Harvat mormonit tuntevat Sidney Rigdonin tarinan. Näin on huolimatta siitä, että hän vaikutti mormonismiin ehkä eniten kaikista siihen liittyneistä henkilöistä vuosien 1831 ja 1839 välillä — mukaanlukien Joseph Smith.

Esimerkiksi seuraavat opit, menettelytavat ja avainosat mormonihistoriassa ovat peräisin suurelta osin tai kokonaan Sidney Rigdonilta:

• kaksitahoinen pappeuden rakenne
• Kirtlandiin muutto
• temppelin rakentaminen
• usko Jeesuksen pikaiseen toiseen tulemiseen varhaisessa mormonismissa
• Joseph Smithin Raamatun ja Kallisarvoisen helmen joidenkin osien "käännös"
• Viisauden sana
• yhteisomistus
• Ensimmäinen presidenttikunta
• palkka joillekin kirkon johtajille
• kirkon nimi ja nimitys "myöhempien aikojen pyhä"
• "Luentoja uskosta"
• uusi Jerusalem ja Siion Jacksonin piirikunnassa
• Siionin leiri
• Nauvooseen asettuminen.

Van Wagoner dokumentoi kuinka Joseph Smith harvoin meni minnekään ilman Rigdonia ennen Nauvoon kautta. Rigdon oli Smithin puhemies - jos jotakin oli sanottava, lähde oli paljon todennäköisemmin Rigdon kuin Smith. Kun he kävivät maan muissa osissa tai heillä oli joku kylässä, ei-mormonit, jotka eivät tienneet Joseph Smithistä, luulivat että Rigdon oli kirkon johtaja. Monin tavoin hän olikin. Vaikka ilmoitukset tulivatkin Joseph Smithin kautta, Rigdonin sormenjäljet ja vaikutus näkyy niissä kaikissa, niin kuin myös varhaisissa ilmoitusten muutoksissakin.

Miksi Rigdon sitten on unohdettu MAP-kirkossa? Vastaus voidaan löytää siitä manttelinperimyskriisistä, joka seurasi Smithin kuolemaa. Historia kirjoitettiin uudelleen, muuteltiin ja painotuksia vaihdettiin. Oikeastaan ainoa tarina, jota Rigdonista nykyään kerrotaan kirkossa, liittyy Brigham Youngin muodonmuutokseen — tapaukseen, jota ei edes koskaan todella sattunut.

Eräs Rigdonista annettu täysin virheellinen kuva kirkon virallisessa historiassa, joka käsittelee hänen oletettua petollisuuttaan Nauvoossa, lokakuun 1843 konferenssissa:

Lauantaina Joseph Smith syytti Sidneyä petoksesta ja liittoutumisesta hänen vihollistensa kanssa. "Hän lausui, että tämän ja muiden olosuhteiden johdosta, ja koska vanhin Rigdonista ei ole hänelle hyötyä neuvonantajana, hän [Smith] ei halunnut pitää häntä [Rigdonia] siinä asemassa."

Seuraavana päivänä, sunnuntaina, kirkon oman kirjan the Documentary History of the Church mukaan presidentti Joseph Smith nousi ja selitti seurakunnalle entisen kuvernööri Carlinin petollista kirjeenvaihtoa, ja ilmaisi täydellisen epäluottamuksensa hänen [Rigdonin] rehellisyyteensä ja järkkymättömyyteensä, päätellen heidän aiemmista keskinäisistä tekemisistään. Kun

... konferenssi äänesti, että vanhin Sidney Rigdonin sallittaisiin jatkaa tehtävässään Ensimmäisen presidenttikunnan neuvonantajana, presidentti Joseph Smith nousi ja sanoi: "Minä olen heittänyt hänet harteiltani, ja te olette jälleen nostaneet hänet päälleni. Te voitte kantaa häntä, mutta minä en halua." (Documentary History of the Church, 6:48-49.)

Mitä alkuperäinen teksti kirkon omassa lehdessä Times & Seasonissa Nauvoossa oikeasti sanoi — siis silloin kun tämä tapahtui — oli aivan päinvastainen tarina: Sunnuntaina

presidentti Joseph Smith nousi ja selitti tyydyttävästi seurakunnalle oletettavasti petollisen kirjeenvaihdon entisen kuvernööri Carlinin kanssa, mikä täydellisesti poisti epäilyksen vanhin Sidney Rigdonin, ja jokaisen muun henkilön päältä. Hän [Smith] ilmaisi täydellistä halua sallia Sidney Rigdonin pysyä asemassaan. (Times and Seasons, 4:330.)

Aivan selvästi DHC:n versio on "korjattu" jälkikäteen mustaamaan Rigdonin mainetta, eikä tämä kohta suinkaan ole ainoa merkittävä muutos kirkon virallisessa historiassa.

Toinen merkittävä tekijä, jonka johdosta Utahin mormonikirkko on luopunut Rigdonista, on selkkaus hänen tyttärensä ja Joseph Smithin välillä. Joseph vietteli Nancy Rigdonin, Sidneyn tyttären, hankkiessaan aktiivisesti uusia vaimoja itselleen. Nancy vastusti Smithin yrityksiä, ja huhu alkoi kiertää, vaikka Nancy ja Sidney pitivät asian omanaan. Tästä on olemassa runsaasti todisteita, esimerkiksi eräs Joseph Smithin Nancy Rigdonille kirjoittama kirje, joka jopa löysi tiensä viralliseen kirkon historiaan. Yrityksissään kaunistella Josephin osaa monet kirkon johtajat kuvailivat hänen sijastaan Nancyn kevytmieliseksi. Vaikka Sidney sittemmin sopi Smithin kanssa, muut moniavioiset kirkon johtajat eivät koskaan antaneet anteeksi Rigdonille, koska hän ei suostunut hyväksymään ja suosittelemaan moniavioisuutta.

Kirjan kiinnostavimmat osat käsittelevät niitä syitä, joiden johdosta mormonit todella lähtivät Kirtlandistä, Ohiosta ja Missourista. Nykyinen, "uskoa edistävä" versio kuvailee mormonit täydellisesti uhreina, jotka kärsivät lukemattomia provosoimattomia vainoja. Todellisuudessa Rigdon ja Smith jättivät Kirtlandin paetakseen velkojia, raastupaa ja mahdollista vankilatuomiota.

Missourin tilanne oli monimutkaisempi. Molemmin puolin tehdyt huonot päätökset johtivat Boggsin hävityskäskyyn sekä Rigdonin ja muiden vankilatuomioon. Ne johtivat myös monien mormonien ja ei-mormonien surulliseen kuolemaan. Rigdonin "suolasaarna" ja heinäkuun neljännen päivän puhe olivat kaksi tulevien ongelmien kipinänantajaa. Sen jälkeen kun Brigham Young erotti Rigdonin kirkosta, vanhin Orson Hyde lausui, että Rigdon oli "vaikeuksiemme aiheuttaja Missourissa." Tämä on vain osittain totta. Hyde muiden muassa unohti mukavasti mainita, että Joseph Smith oli vahvistanut Rigdonin molemmat puheet. Smith painatti toisen niistä kirkon omassa julkaisussa Elder's Journal, ja kehotti kaikkia kirkon jäseniä ostamaan kappaleen ja lukemaan sen.

Kun "pakanat" ja entiset mormonit näkivät ja kuulivat, mitä Rigdon oli sanonut, ja olivat tunteneet nahoissaan mormonien vihamielisyyden, levottomuudet kiihtyivät. Rigdonin puheeseen sisältyi "hävityssota, sillä me seuraamme heitä, kunnes viimeinenkin pisara heidän verestään on vuodatettu, tai muutoin heidän on hävitettävä meidät" mikä sai apostoli Parley P. Prattin tappamaan erään miliisin ja haavoittamaan vaikeasti toista. Boggs vastasi "hävityskäskyllä" ja Pratt, Rigdon ja Smith muiden muassa istuivat vankilassa ennen pakoonpääsyään. Antimormonistit olivat raaempia kostossaan: kahdeksantoista mormonia murhattiin Haun's Millin luona.

Van Wagoner tuo helposti esille kaikki Rigdonin kummallisuudet. Hän oli mies, joka takertui uskontoon ja Jeesukseen pikaiseen toiseen tulemiseen, joka ei koskaan tapahtunut. Hänellä oli koko elämänsä ajan mielenterveydellisiä ongelmia, minkä vuoksi hänen luonteensa heilahteli kirjon toisesta päästä toiseen. Hänen yletön uskonnollisuutensa jätti pysyvän jäljen mormonismiin. On vaikea sanoa, ovatko uskonnollisesti kiihkomieliset sellaisia kuin ovat uskonnon vaikutuksen vuoksi, vai ovatko uskonnot sellaisia kuin ovat näiden kiihkomielisten vaikutuksen vuoksi.

Kirjan alkuun sisältyy kiinnostava katsaus campbelliitteihin, heidän historiaansa, ja siihen vaikutukseen, joka Alexander Campbellin Reformoidulla baptistiliikkeellä (myöhemmin Kristuksen opetuslapset) oli Rigdoniin ja häntä seuraavaan mormoniteologiaan. Kirjan viimeiset sata sivua sisältävät mielenkiintoisen kertomuksen Rigdonin vaiheista Nauvoon kauden jälkeen. Kirjaan kuuluu myös kuusi liitettä, joista yksi käsittelee Mormonin kirjan tekijää.

"Tämä on mestarillinen teos. Richard Van Wagoner on kirjoittanut täyteläisen ja objektiivisen kuvan Sidney Rigdonista perustaen sen laajaan tutkimukseen. Missään muualla ei löydä niin kunnollista läpivalaisua Rigdonin monimutkaisesta suhteesta Joseph Smithiin. Monin tavoin on Sidney Rigdonin tarina samalla varhaisen mormonismin tarina, ja tämä hyvin kirjoitettu, tarkasti dokumentoitu kertomus rikastaa suunnattomasti ymmärrystämme mitä niihin molempiin tulee. Huomattava kirja."

"Sidney Rigdon: A Portrait of Religious Excess on huomattava tutkimus eräästä mormonikirkon merkittävimmästä varhaisesta johtajasta. Rigdonin voimakas retoriikka sai tuhansia liittymään mormonismiin. Van Wagoner osoittaa kuinka Rigdon antoi osansa kirkon menettelytapoihin, ja kuinka hän toimi ukkosenjohdattimena 1830-luvulla. Mikä tärkeintä, Van Wagoner osoittaa, että mormonismin varhaisesta historiasta on vielä paljon sanottavaa jäljellä."

Julkaisijalta:

Smithin jälkeen Rigdon oli vaikutusvaltaisin mormonikirkon varhaisina vuosina. Hän ymppäsi Reformoidun baptistiliikkeen opetuksia Myöhempien aikojen pyhien teologiaan, kirjoitti Luentoja uskosta, taisteli yhteisomistuksen ja eristäytymisen puolesta, ja antoi monta merkittävimmistä varhaisista saarnoista, kuten kuuluisa "suolasaarna" sekä Ohion temppelin pyhitys.

Smithin kuoleman jälkeen Rigdon erosi Brigham Youngin joukosta johtaakseen omaa noin 500 hengen lahkoaan mormoneja Pennsylvaniassa. Rigdonia seuraava joukko hajosi vähitellen, kun tuo aikanaan hyvä puhuja alkoi kuljeskella kaduilla kiusaten välinpitämättömiä ohikulkijoita Jumalan sanalla. Myöhemmin hän liittyi erääseen toiseen mormonien lahkoon. Vaikka hän kieltäytyikin tapaamasta heitä, hän suostui ryhtymään heidän profeetakseen ja lähettämään heille ilmoituksia postitse. Ennen pitkää hän oli muun muassa ohjannut heidät asettumaan kaukaiseen Iowaan ja Manitobaan. Kuollessaan hänen seuraajiensa lukumäärä oli muutama sata, nykyään heitä on n. 10.000, enimmäkseen Pennsylvaniassa.

"Rigdon on elämäkertakirjailijan unelma," kirjoittaa Richard Van Wagoner. Älyllisesti lahjakas, manodepressiivinen, eloisa puhuja ja sosiaaliuudistaja, mutta kroonisesti köyhä Rigdon pyrki epäitsekkyyteen mutta vaati etuja ja kunnioitusta. Kun hän menetti tärkeän asemansa, hänen varhaiset saavutuksensa jätettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan pois kirkon aikakirjoista.

Van Wagoner täyttää tämän aukon kutoen uskonnollisen hillittömyyden psykologian sosiaalisen historian suurempaan rakenteeseen. Tehdessään niin hän muistuttaa lukijoitaan tämän melkein unohdetun perustavan Ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen merkityksestä. Melkein kymmenen miljoonaa jäsentä yli sadassa kirkossa voi jäljittää perinteensä Joseph Smithiin. Monet eivät ole tietoisia Rigdonin osuudesta perimäänsä teologiaan.

Richard S. Van Wagoner, luonnont. maist. Brigham Young-yliopistossa, on audiologi ja Lehin kaupungin historioitsija. Hän on kirjoittanut mm. seuraavat teokset:

• Lehi: Portraits of a Utah Town
• Mormon Polygamy: A History
• Sidney Rigdon: A Portrait of Religious Excess
• ja ollut mukana kirjoittamassa kirjaa A Book of Mormons.

• Brigham Young University Studies
• Dialogue: A Journal of Mormon Thought
• Sunstone
• Utah Historical Quarterly
• Utah Holiday