmän heikkohermoiseksi. Juuri näin tehdään seksin ollessa kyseessä; mutta koska seksi on kiinnostavampaa kuin junat, tulokset ovat pahemmat. Lähes jokainen aikuinen jossakin kristityssä yhteisössä on enemmän tai vähemmän hermosairas johtuen sukupuoliasioiden tuntemuksen tabusta hänen ollessaan nuori.

Ja tällä tavalla keinotekoisesti istutettu synnin tunto on eräs julmuuden, arkuuden ja typeryyden syistä myöhemmässä elämässä. Ei ole mitään minkäänlaista järkeää perustetta pitää lapsi tietämättömänä mistään, mitä hän saattaa haluta tietää, koskeepa se sitten seksiä tai mitä muuta aihetta tahansa. Emme koskaan saa aikaan tervettä väestöä ennen kuin tämä asia tiedostetaan varhaisessa opetuksessa, mikä on mahdotonta, niin kauan kuin kirkot hallitsevat kasvatuspolitiikkaa.

Jätän sivuun nämä vertailevat yksityiskohtaiset vastaväitteet; on selvää, että kristillisyyden perusopit vaativat hyväksytyksi tullakseen paljon eettistä kieroutumista. Meille kerrotaan, että maailman loi Jumala, joka on sekä hyvä että kaikkivaltias. Ennen kuin Hän loi maailman, Hän näki ennalta kaiken tuskan ja kurjuuden, jotka se sisältäisi; Hän on sen vuoksi vastuussa siitä kaikesta.

On hyödytöntä väittää, että maailman tuska johtuu synnistä. Ensinnäkään se ei ole totta; synti ei saa jokia tulvimaan yli äyräidensä eikä tulivuoria purkautumaan. Mutta vaikka se olisikin totta, se olisi yhdentekevää. Jos minä siittäisin lapsen tietäen, että lapsesta tulisi murhaava mielipuoli, minä olisin vastuussa hänen rikoksistaan. Jos Jumala tunsi etukäteen synnit, johon ihminen syyllistyisi, Hän oli selvästikin vastuussa noiden syntien seuraamuksista, kun hän päätti luoda ihmisen. Kristittyjen tavanomainen väite on, että kärsimys maailmassa on puhdistumista synnistä ja sen vuoksi se on hyvä asia.

Tämä argumentti on tietenkin vain sadismin puolustelua; mutta joka tapauksessa se on hyvin heikko argumentti. Haastan kenet tahansa kristityn mukaani sairaalan lastenosastolle katsomaan siellä kestettyjä kärsimyksiä, ja sitten pitämään kiinni väitteestä, että nuo lapset ovat niin moraalisesti hakoteillä, että he ansaitsevat kärsimyksensä. Saadakseen itsensä sanomaan näin ihmisen täytyy tuhota itsessään kaikki armon ja myötätunnon tunteet. Hänen täytyy lyhyesti sanoen tehdä itsestään yhtä julma kuin se Jumala, johon hän uskoo. Kukaan, joka uskoo, että tässä kärsivässä maailmassa kaikki on vain parhaaksi, ei voi pitää eettisiä arvojaan vahingoittumattomina, sillä hänen on aina pakko löytää tekosyitä tuskalle ja kurjuudelle.

> Seuraava sivu

Jos aiot käyttää käännöstäni, laitathan linkin sivulleni!