Rituaalit kuolleiden puolesta

Esitoimitukset kaste ja konfirmaatio

Nämä ovat rituaaleja, jotka eläville suoritetaan seurakuntien kappeleissa. Kaste tapahtuu kauniissa altaassa, jota kannattaa 12 luonnollisen kokoista, piirissä seisovaa härkää maanpinnan alapuolella. Näin määrätään Opin ja Liittojen kirjan luvussa 128, jakeessa 13. On kuulemma temppeleitä, joiden allasta kannattaa vain kuusi puoliympyrässä seisovaa härkää ja jotka ovat maan pinnan yläpuolella. Piirustuksissa hylätään ilmeisesti näin tuo profeetallinen sana. (Church News 16.1.1982 s. 14) Kuva 1 Kuva 2

Kasteen suorittaja ja sijaiskastettava seisovat altaassa kokovalkoisissa vaatteissa. Lähettyvillä seisoo vähintään kaksi todistajaa seuraamassa toimitusta. Usein kuolleiden kastettavien nimet rullaavat sisäisessä televisioruudussa. Tunnin sisällä voidaan suorittaa pari-kolme sataa kastetta, jolloin MAP-kirkon nuoret toimivat sijaisina kuolleiden puolesta. Tämä auttaa heitä tottumaan käymään temppeleissä jo nuoresta asti, vaikka he eivät vielä voikaan ottaa osaa endowmenttiseremoniaan. Koko kasteeseen liittyvä siunaus luetaan ja sijainen upotetaan veteen jokaisen kastettavan nimen kohdalla todistajien tarkastaessa, ettei mikään kohta kehosta jää veden yläpuolelle ja että kaikki tehdään määräysten mukaan.

Konfirmaatio tapahtuu kuolleiden ottamiseksi kirkon jäseniksi ja Pyhän Hengen antamiseksi heille. Toimitus tapahtuu yleensä kastealtaan luona tai sen lähettyvillä. Toimittajina ovat samat henkilöt kuin kasteessa. Kaksi tai useampi temppelityöntekijöistä asettavat kätensä sijaisen pään päälle kun yksi heistä lukee konfirmaatiosiunauksen.

Vihkiminen Melkisedekin pappeuteen

Tavallisesti kuolleiden miespuolisten mormonien vihkiminen Melkisedekin pappeuteen tapahtuu samoissa tiloissa samojen sijaisten kautta, ei kuitenkaan aina. Esimerkiksi sellainen sijainen, joka itse ei omalla kohdallaan ole vihitty Melkisedekin pappeuteen, ei voi toimia sijaisenakaan tällaisessa toimituksessa. Tähän tarvitaan siis aikuisia miehiä toimimaan sijaisina. Tämä suoritetaan usein seuraavaksi kuvattujen esirituaalien yhteydessä. Nyt ovat toimitsijoina toiset temppelityöntekijät. Kaksi heistä panee kätensä sijaisen pään päälle ja toinen lausuu vihkimyssiunauksen.

Rituaalit sekä eläville että kuolleille

Esirituaalit pesu ja voitelu

Jokainen endowmenttiseremoniaan menijä joutuu käymään läpi tällaisen seremoniallisen pesun ja voitelun. Näitä varten riisuudutaan pukuhuoneessa alasti ja eräänlainen pontso päällä mennään toimitsijoiden luo. Pesu tapahtuu siksi, että osanottaja näin "puhdistuu tämän sukupolven verestä ja synneistä". Temppelityöntekijä kastelee sormensa juoksevassa vedessä ja koskettaa osanottajan jokaista ruumiinosaa lausuen samalla siunauksen. Naistyöntekijät pesevät naiset, miestyöntekijät miehet. Temppelityöntekijä aloittaa osanottajan päälaesta ja jatkaa jalkoihin päin koskettaen vuorotellen osanottajan olkapäitä, selkää, rintaa, vatsaa ja lantiota kaavun alla. Kaksi työntekijää sinetöi pesun pannen kätensä osanottajan pään päälle ja lausuen sinetöimisrukouksen.

Voitelu tehdään jokaiselle osanottajalle pyhitetyllä oliiviöljyllä, jotta hänestä tulisi Kaikkein Korkeimmalle Jumalan "kuningas ja pappi (tai kuningatar ja papitar), hallitaksesi Israelissa iankaikkisesti". Temppelityöntekijä valuttaa pari pisaraa öljyä osanottajan päähän ja kostuttaa sitten sormensa siinä. Hän koskettaa taas osanottajan ruumiinosia kaavun alla lausuen samalla siunauksen. Sen jälkeen kaksi temppelityöntekijää asettaa kätensä osanottajan pään päälle toisen lausuessa voitelun sinetöinnin.

Garmentiin eli ihokkaaseen pukeutuminen

Temppelityöntekijät auttavat sitten osanottajaa pukeutumaan garmentiin, valkoiseen ohueen kaksiosaiseen alusasuun. Joku työntekijöistä antaa samalla ohjeita garmentin käytöstä 24 tuntia vuorokaudessa koko elämäsi ajan: "Se on oleva kilpenä ja suojana sinulle tuhoojan voimalta, kunnes olet päättänyt työsi täällä maan päällä sillä ehdolla, ettet tahraa sitä, vaan olet vilpitön ja uskollinen liitoillesi."
Ihokkaan tarkempi kuvaus

Uusi nimi

Garmentiin pukemisen jälkeen työntekijä antaa ohjeita salaisesta uudesta nimestä, jonka hän sitten kuiskaa osanottajan korvaan. Nimi on suurinpiirtein salatuinta ja vaalituinta, mitä mormonilla voi olla. Tällä nimellä hänen Jumalansa kutsuu hänet esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Tällä nimellä hänet tunnetaan iankaikkisuudessa. Oman nimensä hän saa ensi kertaa käydessään läpi esirituaalit ja oman temppeliendowmenttinsa. Jokaisella seuraavalla kerralla, kun hän palaa temppeliin tekemään työtä kuolleiden puolesta, hän saa jonkun kuolleen henkilön uuden nimen, jota hän kantaa mukanaan paperilapulla läpi seremonioiden. Lappu annetaan temppelin esiripun luona työntekijälle, kun osanottaja menee verhon läpi selestiseen huoneeseen. Näillä kerroilla hän yleensä ohittaa esirituaalit ja garmentiin pukemisen, ja saa nimilapun pienessä kopissa matkallaan pukuhuoneesta endowmenttihuoneeseen.

Uusi, salainen nimi on sama kaikille samana päivänä endowmenttinsa saaneille, mitä useimmat mormonit eivät näy vieläkään tietävän — esimerkiksi jokaiselle naiselle annetaan nimi Raakel ja jokaiselle miehelle Jaakob. Nimet ovat yleensä raamatusta tai Mormonin kirjasta. Monet luulevat, että asia on erittäin henkilökohtainen ja suoraa jumalallista ilmoitusta. Nainen saa paljastaa uuden nimensä vain aviomiehelleen, mutta mies ei saa paljastaa sitä edes vaimolleen. Mies on se, joka kutsuu vaimonsa (yksikössä tai monikossa) läpi verhon selestiseen huoneeseen, tai ellei hän halua jotakuta vaimoistaan sinne, hän voi jättää tämän kutsumatta. Herra kutsuu luokseen vain miehiä, pappeuden haltijoita.
Temppelinimilista.

Endowmenttiin valmistautuminen

Osanottaja palaa pukuhuoneeseen, poistaa pesussa ja voitelussa käyttämänsä kaavun ja pukeutuu valkoisiin temppelivaatteisiin: miehet pitkiinhousuihin, paitaan, solmioon, vyöhön, sukkiin ja tohveleihin; naiset alushameeseen, kokohameeseen, sukkiin ja tohveleihin. Osanottaja ottaa mukaansa nimilapun (mikäli hän on tekemässä työtä kuolleiden puolesta), pienen paketin joka sisältää temppelistä vuokratut tai ostetut lisäasusteet viitan, eräänlaisen vyön, miehet hatun ja naiset hunnun, sekä kirkkaan vihreän viikunanlehti-esiliinan. Hän kulkee läpi kauniin aulan suurta portaikkoa teatterimaiseen endowmenttihuoneeseen.

Seremoniamestari istuttaa miehet oikealle ja naiset vasemmalle. Seremonian alkua odotetaan täysin hiljaa. Odotus saattaa kestää parikymmentäkin minuuttia osanottajien kokoontuessa.

Keskeinen rituaali: endowmenttiseremonia

"Endowmentti" merkitsee suurinpiirtein "lahjaa".

Yleensä nuori mies saa endowmenttinsa aikaisintaan kun hän on lähdössä lähetystyöhön tai viimeistään ollessaan menossa naimisiin. Nainen saa useimmiten endowmenttinsa eli temppelipyhityksensä avioliittoseremonian yhteydessä, ellei ole tehnyt lähetystyötä sitä ennen. Harvemmat naiset tekevät niin. Monesti seurustelevat nuoret eriävät pariksi vuodeksi miehen ollessa lähetystyössä ja nainen saattaa tällä välin opiskella odotellessaan. Kun mies palaa, he menevät luultavasti hyvin pian naimisiin, nainen jättää usein opiskelun sikseen ja pari hankkii lapsia. Kokoaikaisen lähetystyön tehneet miehet ovat halutuimpia aviomiehiä.

Sinulle näytetään parin tunnin mittainen elokuva, jossa käydään läpi raamatun luomismyytti mormonikirkon vivahtein höystettynä. Endowmenttiseremonia välittyy tämän elokuvan ja temppelityöntekijöiden ohjauksen avulla.

Esitys on yksinkertainen 1800-luvun melodraama, jossa Lusifer on roisto, Elohim sankari ja Aadam ja Eeva rikoksen uhreja. Sivurooleja vetävät apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes, kristitty pappi ja arkkienkeli Miikael, josta sitten tulee Aadam. Jehova-Jeesus välittää viestejä Elohimin ja muiden välillä. Esityksessä pidetään taukoja sopivissa kohdissa, jolloin istunnon osanottajille opetetaan, "todistajaparin" seisoessa esimerkkeinä, ne salaiset käsiotteet, niiden nimet ja tunnukset, jotka vaaditaan taivaaseen pääsemiseksi. Sinua vaaditaan vannomaan sarja valoja, joiden rikkomisesta seuraa rankaisuja, joita ei enää luetella, mutta jotka vuoteen 1990 asti koostuivat kuolemasta erilaisin verisin keinoin, kuten kaulan viiltämisellä korvasta korvaan ja sisäelinten ulosrepimisen avulla.

Lopuksi joudut toistamaan oppimasi "Herralle" temppelin 'esiripun' luona, ja joku miespuolinen henkilö (edustaen Herraa) vetää sinut läpi verhon 'selestiseen huoneeseen'.

Yli sadan vuoden ajan elävät näyttelijät esittivät tämän näytelmän kiinnostavin pönkityksin ja pukimin. Nykyään lähes (elleivät aivan) kaikki temppelit ovat siirtyneet elokuva- ja nauhuriesitykseen.

Esityksen aikana on läsnä useita temppelityöntekijöitä, jotka näyttävät merkit osanottajille ja auttavat heitä pukemaan oikealla tavalla päälleen temppeliseremoniaan liittyvät asusteet. Välillä olkaliinaa vaihdetaan vasemmalta oikealle olkapäälle.

Ennen elokuvan käyttöönottoa osanottajat siirtyivät seremonian kuluessa huoneesta toiseen, jolloin he todella kulkivat "temppelin läpi" — sanonta on jäänyt käyttöön, vaikka koko seremonia nyt tapahtuukin samassa huoneessa parin tunnin ajan katsoen elokuvaa tai seremoniamestaria, joka esittää tarpeelliset liikkeet.

Neljä näytöstä

Endowmenttiseremonia voidaan jakaa neljään näytökseen: luomisdraama, Eedenin puutarha, Autio ja synkkä maailma ja Terrestrinen valtakunta.

Luomisdraama

Tunnelma madaltaa tajunnantilaa. Elokuvassa esitetään hypnoottisia kohtauksia purkautuvista tulivuorista ja laavavirroista, valtameri-, eläin- ja kukkanäkymiä samalla kun näyttelijät esittävät yksioikoisen ja jankuttavan kuvauksen viidestä ensimmäisestä luomiskaudesta.

Elohim, pääjumala, lähettää apulaisensa Jehovan ja arkkienkeli Miikaelin alas suorittamaan kaiken luomistyön, "päivä" kerrallaan. Hän käskee heitä palaamaan joka päivän lopussa ja raportoimaan tekemisistään sekä saamaan uusia käskyjä. Elohimilla on ihmisenkaltainen ruumis eikä hänen sen vuoksi voida olettaa näkevän eikä kuulevan matkojen taa. Tässä vaiheessa monet osanottajat nukkuvat tai ovat nukahtamaisillaan.

Eedenin puutarha

Itse Elohim laskeutuu maan päälle Jehovan kanssa luomaan ruumiit Miikaelille, josta tulee Aadam, ja Eevalle. Nämä asetetaan Eedenin puutarhaan, jossa Lusifer kiusaa heitä. Eeva lankeaa ja syö kielletystä hedelmästä. Eeva vakuuttaa Aadamille, että hänenkin on siitä syötävä. Vasta silloin he tunnistava Lusiferin. Lusifer neuvoo heitä tekemään viikunanlehtiesiliinat peittämään alastomuutensa, kun he kuulevat Elohimin ja Jehovan tulevan.

Kaikki osanottajat sitovat lanteilleen kirkkaanvihreän viikunanlehtiesiliinan Aadamin ja Eevan esimerkin mukaan, ja se pidetään Elohimin pappeuden puvun päällä seremonian loppuun asti.

Elohim on suunniltaan vihasta ja kiroaa Lusiferin (joka mormoniopin mukaan ei koskaan ole saava ruumista) ryömimään mahallaan maan tomussa iankaikkisesti. Lusifer pilkkaa häntä päin naamaa eikä näköjään välitä tästä kirouksesta seuraavien näytösten aikana. Hänet ajetaan pois, ja sitten Aadam ja Eeva ajetaan myös ulos liittyäkseen häneen, mutta vasta kun he ovat tehneet salaisen liiton Elohimin kanssa ja saaneet tämän liiton merkiksi tunnuksen (käsiote), sen nimen ja merkin ja liiton rikkomiseen liittyvän verivalan.

Autio ja synkkä maailma

Tultuaan autioon ja synkkään maailmaan (maailma jossa nyt elämme), Aadam rakentaa alttarin ja rukoilee. Elohimin sijasta vastaa Lusifer väittäen olevansa "tämän maailman Jumala". Lusiferin väitettä eivät kyseenalaista tai kiellä sen paremmin Aadam tai Eeva kuin Elohimin apulaisetkaan.

Kristitty pappi on Saatanan palkkalainen

Lusifer ottaa apulaisekseen kristityn papin hämmentämään, pettämään ja tuhoamaan ihmiskunnan Aadamin ja Eevan kera. Pappi saarnaa heille jonkinlaisen version Nikean uskontunnustuksesta (v. 325), minkä Aadam hylkää pilkaten ja nauraen saadakseen yleisönkin tuntemaan halveksuntaa sitä kohtaan, mutta ilman aikaisempina vuosikymmeninä käytettyä sihinää ja buuausta.

Elohim lähettää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen pelastamaan Aadamin ja Eevan. Palkkapappi jättää Lusiferin ja liittyy heihin, kun Pietari paljastaa Lusiferin todellisen henkilöllisyyden. Hän ottaa yhdessä Aadamin ja Eevan kanssa vastaan mormoniopin ja pelastuu, samoin kuin seremonian osanottajat. Lusifer ajetaan pois. Jehova, joka mormoniopin mukaan on sama kuin Jeesus, on asetettu juoksupojaksi Elohim-jumalan ja hänen apulaistensa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen välille.

Palkkapappi-kohtaus on poistettu seremoniasta v. 1990.

Terrestrinen valtakunta

Aadam, Eeva ja seremonian osanottajat jatkavat terrestriseen valtakuntaan, missä Pietari, Jaakob ja Johannes panevat heidät tekemään useita valoja. Heille opetetaan valoihin liittyvät pappeuden tunnukset, nimet, merkit ja rangaistukset, samalla kun heidät puetaan Pyhän Pappeuden vaatteeseen. Heille opetetaan myös rukouksen tosi järjestys.

Rukouksen tosi järjestys

Seremoniamestari kutsuu yleisön joukosta todistajaparin ja seitsemän-kahdeksan muuta paria. Hän pyytää heitä asettumaan ympyrään alttarin ympäri. He toistavat seremoniamestarin johdolla kaikki saamansa pappeuksien nimet, merkit ja rangaistukset. Sitten he muodostavat rukouksen tosi järjestyksen.

Sisaret peittävät kasvonsa hunnulla (myös muut naispuoliset osanottajat). Sitten jokainen pari liittää oikeat kätensä patriarkallisin ottein; jokainen nostaa vasemman käsivartensa ja asettaa kyynärpäänsä vierellään seisovan henkilön päälle. Seremoniamestari tarkistaa huolellisesti, että kaikki seisovat oikeassa asennossa. Sitten hän polvistuu alttarin ääreen ja esittää rukouksen. Ympyrässä seisovat toistavat hänen sanomansa lause lauseelta.

Rukous on yleensä pitkä ja monimutkainen koskettaen monia aiheita profeetan terveydentilasta osanottajien turvalliseen kotiinpaluuseen. Se alkaa, kuten niin usein mormonien rukoukset, sanoilla "Taivaallinen isä" ja päättyy sanoihin "Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen." Ympyrässä seisovat sanovat myös aamenensa ja heitä käsketään palaamaan paikoilleen.

Temppelin esirippu eli verho

Endowmenttiseremonia päättyy kohokohtaansa seremoniaan esiripun luona. Jokainen osanottaja joutuu esittämään oppimansa Herraa edustavan temppelityöntekijän kuulustellessa häntä verhon takaa.

Esiripun osio on seitsemän jalkaa (n. 2,5 metriä) korkea ja kolme jalkaa (n. 1 metri) leveä, norsunluun värinen kangaspaneli, joka riippuu kauniisti työstetyssä puukehikossa. Siinä on seitsemän "Pyhän pappeuden merkkiä", jotka vastaavat osanottajan garmentissa oleviin merkkeihin. Kolme näistä merkeistä on ommeltu tarpeeksi isoiksi aukoiksi, jotta niistä voi pistää kätensä tai käsivartensa läpi. Jokaisen tällaisen esiripun osion välissä on verhottu aukko, josta osanottaja lopuksi vedetään läpi esiripun. Los Angelesin temppelissä esirippuun kuuluu ehkä n. 60 osiota, tasan jaettuna miesten ja naisten kesken.

Esirippu on terrestrisen huoneen etuosassa ja erottaa sen selestisestä huoneesta, joka edustaa selestistä valtakuntaa (ylintä taivasta). Sinne pääsevät ne mormonit, jotka onnistuvat pitämään kaikki käskyt, ja jotka jatkavat kehitystään jumaliksi ja luovat omia maailmoita vaimojensa kanssa, kansoittaen ne uusilla ihmishengillä. Terrestriseen valtakuntaan pääsevät hyvät kristityt, mormoniopista tietämättömät mutta hyvät ihmiset, ja hyvät mutta ei tarpeeksi hyvät mormonit, noin yksinkertaistaen.

Esiripun takana toimiva työntekijä edustaa Herraa, ja joku toinen työntekijä esittelee osanottajan kerrallaan esiripun luona, auttaen osanottajaa jos on tarvis. "Herra" työntää kätensä läpi esiripun ja tekee pappeuksien otteet vuoron perään osanottajan kanssa samalla kysyen niiden nimiä ja merkkejä. Vastauksien on oltava sanatarkkoja.

Tämän rituaalin kohokohta on Melkisedekin pappeuden toinen merkki, patriarkallinen ote, eli Varma naulan merkki. Se annetaan osanottajalle vasta nyt. Ennen v. 1990 tähän rituaalin kohtaan kuului eriskummallinen syleily osanottajan ja "Herran" välillä:

Veljeskunnan tai Yhteyden viisi kosketuskohtaa

THE FIVE POINTS OF FELLOWSHIP

"The Five Points of Fellowship are inside of right foot by the
side of right foot, knee to knee, breast to breast, hand to back, and
mouth to ear." The patron and the Veil Worker both reach their left
arm through the appropriate mark in the Veil, while holding right
hands in the Patriarchal Grip, and embracing each other, maintaining
strong contact at all the points indicated with the Veil separating
them, while the Veil Worker gives the name of the token to the patron
and the patron repeats it back verbatim. The name of the token is,
"Health in the navel, marrow in the bones, strength in the loins and
sinews. Power in the Priesthood be upon me, and upon my posterity
through all generations of time, and throughout all eternity."

This
is a form of incantation similar to various Witchcraft, Voodoo, or
Black Magic incantations in use for centuries before Joseph Smith
developed his Endowment.

Many women patrons are seriously agitated
and disturbed by this procedure through the Veil. Since the Veil
Workers are all men, they tend to put the blame on the men for being
overly familiar or enthusiastic in this embrace. Since the women tend
to be more sensitive and perceptive, I believe they are often
spiritually disturbed by the overtly occultic mystical demonic power
that is being invoked in this incantation. This probably
significantly contributes to why less than ten percent of those
Mormons who are eligible actually attend the Temple regularly, while
nearly triple that number have been through this experience once.
After the patron repeats this incantation verbatim, calling these
spiritist powers down upon himself and his posterity for eternity, he
is ushered into the beautiful, ethereal Celestial Room, as the climax
and reward for his perserverance and performance.

Selestinen huone

The Celestial Room is a very large, elegantly decorated and
furnished sitting room. It has no function or purpose except that
patrons may stand or sit for a few minutes to wait for spouse,
friends, or associates to come through the Veil. Conversation is
permitted only in quiet whispers. This is the only opportunity a
Mormon ever has to ask a question about the Temple ceremonies. It is
supposed to be a place to meditate, or seek answers to problems or
inspiration. In actual practice, however, patrons are not permitted
to remain in the Celestial room for more than a few minutes. Rarely
is anyone available to answer any questions or discuss a problem. It
is very business-like and efficiently operated, like a production
line.
Patrons move from the Celestial room out a side door and back
downstairs to the locker room, still wearing all the Temple clothing.
There the patron removes his Temple attire, puts on his normal
clothing, and is free to leave at his leisure. There is a comfortable
waiting room near the entrance where he may await spouse and friends.

Temppeliavioliitto ajaksi ja iankaikkisuudeksi

A typical Temple contains from six to twenty Sealing Rooms where
marriages and Sealings are performed for the living and the dead.
Sealings are performed for couples already married, living or dead, to
extend their marriage to eternity. On a typical spring Saturday in
Los Angeles from 60 to 100 marriages and Sealings may be performed,
mostly for young couples. The Sealing Rooms are elegantly furnished
and decorated. The walls are lined with formal dining room type
chairs and a beautiful altar is in the center. Two opposing walls are
covered with solid mirrors so that one can seem to see "for Eternity"
in both directions. The Officiator for this ceremony is a Temple
Sealer, who is called to this position because he is considered an
especially "Spiritual" person.
The room is often filled with many friends and family of the
wedding couple, who must also have valid Temple Recommends, who have come to be with them, all dressed in white Temple clothing. It is an
impressive ceremony. There were approximately 40 dearly beloved
friends at the Sealing of my wife and three teen-age children to
myself one year and six days after our Baptism. (It is the order of
the Priesthood that wife (or wives) and children are sealed to the
Priesthood holder). Though we were dazed and perplexed by the rush of
confusing activities that had taken place during a period of several
hours preceding it, at the completion of that brief climaxing ceremony
we truly felt blessed. With this capacity crowd of joyful well
wishers encouraging us, we truly felt a wonderful bond of family
togetherness envelop us. It is an event I will never forget. We
thought we had achieved a wonderful goal through sustained sacrifice,
dedication and hard work. The promises bestowed were glorious beyond
understanding, and it felt worthwhile and rewarding. The support and
fellowship of all those beloved friends who were there just for us was
a very significant factor in the good feelings we had, for without
them it would all have been a mass of confusion and senseless rituals.

Viisi lakia, joita osanottajat vannovat noudattavansa

Kaikki temppeliseremoniaan osallistujat tekevät liiton, jossa he lupaavat noudattaa näitä viittä lakia ja elää niiden mukaan.

1. Kuuliaisuuden laki. Osallistujat lupaavat olla kuuliaisia Elohimin laille ja pitää hänen käskynsä. Ennen v. 1990 naiset tekivät lupauksen aviomiehilleen, eivät Elohimille.
2. Uhrauksen laki. Osallistujat lupaavat antaa kaikkensa, jopa elämänsä, mikäli tilanne vaatii, Jumalan valtakunnan rakentamiseksi.
3. Evankeliumin laki. Osallistujat lupaavat noudattaa evankeliumin lakia ja välttää kevytmielisyyttä, kovaäänistä naurua, pahan puhumista Herran voidellusta ja Jumalan nimen väärinkäyttöä sekä kaikkia muita epäpyhiä ja epäpuhtaita tapoja.
4. Siveyden laki. Osallistujat lupaavat pidättäytyä seksistä paitsi omien laillisten aviopuolisoidensa kanssa.
5. Pyhityksen laki. Osallistujat lupaavat pyhittää aikansa, kykynsä ja kaiken, millä Herra on heitä siunannut tai siunaava, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkolle Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja Siionin perustamiseksi.

Neljä tunnusta (käsimerkkiä) ja niiden nimet

Jokaiselle osallistujalle annetaan nämä neljä salaista tunnusta tai käsimerkkiä, joihin kuuluu nimet ja otteet (ja rangaistukset v. 1990 asti).

Neljä merkkiä ja kolme rangaistusta

1 - The Sign and Penalty of the First Token of the Aaronic Priesthood
Is made by bringing the right arm to the square, the palm of the hand
forward, the fingers close together, and the thumb extended. The
penalty is executed by placing the right thumb under the left ear,
palm down, fingers close together. The thumb is drawn quickly across
the throat to the right ear and the hand dropped to the side. This
signifies having your throat slit from ear to ear and your tongue torn
out by its roots. (4)

2 - The Sign and Penalty of the Second Token of the Aaronic Priesthood
Is made by bringing the right hand in front of you, the hand in
cupping shape, the right arm forming a square, and the left arm is
raised to the square. The penalty is executed by placing the right
hand on the left breast, and drawing the hand quickly across the
chest, then dropping both hands to the sides. This signifies having
your chest ripped open and your heart and vitals torn out and fed to
the beasts of the field and the fowls of the air. (5)

3 - The Sign and Penalty of the First Token of the Melchizedek
Priesthood is made by bringing the left hand forward, the hand in
cupping shape, the left arm forming a square. The right hand is
brought forward, the palm down, fingers close together, and the thumb
extended. The thumb is placed over the left hip. The penalty is
executed by drawing the thumb quickly across the body and dropping
both hands to the sides. This signifies having your body cut asunder
and your bowels gush out upon the ground. (5)

4 - The Sign of the Second Token of the Melchizedek Priesthood (no
penalty is mentioned) Is made by raising both hands high above the
head, palms forward, fingers close together, and lowering the hands to
the side three times while repeating aloud the words, 'PAY LAY ALE,
PAY LAY ALE, PAY LAY ALE.' They are told this means, "Oh God, hear the words of my mouth" in the Adamic language.

(4) Up until the 1930's the penalties were plainly stated as
indicated. The patron was agreeing or covenanting that if he or she
revealed these secrets, the Mormon elders would very literally take
them and execute the penalties upon them. This is known as "blood
atonement", and is still a doctrine of the Church today.

(5) The significance of the penalties is no longer explained to the
patrons as plainly as it was in former days. Today it is described as
"various ways in which life may be taken." As the patron is executing
the morbid gesture of the penalty, he is affirming that rather than
reveal the secret token, name, sign and penalty, he would "suffer his
life to be taken."

MASONIC SYMBOLS AND RITES USED IN THE MORMON TEMPLE

In spite of vehement denials to the contrary, there is a direct
link between the rites, symbols, signs, handclasps and penalties of
the Masonic Lodge (Free and Accepted Masons or Free Masons) and those
of the temple Endowments of Mormonism. Joseph Smith received his
first degree in Masonry on March 15, 1842 and the very next day was
elevated to 32nd degree sublime Master of the Royal Secret. (See
History of the Church (H.C.), Volume 4, page 550, 552). Six weeks
later, on May 2, 1842, Smith was teaching these Masonic secrets as his
own "revelations" to Mormon leaders as the Temple Endowment (see H.C.,
Volume 15, Page 2). It was from his association with the Masons that
Joseph Smith derived the basic ceremonies and symbols now known as the
"Endowment". Into the fabric of Free Masonry he wove his own peculiar
brand of occultism, claiming it to be "Revelation" from on high.

We do not intend to do an exhaustive comparison between Masonry
and the Mormon Temple Endowment, but we would like to draw your
attention to a few of the more obvious similarities. Please keep in
mind as you look over the following list, that the Masonic rituals and
symbols pre-date the Mormon Church by several hundred years:

All Seeing Eye
Anointing with oil
Apron
Beehive
Square and Compass
Earth Symbol
Emblem of the clasped hands
Solemn Assembly in the Temple
Five points of Fellowship
Special Garments applied to initiates
Garment Markings
Grips (Special handshakes)
The phrase: "Holiness to the Lord"
Moon symbol
New Name given
Special Prayer circle
Aaronic and Melchizedek Priesthoods
Location (possession of) Throne of the "Holy of Holies"
Star symbols
Sun symbols
Tabernacles
Temples
Blood/death oaths of secrecy with morbid gestures and words
describing penalties agreed to if secrets are revealed.

Loppulause

Mormoneille vakuutetaan, että mitä useammin käy temppelissä, sitä paremmin alkaa ymmärtää seremonian symboliikkaa ja evankeliumin sanomaa. Pikemminkin tuloksena saman filmin toistamisesta ja käsiliikkeiden sekä tunnusten hokemisesta ja naurettavien vaatekappaleiden kanssa tohisemisesta on tuloksena nuokkuva yleisö — mikään ei muutu, eivätkä Jumala tai Jeesus sen paremmin kuin Pietari, Jaakob tai Johanneskaan tai enkeleitä ilmesty temppeleissä profeettojen vakuutuksista huolimatta.

Käytyäsi läpi endowmenttiseremonian itseäsi varten voit käydä temppelissä niin usein kuin haluat tekemässä saman kuolleiden puolesta, mikäli sinulla on temppelisuositus. Mormoneja kehotetaan tekemään sukututkimusta ainakin neljän sukupolven verran, jotta heillä olisi omien sukulaistensa nimiä viedä mukanaan temppeliseremonioihin. Tämän vuoksi Salt Lake Cityssä Utahissa säilytetään miljoonia ihmisiä kattavat mikrokortit valtavissa kallioluolissa. Juuri mormonit kuvasivat Suomessakin 40-50-luvuilla kirkonkirjat.