|
|
|||
Joseph Smithin selitys
Egyptologien selitysPiirroksessa kuvaillaan myyttistä Osiriksen balsamointia ja ylösnousemusta. Osiris oli egyptiläinen manalan jumala. Set, Osiriksen mustasukkainen veli, tappoi hänet ja silpoi ruumiin kuuteentoista osaan, jotka levitti ympäriinsä. Mutta Isis, Osiriksen rakastettu vaimo, kokosi kärsivällisesti palaset uudelleen yhteen. Shakaalinpäinen Anubis-jumala näytetään balsamoimassa Osiriksen ruumista perinteisellä leijonanpäätyisellä balsamointivuoteella, jotta hän voisi palata elämään. Osiris pitää toista kättään päänsä yläpuolella kämmen alaspäin, mikä on merkki surusta. Hänen sielunsa eli ba näytetään ihmisenpäisenä lintuna, joka on juuri menemäisillään hänen ruumiiseensa. Isis on tällä välin ottanut haukan muodon ja leijuu Osiriksen lanteiden yläpuolella. Osiris pitää kädessään penistään eli fallostaan (tästä nimitys ityfallinen piirros) odottaen hetkeä, jolloin voisi yhtyä Isikseen. Isis tulee raskaaksi heidän pojastaan Horuksesta. (Eräänä päivänä Horus voittaa Setin taistelussa ja kostaa näin isänsä puolesta.) Horuksen neljä poikaa, Osiriksen ja Isiksen pojanpojat, näkyvät neljänä kanopuksena balsamointivuoteen alla — heidän nimensä ovat Amset, Hapi, Duamutef ja Qebehsenuef. (Kanopusruukkuja käytettiin balsamoitavan ruumiin sisäelinten säilytykseen.) Balsamointivuoteen etupäässä näkyy taso, jolla on viinejä, öljyjä ja stilisoitu papyruskasvi. Etualalla on vesiallas jota edessä kiertää kivireunus. Altaassa ui krokotiilijumala Sobek. Egyptiläisessä hautajaiskirjallisuudessa vainajasta todella 'tulee' Osiris, ja häneen viitattaisiin tässä tapauksessa nimellä "Osiris Hor" (koska vainajan nimi oli Hor), siihen tyyliin kuin meillä on tapana sanoa "Matti-vainaa". Tämä kuva on siis todellisuudessa egyptiläisen nk. Hengitysten kirjan (Shait en Sensen) avaus.Hengitysten kirja, myöhäinen ja lyhennetty hautausteksti, joka muotoutui aikaisemmasta ja monimutkaisemmasta Kuolleiden kirjasta, alkoi esiintyä suunnilleen Ptolemaiosten kreikkalaisen kauden alkuaikoina, neljännen vuosisadan loppupuolella tai kolmannen vuosisadan varhaisvuosina e.a.a. Kirjoitettuna papyrusrullaan, bitumilla sinetöitynä ja pantuna vainajan arkkuun, Hengitysten kirja sisälsi sarjan manauksia, jotka ruumiin hengen piti lausua hautauksen jälkeen opettaakseen itsensä ‘hengittämään', ja näin olemaan valmis elämään tuonpuoleisessa. Juuri tämä kyseinen papyrus valmistettiin (käsialan, tavauksen, sisällön jne. mukaan pääteltynä) jolloinkin myöhäisenä Ptolemaiosten kautena tai varhain roomalaiskaudella (n. 50 e.a.a. — 50 j.a.a.). Kun se ensin avattiin Kirtlandissä v. 1835, suuria osia siitä meni rikki, kuten valokuvasta näkyy. Egyptologit ovat kritisoineet Joseph Smithin tulkintaa tästä kuvasta, ja he ovat osoittaneet, että hänen korjauksissaan puuttuvista kohdista on vakavia virheitä. ... Viisi pystysuoraa hieroglyfipalstaa papyruksella vahvistaa kuvan yhteyden hautaustoimituksiin. Hieroglyfien selitys:
Erot näiden kahden kuvaversion välillä ovat merkittävät. Smithin versiossa ihmisenpäinen olento kohottaa tikaria; ammattilaisten rekonstruktiossa tämä on shakaalinpäinen olento ilman tikaria. Smithin version oikealla lentävällä linnulla on linnun pää, kun taas ammattilaisten rekonstruktiossa linnulla on ihmisen pää (huomaa kuinka tekoparran osa työntyy alas leuasta kuvan sulkien eteen, ja vertaa tätä Smithin kuvioon nr. 1). Smithin versiossa mies makaa molemmat kädet kohotettuina; toisessa versiossa lintu leijuu yhtä kättä kohottavan miehen yllä — viivoja on valokuvassa liikaa jotta ne voisivat kuvata käden sormia. Makaava mies kuvaillaan sitä paitsi ityfallisena kuvana ammattilaisversiossa — ks. ylläolevaa selitystä. Ennen kuin Joseph Smithin rekonstruktio piirroksesta ilmestyi mormonien omassa lehdessä Times and Seasons, hän näki erityistä vaivaa varmistaakseen, että puuttuvat kohdat kuvattaisiin täsmälleen hänen haluamallaan tavalla. Hän valvoi puunleikkaajaa, hyväksyi täysin valmiin leikkauksen, ja lisäsi 'innoittuneen' selityksen kuvalle — mukaanlukien rekonstruoimansa puuttuvat osat. Kaikki tämä viittaa siihen, että Kuvio 1, sellaisena kuin se esiintyy Aabrahamin kirjassa, on täsmälleen Josephin toivomusten mukainen. Nyt kun alkuperäinen papyrus on saatavilla, on helppo nähdä kuinka Kuvio 1 Aabrahamin kirjassa on erheellinen rekonstruktio vahingoittuneesta papyruksesta. Yksikään Joseph Smithin tarjoamista ratkaisuista kuvion selitykseksi ei ole oikea, päinvastoin ne kaikki on osoitettu erheellisiksi. Lähde: Charles M. Larson: By His Own Hand Upon Papyrus ss. 62-65 ja 102 |
||||
Etusivu > Pyhät kirjat > Kallisarvoinen helmi > Aabrahamin kirja | Sivun alkuun |
||||
1998-08-05 2002-02-19 |