Tämä sivun alussa oleva lehtiartikkeli ilmestyi silloin,
kun yleisesti vielä uskottiin Mark Hofmannin löytäneen
dokumentteja kirkon varhaisajoilta. Myöhemminhän hän
paljastui väärentäjäksi. Artikkelin jälkeen
kommentteja.
Eräs mormonikirkon apostoli sanoo, ettei kirkon johtajia pidä arvostella,
koska he ovat 'Herran voideltuja' — vaikka arvostelu olisi tottakin.
Hän kehotti myös kirkon jäseniä luottamaan uskoonsa eikä historiallisiin
faktoihin.
"Kritisointi on erityisen moitittavaa silloin, kun se
kohdistuu kirkon auktoriteetteihin, johtaviin tai paikallisiin,"
sanoi Dallin Oaks, kahdentoista apostolin koorumin jäsen. "Pahan
puhuminen Herran voidellusta on luku sinänsä."
Hän sanoi, että "on aivan eri asia kritisoida tai halventaa jotakuta
tavasta, jolla hän hoitaa tehtävän, johon hänet on Jumala kutsunut,"
kuin liike-elämän tai hallituksen jäseniä. "Arvostelun aiheellisuus
on merkityksetöntä."
Oaks
puhui perjantaina kokouksessa, jonka aiheena oli kirkon pyhä Opin
ja Liittojen kirja. Hän varoitti myös mormoneja luottamasta historiallisiin
faktoihin sen sijaan, että luottaisivat uskoonsa kirkon todenperäisyydestä.
"Yksilöllinen, henkilökohtainen todistuksemme perustuu Hengen
todistukseen, ei vain historiallisten tosiseikkojen yhdistelmään
ja kokoelmaan," kertoi Oaks Brigham Youngin yliopiston yleisölleen.
"Mikäli se on perustamme, mikään historiallisten seikkojen muutos
ei voi horjuttaa todistustamme."
Oaks nimitti uskontoaan "ainoan tosi kirkon" uskoviksi, jotka
"itsepäisesti halveksuvat ekumeenisen kristillisyyden mukavaa veljeskuntaa."
Hän varoitti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon
jäseniä luottamasta tiedotusvälineiden selostuksiin viime aikoina
julkituoduista historiallisista dokumenteista, jotka antavat erilaisen
kuvan kirkon historian tärkeistä osista. Oaks viittaa tässä kirkon
äskettäin julkaisemaan Martin Harrisin kirjoittamaan kirjeeseen.
Dokumentissa, joka on vuodelta 1830, Harris sanoo, että 'vanha
henki', joka oli muuttanut itsensä 'valkoiseksi salamanteriksi',
esti kirkon perustajaa Joseph Smith nuorempaa ensin saamasta kultalevyjä,
joita kirkko väittää perustakseen.
Kirkon virallinen kanta on, että enkeli Moroni ilmestyi, eikä
mikään salamanteri.
Oaks syytti tiedotusvälineitä siitä, että ne eivät ottaneet huomioon
ajan oloja, joissa kirje kirjoitettiin, ja muita mahdollisia merkityksiä
sanalle 'salamanteri'. Hän viittasi yhteen sanakirjan antamaan merkitykseen
- 'myyttinen olento, jonka uskotaan elävän tulessa'.
"Olento, joka pystyy elämään tulessa, lähentelee hyvin kuvausta,
jonka Joseph Smith antoi enkeli Moronista," Oaks sanoi.
"Tiedotusvälineiden pitäisi käsitellä asioita tarkemmin, mutta
mormonilukijoiden pitäisi myös edistyneemmin valikoida, mitä lukevat,"
hän sanoi.
Oaks syytti myös uutisoijia siitä, että ne jättivät huomiotta
"joukoittain viime vuosikymmenen aikana julkaistuja artikkeleita,
joissa arvostetut tutkijat monilla aloilla tukevat Mormonin kirjan
aitoutta."
Artikkeli on päivälehdestä The
Salt Lake Tribune, 18.8.1985
Kirjalija Charles M. Larsonin kommentti
Tietoisuus siitä, että mormonismi ei lähtenyt alkuun siten kuin useimmat
mormonit on opetettu uskomaan, on kasvanut. Joutuessaan kasvotusten
tuon tosiasian kanssa MAP-kirkon johtajat ovat kääntyneet eriskummallisten
ja usein nolostuttavien järkeilyjen puoleen säilyttääkseen jäsenistön
luottamuksen itseensä. Johtavan auktoriteetin Dallin Oaksin neuvo,
annettu silloin, kun useimmat (myös Oaks) uskoivat pahamaineisen "Valkoinen
salamanteri" -kirjeen olevan aidon, on valitettava esimerkki siitä
kuinka mormonien odotetaan käsittelevän tosiasioita, jotka asettavat
heidän uskomuksensa kyseenalaiseksi.
Vaikka kirje "valkoisesta salamanterista" todettiinkin nykyaikaiseksi
väärennykseksi, on Aabrahamin kirja esimerkki monista oikeutetuista
haasteista mormonismin aitoutta vastaan. Jos MAP-kirkon johtajien
on turvauduttava tuollaisiin epätodennäköisiin järkeilyihin kuin
mitä Oaks yllä esittää, puolustaakseen jotakin mikä myöhemmin paljastuu
väärennykseksi, on kysyttävä, pystyvätkö he puolueettomasti arvioimaan
aitoja julkaisuja, jollaisia esimerkiksi todisteet Aabrahamin kirjan
aitoutta vastaan ovat.
Charles M. Larson kirjassaan By His Own Hand
Upon Papyrus.
Oma lisäkommenttini Oaksin lausahdukseen:
"Yksilöllinen, henkilökohtainen todistuksemme perustuu Hengen
todistukseen, ei vain historiallisten tosiseikkojen yhdistelmään
ja kokoelmaan..."
Miten niin "vain"? Minkälaisiin osaltaan
historiallisiin tosiseikkoihin Oaks oikein kuvittelee mormonismin
perustuvan?
Olisi niin hirveän kiva edes joskus saada viittauksia
tai edes yksi pieni viittaus todellisiin tieteellisiin tutkimuksiin
(miltä tieteenalalta tahansa), jotka todellakin tukevat Mormonin
kirjan aitoutta. Ainoa, mitä mormoneilta saa kuulla, on se
tavanomainen väite, että todisteita on vaikka millä
mitalla. Mutta missä niistä saa lukea? Kukaan ei koskaan
kerro sitä. Lyhyen tai pitkän kinastelun jälkeen
he alentuvat viittaamaan sellaisiin lähteisiin kuin FARMS,
joka keskittyy tukemaan Mormonin kirjaa ja arvostelemaan todellisia
tutkijoita ja kirjailijoita pitääkseen yllä harhaluuloja
mormonismin "perusteista", eikä sitä paitsi
ole mikään riippumaton tutkimuslaitos vaan kirkon omistama;
tai vielä heppoisemmin kirkon arkkipuolustajaan, Hugh Nibleyyn.
Jopa kirkon oman yliopiston tutkijat ainakin nykyään arvostelevat
Nibleyä hänen käyttämiensä kestämättömien
pseudometodien vuoksi.
"Mikäli se on perustamme, mikään historiallisten seikkojen muutos
ei voi horjuttaa todistustamme."
Toisin sanoen apostoli tässä kehottaa kuulijoita
olemaan välittämättä tieteen keinoin todetuista
tosiasioista. Mormonismissa ei siis olekaan kyse totuuden löytämisestä,
vaan härkäpäisestä, sokeasta uskosta
siihen, että on mukana "ainoassa oikeassa kirkossa",
vaikka koko ympärillä oleva todellisuus osoittaa aivan
muuta. Vai miten tämä oikein pitäisi käsittää?
Mistä niitä todisteita siis oikein löytyy,
kun niitä pitäisi olla olemassa niin kosolti? En ole ainakaan
missään kirjastossakaan nähnyt esim. jotain ammattilaisen
kirjoittamaa arkeologista teosta, jossa myönnettäisiin,
että Amerikan intiaanikansat ovat heprealaisten heimojen jälkeläisiä,
ja että mayat, olmeekit ym. todelliset kansat olisivat Mormonin
kirjan laamanilaisia. Jos sellainen asia todettaisiin muissa kuin
mormonien omissa piireissä, se toki olisi sensaatiomainen uutinen,
jonka pitäisi kaikua yli koko maailman.
- "Kasoittain ylivertaisia teräsmiekkoja ja rautakaivos
löydetty Jukatanin niemimaalta! Ajoitettu ajalle 550 v. ennen
Kristusta!"
- "Mayojen todettu käyttäneen reformoitua egyptinkieltä
kirjoituksissaan!"
- "Olmeekkien pääkaupungin nimi oli Sarahemla!
Kivipylväästä löydetty kaiverrus vakaa todistus
Mormonin kirjan aitoudesta!"
- "DNA-tutkimukset toteavat Amerikan intiaanit heprealaisten
jälkeläisiksi!"
- "Guatemalasta löydetty hevosia ja vaunuja vuodelta
300!"
- "Uusia kääröjä löydetty Jerusalemista;
kirjoituksissa puhutaan mormonien suuresta profeetta Lehistä!"
- "Smithin Missourissa 1800-luvulla löytämän
alttarin on todettu olleen itsensä Aadamin rakentama!"
- "New Yorkin osavaltiossa sijaitsevasta mormonien Kumora-nimisestä
kukkulasta löydetty kammio täynnä kultalevyjä
ja muinaisen Laabanin miekka sekä kirjoitusten tulkitsijat
uurim ja tummim!"
Siinäpä sitä jo olisi otsikoita, jotka
kelpaisi painaa kissankokoisin kirjaimin. Mikäli niillä
siis olisi jotain tieteellistä pohjaa.
Apostoli Oaks tietää luonnollisesti asian
laidan aivan yhtä hyvin kuin kuka muu normaalijärkinen
tahansa; hänellä vain on oma etu tässä
kohtaa uskottavuus mormonikansan edessä ja oma elatuksensa
kysymyksessä. Eihän hän voi sanoa: "Niin
niin, tiedän kyllä, että se kaikki on puppua, mutta
uskokaa nyt silti vain."
Lisälukemista
Hofmannin väärennykset ja murhaskandaali
Mormonin kirjan haaste
Onko Hugh Nibley kunnon oppinut?
Mormonin kirjan kirjoitusmerkeistä
Aabrahamin kirjasta
|