Temppelitoimituksiin kuuluvien pesu- ja voiteluseremonian jälkeen kävijää autetaan pukeutumaan pyhän pappeuden garmenttiin eli ihokkaaseen. Alunperin tämä alusvaatteen tapainen vaate muistutti isoisän kerrastoa, jonka lahkeet ulottuivat nilkkoihin ja hihat ranteisiin, ja se oli yksiosainen. Nykyään pidetään kuitenkin kaksiosaista, polviin ulottuvaa ja olkapäät peittävää versiota vaatteesta, joka on valmistettu ohuesta reiällisestä kankaasta.

Vaatteelle ovat ainutlaatuisia ne merkit, jotka niihin on ommeltu, ja jotka ovat samanlaiset vapaamuurarien käyttämien merkkien kanssa. Samat merkit on leikattu myös temppelin verhoon, vain paljon isompina.

Oikean rinnan kohdalla on suorakulman näköinen (näyttää väärinpäin käännetyltä L-kirjaimelta) reikä, joka muistuttaa mormonia täsmällisyydestä ja kunniasta hänen noudattaessaan elämässään temppelivalojaan.

Vasemman rinnan kohdalla on harpin muotoinen reikä (näyttää V-kirjaimelta). Se muistuttaa mormonia siitä, että kaikki totuus voidaan sisällyttää yhteen kokonaisuuteen ja että kaikki halut on pidettävä tietyissä rajoissa.

Vatsan ja oikean polven kohdille on merkitty pienet aukot, jotka näyttävät tavallisilta napinrei'iltä. Navan reikä muistuttaa ruumiin ja sielun tarvitsemasta ravinnosta, oikean polven reikä siitä, että jokaisen polven on notkistuttava ja jokaisen kielen tunnustettava, että Jeesus on Kristus.

Kun garmentti on niin kulunut, että se täytyy jättää pois käytöstä, on jäsenen leikattava pois merkkien kohdat ja poltettava ne. Loput kankaasta voidaan käyttää miten haluttaa, vaikka siivousrätteinä. Taika on siis okkulttisissa merkeissä itsessään.

Kirkon varhaisimmissa temppeliseremonioissa jotkut merkeistä viillettiin garmenttiin pienellä veitsellä, kun se jo oli osallistujan päällä, joten veitsi viilsi myös hieman hänen ihoonsa, josta vuoti verta garmenttiin.

David John Buerger on tutkinut mormonien temppelimenoja, ja kertoo ihokkaasta seuraavaa:

Saatuaan tietää, että garmentti ja temppelivaatteet eivät alunperin olleet yksin Joseph Smithin suunnittelemat, komitea muutti temppeli-ihokkaan mallia dramaattisesti. Kahden kertomuksen mukaan temppeli-ihokas valmistettiin valkaisemattomasta musliinista ja merkit kirjailtiin punaisella langalla Joseph Smithin ohjauksen alaisena työskennelleen nauvoolaisen ompelijattaren, Elizabeth Warren Allredin muotoilemana. Josephin kerrottiin aikoneen ihokkaasta yksiosaista vaatetta, joka peittäisi käsivarret, jalat ja ruumiin keskiosan, ja siinä olisi "mahdollisimman vähän saumoja" (Munson n.d.; ks. myös H. Kimballin päiväkirjaa 21.12.1845; Reid 1973, 169). Seremonialliset merkit garmenttiin viillettiin alunperin kankaaseen temppelissä kävijän ensi käynnillä. Komitea teki seuraavat muutokset: hihat lyhennettiin ranteista kyynärpäihin, lahkeet lyhennettiin nilkoista aivan polven alapuolelle ulottuviksi, käytettiin nappeja nauhojen sijasta, kaulus jätettiin pois ja haarojenväli suljettiin. (Salt Lake Tribune 4.6.1923; Grant, Penrose, ja Ivins 1923; Alexander 1986, 301).

Uudentyylisen garmentin esittely tuotti huomattavaa rauhattomuutta joidenkin jäsenien keskuudessa (Lyon 1975, 249-50). Vuoden 1923 edeltävän mallista garmenttia vaadittiin kuitenkin pidettäväksi temppeliseremonioissa vuoteen 1975 asti, jolloin sen pito tuli vapaaehtoiseksi (Kimball, Tanner ja Romney, 1975). Silloin tällöin on tehty pieniä muutoksia, kuten kaula-aukon alentamista ja lahkeiden ja hihojen lyhentämistä. Dramaattisin muutos taannoin oli kaksiosaisen garmentin synty v. 1979. Garmentteja valmistaa kirkon omistama Beehive Clothing Mills, joka kuuleman mukaan neuvottelee itärannikon muotisuunnittelijoiden kanssa mitä malleihin tulee (Reid 1973, Priddis 1981). Jäsenien ei nykyään sallita valmistaa omia ihokkaitaan, mutta he voivat valmistaa omat temppelivaatteensa mikäli ne noudattavat hyväksyttyä kaavaa, vaikka heitä ei tällaiseen avoimesti rohkaista. Vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja voivat antaa hyväksyntänsä, jolloin kelvollisille jäsenille voidaan lainata käsikirja. Vaatetus on valmistettava vaarnan Apuyhdistyksen johtajan tai lähetysjohtajan valvonnan tai ohjauksen alaisena (Temple Clothing 1972, 1). Eräs taannoinen muutos sallii myös vieraiden ottaa osaa avioliittoon vihkimisiin tavallisissa vaatteissaan, kunhan heillä on valkoiset, kevyet jalkineet.1

Kuvassa ihokkaan kehitysvaiheita aina Joseph Smithin ajoilta meidän päiviimme.

Endowmenttia eli temppelipyhitystä edeltävien ohjeiden antamisen aikana kävijöille kerrotaan, että mikäli he ovat uskollisia seremoniassa pian tekemilleen liitoille, niin heille annettu "pyhän pappeuden ihokas" on "oleva kilpenä ja suojana tuhoojan voimia vastaan, kunnes olette päättäneet työnne täällä maan päällä." Heille kerrotaan myös, että ihokas edustaa sitä vaatetta, joka annettiin Aadamille Eedenin puutarhassa, ja että sitä on pidettävä koko elämän ajan. Ihokasta ei saa sekoittaa erityisiin temppelivaatteisiin, joita pidetään ainoastaan temppeli-istunnoissa.

Naiset pitävät garmentin yläosaa rintaliivien alla. Kerraston housunlahkeet ja puseronhihat ovat sen verran pitkät, ettei yleensä koskaan näe mormoneilla lyhyitä shortseja tai hihattomia t-paitoja ym. paljastavia vaatekappaleita. Garmenttia ei pidä näyttää ulkopuolisille, "ymmärtämättömille".

Juttuja pyhän ihokkaan suojelevasta vaikutuksesta on kierrellyt kauan mormonien kansantarustossa. Kirkko ei kuitenkaan väitä, että kaikki ihokasta pitävät välttyisivät vahingoilta kuten kuolemasta tai loukkaantumisesta sodassa, auto-onnettomuudessa, tulipalossa tms. Tietenkin he voivat aina onnettomuuden sattuessa huomauttaakin, että "vahinko olisi voinut olla pahempikin" tai kuoleman ollessa kyseessä "hänen aikansa täällä maan päällä oli täyttynyt". Sellaiset vastaukset eivät tietenkään luo minkäänlaista taustaa, jota vasten ihokkaan mahdollista vaikutusta voitaisiin tutkia.

Varmasti sen voidaan olettaa estävän joitakuita tekemästä aviorikosta tai rakastelemasta muun kuin aviopuolisonsa kanssa — erityisesti mikäli toinen osapuoli ei ole mormoni, eikä siis pidä vastaavaa alusasua.

Ollessaan mukana amerikkalaisessa ohjelmassa 60 Minutes huhtikuussa 1996, amerikkalaisen jalkapallon huipputähti, quarterback Steve Young kertoi haastattelija Mike Wallacelle, että hän oli päättänyt olla pitämättä ihokasta pelatessaan kentällä. Joidenkin mielestä Youngin pelaaman vaarallisen aseman haltijan kannattaisi pitää se yllään (varsinkin kun muistaa hänen monet vahingoittumisensa v. 1996 kaudella). Marriott-hotelliketjun omistaja Bill Marriott taas kertoi Mike Wallacelle, että ihokas todellakin tarjoaa suojelusta. Hän kertoi sitten fantastisen kertomuksen siitä miten hän joutuessaan venepalon uhriksi ei palanut ihokkaan antaman suojan avulla.

Kun Raamattu kehottaa uskovaa vyöttämään kupeensa vanhurskaudella ja lanteensa totuudella (Jes. 11:5, Ef. 6:12-18), ei sellainen vertauskuvallinen kieli mitenkään vihjaa siihen, että uskovaisten pitäisi panna luottamuksensa tuollaisiin käsinkosketeltaviin esineisiin. Suojeleva kerrasto kuuluu samaan taikauskon luokkaan kuin satujen jäniksenkäpälä ja muut talismanit, joilla on pakanallinen alkuperä. Sille ei ole mitään perustetta, sen paremmin raamatullista kuin järjellistäkään. Vaikka viittauksia erityisiin pappispukineisiin esiintyy siellä täällä eri kirjoituksissa, ei alati pidettävästä kerrastosta mainita Mormonin kirjassakaan, vaan se on tullut mukaan myöhemmin temppelimenojen saadessa jalansijan mormonien keskuudessa. Sinällään se tietysti toimii erinomaisen tehokkaana tekijänä erottamassa mormoneja ulkopuolisista, "ei-jäsenistä".

Mormonit selittävät ihokkaan pitonsa esimerkiksi näin:

Melkein kaikkien suurimpien uskontojen papisto ja monet uskovaisista pitävät erityistä asua. Myöhempien aikojen pyhien, joiden keskuudessa ei ole ammattilaispapistoa, miehet ja naiset jokaisesta luokasta jakavat tehtävänsä, vastuunsa ja pappeuden siunaukset. Heidän pyhää asuaan, joka edustaa Jumalan kanssa tehtyjä liittoja, pidetään vain tavallisen vaatekerran alla eikä sen päällä.2

Naisilla ei ole pappeutta, mutta he pitävät silti kerrastoa. Mormonit saattavat myös viitata seuraaviin pyhien kirjoitustensa kohtiin:

Ja jos he tekevät näin, he puhdistavat vaatteensa ja he tulevat olemaan tahrattomat minun edessäni. LK 61:34

Ja tapahtui, että minä rukoilin Herraa, että hän antaisi pakanoille armon, niin että heissä olisi oikeaa rakkautta. Ja tapahtui, että Herra sanoi minulle: Ellei heissä ole rakkautta, se ei sinua koske, sillä sinä olet ollut uskollinen; sen tähden sinun vaatteesi puhdistetaan. Ja koska sinä olet nähnyt heikkoutesi, sinut tehdään väkeväksi, kunnes vihdoin saat asettua sille sijalle, jonka minä olen valmistanut Isäni asuinsijoille. Ja nyt minä... sanon jäähyväiset pakanoille sekä veljilleni, joita minä rakastan, kunnes me kohtaamme Kristuksen tuomioistuimen edessä, missä kaikki ihmiset tulevat tietämään, että minun vaatteeni eivät ole teidän verenne tahraamat. Testamentin tekijät ovat nyt kuolleet, ja heidän testamenttinsa on voimassa. LK 135:5

Garmenttia ei suuremmin enää voi kutistaa, joten luultavasti sen käyttömääräyksiä lievennetään tulevaisuudessa. Jo vuosia on spekuloitu mahdollisuudesta jättää ihokas ainoastaan temppelitoimituksiin, jolloin jäsenten arkielämä normaalistuisi askeleen verran. Tällaista ympäristön ja kulttuurin ohjailemaa politiikkaa on mormonikirkko harrastanut pitkään halutessaan lähentyä keskivertokristillisyyttä. Muutoksia motivoidaan usein "jatkuvalla ilmoituksella" eli kirkon profeetta on saanut sanan Herralta, jonka mukaan jotakin tiettyä käytäntöä voidaan muuttaa, ja silti tuntea, että seurataan samalla alkuperäisiä ohjeita.

Viitteet:

1. Buerger, "The Development of the Mormon Temple Endowment Ceremony", Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Vol. 20, No. 4, Winter 1987, pp.55-56
2. The Encyclopedia of Mormonism

Lukemista:

Helen Beach Cannon: "Sacred Clothing: An Inside-Outside Perspective", Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Vol. 25, No. 3 Fall 1992 pdf-tiedosto

David John Buerger: The Mysteries of Godliness: A History of Mormon Temple Worship.